Ensimmäisen nojapyörän valinta

Haluatko jakaa Sinun omia kokemuksiasi/näkymyksiäsi nojapyöräilystä?
Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Historiaa
Olen pyöräilyt juniorina paljon, kouluun opiskelemaan, harjoituksiin, baariin jne. kesät ja talvet. Kotikaupungissa pyörällä pääsi 15min melkein kaikkialle, aika ihanteellinen paikka pyörälle. Mutta meilläpäin ei koskaan ollut nojapyörästä kuultukaan, saati sitten nähty, olen siis ollut perinteinen pystypyöräilijä. Pyöräily loppui käytännössä kuin seinään kun muutin pääkaupunkiseudulle 2000 luvun taitteessa, sinne se vanha ja uskollinen ratsu jäi ruostumaan isännän autotallin nurkkaan. Todennäköisesti se on vieläkin siellä, nuuka mies kun on ja ei hevillä mitään pois heitä. En ole koskaan oikein pohtinut miksi en ottanut pyörää mukaani, olihan se vanha ja kulunut mutta toimiva peli. Ehkä aikaisemmat käyntini pääkaupunki seudulla olivat vakuuttaneet minut joukkoliikenteen toimivuudesta ja kotikaupungissani se ei todellaan toiminut, ehkä olisi parempi sanoa että sitä ei oikein ollut (bussi tulee ruuhkatuntina kahdesti tunnissa, muuten kerran tunnissa ja loppuu melkein heti toimisto ajan jälkeen.)

Pyöräily harrastus virisi uudestaan kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt: urheilemaan ei oikein enää kerinnyt, ruoka maistui vanhaan malliin ja keskivartalo oli alkanut kasvaa (paljon). Jotain tarvitsi siis tehdä. Katselin karttaa ja laskeskelin että työpaikalle on noin 18km matka. Mietin että kyllä sen noin tunnissa ajaa ja se on suurin piirtein sama aika joka julkisillakin menee. Viikon pyörittelin asiaa mielessäni, ilmoitin asiasta vaimolle ja kauniina kesäpäivänä marssin pyöräkauppaan (enkä ollut mitenkään sen kummemmin asiaan valmistautunut). Onneksi löysin asiantuntevan myyjän, joka osasi opastaa minua ja pääsin koeajamaan pyörää parit mutkat kaupan pihalla. Koska kuntoa piti kohentaa ja painoa tiputtaa, joten noudatin vanhaa ohjettani: Osta tarpeeksi kallis niin et ilkeä olla käyttämättä. Noin 900€ siitä pulitin ja kohta neljä vuotta ollen ajellut. Kesällä neljä kertaa viikossa töihin ja takaisin (viidentenä päivänä pelataan pari tuntia potkupalloa joten silloin ei jaksa ajaa pyörällä kotiin ja saa saunassa jouda lonkeroa rauhassa), talvella 2-3 kertaa viikossa (säiden salliessa, tänä vuonna on ollut ankara talvi joten kerrat on hiukan tiukalla) ja ruokaa kärryn kanssa kaupasta. Autoa ei vieläkään ole, onneksi, sillä muuten keskivartalo edelleen kasvaisi.

Nojapyörään tutustuminen
Muutto pääkaupunki seudulle toi muutaman kerran näköpiirini nojapyörän, tämä siis ennen kuin hyötyliikuntani pyöräilyn merkeissä oli virinnyt. Ihmeellisen näköinen peli ajattelin ja insinöörin mieltä kutkutti muutama teknillinen seikka hetken aikaa mutta sinne se sitten unohtui. Kunnes vuoden 2008 kesällä, yhtenä tuulisena mutta aurinkoisena päivänä poljin vastatuuleen kotiin. Kiroilin taas tuulista säätä ja eiköhän kohta minusta mennyt ohi papparainen nojapyörällä, naama epäilyttävän suuressa virneessä. Mietiskelin että tuommoinenhan olisi näppärä pääkaupunkiseudun tuulisiin oloihin. Olin useammin kuin kerran vastatuuli syönyt miestä ja oli tullut mietittyä että tähän täytyy olla joku parempikin ratkaisu. Siinähän se sitten ohi sujahti se vastaus.

