Nojapyöräfoorumi

jori kirjoitti:

Juuri siksi minä suosittelenkin tuota ilmankuivainta. Se kondensoi kosteuden vedeksi, joka johdetaan viemäriin. Kaiken lisäksi kuivaaminenhan vaatii energiaa tuon vesimäärän kuivaksi keittämisen verran netto. Ilman mukana saman kosteuden poistaminen talosta vie paljon enemmän energiaa ulos, kuin kondensoiva ilmankuivain, joka palauttaa veden kiehumisenergian takaisin huoneeseen puhallettavana lämpimänä ilmana.

Aivan sama juttu myös pyykin kuivaaminsen kanssa. Kondensoiva kuivausrumpu lämmittää tilaa, jossa pyykki on kuivumassa. Lämmitysteho ja pyykin veden kondensoituessa ilmaan palaava kiehumislämpö tuottavat runsaasti lämmintä ilmaa. Sisällä kuivuva pyykki ei suinkaa kuivu ilmaiseksi, vaan ottaa pyykin kosteuden kiehumislämmön huoneilmasta, joka vastaavasti viilenee. Huoneilma tietysti kostuu, joka vaatii sitten tuuletuksen lisäämistä ja vieläkin lisää lämmitysenergiaa.

Olet ihan oikeassa, mutta eipä tuota yhden omenaämpärillisen vuoksi viitsi ostaa.
Talvella pyykin ja omenoiden kuivaaminen tuo(toisi) kaivattua lisäkosteutta muuten epäterveellisen kuivaan sisäilmaan. Näin syksyllä kaikki sisälle tuleva lisäkosteus on pahasta.
Tuo pannuhuone saa nyt kelvata, vaikka siellä on tuloilmaräppänä kiinni ja poisto vain savupellin häkäreiän kautta niin vähän näyttää ilma kiertävän kun kosteus laskee omenoiden kuivuessa. Tuo ilmavirta vie lämmön harakoille muutenkin, eli omenoiden kuivaus siellä ei lisää kokonaisenergian tarvetta.

Jukka

jori kirjoitti:

Taidan keskittyä kehittelemään siideripuristinta ja sen valmistuttua käytän omenien sokerit alkoholiksi.

Se myös parantaa mehun säilyvyyttä olennaisesti. Eli siis puristettu omenamehu käy spontaanisti siideriksi.
Tuloksen tarjoaminen lapsille saattaa sitten olla kyllä hieman arveluttavaa Parasta kitata se itse.

jori kirjoitti:

Omenapuristin on jo "lähes tekemistä vailla valmis". Laitan kuvan, kun pääsen töihin. Ideana siinä on, että omenat puristetaan (mekaniikan mielessä) kahden puupyörän välissä litteiksi siten, että mehu tirisee nipin etupuolella alla odottavaan käymisastiaan ja loppu osa omenasta, eli litteäksi levyksi puristunut jämä, putoaa takapuolella odottavaan kompostiämpäriin. Omenat syötetään siis yksi kerrallaan kokonaisina. Ideanani on, että käyvä siideri saa lisää mehua koko satokauden ajan, kun lisää omenoita putoilee ja panimon työntekijä niitä ehtii syöttää mehuna käyvän siiderin sekaan. Vähän samaan tapaan, kuin Lambic-oluissa, joissa villihiivakanta yhdessä maitohappobakteerien kanssa saa aikaan raikkaan ja kukkaisen maun.

