Ei ole helppoa frisbeegolfin kuvaus manuaalisäädöin. Ensinnäkin hintaa ja kokoa tulee äkkiä manuaalisäätöisen kameran hankinnasta yleensä. Isompi haaste on saada koko kiekon lento kuvattua. Kioitin väärin viime viestissä pannausta joutuu tekemään kolmessa akselissa. En koskaan säädä manuaalisesti fokusta, kun ei ole muuta säätöä kuin joystick ja menu ja se nenee valotuksen säätöön. Kameravalintaa dominoi akkujen kesto, kun mokomilta vaaditaan hulluja kestoaikoja, jottei kesken kierroksen joudu vaihtamaan. Valitettavasti menee hyvin helposti heitot ennen kuin saa akut vaihdettua. Monessa kisassa ainoana kamerana otosten missaus ei toimi. Kun on kahden kierroksen kisoja plus haastattelut ja videoiden elävöittämiseksi ympäristökuvausta, ovat päivät pitkiä ja kuvausajat välillä yli 7 tuntia.
Paskalla kädellä ei painavaa kameraa käytä helposti, kun ei voi aina luottaa monopodiin tai kolmijalkaan. Ja ne ovat kompromissi, kun välillä on pakko nostaa kamera jalustoineen maasta, jotta saa kiekon kuvaan ja se nykäisee kuvaa. Pienellä ja vammautuneella kädellä ei liikaa nappuloihin kurkottele. Nyt jo on kusista moniosaamista pitää kiekko kuvassa heilumatta valotusta, zoomia ja kolmesuuntaista pannausta käyttäen. Otosten välillä usein juosten kuvauspaikkaan ja läähätyksen välttäminen joystickillä valotusaika säätäen ja sitten valotussäätöön menusta paluu sen jälkeen heittäjään zoomaus ja valotussäädön optimointi. Kun radat ovat metsäisiä, sijoittautuminen on a ja o ja pitää yrittää pitkin päivää auringon liikkuessa yrittää löytää aurinkosuoja. Ja silti pitää säätää valotus pannatessa ja zoomatessa ulos ja sitten uudestaan sisään. Ei riitä kädet fokussäädölle. Onneksi se menettelee automatiikalla useimmiten. Vuosien kokemuksella silti menee välillä pieleen.
Joka vuosi olen pähkinyt uutta kameraa ja en ole löytänyt sopivaa, joten harrastebudjetti menee kuvausmatkoihin ja pyöriin oluen ohella.
YLEn kuvaajia on monia nähty. Vaihtuvat joka kerran ja ekoina vuosina kysyivät meiltä vinkkejä. Nauratti The European Openissa isolla olalla olevalla kameralla kuvaava YLEn mies, joka katsoi, että mä olen hyvässä paikassa ja hän käveli kamerani ja tiipaikan väliin ja ylimielinen ilme naamalla sanoi frisbeegolfin kuvaamisen olevan helppoa, kun vertaa golfiin, jota hän kuvas. Urheiluruudussa kaveri ei sivuttaispannauksessa pitänyt kiekkoa kuvassa ja missasi korkeus- sekä sivusuunnassa kallistaen kameraa myötä- ja vastapäivään plus nykimiset kameran massasta. Herkimmät saavat oikeasti merisairauden pitkän päälle heiluvasta kuvasta. Tuo oli huonompaa kuin huonoimmat amatölrifribavideot, mitä olen nähnyt. Onneksi muut YLEn heput tekevät parempaa jälkeä. Toki yleensä heillä on kuvauslava samalla viivalla korin ja tiin linjalla, jottei tarvitse pannata. Paitsi monen metrin puomi Nokian radan vikalla väylällä, missö on lavalla toinen ja kävelevällä kuvaajalla kolmas kamera. Live on eri kuin editoitu kuva, mutta ei hyvä kun kiekko ei ole kuvissa ja silloun kuin ohjaajalla on vaihtoehto valita kamera, josta kiekko näkyisi, sitä ei usein tehty. On omanlaisensa laji kuvata ja ohjata, joten kokemusta puuttuu ammattilaisilta. Kuvauksessa enemmän kuin monilta muilta amatööreiltä kuin meiltäkin.