Nojapyöräfoorumi

OT:

jori kirjoitti:

Nykyrungoissa on liian pysty satulaputki ja lyhyt runko, joten pitkäjalkaiselle säädettynä satula jää liian eteen ja pitää polkea liian suoraan alas.

Tuota pitkäjalkaisuutta ja lyhyttä runkoa mun on vaikea ymmärtää. Pitkäjalkaisella on penkki taaempana(ylempänä), mutta lyhyt ylävartalo. Rungon siis pitääkin olla lyhyt. Muuten ohjaamo on kaukana. Meillä persjalkaisilla on taas satula matalalla, mutta pitkä ylävartalo, joten rungon pitää olla pidempi.

jviirret kirjoitti:

Tai sitten naru satulan ja emäputken väliin, ikäänkuin pedersen pyörässä:

Jukka

Jukka perhana, varastit minun kommenttini. Narukommentit on varattu minulle.

jooseha kirjoitti:

OT:

jori kirjoitti:

Nykyrungoissa on liian pysty satulaputki ja lyhyt runko, joten pitkäjalkaiselle säädettynä satula jää liian eteen ja pitää polkea liian suoraan alas.

Tuota pitkäjalkaisuutta ja lyhyttä runkoa mun on vaikea ymmärtää. Pitkäjalkaisella on penkki taaempana(ylempänä), mutta lyhyt ylävartalo. Rungon siis pitääkin olla lyhyt. Muuten ohjaamo on kaukana. Meillä persjalkaisilla on taas satula matalalla, mutta pitkä ylävartalo, joten rungon pitää olla pidempi.

Päättelit, että oli kyse suhteellisesta pitkäjalkaisuudesta. Suurin osa pitkäjalkaisista on muutenkin pitkiä, isomman mittakaavan ihmisiä, joilla on myös pitkä selkä. Mittasuhteissa erot ovat paljon pienempiä. Hitto, kun teidän kanssanne pitää tarkasti valita sanansa.

Lähinnä tämän tyyppisten ihmisten pyöräongelmia mietin.

Thorn bike -osto-ohjetta katsellessani tuli mieleen, että ehkä tosiaan tuo jarruttelu on ollut yksi syy akselin katkeamiseen. Sähköpyörällä pääsee aina kovaa, ja siksi usein joutuu hidastamaankin. Ja mielellään hidastankin esim. koiranulkoiluttajan kohdalla, kun kiihdyttämiseen ei kulu omia voimia.

Mutta siis syyskuussa vaihdettiin jarrupalat ja ne olivat kuulemma nyt jo sileät. Matkaa tullut ehkä 800 km, mikäli muistan oikein. Mutta kuitenkin, puolen vuoden välein olen jatkuvasti joutunut vaihtamaan paloja. Eli tuo akselin katkeaminen voisi liittyä osin levyjarruihin. Nimittäin Thorn bike:n Nomad Rohloffissa on minusta ihan tavallinen pikalinkku navan läpi - ja kuitenkin pitäisi kestää, kun myydään 60 kg + kuski tavaramäärille. Tosin kuski ei tässä skenaariossa liene kuin 80 kg.

Toinen seikka voisi olla tuo akselin kiristys, en ole siihen kiinnittänyt mitään huomioita. Voisikohan joku selittää. Olen vain pyörittänyt akselin paikalleen ja sillä hyvä. Mitenköhän sitä säädetään? Tiukassa on ollut enemmänkin kuin löysänä, mutta ei mitenkään mahdottoman tiukassa.

Ko onhan se niin surkeeta, että kuvittelin läskipyörän olevan ikuinen. Pehmeät renkaat, tukeva alumiinrunko, jousitettu satula. Mutta eipähän vaan ollut. Olisin ollut valmis ajamaan 4 tuuman renkalla kesät talvet, ihan sillä, että tuntuivat kestäviltä ja esim. nastarenkaat ovat ajossa jo toista talvea ja vasta alkavaa kulumista nähtävissä.

Toki saahan tuon korjattua, mutta aika kallis on ylläpitää jos parin vuoden ja alle 5000 km välein hajoaa akseli. Sähköpyöränä se toki myös syö rattaita ja ketjuja, jotka menevät samalla nyt jälleen vaihtoon - kolmas kerta 2 vuoden aikana, ellei peräti neljäs. Juu, kyllä se on neljäs.

Puusilmä kirjoitti:

Thorn bike -osto-ohjetta katsellessani tuli mieleen, että ehkä tosiaan tuo jarruttelu on ollut yksi syy akselin katkeamiseen. Sähköpyörällä pääsee aina kovaa, ja siksi usein joutuu hidastamaankin. Ja mielellään hidastankin esim. koiranulkoiluttajan kohdalla, kun kiihdyttämiseen ei kulu omia voimia.