Olin kuitenkin pystypyörän vasta hankkinut, vasta yli vuoden vanha peli, joten ihan heti ei uutta raskinut ostaa. Vuoden päivät annoin asian olla mutta mietin mahdollisuutta nojapyörän hankkimiseen satunnaisesti. Kunnes keväällä 2009 aloin olemaan sitä mieltä että muutosta on saatava: Vastatuuli syö miestä, takapuolta särkee kun pystypyörällä polkee ja kämmeniä kivistää kun ei jaksa kunnolla joustaa kuopissa tai korokkeen ylityksissä. Rupesin tutustumaan nojapyörien tarjontaan oikein tosissani.
Tarjonnan määrä vai pitäisikö sanoa monipuolisuus, oli suorastaan häkellyttävä. Termiä ja mallia oli vaikka millä mitalla, perusmallia ei tuntunut olevan ja totutun kahden rankaan lisäksi joissakin on kolme, kaksi edessä tai kaksi takana tai jopa neljä rengasta. Hämmennys oli melkoinen mutta pienellä etsimisellä löysin tietoa mitä ihmettä tämä kaikki runsaus oikein tarkoittaa, Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nojapyörä) oli kohtuullisen selkeä selostus ja lopulta eksyin myös lowride sivuille ja forumille.

Valinta ja sen vaikeus
Hain siis helpotusta kolmeen asiaan: vastatuulen minimointiin, kipuihin takapuolessa ja kämmenissä. Mutta mikä olisi paras malli minulle? Mietin asiaa itsekseni ja paneuduin asiaan insinöörin tarmolla. Luin valmistajien sivuilta speksejä, katselin kuvia ja etsin netistä arvosteluita/kokemuksia. Lopulta päädyin nuijapäähän (Eli siis kaksi pyörää edessä ja yksi takana) merkistä ei ollut tietoakaan, jokin ICE:n tai HP Velotechnik:n malli näytti houkuttelevalta. Mietin että kolmipyöräisellä mallilla ei olisi pelkoa kaatumisesta, ei edes talvella. Tosin en ymmärrä mikä siinä kaatumisessa pelotti, kai se tuntemattomuus uudesta välineestä. Ei kaatuminen pystypyörällä koskaan ole pelottanut etukäteen, ei edes silloin kun lukkopolkimet ostin. Myös ajatus pysähtymisestä, esimerkiksi liikennevaloihin ja voisin pitää jalkani polkimilla viehätti mieltäni. Mutta sitten luin että kolmipyöräinen malli ei ole nopeampi tai mahdollisesti on hitaampi kuin pystypyörä. Mitään todisteita ei ole esittää suuntaan tai toiseen mutta niin kokeneemmat kaverit netissä väittivät ja perustelivat myös. Nälkä oli kasvanut tarjontaa tutkiessa ja tahdoin olla nopeampi kuin ennen.

Olin siis ymmälläni mitä tehdä, joten tartuin härkää sarvista, kirjoitin foorumille (http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.ph ... t=90#p7696) ja kysyin mielipidettä. Vastauksia tuli ja luin mielenkiinnolla paljon. Opin myös että Suomessa nojapyöriä myy ainakin kolme kauppiasta: http://www.sahkopyora.net, http://www.kolumbus.fi/vanderwoude/nojapyorat ja nojakki.fi. Enemmänkin saattaa olla mutta nämä ainakin löysin. Sähköpyörä on tuossa melkein kotimatkalla, joten kävin siellä kerran neuvoa kysymässä ja en saanut palvelua. Lähetin sitten postia Ronin Nojapyöriin ja sain palvelua. Savenmaa/nojakki.fi en koskaan ottanut yhteyttä. Jos ostaisin nojapyörän Ronilta, niin joutuisin hylkäämään kolmipyöräisen mallin koska hän ei niitä myy. Minua se ei enää harmittanut, koska mielessäni siinsi nopea ja matala malli. Keskustelin Ronin kanssa siitä mikä olisi paras malli minulle. Kiteytin tarpeeni näin: Ympärivuotiseen käyttöön työmatka ajoon taajamassa, 18km yhteen suuntaan. Roni suositteli jotain muuta kuin matalaa kilpuria (lowracer) ja asiaa mietittyäni totesin hänen olevan oikeassa. Matala kilpuri ei sovellu hyvin talvikäyttöön (tai pitäisi kai sanoa että parempiakin vaihtoehtoja on) ja näkyvyys kilpurista on rajoittunut.

