PIK

[Pastori]

Tuli noin PIK koneet mieleen tuolla yhdessä ketjussa - tässä niitä lisää http://pik.ayy.fi/joomla/index.php/home/pik-sarja

Taitaa olla tämäkin itse tekeminen pikkuhiljaa hyytynyt. Ei ole enää kohta jäljellä kuin tämä meidän nojapyörien rakentelu

[jori]

Tuli noin PIK koneet mieleen tuolla yhdessä ketjussa - tässä niitä lisää http://pik.ayy.fi/joomla/index.php/home/pik-sarja

Taitaa olla tämäkin itse tekeminen pikkuhiljaa hyytynyt. Ei ole enää kohta jäljellä kuin tämä meidän nojapyörien rakentelu

PIK-25 kohtalo ja koko historia kuulostaa liian läheisesti EU-Suomen nykymeiningiltä. Byrokratia tappaa kaiken substanssitekemisen.

"varsinainen rakennustyö hukkui byrokratiaan ja kokousten päätösten noudattamiseen". Varttimarkkaprojekti sammui muutaman vuoden kuluessa tuloksettomana."

PIK-7 Harakka, PIK-16 Vasama ja PIK-20 ovat tuttuja vehkeitä 70-luvun lopulta Karhulan ilmailukerholta Kymin lentokentältä.

[E-Cruiser]

20-PIK on esteettisesti kaunis lentokone. Samoin se on hieno suoritus suomalaiselta lentokoneteollisuudelta.
Aerodynaamisesti se on kuitenkin kriittinen design. Sen suunnittelussa tavoilteltiin sitä aivan korkeinta oksaa. Kompromissien määrä on minimissään.
Sen laminaarisiipi on erittäin suorituskykyinen puhtaassa ilmassa, mutta menettää suorituskykynsä pienessäkin sateessa tai jos siipeä ei ole aamulla puhdistettu hyönteisistä.
Sen kohtaloksi koitui suht pieni suunnitteluvirhe rungossa heti siiven jättöreunan takana. Runko kapenee siinä kohden liian voimakkaasti, mikä lisää vastusta. Jenkit myivät siihen 80-luvulla lasikuituista fiksaus-kittiä, jolla rungon muotoa tuosta kohden saattoi loiventaa. Liitosuhde parani pari pykälää.
Mulla on juttu tuostakin jossain tuolla isäukolta perityn Ilmailu-lehti-vuoren uumenissa. 20 vuosikertaa.
Nätti peli se on, ja huolimatta hifistelystä erittäin hyvä kone yhä.

[jori]

Pannaan kuva, niin on helpompi lukea niidenkin, jotka eivät ole Polyteknikkojen IlmailuKerhon tekemää konetyyppiä PIK 20

[E-Cruiser]

Tuosta itse tekemisestä vielä. Kyllähän se on lennokkipuolella paljon hyytynyt kymmenessä vuodessa. Siihen on syytä monessa asiassa. Yksi on se kun kaupungit ja kunnat ovat irtisanoneet perinteisten lennokkikerhojen vuokrasopimuksia urakalla. Nykyään kun pitää aina mennä markkinaperiaatteen mukaan, eikä joku lennokkikerho kykene kilpailemaan jonkin rikkaan firman kanssa maksajana. Esimerkiksi Helsingissä kaikki vanhat kerhot, osa lähes satavuotiaita, ovat nyt ilman tiloja huutolaisina. Raku sai nyt väliaikaiset tilat Malmin kentän virastotiloista, mutta kohta nekin varmaan puretaan. Kaupunkia ja kuntaa ei ole kiinnostanut kymmeneen vuoteen asia pätkääkään. Toinen asia ovat kentät, joiden vuokraaminen ja ylläpito on oma rasitteensa. Jotkin kentät kykenevät toimimaan niin, että jäsenistö pitää kentän kunnossa talkoopohjalta. Sitten lennokkikaupat ovat myös kadonneet pitkälti. Tietysti kun ei ole asiakkaita. Siis sellaiset klassiset kaupat, joissa on hyvä valikoima materiaaleja ja nippeleitä.