Tuli vahvasti keskiaikaisen näköinen kidutuslaite. Nuo Flipperimelat, joiden väliin omena syötetään ovat oikeastaan kapeat siivut ison kiekon keskeltä. Omenaa vasten tuleva pinta ja runkokehän sisälle vastaava pinta vierivät, kuin suuret pystyakseliset kiekot, joiden väliin omena syötetään. Nuo on tehty 100 x 100 parrusta ja nivelöity runkoon nahkasaranalla, jotta siellä välissä on vain vierintää, ei liukumista. Omenan syöttämiseksi parrun päiden väliin pitänee rakentaa peti, jolle omena asetetaan, kun parrunpäät ovat uloimpana ja josta päät nappaavat omenan rusentaavaan syleilyynsä kiinni mennessään. Rungon takapuolelle voi tehdä kaavarin, joka pyyhkäisee rejectin irti parrun päistä. Pitää protokokeissa mittailla, josko parrun päät pitäisi päällystää paperikonehuovan paloilla. Ne kestävät kovaa puristusta ja kulutusta. Jos pärjää ilman, tottakai parempi. Vähemmän tiskattavaa. Voi olla myös, että tarvitaan tirskuntasuoja.

MInusta tällainen laite pihalle rakennettuna mahdollistaisi omenasadon puristamisen siideriksi vähittäin, jolloin työmääräkin jäisi tolkulliseksi. Ainakin pienenisi riesa omenoista leikattavalla nurmikolla.

jori kirjoitti:

Jos kaikesta huolimatta käymisessä menee jokin vialle, jatkamme prosessia Calvadoksen suuntaan.

Kerran kokeilin tislailla Calvadosia vähemmän onnistuneesta siiderierästä. Harmi kyllä siideriin ilmaantunut ikävä sivumaku päätyi myös tisleeseen. Usein sivumakujen ja ennen kaikkea -hajujen kanssa tuntuu käyvän noin, tulevat helpolla läpi tislausprosessista.
Kyseinen tuote on nyt ollut tammilastujen kanssa seitsemisen vuotta kypsymässä isossa lasipullossa. Väriä on ainakin tullut kivasti, mutta makua ei ole tullut testattua kolmeen vuoteen. Viimeksi kokeillessa sivumaku oli vielä havaittavissa.

Pojat perr... Sehän on pontikkaa, piti oikeen Googlesta kahtua Valmistaminen yhtä laitonta kuin yli 250w apumoottori polkupyörässä tai kypärättä ajo

Jukka

jviirret kirjoitti:

Pojat perr... Sehän on pontikkaa, piti oikeen Googlesta kahtua Valmistaminen yhtä laitonta kuin yli 250w apumoottori polkupyörässä tai kypärättä ajo

Jukka

Eihän kypärättä ajo (polkupyörällä) ole edes laitonta. Sitä on vain yleensä käytettävä
Tislaus lienee ainoa keino lyhentää muuten niin hyvää siiderin säilyvyyttä

jori kirjoitti:

Tuli vahvasti keskiaikaisen näköinen kidutuslaite. Nuo Flipperimelat, joiden väliin omena syötetään ovat oikeastaan kapeat siivut ison kiekon keskeltä. Omenaa vasten tuleva pinta ja runkokehän sisälle vastaava pinta vierivät, kuin suuret pystyakseliset kiekot, joiden väliin omena syötetään.

Siinähän voisi olla kaksi autonrengasta jotka koskettavat kevyesti toisiaan. Toista pyöritetään käsin tai moottorilla ja omeat syötetään kouruun joka johtaa ne renkaiden väliin. Renkaiden ilmanpaineella säädetään sitä kuinka littuun omena puristuu.

Jukka

jviirret kirjoitti:

jori kirjoitti:

Tuli vahvasti keskiaikaisen näköinen kidutuslaite. Nuo Flipperimelat, joiden väliin omena syötetään ovat oikeastaan kapeat siivut ison kiekon keskeltä. Omenaa vasten tuleva pinta ja runkokehän sisälle vastaava pinta vierivät, kuin suuret pystyakseliset kiekot, joiden väliin omena syötetään.

Siinähän voisi olla kaksi autonrengasta jotka koskettavat kevyesti toisiaan. Toista pyöritetään käsin tai moottorilla ja omeat syötetään kouruun joka johtaa ne renkaiden väliin. Renkaiden ilmanpaineella säädetään sitä kuinka littuun omena puristuu.