Ron oli esitellyt minulle kaikki mallit joita hän myi ja kysyi mitä mallia tahtoisin päästä kokeilemaan. Tähän väliin on sanottava että Ronin toimisto Siilinjärvellä, joten en päässyt hänen luokseen kokeilemaan eri malleja. Suurin piirtein arvalla sanoin: Gaucho. No oli siinä sen verran ajatustakin takana että se on Nazcan uusin malli ja ajattelin että uusimpaan malliin on kaikki aikaisempien mallien kokemus tiivistynyt. Ron järjesti Gauchon koeajon Yurukin pyörällä, kiitos mahdollisuudesta. Pääsin siis ensimmäistä kertaa ajamaan nojapyörällä 5.8.2009 ja parin harjoitus pyörähdyksen jälkeen sain ajaa noin 8km. Yuruki ajoi minun pyörääni ja minä hänen Gauchoa ja mikä elämys se olikaan.

Olin niin hermostunut että todennäköisesti en huomannut kaikkein parhaita asioita. Esimerkiksi en huomannut että ajoin melkein 50km/h alamäkeen, yurukin täytyi huomauttaa minua asiasta. Mutta ehkä kaiken helpointa on aloittaa alusta ja kertoma mitä huomasin. Lähtö: nojapyörää ei potkaista liikkeelle, niin kuin pystypyörää, vaan se polkaistaan polkimilla liikkeelle. Koska maahan ottava tukijalka on polvesta noin 90 asteen kulmassa, ei sillä saa voimaa aikaiseksi että pyörän saisi liikkeelle. Lähtö ei tuntunut vaikealta, vaan erilaiselta, koska en ollut lähtöä tällä tavalla tehnyt aikaisemmin, olin aluksi epävarma. Mutta harjoittelemalla oppii. Ohjaus: erilainen kuin pystypyörässä. Pystypyörässä nojaan ohjaustankoon enemmän tai vähemmän voimakkaasti, jolloin se tekee ohjauksesta raskasta ja hidasta (tiedän, näin ei saisi tehdä mutta niin se vain menee), vähän niin kuin täi tervassa. Nojapyörässä ohjaustankoon ei nojata ollenkaan vaan käsiä ainoastaan lepuutetaan tangolla, tällöin ohjaus on herkkää ja terävää. Muutos on vähän sama kuin olisi siirtynyt rekan/pakun ohjaimista urheiluauton ohjaimiin. Yllätys mutta mukava sellainen, varsinkin kun olin päässyt alun jännityksestä eroon, ohjaus tuntui hyvin luontevalta. Pyörällä polkemisesta/ajamisesta jäi mieleen suuri innostus, mitään tarkempaa kuvaa mielessä ei ole. Poljin myös muutamaan ylämäkeen joka tuntui hieman normaalia raskaammalta mutta mitään varmaa kokemusta on hankala sanoa koska ajoimme minulle ennestään tuntematonta reittiä.

Suurimmat huomioni tein kun koeajo loppui ja palasin ajamaan omalla pystypyörälläni. Ensimmäinen huomio tulin kun olin ajanut muutaman metrin ja mietin että onpas hirmuinen vastatuuli, pysähdyin tarkistamaan tilanteen ja totesin että eihän täällä tuule ollenkaan. Nojapyörässä tuulen vastus tuntuu todella minimaaliselta, ero pystypyörään on käsittämättömän suuri. Toinen huomio tuli pystypyörän korkeudesta, olin etukäteen merkinnyt tussilla paikan jossa normaalisti pidän satulaa, oli pakko pysähtyä uudestaan parin sadan metrin jälkeen tarkistamaan että satula oli oikealla korkeudella. Ajo omalla pyörällä tuntui olevan ihan liian korkealla, melkein pelotti olla niin korkealla, hassua mutta siltä se tuntui. Penkki, ai sitä ihanuutta nojapyörässä, paino jakautuu tasaisesti ja missään ei kivistä/satu. Paluu omaan satulaan ja kipujen paluu viimeisteli asian: oma nojapyörä on saatava.