Mutta siis syyskuussa vaihdettiin jarrupalat ja ne olivat kuulemma nyt jo sileät. Matkaa tullut ehkä 800 km, mikäli muistan oikein. Mutta kuitenkin, puolen vuoden välein olen jatkuvasti joutunut vaihtamaan paloja. Eli tuo akselin katkeaminen voisi liittyä osin levyjarruihin. Nimittäin Thorn bike:n Nomad Rohloffissa on minusta ihan tavallinen pikalinkku navan läpi - ja kuitenkin pitäisi kestää, kun myydään 60 kg + kuski tavaramäärille. Tosin kuski ei tässä skenaariossa liene kuin 80 kg.

Toinen seikka voisi olla tuo akselin kiristys, en ole siihen kiinnittänyt mitään huomioita. Voisikohan joku selittää. Olen vain pyörittänyt akselin paikalleen ja sillä hyvä. Mitenköhän sitä säädetään? Tiukassa on ollut enemmänkin kuin löysänä, mutta ei mitenkään mahdottoman tiukassa.

Ko onhan se niin surkeeta, että kuvittelin läskipyörän olevan ikuinen. Pehmeät renkaat, tukeva alumiinrunko, jousitettu satula. Mutta eipähän vaan ollut. Olisin ollut valmis ajamaan 4 tuuman renkalla kesät talvet, ihan sillä, että tuntuivat kestäviltä ja esim. nastarenkaat ovat ajossa jo toista talvea ja vasta alkavaa kulumista nähtävissä.

Toki saahan tuon korjattua, mutta aika kallis on ylläpitää jos parin vuoden ja alle 5000 km välein hajoaa akseli. Sähköpyöränä se toki myös syö rattaita ja ketjuja, jotka menevät samalla nyt jälleen vaihtoon - kolmas kerta 2 vuoden aikana, ellei peräti neljäs. Juu, kyllä se on neljäs.

Ainakin itse kokeilisin hommaa vielä seuraavan askselin verran että on varmasti nyt kuormasta eikä jostain maanantaikappaleen kestävyydestä kiinni. Tosin jorin selitys meidän kuormituseroista oli aika avaava.

Ketjut taitaa kyllä jokatapauksessa kestää "vaan" sen noin 3000km. Tällänen mutu jäi kun rungon vaihdon jälkeen moottori tuntu vetävän huomattavasti paremmin paksummilla 4,5-tuuman renkailla vrt 4-tuumaiset jumbojimit.

Ralii kirjoitti:

Ainakin itse kokeilisin hommaa vielä seuraavan askselin verran että on varmasti nyt kuormasta eikä jostain maanantaikappaleen kestävyydestä kiinni. Tosin jorin selitys meidän kuormituseroista oli aika avaava.

Ketjut taitaa kyllä jokatapauksessa kestää "vaan" sen noin 3000km. Tällänen mutu jäi kun rungon vaihdon jälkeen moottori tuntu vetävän huomattavasti paremmin paksummilla 4,5-tuuman renkailla vrt 4-tuumaiset jumbojimit.

Joo, kyllä jatkan ajoa, kalleintahan on aina vaihtaa uuteen. Toivotaan, ettei tule uusia yllätyksiä. Ja pyörällä on kiva ajella, sehän on tärkeintä.

Minulla nuo ketjut ei tunnu kestävän edes 1000 km ja rattaat ovat aina menneet samalla vaihtoon. Tosin en ole ajanut ketjuja katki-poikki asti.

Ja kohtahan on Kuukkeli-kelitkin. Sekä vielä se Hobie polkukajakkiprojektikin on mielessä. Kaikkeen ei riitä rahat, hyvä jos näihin.

Puusilmä kirjoitti:

Ralii kirjoitti:

Ainakin itse kokeilisin hommaa vielä seuraavan askselin verran että on varmasti nyt kuormasta eikä jostain maanantaikappaleen kestävyydestä kiinni. Tosin jorin selitys meidän kuormituseroista oli aika avaava.

Ketjut taitaa kyllä jokatapauksessa kestää "vaan" sen noin 3000km. Tällänen mutu jäi kun rungon vaihdon jälkeen moottori tuntu vetävän huomattavasti paremmin paksummilla 4,5-tuuman renkailla vrt 4-tuumaiset jumbojimit.

