Pythonajelua

[Joutilas]

Kun lipsahti SH10-ketjussa OT:ksi, niin tuon tänne Off-Topiciin.

Jousitus. Samanlainen kuin jäykässä pystärissä tulee kun hohottaudutaan penkiltä jalkojen varaan, paitsi että kohottaudutaan käsien varaan.

No joo.

Itse olen töyssyihin varautunut siten että ponnistan jaloilla polkimista ja hartioilla selkänojasta perääni irti penkistä.

Voisi onnistua tuo käsinostokin, mutta kun niillä ei muutenkaan ajossani ole mitään tekemistä, ja kun jalat ja hartiat ovat valmiiksi asemissa, niin en ole tuota tullut kaivanneeksi.

Niin, kukin tyylillään. Itselläni tuo vaan tuli luonnostaan kun ajan kädet kiinni penkissä huonommalla pinnalla, eli kädet ovat itselleni valmiiksi "asemissa". Muuten sitten mennään kädet sylissä. Tähän hyvä sopiva kikka taas on työntää jalkoja käsillä esim. mäessä. Kilometrejä takana 400 ja vauhti senkun kiihtyy.

Mulla penkki on senverran korkealla, että kädet mahtuvat löysässä nyrkissä juuri ja juuri roikkumaan suorina sivulla. Siinä ne yleensä killuvatkin. Hyvin rentouttava meininki. Sylissäkin olen koittanut pitää, mutta se ei tunnu yhtä hyvältä.

Juuri tänään kokeilin työntää käsillä avuksi polvista, mutta se ei ainakaan alkuun tuntunut antavan toivottua tulosta.

Tekovaiheessa hitsasin pythonini etuosaan varmuuden vuoksi kiinnikkeen sarvia varten. Kokeilin niitä kerran, mutta tuntuma oli jotenkin outo. Poljenta ja käsituntuma eivät olleet jotenkin sopivasti odotustenmukaisessa synkassa. Jätin kokeilut silleen. Tänään tuo polvista työntäminen tuntui jotenkin samalta, joten harjoittelulla kummastakin voisi tulla jotain.

Kilometrejä mittarissa 1740, todelliset noin 2000. Tällä viikolla urakoin 70, 50 ja 100 km:n päivälenkit. Viimeisen jälkeen persukset tuntuivat melko helliltä. Noinhan nojapyörällä ei pitäisi käydä. Ehkä sitten kun joskus pääsen luopumaan väliaikaisesta penkistäni tuokin ongelma helpottaa???

[jviirret]

Kilometrejä mittarissa 1740, todelliset noin 2000. Tällä viikolla urakoin 70, 50 ja 100 km:n päivälenkit. Viimeisen jälkeen persukset tuntuivat melko helliltä. Noinhan nojapyörällä ei pitäisi käydä. Ehkä sitten kun joskus pääsen luopumaan väliaikaisesta penkistäni tuokin ongelma helpottaa???

Mitä pystympi ajoasento sitä hellempi perse. Loivassa asennossa yläkropan paino jakautuu koko selän ja takamuksen alueelle, pystyssä pelkän takamuksen. itse oon nyt clwb:n koittanut ideoida kunnollista istuma osaa, mutta ei ole helppoa.

Jukka

[Teemu Kalvas]

Joo kyllä nojakilla gluteus maximus voi kipeytyä, jos se ei ole penkkiin tottunut, tai penkki on kehno, tai asento on liian pysty. Se miltä nojakilla säästyy pystäriin verrattuna on erilaiset nivushiertymä/painumavaivat.

[irakas]

Kun nyt olen rakennellut ja ajeluttanut 10 erillaisin istuimin ja jousituksin varustettua nojakkia, on selvästi parhaaksi ja miellyttävimmäksi osoittautunut remmi-istuimella varustetut mallit. Istuimessa on 15-18 mm muotoonleikattu vanerirunko ja remmit kiinnitetty runkoon kuminyörin.