Jukka

Juu, tein menetelmäkokeita jo viime syksynä. Asensin kaksi kottikärryä pyörät vastakkain ja renkaasta vääntämällä puristin omenan läpi nipistä. Ei tullut mehua, vaan omena vain hieman murskaantui. Sitten settelin erilaisia omenoiita riviin tielle ja ajoin yli autolla, jossa oli 3,2 bar paineet. Osa omenista meni aivan mehuksi, kuten pitikin, mutta osa jäi aika suuriksi paloiksi.
Paineen täytyy siis olla enemmän, kuin tuon reilu kolme baaria.

Kotimainen omena menee littaantuessaan reilun kämmenen kokoiseksi lituskaksi, jonka pinta-ala on 100-200 neliösentin välillä. Kolmen baarin paineella tuon puristaminen ilmarenkaalla vaatisi 200 x 3 = 600 kg painoa vastaavan pyöräkuorman, eikä tälläkään siis kaikista mehu irtoa.

Siksi muutin puristimen sellaiseksi, että "pyörät" ovat lähes kovat ja puristusvyöhyke on kapea nauha, joka rullaa omenan yli. Tämä lisää pintapainetta lopullisessa mehun irrottamisessa. Tuon yllä esitellyn omenaflipperini välityssuhde vaihtuu puristuksen edetessä viidestä teoreettiseen äärettömään. Kuormitusvoima pysyy siis melko lailla vakiona.

Keskeltä laakeroituun pyörään nähden tuon välityssuhde saman halkaisijaisilla "pyörillä" on noin kaksi kertaa suurempi pienemmillä vähän vähemmän. (1:kulma+kulman sini). Tässä pyörää työnnetään halkaisijan etäisyydeltä tukipisteestä laakeroidussa säteen-. Lisäksi vierintäliike suurentaa sekin välityssuhdetta laakeroituun verrattuna.

Viimeinen tiukka puristus vaatii omenalevyn puristamista vielä puolta senttiäkin matalammaksi. Puolen sentin rakopaksuudella välityssuhde on jo kahden sadan paremmalla puolella ja tuon 600 kg painovoimaa vastaavan syöttövoiman saa siis aikaan 3 kg painovoimaa vastaavalla käsivoimalla ja raon kavetessa välityssuhde suurenee entisestään.

Vierivällä nivelöinnillä laakerointivastus pysyy pienenä, vaikka valmistusmateriaali on puuta, eikä rakenteen joustot tai jännitykset kasva liian suuriksi suurillakaan puristusvoimilla.

jori kirjoitti:

Sitten settelin erilaisia omenoiita riviin tielle ja ajoin yli autolla, jossa oli 3,2 bar paineet. Osa omenista meni aivan mehuksi, kuten pitikin, mutta osa jäi aika suuriksi paloiksi.
Paineen täytyy siis olla enemmän, kuin tuon reilu kolme baaria.

Ehkä kyse ei ole rengaspaineesta vaan yhdelle renkaalle tulevasta auton painosta?
Jos hommaa ei ole tarkoitus motorisoida niin tuo parrukonsti vaikuttaa kyllä paremmalta, halvemmalta ja yksinkertaisemmalta.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Ihan hyvin kuivuvat leivinpaperin päälläkin kun on ladottu noin että reuna on hieman viereisen siivun päällä ja ilma pääsee siis kiertämään alapuolellakin. Grillialustalla ovat kuitenkin vähän kuivempia, mutta ne ovat olleet alusta asti pannuhuoneessa(kuivemmassa).

Kolme vuorokautta grillausalustalla olleet ovat niin kuivia/kovia että alusta rämähtää kun lastun pudottaa sille. Leivinpaperin päällä olleet ovat pehmeämpiä, eli ei kiireisen hommaa Tässä vaiheessa pannuhuoneen kosteus laskenut 23%:iin.
Kattoremontista jäi puolen metrin pätkä tällaista "huoltosiltaa"

Otin senkin omenan kuivauskäyttöön
Grillissäkin oleva ritilä olisi joutilas tässä vaiheessa grillauskautta, mutta alkaa pannuhuoneesta loppua tila. Ensi syksyksi pitää hakea kierrätyskeskuksesta uuniritilöitä ja tehdä niille joku teline.