Joo, kyllä jatkan ajoa, kalleintahan on aina vaihtaa uuteen. Toivotaan, ettei tule uusia yllätyksiä. Ja pyörällä on kiva ajella, sehän on tärkeintä.

Minulla nuo ketjut ei tunnu kestävän edes 1000 km ja rattaat ovat aina menneet samalla vaihtoon. Tosin en ole ajanut ketjuja katki-poikki asti.

Ja kohtahan on Kuukkeli-kelitkin. Sekä vielä se Hobie polkukajakkiprojektikin on mielessä. Kaikkeen ei riitä rahat, hyvä jos näihin.

1000km on kyllä aika vähän. Valtaosa tosta 3000km pätkästä oli tosin 250w moottorilla mutta on tainneet nyt uuden pyörän ketjut helposti ton 1000km / 1kw kestää. Ei tosin oo mitään työkaluja ton ketjun kunnon mittaamiseen mutta vaihteet vaihtuu ja pysyy päällä. Kiihdytän lähes aina kahva pohjassa ottaen kaiken tehon irti kun vaan liikenne sen sallii.

Muistaakseni joku valmistaja taisi jo myydä sähköpyörille paremmin sopivia ketjuja.

Joo, aina kun olen kysynyt ketjun vaihtoa on osoittautunut, että suurimmat takarattaat ovat jo vaihdon tarpeessa. (Pienimmät vaihteet siis, joilla höylään jatkuvasti). Eturatas on vaihdetut kahdesti, ja on nyt 15 piikkinen, jotta tulisi käytettyä myös keskirattaita.

Eihän tässä mitään, tavoitehan on päästä jossain vaiheessa 5 kk mittaiselle pyöräretkelle Norjaan, eli pitää sapattivapaata. Mutta pitää ensin olla fillari, jolla voi ajaa 5 kk ilman täysremppaa. Tänäkesänä nähdään onko Kuukkelista siihen. Jos ei ole niin Thorn on seuraavana jonossa. Kervelosta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, varmaan testaavat Kernel-Hubia parhaillaan.

Ota useammat, esim kolmet ketjut kiertoon joita vaihdat esim 500 km välein. Sillai saat ajettua yksillä rattailla kolmet ketjut. Tulloo halavemmaks

Härski kirjoitti:

Ota useammat, esim kolmet ketjut kiertoon joita vaihdat esim 500 km välein. Sillai saat ajettua yksillä rattailla kolmet ketjut. Tulloo halavemmaks

Hyvä idea, kiitos. Tulee samalla opeteltua ketjunvaihtoa.

Lasku tuli maksuun. Akselin lisäksi oli haljennut vapaarattaan kotelo, alumiinia oli, vaihtoivat teräksiseen.

Hintaa tuli 146 €, mutta kun siitä vähentää jarrupalat 32€ niin halvaksi tuli. Ketju ja rattaat jäivät vaihtamatta, suosittelivat ajamaan loppuun.

Mysteeriksi jäi, kumpi hajosi ensin. Akseli vai vapaarattaan kotelo? Useamman kuukauden on vapaarattaan tikutus välillä lakannut, vaikka ratas onkin lukittunut polkaistessa. Ja toisaalta, miten pitkään akseli on ollut poikki, jos se petti ensin?

Noissa navoissa on eroja, ja etenkin tulevat eteen kun on kyseessä läskipyörän leveämmän takanavan rakenteet.

Mulla oli 90-luvulla (sen aikaiset maantiepyörät olivat 126mm:n levyisillä akseleilla ja vapaaratas-pakoilla jotka ovat siis kierteellä kiinni navassa) useampi halpispyörä joista meni akseleita poikki, vaikka olen tällainen < 70 kg hyttynen.

Kohtuudella alkoi akseli kestää peräti 4000 mk maksaneessa Bianchi "kilpapyörässä" jossa oli silti jotkut halpisnavat joiden laakereiden välystä kuitenkin sai säätää viikottain (ajoin sillä > 25t kilsaa vuodessa ja väsytin CrMo-rungon muhvit).

Kaikki ongelmat loppuivat kun ostin kolme vuotta vanhan ja varmaan 100t ajetun Rossin-kilpapyörän jossa oli Campagnolo Record navat ja osasarja. Sen jälkeen hankin vielä uuden napaparin samaa laatua, kun osoittautuivat niin hyviksi.

Noissa on akselin materiaali sen verran parempaa että kun laakerit voiteli ja kerran tiukkasi kartioiden välykset kohdilleen, ei niihin tarvinnut minkään muun takia koskea kuin uudelleen voitelun takia. Halpisakseleihin piti jättää välystä jotta pistoakselin kiristyksellä mittojen muuttuessa eivät alkaisi laahaamaan. Record-navoilla tällaista ei saanut aikaiseksi vaikka kuinka tiukkaan pistoakselit veti kiinni.