Joten pitkällisen pohdinnan/määrittelyn jälkeen päädyin tilaamaan Nazcan Gauchon Ronin kautta, panin tilauksen sisään 27.1.2010. Tilasin nojapyörän näillä spekseillä:
3 x 9 top touring, vaihtaja Shimano Deore XT
Vanteet 2x26
ASS (Penkin päältä ohjaus) ei Aero
Vaihteenvalitsimet: twister
Etupakka: 52/42/30.
Etuhaarukka: Ei iskunvaimennusta
Penkki: Sport size L, Pehmuste: sport
Väri: Musta

Seisontatuki
Renkaat: Schwalbe Marathon Plus
Avid BB7 levyjarrut
Shimano napadynamo IQ Fly SensoPlus, LED rear
Koko komeus 2395€ mutta miksi juuri nuo yllä näkyvät osat?
• Tahdoin hyvät vaihteet ja pakan, olen nuoruudessani pihistellyt vaihteissa ja kärsinyt siitä, en aikonut toistaa virhettäni. Eivät huonoja muutkaan vaihtoehdot olleet mutta tässä en tahtonut pihistellä.
• 26’ vanteet, Yurukin pyörässä oli 24’ vanteet ja en löytänyt siitä mitään moitittavaa. Mutta 26’ vanteilla saa enemmän pelivaraa talviajoon. Pitempi vipuvarsi pystysuunnassa tarjoaa mahdollisuuden korjata lumen/sohjon aiheuttamia liirtoa, ainakin näin teoriassa. Myös ajajan pää nousee jonkin verran korkeammalle, joten näkee korkeampien esteiden yli (erilaiset pensaat ja lumivallit)
• ASS (Above Seat Steering eli penkin päältä ohjaus) ohjaus on kapein leveydeltään ja sopii mielestäni paremmin pääkaupunkiseudun ruuhkaisille ja joskus kapeille pyöräilyväylille.
• Gauhcossa on vakiona iskunvaimennus takarenkaassa, koeajon perusteella en nähnyt tarvetta vaimennuksella edessä. Ainakaan koeajossa satunnaiset epätasaisuudet ja korokkeiden ylitykset eivät häirinneet, katsotaan miten valinnan kanssa käy.
• Tahdoin myös renkaat joissa on pistosuojaus ja paremmat jarrut (käsittääkseni BB7 on paremmin säädettävät, säätöruuvit kummallekin jarrupalalle erikseen, kuin vakiona tulevat BB5).
• Viimeiseksi tuumailin valoja, ajan paljon myös pimeään vuodenaikaan ja olen ollut tyytymätön nykyiseen ratkaisuun pystypyörässäni, led lamppu tangossa ja kypärässä kiinni. Molemmat valot ovat paremmat kuin huomiovalot mutta ei niillä oikeasti mihinkään näe, joten tahdoin tällä kertaa oikean ajovalon huomiovalon sijaan. Mutta inhoan paristojen ostamista ja akkujen lataaminenkaan ei koskaan ole ollut minun vahvin puoleni.

Siispä kiinnostuin napadynamosta, kävin koeajamassa pystypyörää jossa on napadynamo ja en huomannut sitä missään. Joten päätin ottaa semmoisen pyörääni, jos en tykkää tai rupeaa vastustamaan liikaa sen voi aina myydä huuto.net:ssä pois. Ja netissä olevien kuvien mukaan IQ Fly SensoPlus valossa on huomattavasti enemmän valotehoa ja parempi keila kuin nykyisessä ratkaisussani.

Päiväkirjalle seuraa jatkoa sitten kun paketti on kotona ja on oikeasti jotain raportoitavaa. Ron veikkasi että tilaus olisi valmis lähettäväksi minulle viikon kymmenen tietämillä. Koska tämän on päiväkirja, pidän tämän ketjun lukittuna mutta kommentit ja palaute kyllä kiinnostaa. Joten palautteen voi pistää tänne: Ensimmäisen nojapyörän valinta: Palauteet

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Ensimmäinen päivä
Se tuli, tarkkaan ottaen eilen (2.3. 2010). Isosta pahvipaketista paljastui musta Gaucho johon piti asentaa penkki, ohjaustanko ja polkimet paikalleen. Pienen puurtamisen jälkeen komeus oli valmis, olisiko laatikon purkamisen kanssa aikaa mennyt 30-40min yhteensä. Maltoin kuitenkin mieleni, sillä työ painaa päälle ja palasin työn pariin. Muutaman tunnin päästä hermo meni ja lähdin ulos ottamaan ensimmäiset tuntumat, kyllä jännitti.

Keli ulkona ei ollut mikään helppo, vettä/räntää tihuutti taivaalta, oli kenties asteen plussan puolella ja taloyhtiön jalkakäytävä oli liukas. Parin yrityksen jälkeen pääsin liikkeelle muutaman metrin. Kolmannella kerralla meni jo jalkakäytävän päästä päähän. Mutta takarengas suti uhkaavasti joten päätin vaihtaa etukäteen ostamani talvikumit alle. Etu lokasuojan alle meni kiltisti 47-559 kokoinen rengas mutta takarenkaaksi en ollut lähiliikkeistä löytänyt toista 47-559 rengasta joten olin ostanut 50-559, hieman isommalla kuvioinnilla. Sitä saikin sitten sovitella hieman enemmän sinne lokasuojan alle. Kyllä se sinne meni, kun hieman taivutteli mutta eihän se mitenkään hyvin sinne vieläkään sovi, lumen kassa saattaa tulla ongelmia. Onneksi kevät/kesä tulee pian ja saa vaihtaa kesäkumit alle.

Tänään ei vielä uskaltanut nojakilla töihin mennä, lähtö oli vielä sen verran huteran oloista, läppärille pitää kehitellä joku paikka (olen pystypyörää varten ostanut selkään pantavan repun ja sehän ei enää toimi, ainakaan ilman sovittelua) ja vaihteet pitää hienosäätää kohdalleen. Katsotaan jos vaihteet saisi tänä iltana säädettyä kohdalleen, huomenna joutuu menemään maakunnassa käymään joten silloin ei pääse pyörällä töihin. Mutta ehkäpä perjantaina pääsisi töihin polkemaan.

Napadynamoon olin ainakin tyytyväinen, valo paloi kirkkaasti jo hitaalla nopeudella, en huomannut ainakaan vielä vastusta mitenkään ajaessa ja valo paloi jonkin aikaa pysähtymisen jälkeen. Paikallaan ollessa valo ei palanut yhtä kirkkaasti vaan jotain huomio valo luokkaa.

Renkaiden vaihdosta on sanottava, että se ei mene niin kuin pystypyörällä on tottunut. Nojapyörää kun ei oikein pääse kaatamaan ylösalaisin vaan se pötköttää maassa kyljellään. Hiukan hankalalta tuo tuntuu mutta kai siihen tottuu tai sitten pitää tehdä joku teline. Pikku huoltohommaa kuitenkin aina silloin tällöin on joten olisiko jollain hyvää mallia telineestä?

Tökkäisin muutaman kuvan tänne: http://www.flickr.com/photos/48009390@N ... 4403092003

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Toinen päivä
Vaihdeongelmakin selvisi, tai ei siinä mitään ongelmaa ollut. Mukamas ongelmana oli että etuvaihtajan ollessa pienimmällä hammasrattaalla, takavaihtajassa saattoi käyttää vain isointa hammasratasta. Mutta etupuomi oli liian lyhyellä minun pituuteeni nähden ja säätämällä polkimia kauemmas vaihdeskaalakin laajeni. Puomi ei taida olla vieläkään ihan kohdallaan mutta hienosäätöä täytyy tehdä siellä sun täällä muutenkin. Oikea ohjaustangon kulma täytyy etsiä, nyt se madollisimman ylhäällä ja penkki on yläasennossa. Enkä perjantaina pyöräillyt ollenkaan vaan noudatin perinteitä ja menin potkimaan palloa. Sekä saunoin muutaman lonkeron kanssa, ei siinä tilassa enää pyöräilyä uskalla harrastaa. Joten en ole antanut ensi hurmion laantua liian nopeasti :D