Toiset kentät joutuvat ostamaan esimerkiksi ruohonleikkauksen palveluna markkinoilta, kuten Vantaan Raku. Harrastajat ovat 90% kokopäivätyössä käyviä keski-ikäisiä perheellisiä miehiä, ei niillä ole aikaa hoitaa kenttää. Joitakin risusavottatalkoita on Rakukin silti onnistunut pitämään menestyksekkäästi. Nythän Rakulle tuli taas uusi isku, kun kentän etäisyys H-Vantaan kiitotiestä on alle 5km. Uusien määräysten mukaan maksimikorkeus tällaisella alueella on 50m, joka nyt ei riitä yhtään mihinkään. Asiasta on neuvottelut käynnissä. Lennokkikentän ylläpito on ympärivuotista tappelua. Siihen päälle sitten vielä nuoriso, joka murtaa kontit, pöllii ruohonleikkurit ja revittelee autolla ympäri kenttää. Tiukat sektorirajoitukset myös rasittavat. Kentällä saattaa olla vain 90 asteen sallittu lennätys-sektori. Rakun kentällä se on noin 120 astetta. Isommalla koneella laskuun tullessa joutuu joissain tuulioloissa sektoria rikkomaan eli lähestymään parkkipaikan yli.

Kerhojäsenyys maksaa vuodessa noin 100 euroa, hieman vajaa. Suurin osa siitä on vakuutuksen hintaa, joka on pakollinen.
Lennokin rakentamisessa on omat leimuavat oppiriitansa. Sekin karkoittaa harrastajia. Eri materiaaleihin suhtaudutaan kuin poliittisiin mielipiteisiin. Tämä on tosin hieman vähentynyt.
Konsumerismiahan se on nykyään, pitkälti. Kulutuskulttuuria. Mä ostin nyt tän, mä tilasin tuon, jne. Itse tekeminen on enää friikeille. Tässä mielessä nojapyörämaailma on vielä terveemmällä pohjalla. Joidenkin harrastusbudjetti on 5000-10 000 euroa vuodessa. Joka vuosi. Itse olen käytännössä jo eläkkeellä touhusta. Ei riitä rahat ja homma on jo aika pitkälle nähty. Kaksi SM-pronssia on plakkarissa mallilennokeista. Ne olivat hetkiä jotka muistaa, tiukkaa vääntöä millon missäkin kelissä.
Toisen pronssin sain niin että pahin kilpakumppani sakkasi koneensa kovassa myötätuulessa tonttiin, kokenut jätkä. Sitten tarvitsi vain ajaa kohtuullinen suoritus ja tulla ehjänä alas. Vahvuuteni oli huonossa kelissä ajo. Tyynessä hävisin hifistelykisan aina.

Kolme tärkeintä asiaa:

1. Fly the aeroplane
2. Fly the aeroplane
3. Fly the aeroplane
   

Toimii myös kinneröidessä yllättävän hyvin.

[Pastori]

Niin. Tosiaan. Mun lennokkihommat on siis 70-80 luvun taitteesta. Talvella lennätettiin jäällä ja kesällä paikallisella oikeella lentokentällä jossa oli vaan 1 kone käytössä - eipä ollut häiriöksi keskellä korpea.

Kävin muuten pythonautin peruskoulutusta antamassa ittelleni ja ajelin ekat pitkät ajelut siellä - 60 kilsaa lentokenttää eessun taassun. Oli nimittäin ihan asfaltti laitettu sitten nuoruuden päivien. Yhtään konettä ei enää tosin ollut vakkarista. Olisko sitten jonkun poliitikon kesämökki jossain siellä suunnalla tms.

http://lentopaikat.fi/kivijarvi-efkv/

OHO. OH-PCO on vieläkin olemassa. Nykyään Lapissa.
Piper PA-28-140 Cherokee >

[Saukki]