Esim. sh8:ssa en ole muuta jousitusta kaivannut. Rakenteensa johdosta selkänoja asettuu aina oikeaan selän muotoon ja antaa hyvän tuntuman nojakkiin ja tiehen. Vauhtisissa tärskyissä kuminyörit vaimentavat iskut riittävästi.

Sakari

[Ralii]

Nämä minunkin joustokokeiluni ovat vielä kokeiluasteella, niinkuin koko ajamisenikin. Tuo käsillä avustaminen tuntuisi toimivan paremmin loiviin mäkiin kuin jyrkkiin. Jyrkissä kädet hakeutuvat yleensä penkkiin kiinni.

[Ralii]

Noniin nyt on sitten ajettu pythonilla ensimmäinen pidempi lenkki. Lähdin tuossa yhtenä kauniina torstai aamuna ajamaan joensuusta kuopiota kohti. Matkaa tuli 140km ja aikaa tähän meni jonkun verran yli 6 tuntia.

Kilometrejä ennen tätä reissua minulla oli takana hieman alle 800. Katsoin tuon riittäväksi, joten uskaltauduin ajelemaan ajoradan reunaa pitkin pyöräteiden päätyttyä. Rekat pistivät vähän jännittämään, kun en tiennyt että miten niiden ilmavirta vaikuttaa pythoniin. No äkkiä sain huomata, että rekkojen ohi ajamisella ei ollut mitään vaikutusta ajolinjaan. Kaikenkaikkiaan ajaminen autojen kanssa sujui turvallisesti ilman suurempia jännitystiloja.

Alamäet mentiin kaikki jarruttelematta. Vauhtia kovimmillaan oli karvan verran alle 60 enkä huomannut minkäänlaista epävakautta pyörässä. Tämä oli positiivinen yllätys, koska minulla oli sellainen käsitys että pyörä alkaisi muuttua jotenkin huteramman tuntuiseksi vauhdin ylittäessä 55km/h.

Reissun tiimoilta tulin siihen lopputulokseen, että ainakin minulle python sopii hyvin myös pidempien matkojen ajoon. Missään vaiheessa en huomannut väsymyksen aiheuttavan minkäänlaista vaikutusta ohjaukseen tai vastaavasti ohjauksen aiheuttavan väsymystä jaloissa. Ainoa oire oli oikean jalan akillesjänteen kipeytyminen. Tämä on aika varmasti seurausta siitä, kun lähtee ajamaan pitkää matkaa pyörällä jossa on vain 3 vaihdetta.

[Joutilas]

Kaikenkaikkiaan ajaminen autojen kanssa sujui turvallisesti ilman suurempia jännitystiloja.

Samanlaisia kokemuksia on itsellänikin.

Keväällä, kun omani kanssa ajelin kotikadulla ja kurvailin parkkipaikalla, lupailin tutuille, että kyllä tällä tässä - ja ehkä pyöräteilläkin - ajaa, mutta tuskin koskaan autojen kanssa isommilla teillä. Vaan eipä kauaakaan, kun oli jo käyty naapurikunnissa ja poljettu niin neli- kuin yksinumeroisillakin maanteillä.

"Valtateillä" olen huomannut, että asfaltoitujen pientareitten leveys vaihtelee melkoisesti. Remontointikerrasta riippuen parinkymmenen kilometrin osuuksilla leveys saattaa vaihdella ruhtinaallisesta metristä muutamaan kymmeneen senttiin. Eihän se pyörän kulkua sinänsä rajoita, mutta noilla yksinumeroisilla teillä olisi vaan mukavampi ajaa sillä omalla kaistalla.

Yleensä rekat tuntuvat ohittaessaan väistävän keskemmälle, mutta toisinaan renkaat tuntuvat jyrisevän ohi melko läheltä. Siinä on silloin kuin pikkulapsi pää rekan akselien korkeudella. Pitää vaan pitää pää kylmänä ja keskittyä omaan ajoon.