Harjoittelin tänään (6.3.) ahkerasti pihalla ja kaikki alkaa sujua varmemmin, lähdöt alkavat olemaan hanskassa. Onhan lähtö edelleen melkoista vaappumista mutta kaikilla kerroilla pääsen liikkeelle ja muutamat ylämäki lähdötkin on suoritettu. Tärkeää on valita riittävän pieni vaihde etukäteen ja lähteminen on oikeastaan aika helppoa. Ajelin pihaa ympäriinsä ja nastarenkaat alla meno on aika varman tuntuista. Ainoa häiritsevä asia on että ei oikein osaa ennustaa miten pyörä käyttäytyy alla ja miten se ilmoitta erilaisista asioista. Kuinka lujaa uskaltaa mutkaan ajaa, miten paljon uskaltaa kallistaa pyörää, miten pyörä käyttäytyy kun ollaan lähellä raja-arvoja (siitä sitä tilannetta että kuljettajasta tuleekin matkusta, yleensä tangentin suuntaan) jne. Mutta uskoisin että kun kokemusta on enemmän takana, alkavat vastaukset näihinkin kysymyksiin selvitä. Noin yleisesti alkaa olla semmoinen tuntumat että huomenna voisi lähteä muun liikenteen joukkoon pyöräilemään.

Tästä kokemattomuudesta johtuen, myös nopeudet ovat vielä aika hitaita. Tosin ei harjoittelu alue mikään laaja tai kovin suora ole mutta kyllä nopeudet selkeästi hitaampia ovat kuin pystypyörällä päästelisin.

Suoritin myös ensimmäisen kaatumisen, naapureiden valvovien silmien alla. Kaarsin oikealle, noin 90 asteen käännöstä, olin jättänyt polkimen alimmaiseen asentoon (noin kello viiden ja kuuden välille) ja sinnehän se kengän kantapää pinnojen väliin sujahti. Siitä sitten ukko ketoon, oikeastaan pyörä kellahti kumoon ja putosin itse pyllylleni maahan. Siitä sitten naapureille selittämään miten tässä nyt näin pääsi käymään, naurun remakan saattelemana. Mutta ei tuntunut kaatuminen missään, olin oikein ihmeissäni, pystypyörällä kaatuminen sattuu aina.

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Kolmas päivä
Pyöräilin eilen (8.3) töihin ja takaisin, 18km yhteen suuntaan. Mennessä oli viitisen astetta pakkasta ja palatessa keli oli nollan tienoilla. Vaimo sanoi että päivällä oli tuullut kovasti, tilastot näyttävät että aamulla tuuli noin 5m/s ja illalla 7-10m/s lounaasta. Aamulla oma reitti kulkee melko tarkkaan lännestä itään ja illalla toiseen suuntaan eli vastatuuleen. Mutta täytyy sanoa että en huomannut tuulta juuri ollenkaan, ainoastaan palatessa huomasin tuulen suhinan korvissa. Aamulla aikaa meni noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia, noin 10-15min enemmän kuin pystypyörällä. Palatessa illalla kotiin meni noin puolitoista tuntia, eli 20-25 enemmän kuin pystypyörällä. Tämä oli ensimmäinen pitempi matka nojapyörälläni, joka meni ihan mukavasti.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen että nojapyörä tuntuu olevan luonnostaan kierroskone, tätä on kyllä moni kokeneempikin sanonut: vaihda pienemmälle, polje tiheämmin. Mutta nyt huomasin että se pitää paikkansa ja tulee myös jotenkin luonnostaan. Ehkä paras vertaus on että pystypyörä on diesel moottori (poljetaan harvakseltaan mutta runtataan voimalla) ja nojapyörä on kierroskone. Ainakin omalla kohdalla tahdoin pystypyörällä vääntää isolla/isommalla vaihteella ja hitaammalla poljin nopeudella. Nojapyörää tulee selvästi poljettua pienemmällä vaihteella ja isommalla poljin nopeudella. Tämä korostuu erityisesti ylämäessä mutta pätee mielestäni myös tasamaalla.

