vielä pystyssä

[PW]

Joutuu vielä pystyssä ajelemaan. Tuommosen noin 40 km matkan kesämökille ajoin eilen ja tänään takasin , parituntia taukoineen meni yhteensuuntaan. Ei oo tullu vuosiin ajeltua yhteen menoon edes noin pitkää matkaa. Tuli siinä mietittyä miten nuo mäet nojapyörällä olis menneet kun jossain joutui nousemaan seisaalleen polkemaan ? Tarviiko sellasessa mäessä vastaavasti paljon pienempää vaihdetta ? Nyt ajelen siis ihan vaan helkaman 7 vaihteisella kulkurilla.

[Hopea]

Nojapyörällä ajamisen dynamiikka on vähän erilainen kuin pystypyörällä. Siinä tulee otetuksi vauhtia ylämäkeä varten ja sitten antaa vauhdin hiljalleen laskea kunnes on sellaisessa mukavassa tasapainossa mäen jyrkkyyden ja oman polkemisvoiman kanssa. Tarviihan siinä pieniä vaihteita, mutta mitä olen vertaillut tuttujen pystypyöräilijöiden kanssa, ei minun vaihteet juuri pienempiä lopulta ole kuin heilläkään.

Toisaalta kun voima tulee lähes kokonaan lihaksista eikä ollenkaan omasta painosta, sen käyttäminen on myös vähän erilaista. Ensinnäkin pakaralihakset joutuvat paljon kovemmalle rasitukselle kuin pystypyörässä. Sitten on se asennon vaihtuminen pystystä makaavammaksi. Siihen ainakin omat jalkani totuttelivat pari kuukautta ennen kuin täysi poljinteho löytyi verrattuna vanhaan. Verenpaine tai jokin sellainen tekijä on tuo sopeutettava. Sitten kun syksyllä siirtyy pahojen kelien alettua takaisin pystypyörään, niin pari päivää on sellaiset tehot että...

Väittäisin että eniten meni aikaa tottua siihen jyrkän ylämäen tunteeseen että jalat muka nousevat pään yläpuolelle. Muuten ei ole ollut ongelmia mäkien nousemisen kanssa tuon alun parin kuukauden totuttelun jälkeen. Eikä käsittääkseni muillakaan, mitä olemme jutelleet erilaisissa tapaamisissa. Raja on suunnilleen samassa kuin vastaavalla pystypyörälläkin, eli kun kitka loppuu, polkeminen on turhaa.