-lennokkiasiaa-

Velipojan kanssa liityttiin paikalliseen lennokkikerhoon joskus vuosituhannen vaihteessa. Kokkolanseudun RC-lentäjät osti pellon palan Kälviältä lennokkikentäksi. Se pelto sattui olemaan meidän maiden naapurissa, joten pitihän siihen toimintaan mennä tutustumaan. Kerho aloitti viikottaisen kerhotoiminnan Kälviän nuorisotilassa ja siellä käytiin rakentelemassa koneita. Parhaimmillaan taisi kymmenisen konetta olla rakenteilla. Itsekin koitin rakennella, mutta velipoika oli ja on edelleen niin paljon taitavampi käsistään, että hänen koneistaan tuli hienomman näköisiä ja paremmin lentäviä. En muista sainko yhtään omavalmistetta lentämään kunnolla. Valmiskoneella tuli enimmäkseen lennäteltyä.

Muutaman vuoden pyörin mukana lennokkitouhuissa, mutta sitten alkoi musiikkitouhut kiinnostamaan enemmän. Velipojan innostus ei ole laantunut vieläkään ja se onkin nyt jo ties kuinka monetta kertaa taitolennokkien F3A-luokan suomenmestari, pohjoismaiden mestari ja toista kertaa F3A maailman cupin ykkönen sekä toimii nykyään Kokkolan seudun RC-lentäjien puheenjohtajana. Euroopan mestaruus ja maailmanmestaruus vielä puuttuvat, mutta tuskin niitäkään kovin kauaa tarvii odottaa.

Velipoika aloitti nyt tekemään ensi kaudeksi uutta konetta hiilikuidusta. Saas nähdä miten käy. Sen oma valmiste koneet eivät vissiin ole olleet ihan niin hyviä, kuin tehdastekoiset. Mutta kuituhommista sillä on jo pitkä kokemus.

[vaaka]

Veljellä hiilikuitukokemusta? Oletko hyödyntänyt pyöriin kokemusta ja miten?

[Saukki]

Veljellä hiilikuitukokemusta? Oletko hyödyntänyt pyöriin kokemusta ja miten?

En vielä mitenkään. Aika pieniä osia se on tähän mennessä tehnyt. Potkureita, spinnereitä, laskutelineitä ja pyöränsuojia. Mutta jos joskus tulee tarvetta tehdä jotain modifikaatioita tai korjauksia mun tulevaan hiilikuitukinneriin, niin tiedän kyllä keneltä kysyn apuja

[E-Cruiser]

Lassi ja Anttihan niitä F3A-kisoja ovat Euroopassa kiertäneet. Antti on hyvin tuttu kaveri kisoista ja messuilta. Mulla meni niin päin että tuli musahommat ensin. Lennokit tuli vasta päälle kolmekymppisenä. Isäukon kyydissä ilmassa poikasena toista sataa tuntia. Lassi on kova luu lajissaan, laittaa maailman huiput tiukalle. Ehkä sitä voisi vielä joskus jotain rakentaa, ei sitä ikinä tiedä.

[vaaka]

Lentävä kinneri, Velogatti? Ilmailuun tuo liittyy siten, että on wanha sanonta you can make anything fly with enough power. Siksi F4 Phantom II. Aerodynaamisesti lentävä tiili mach 2,5. On poweria 1950-luvun lopun designissa. Ei ehkä kauhean ekologista, mutta ei tarvitse yhtä raskasta ja nopeaa tehdä

[E-Cruiser]

Ilmailuun tuo liittyy siten, että on wanha sanonta you can make anything fly with enough power.

Given sufficient thrust, pigs will fly

Sky is not the limit, the ground is the limit

Etc..

[E-Cruiser]

Sen kohtaloksi koitui suht pieni suunnitteluvirhe rungossa heti siiven jättöreunan takana. Runko kapenee siinä kohden liian voimakkaasti, mikä lisää vastusta. Jenkit myivät siihen 80-luvulla lasikuituista fiksaus-kittiä, jolla rungon muotoa tuosta kohden saattoi loiventaa. Liitosuhde parani pari pykälää. Mulla on juttu tuostakin jossain tuolla isäukolta perityn Ilmailu-lehti-vuoren uumenissa.

Mainitsemani juttu: