Lukkopolkimien lukitus?

[Joutilas]

Ikivanhat ja näppärät varvaskoukkuni riittävät tulevaisuudessakin, mutta nyt kiinnostaisi tietää millaisilla jalkaterän liikkeillä lukkopolkimiin lukkiudutaan ja irrottaudutaan.

Miten on helppous ja turvallisuus, vaikkapa suhteessa noihin koukkuihin?

[tkarttu]

Lukkiudutaan asettamalla klossi suunnilleen polkimen keskelle ja painaisemalla napakasti, pieni "kliks" ja lukkiutuminen kertoo onnistumisesta. Irrottaudutaan kiertämällä kantapäätä ulospäin n. 15 astetta, ihan pieni ajonaikainen heilunta ei siis riitä.

Lukkopolkimet vaativat hieman (15 min - päivä) harjoittelua, mutta sitten lukitus ja irroitus tapahtuvat kuin itsestään. Itse aloitin harjoittelun nurmikolla: muutaman kerran menin kyljelleni, ennen kuin lukitus ja irrotus alkoivat sujua.

[Joutilas]

Kiitos tiedosta, mutta vielä pari jatkokysymystä.

Ensiksi:
Onko tuo irroitus niin että kun tuon 15 astetta kiertää, niin kenkä samalla jatkumolla "kiertyy"/nousee irti polkimesta? Eli ei tarvitse nykäistä enää muihin suuntiin?

Ja toiseksi:
Pystypyörässä, jossa jalat killuvat alaspäin, tuon irroituksen luulisi oppivan ja onnistuvan melko helposti, mutta entä nojapyörissä, joissa jalat ovat vaakasuorassa tai yläviistossa, onko temppu siinä jotenkin hankalampi?

[musti&siippa]

Minä ainakin opin melko helposti - pois en enää lukkopolkimia antaisi (ajanut olen niillä vasta n. 25 km). Vähän on vielä totuttelua tuohon lukitsemiseen, mutta irrottaminen sujuu helposti. Mulla siis Trice.

musti

[yuruki]

Mielestäni lukot on jopa helpompi irroittaa nojakissa kuin pystärissä. Jaloilta saa helposti painon pois, ja selkä pitää pyörän kontrollissa.

Jalka tosiaan irtoaa täysin yhdellä sivuttaiskierrolla, eikä mitään katkoja tai suunnanmuutoksia tarvita. Käytössä mulla shimanon 324-combopolkimet (suosittelen).

[Nebulus]

Ja toiseksi:
Pystypyörässä, jossa jalat killuvat alaspäin, tuon irroituksen luulisi oppivan ja onnistuvan melko helposti, mutta entä nojapyörissä, joissa jalat ovat vaakasuorassa tai yläviistossa, onko temppu siinä jotenkin hankalampi?

Temppu ei ole ollenkaan vaikeampi, kyllähän nojapyörässäkin jalka pyritään heilauttamaan sivulle päin, kun sitä ollaan maahan asettamassa jo ihan tasapainon vuoksi.
Perinteeksi tosin itselleni on muodostunut pakollinen kerran vuodessa-aivopieru, jossa hetkeksi unohtaa miten se jalka nyt irrotettiinkaan... vain muistaakseen maassa köllötellessään, miten se tapahtuikaan. Joka kerta on tapahtunut risteykseen pysähtyessä.

[karpaazi]

[quote=Miten on helppous ja turvallisuus, vaikkapa suhteessa noihin koukkuihin?[/quote]

Koukkujen kokeilu jäi minun osaltani yhteen kertaan. Koukut piti laittaa tosi tiukalle, jotta niistä olisi ollut mitään hyötyä. Irrottautuminen oli tällöin jo mahdotonta (jalka lähti kengästä, kenkä jäi kiinni polkimeen- ei hyvä)

Voisin väittää, että lukot ovat osa turvallisuutta nojakilla liikuttaessa. Ajatellaan, että lasket vauhdikasta mäkeä alas, tielle sattuu yllättävä kuoppa joka täräyttää koko pyörää ja jalkasi tipahtavat polkimilta. Meikäläisen tikapuuhermosto ei ainakaan ehdi reagoida mitenkään tällaisessa tilanteessa.
Pystypyörässäni olen pitänyt lukkoja niin löysällä, että tangon yli lentäessäni lukot ovat auenneet itsestään. Nojakin lukkopolkimia pidän hieman tiukemmalla.

[Joutilas]

Koukkujen kokeilu jäi minun osaltani yhteen kertaan. Koukut piti laittaa tosi tiukalle, jotta niistä olisi ollut mitään hyötyä. Irrottautuminen oli tällöin jo mahdotonta (jalka lähti kengästä, kenkä jäi kiinni polkimeen- ei hyvä).

Hankin pystypyörääni koukut muinoin, kun aamuin illoin poljin 11km työmatkaani.
Minulle koukkujen kiinnityksen alkuperäinen päkiätuntuma ei sopinut alkuunkaan. En tykännyt polkea niin, paremmalta tuntui polkea tukevammin keskianturalla. Nostovaiheessa ote myös helposti luisti ja olisi pysyäkseen vaatinut arveluttavan tiukan sidonnan.

Saatoin rikko oikeaoppisen pyöräilyn kultaisia sääntöjä, mutta vapaana polkijana päätin muuttaa virityksen tällaiseksi.

Jatkopala päästää anturan pidemmälle polkimen päälle, mikä meikäläisen mielestä tuntuu eteen ja alas polkiessa juuri sopivalta.

Nostovaiheessakin jalka pysyy ongelmitta "satimessa", vaikka remmi on niin löysällä, että jalan saa kätevästi puikattua paikalleen.

Löysyydestä johtuen myös irroitukset käyvät kätevästi. Kertaakaan irroitus ei ole tuottanut ongelmia.

Ainoa miinus on se, että viritys on senverran pitkä, että jyrkemmissä käänteissä pitää varoa, ettei nirkko sekoa etulokasuojaan. Kuva kertokoon tarkemmin. Tämäkään uhka ei ole toistaiseksi realisoitunut; ihminen on oppivainen eläin.

Kaikenkaikkiaan olen koukkuihini tyytyväinen. Tasaisella pyörittely tuntuu mukavalta ja varsinkin nousuissa tehoa löytyy hurjasti enemmän.

[Hopea]

Onko tuo irroitus niin että kun tuon 15 astetta kiertää, niin kenkä samalla jatkumolla "kiertyy"/nousee irti polkimesta? Eli ei tarvitse nykäistä enää muihin suuntiin?

Ja toiseksi:
Pystypyörässä, jossa jalat killuvat alaspäin, tuon irroituksen luulisi oppivan ja onnistuvan melko helposti, mutta entä nojapyörissä, joissa jalat ovat vaakasuorassa tai yläviistossa, onko temppu siinä jotenkin hankalampi?

Olen pyöräillyt paljon sekä maantie-, maasto- että nojapyörällä lukkopolkimien kanssa enkä millään antaisi niitä pois. Jalkojen pysyminen varmasti polkimilla, voiman hyvä välittyminen ja tuntuman säilyminen ovat oleellisia, erityisesti nojapyörällä.

Irrottaminen käy todella helposti, ja siihen käytäntöön tottuu pian. Itse kokeilin muistaakseni kaksi kertaa tönkkönä kaatumista paikallaan olevan pyörän kanssa ja kerran soralla kiepahtavan maantiehirmun mukana. Tänään juuri töihin mennessä nojakin eturengas lipsahti asvaltilla olevalla hiekalla. Sain luiston oikaistuksi vain käymällä nurmikon puolella. Sieltä palatessani huomasin, että jalat olivat jo irti polkimista. En kyllä muistanut niitä irroittaneeni...

[Nojanalle]

Aikanaan ajoin kilpapyörällä kymmeniätuhansia. Ei tälläistä ihanuutta kun lukkopolkimen juuri tunnettu. Ensimmäiset lukkopoljin jonka kansa olin tekemisissä oli Cinellin valmistama. Sillä ei ollut maantielle asiaa. Sivulla oli sellainen lukitusvipu joka olisi maantiekäytössä ollut suorastaan hengenvaarallinen. Seuraava malli joka todella tuossa kahdeksankymmentäluvulla valtas alaa oli luukit. Ensimmäine todella toimiva ja turvallinen. Samaan periaatteeseen vieläkin perustuu nämä nykyiset . Ja ne varvaskoukut kuuluva seitkyt lukuu ja muuhun menneeseen esi pyöräilyn historiaan. Olen nojapyörää ajannut viisikesää lukkopolkimilla ja muuta en enää harkitsekkaan. Katson että ne on osa pyöräily turvallisuutta. Pyörittäminen ilman niitä ei onnistu. Nojapyörässä pyörittäminen on kaiken lisäksi paljon helpompaa kuin pystypuörässä. Siis ei varvaskoukkuja kuin museopyöriin. KIITOS!!!!!!!

[Premnas]

Lukot on melkein pakolliset eikä niistä ole ollut ollenkaan haittaa, pelkästään hyötyä omassa käytössä. Turvallista kun tietää ettei jalat tipahda kesken ajon asvaltille ja toisekseen voi lepuuttaa jalkoja välillä kun ne pysyvät kiinni. Minulla meni varmaan vähintään puoli tuntia ekalla kerralla kun harjoittelin lukkojen käyttöä, en meinaan millään meinannut saada lukkoja kiinni. Sitten kun kerran sain ja hokasin miten ne kliksautetaan paikoilleen, käyttö on ollut tosi helppoa ja nyt se tulee ihan itsestään jo ajattelematta. Talvella on välillä vähän hankalaa kun kenkään paakkuuntuu klossin ympärille jääksi asti lunta ja välillä joutuu melkeen hakkaamaan että paakku lähtee irti. Pitäisi kai kuljettaa mukanaan jotain kaviokoukkua tai jotain .