Jukka

Laitoin kuvan meidän Zilga-viinirypäleestä, alkavat olla kypsiä. Itse köynnös kasvaa luumupuussa. Tänä vuonna luumuja ei montaa tullut mutta rypäleitä paremmin. Sinikka luumu on vielä aivan saman värinen ku rypäle mutta ei kasva tertuissa, eli siitä erottaa minkä hedelmän poimii. Pitää muistaa suuhun laittaessa ett ei purase luumua samoin ku rypälettä, voi muuten mennä hammas

Petri

Laitetaan ny kuviakin ku ovat nii kivoja

Nuo siis olleet pannuhuoneessa 3vrk. Purkki kilisee kun sitä heiluttelee, ei nyt ihan niinku mutterit, mutta aika koviksi ovat menneet.
Ulkoilma kylmennyt niin sisäilman suhteellinen kosteus laskee, pannuhuoneessa nytkin vain 19%/29astetta.

Jukka

Jep, 3-4vrk on paras aika noissa olosuhteissa kuivaamiseen. Pidempään jos ovat niin menee maku "haljummaksi", lähtee luultavasti siis vitamiinit sun muutkin...

Jukka

Löysin keittiöstämme blenderin, jonkin sortin sekottimen jota olen nähnyt nuorisomme käyttää päivittäin, erilaisten hedelmä- ja kasvismehujen tai soseiden tekemiseen.
Uskaltauduin kokeilemaan itsekin tuota, viinirypäleitä (omasta puusta), salaattia, tomaattia, paprikaa, appelsiinia - tai siis mitä nyt sattuu löytymään pihalta tai keittiöstä ja eiku sekasin. Valmista nautittavaksi, esim rahkan tai jugurtin kanssa - aika raikasta. Siemeniä, pähkinöitä ja/tai kaakaopapuja oon lisänny - hunajaa jos tulee kovin kirpeetä. Kirpeyttä on tuonut pihlajanmarja, josta on ihan hirvee sato tulossa.
Ruokasampiin resepteihin kokeilin parsakaalia, kesäkurpitsaa, avokaadoa... Avokaadoon oon varsinaisesti tutustunu tänä vuonna ja tykästyny.
Tuommonen laite pitää hommata itellekin kun poika varmaan vie omansa pois, seuraavan muuton yhteydessä.

PW kirjoitti:

Löysin keittiöstämme blenderin, jonkin sortin sekottimen jota olen nähnyt nuorisomme käyttää päivittäin, erilaisten hedelmä- ja kasvismehujen tai soseiden tekemiseen.
Uskaltauduin kokeilemaan itsekin tuota, viinirypäleitä (omasta puusta), salaattia, tomaattia, paprikaa, appelsiinia - tai siis mitä nyt sattuu löytymään pihalta tai keittiöstä ja eiku sekasin. Valmista nautittavaksi, esim rahkan tai jugurtin kanssa - aika raikasta. Siemeniä, pähkinöitä ja/tai kaakaopapuja oon lisänny - hunajaa jos tulee kovin kirpeetä. Kirpeyttä on tuonut pihlajanmarja, josta on ihan hirvee sato tulossa.
Ruokasampiin resepteihin kokeilin parsakaalia, kesäkurpitsaa, avokaadoa... Avokaadoon oon varsinaisesti tutustunu tänä vuonna ja tykästyny.
Tuommonen laite pitää hommata itellekin kun poika varmaan vie omansa pois, seuraavan muuton yhteydessä.

Kuulostaa hyvältä. Meilläkin on tyttö kärttänyt ostamaan tuollaista. En ole tajunnut, miksei sauvasekoitin käy. Jos se kerran on noin hyvä, pitänee investoida.