Nyt kun pyörässä on sähköapu, ja pitävät läskirenkaat, niin siinä pitää käyttää ehdottomasti sellaisia pakkoja joissa etenkin isommat rattaat on 2-3 rattaan nippuina. Näin on ainakin Shimanolla yleensä ja SRAM:n paremman pään pakoissa.

Silloin voi olla jotakin toivoa että alumiininen vapaaratas voisi kestää. Mulla ei ole muita kuin alumiinisia vapaarattaita näissä WTB:n navoissa ja kun siirryin pois halpis-SRAM pakkojen käytöstä niin nyt kestävät.

Toinen jolla kestävyyttä saa lisää on takanavat joissa on "läpiakseli" -rakenne, eli itse akseli on 15mm:n putki jossa voi olla päässä 10mm "akselin" päätykupit. Näissä WTB:n navoissa on näin, ja kun nykyään napojen pakan puoleinen laakeri tulee aika keskelle akselia, niin akselin jäykkyys/kestävyys on merkittävässä roolissa.

Mitä tulee ketjujen kestävyyteen, niin jos ei ole pakko olla paljoa vaihteita, niin itse laittaisin sähköpyörään 1x9 vaihteiston ja siihen Campagnolo Record C9 -ketjut, ja mieluusti tosiaan pari kolme settiä ketjuja. Näin itse rattaiden kuluma on kohtuullista ainakin ketjun venymän suhteen. Ja 9-vaihteiset pakat on halpoja... niitä voi ostaa jokusen varastoon jotta 11-15 piikkisiä rattaita voi vaihtaa muuten toimiviin pakkoihin. Joihinkin pakkoihin saa noita rattaita myös irrallaan.

Kun itse siirryin 1x11 vaihteistoon, ajoin ennen ketjun venymistä vaihtokuntoon yhdestä (pirun kalliista M9000-) pakasta 11/13/15 -piikkiset rattaat sellaiseen kuntoon että uudella ketjulla alkoi hyppimään. Korjasin pakan ostamalla 1/4-hintaisen M8000 -pakan josta otin nuo rattaat siihen...

Panostakaa niiden osien laatuun mitä ostatte pyöriinne jos haluatte että kestää. Hinta ei ole ihan täysin laadun tae, mutta yleensä menevät käsikädessä.
Meillä on asiakkaana ollu kaveri joka ajoi sähköläskistään varapaarattaan rungon vaihto kuntoon vain muutamassa kuukaudessa ja kyseessä ns. laatumerkin pyörä joka oli toki valittu kun oli halpa..

Mä taas oon huomannut että rahalla ei saa kestävyyttä vaan kevyempiä osia. Ei noista romulavojen navoista vapaarattaat hajoa, mutta ne onki aina raskasta terästä.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Mä taas oon huomannut että rahalla ei saa kestävyyttä vaan kevyempiä osia. Ei noista romulavojen navoista vapaarattaat hajoa, mutta ne onki aina raskasta terästä.

Näinhän se yleensä on.

Nuo mun 90-luvun Record-navat on ihan ankkurit vaikkapa verrattuna WTB:n napoihin, jotka on silti paljon lujemmat kun kestää kisaamista maastossa ja ympäri vuoden paukutusta kaikissa keleissä.

Netistä googlaamalla selviää hyvin pian millä navoilla on ongelmia vapaarattaissa ja mistä paukkuu akselit rikki. Käsittääksen verraten lujat navat on DT-Swiss tehnyt 350-sarjaansa josta löytynee myös läskeihin sopivia malleja.

Hopella on myös kohtuullisen järkevästi tehdyt navat, ovat lähes yhtä kalliit kuin DT-Swiss mutta painavampia ovat.

Ja nuo WTB:n navat on "vanhaa" American Classic -valmistajan suunnittelua, näiltä löytyy myös läpiakselille napoja ja ehkä läskeihinkin. Hinnat on DT-Swiss tasoa eli reippaasti liian kalliita ainakin minulle.

Omista navoista ehkä parasta laatua kaiken kaikkiaan edustaa BHS:n tekemä levyjarrullinen napa jonka vapaarattaalle menee Shimanon 11-vaihteinen maantiepakka. Siinä on nyt pikalinkkuakseli mutta myös 12mm läpiakseli löytyy. Vapaaratas lienee siinä myös verraten hyvä. Piti tilata suoraan ameriikasta kun ei niitä mistään muualta aikanaan saanut...