Magneettien yhteisvaikutus on suuressa mittakaavassa polaarinen, vaikka läheltä katsoen nuo kumoavatkin toisensa. Pyörimäänlähtösuunta riippuu tämän kokonaisvaikutusmagneetin napojen asennosta maan magneettikenttään nähden ja ennen kaikkea kiekon vapauttamisesta, jossa helposti kiekolle jää pieni liike.
Jos muutat kiekon aloitusasentoa toiseksi, sieltä löytyy kohta, jossa levy ei yritä lähteä mihinkään suuntaan. Tarkkana on kuitenkin oltava, ettei anna kiekolle alkuvauhtia, koska tuollaisen kiekon hitausmomentti on aika suuri verrattuna noihin magneettivoimiin ja kitkavastuksiin.
Puhtaassa vedessä kelluva pyöreä levy on äärimmäisen herkkäliikkeinen, eikä siis vaadi kummoista alkuvauhtia, tai magneetin vetovoimaa, kun se lähtee pyörimään. Oikeastaan tuossa on kysymys samasta ilmiöstä, kuin nurin käännetyn fillarin kiekon pyörimisessä. Jos venttiili on yläkuolokohdassa ja pyörä saa irti päästäessä pienenkin lisänopeuden, pyörii se muutaman hidastuvan kierroksen, kunnes venttiili ei enää jaksa yläkuolokohdan yli. Tämän jälkeen pyöriminen vaihtaa suuntaa, kunnes viimein pysähtyy asentoon, jossa venttiili on alas päin.
Tässä kelluvan kiekon tapauksessa hitausmomentti on noihin epätasapainovoimiin ja kitkaan verrattuna niin suuri, että kiekko pyörii monta kierrosta, ennen kuin suunta vaihtuu. Kokeilepa yhdellä pienellä magneetilla keskellä levyä ja magneetin kokoisilla teräslatoilla (painoksi) magneettien tapaan asetettuna. Kiekko saattaa vaihtaa suuntaa ilman sitä magneettiakin, sillä rauta on aina hiukan magneettista. Oman lisävaikutuksensa tuottaa veden liike vadissa. SInne muodostuu munkkirinkilän muotoinen virtauskenttä. 
Kiekon liike veden pinnalla ja veden pyörteily tämän alla ovat herkkyydestään huolimatta kuitenkin kitkallisia. Kun lisää energiaa ei mistään tule, lopulta liike kuitenkin pysähtyy.
Jori