Isommilla baanoilla on yleensä näkyvyyttä eteen ja taaksepäin ja ojanpientareetkin ovat senverran loivia, että sinnekin voi hädäntullen kurvata. Toisin on monilla pienemmillä ja mutkaisemmilla teillä. Vaihtelevina niitä on mukava polkea, mutta kun on mäennyppylää ja mutkaa edessä takan ja kohdalla, ja tukkirekka runnoo ohi. Ojaan on 45 asteen pudotusta metri ja pohjalla 20-senttinen pusikonniittokarhe. Siinä on naurussa pitelemistä. Ei onneksi ole vielä sattunut omalle kohdalle.

Rekkojen "imun" vaikutusta ohjaukseen yliarvioin itsekin. Voisiko olla niin, että pythonkorkeudessa virtaukset eivät ole yhtä väkivaltaisia kuin metrin puolitoista ylempänä?

Normaaleissa olosuhteissa pythonin ohjailu on ongelmatonta ja kätevää, kunhan vaan pitää jalat polkimilla. Vaikka pieniä pätkiä voi lasketella yhdenkin jalan ohjauksella, niin yllättävät irtoamiset johtavat yleensä ylimääräisiin heilahduksiin.

[Joutilas]

Pistin pythoniini vanhat varvaskoukkupolkimeni. 30km:n kokemuksella sanoisin, että tuntuvat istuvan kokonaisuuteen hämmästyttävän hyvin. Enää ei tarvitse pelätä jalkojen polkimilta poukkoamista.

Aluksi epäilin, että polkimien pyöritys, toinen puoli työntää ja toinen vetää, olisi tuhonnut ohjauksen, mutta niin ei käynyt. Molemmat poljinsuunnat olivat selvästi tunnettavissa paineena jalkaterässä, joten pelkästä mukanaseuraamisesta ei ollut kysymys. Ehkä koukkukokemus pystypyöräilystä ja yksipyöräpoljenta olivat ennakolta hioneet balanssiani?

Lisätehoja löytyi varsinkin lähtökiihdytyksiin ja mäennousuihin. Kovemmin runtatessa python kulki melko suoraan, mutta kallisteli poljennan tahtiin jonkinverran oikealle ja vasemmalle. Tuota pitää vielä hioa, niin voimapoljentaa voi käyttää tehokkaammin pidempiinkin nopeatempoisiin vetoihin.

[Ralii]

Pistin pythoniini vanhat varvaskoukkupolkimeni. 30km:n kokemuksella sanoisin, että tuntuvat istuvan kokonaisuuteen hämmästyttävän hyvin. Enää ei tarvitse pelätä jalkojen polkimilta poukkoamista.

Aluksi epäilin, että polkimien pyöritys, toinen puoli työntää ja toinen vetää, olisi tuhonnut ohjauksen, mutta niin ei käynyt. Molemmat poljinsuunnat olivat selvästi tunnettavissa paineena jalkaterässä, joten pelkästä mukanaseuraamisesta ei ollut kysymys. Ehkä koukkukokemus pystypyöräilystä ja yksipyöräpoljenta olivat ennakolta hioneet balanssiani?

Lisätehoja löytyi varsinkin lähtökiihdytyksiin ja mäennousuihin. Kovemmin runtatessa python kulki melko suoraan, mutta kallisteli poljennan tahtiin jonkinverran oikealle ja vasemmalle. Tuota pitää vielä hioa, niin voimapoljentaa voi käyttää tehokkaammin pidempiinkin nopeatempoisiin vetoihin.

Itelläkin seuraavaan pyörään tulee lukot. Pari kertaa töyssyisessä alamäessä toinen jalka tippunu polkimelta poikkeen. Ei ole mukavaa kun vauhtia on se 40kmh+
Nyt on varmaaankin tullut se -ZEN- olo mistä taisin lueskella jonkun pyyttonirakentajan sivuilta. Vauhtia kerää ihan arki ajossa suoralla sen 33km/h, hyviä polkujakin pystyy ajelemaan, eikä ajolinjakaan ole enää yhtään leveämpi kuin mitä tavan pyörällä ajaessa.
Kaikenkaikkiaan olen sen verran tyytyväinen pyörään, että aion rakentaa tässä tulevan talven aikana nopeamman "hipo" mallin pyörästä ja yrittää päästä 40-45 suoranopeuksiin. En sitten tiedä onko nuo miten realistisia nopeuksia mutta, kun isot renkaat, matala pyörä, loiva penkki ja veto ilman ohjaimia yms vipstaakkeja yhdistetään mahdolliseen takakatteeseen, luulisi tavoitteen menevän rikki.

[Nebulus]

Kaikenkaikkiaan olen sen verran tyytyväinen pyörään, että aion rakentaa tässä tulevan talven aikana nopeamman "hipo" mallin pyörästä ja yrittää päästä 40-45 suoranopeuksiin. En sitten tiedä onko nuo miten realistisia nopeuksia mutta, kun isot renkaat, matala pyörä, loiva penkki ja veto ilman ohjaimia yms vipstaakkeja yhdistetään mahdolliseen takakatteeseen, luulisi tavoitteen menevän rikki.

Alkaa kuullostaa ihan Kouign Amannilta:
http://www.zockrabikes.com/index.php?op ... 1&Itemid=8

http://www.zockrabikes.com/index.php?op ... &Itemid=11

[Ralii]

Kaikenkaikkiaan olen sen verran tyytyväinen pyörään, että aion rakentaa tässä tulevan talven aikana nopeamman "hipo" mallin pyörästä ja yrittää päästä 40-45 suoranopeuksiin. En sitten tiedä onko nuo miten realistisia nopeuksia mutta, kun isot renkaat, matala pyörä, loiva penkki ja veto ilman ohjaimia yms vipstaakkeja yhdistetään mahdolliseen takakatteeseen, luulisi tavoitteen menevän rikki.

Alkaa kuullostaa ihan Kouign Amannilta:
http://www.zockrabikes.com/index.php?op ... 1&Itemid=8

http://www.zockrabikes.com/index.php?op ... &Itemid=11

Ulkonäkö tuskin tulee olemaan tuota luokkaa.

[Ralii]

Tässäpä yksi kuva "16 renkailla olevasta baby pythonista. Rakentelen tämän ennen varsinaista projektiani ihan sen takia, että saan vähän varmuutta ja kokemusta tekemiseen.

[Joutilas]

Tässäpä yksi kuva "16 renkailla olevasta baby pythonista.

Katsoin ensin, että ompa ronski jättö, mutta ei tainnut olla vielä lainkaan kasassa.

Noissa pienissäkin eturengas on kuitenkin melko lähellä ohjausniveltä ja poljinkeskiö edessä pitkän varren päässä.
Jätöt 16-17cm negatiivista.

Varmaan olet kuvia ja mittoja katsonutkin. http://www.python-lowracer.de/projects.html

[Pastori]

Tämäkin beibipyytton sivusto lienee jo tuttu - mutta kertaushan on opintojen äiti vaimitensenytmeni http://dirkb.dnsalias.net/pythonbuilding.html

[Ralii]

Kiitoksia vain, mutta pyörä ei tosiaan ole vielä kasassa ja minulle parempi vain mitä enemmän pääsen hitsailemaan.

Pääasiallinen tarkoitus tuossa vehkeessä on opetella tekemään siedettävää hitsijälkeä ja testailla miten eri asiat vaikuttaa pyörän käytökseen yms. Tavoitteena olla fiksumpi, kun aloitan varsinaisen pyörän teon.

Olen myös miettiny, että jos tuosta sais jotenkin tehtyä taitettavan, jota olisi sitten helppo kuljettaa mukana.