Etukäteen pelkäämäni talviajo ominaisuudet ovat positiivinen yllätys. Takarenkaan käytös tuntuu rauhallisemmalta ja loogisemmalta kuin pystypyörässä. Esimerkiksi uraisella pyörätiellä takarengas on rauhallinen, eikä tunnu pakenevan pois alta niin kuin pystypyörässä. Eturengaskin on rauhallisempi käytöksessään, vaikka joskus uraan takertuessaan aiheuttaa yllättäviä käännöksiä, ihan samaan tapaan kuin pystypyörässä. Mutta minusta tuntuu että tilanteissa joissa olisin pystypyörällä jo kaatunut/pysähtynyt, nojapyörällä polkeminen vielä jatkuu. En oikein tiedä, mistä tämä rauhallisempi käytös johtuu. Gauchossa on hieman pitempi akseli väli kuin pystypyörässäni, jonka luulisi rauhoittavan käyttäytymistä. Toisaalta ero ei mitenkään hirveä ole. Myös takajousitus voi vaikuttaa asiaan (koskaan minulla ei ole ollut jousitettua pyörää) tai nojapyörässä oleva alempi painopiste. Tai ehkä kaikki yhdessä. Mutta noin yleisesti tuntuma ensimmäisen kerran jälkeen on että lumella ja liukkaalla nojapyörän käytös tuntuu rauhallisemmalta, eivätkä renkaat tunnu pakenevan pois alta.

Mutta on nojapyörän talviominaisuuksissa jotain huonoakin, nimittäin liikennevalot. Ainakin omalla reitillä liikennevalo tolpat on ympyröity noin puolen metrin (tai yli) mittaisella lumivallilla. Ne valot joissa joutuu oikeasti painamaan tolpassa olevaa nappia, (2kpl omalla reitillä) saadakseen vihreän valon, on hankala ylittää. En ainakaan keksinyt muuta tapaa kuin nousta seisomaan (tai hankalassa paikassa pois pyörän päältä kokonaan) jotta olisin ylettynyt painamaan nappia saadakseni vihreän valon. Pystypyörällä asia menee helpommin, jalka maahan vallin päälle ja nojataan pikkaisen että yltää painamaan nappia.

Risteysten ylittäminen on muutenkin omalla kokemuksella vielä haastavaa. Olen niin hidas lähtemään liikkeelle että on turvallisinta taluttaa nojapyörä risteyksen yli. Ja useassa risteyksessä olevat lumivallit tekevät ylittämisestä vieläkin haastavampaa. Mutta kunnes kokemus tuo lisää varmuutta niin taidan suosiolla taluttaa nojapyörää risteyksen yli jos autoja on tulossa ja olen joutunut pysähtymään risteykseen.

Havainnointi ja ennakointi helpottuu nojapyörässä. Pystypyörässä tuli enimmäkseen tuijoteltua siihen eturenkaan eteen (tiedän näin ei saa tehdä) varsinkin tutulla reitillä. Nojapyörällä katse on luontaisesti kohdistunut kauemmas, jolloin mahdolliset ongelmat tulevat paremmin/aiemmin ennakoitua (mikäli lasit eivät ole huurussa). Omassa nojapyörässä on mahdotonta tuijottaa siihen eturankaan juureen joten ajolinja tulee valittua hyvissä ajoin, tosin lumisella tiellä ei tahdo (varsinkaan lasit huurussa) nähdä kaikkia epätasaisuuksia joten yllätyksiä tulee silloin tällöin. Mutta vaikka yllätyksiä sattuu silloin tällöin, pitäisin katseen nousemista eturenkaan juuresta pelkästään hyvänä asiana. Muuta liikennettä tulee seurattua paremmin, suorastaan automaattisesti ja turvallisuus paranee. Tavallaan katseen nosto toimii kahdella tavalla, voi katsoa pitkälle eteen jolloin ennakoi mahdolliset kauempana tulevat tilanteet. Sekä katsoo muutaman metrin päähän, varsinkin hitaassa ajossa, jossa säädetään ajolinjaa muun liikenteen ja tien mukaan. Mielestäni huomattava parannus pystypyörään verrattuna.

Huonompana puolena tuntuu olevan että nojapyörä on hieman kuin auto. Joudut työntämään keulaa pikkaisen eteen että näet kuskin penkiltä lumivallin/talon/pensaan kulman ympäri. Ehkä se tuntuu vain erolta pystypyörään nähden, jossa saattoi eturankaan tasolta kurkata kulman taakse ennen kuin puoli pyörää oli kulman yli. Jossain risteyksissä asia jopa hieman pelotti mutta luulisin että asiaan tottuu tai osaa ottaa huomioon. Onhan sitä autollakin selvitty monesta epämääräisestä risteyksistä, pitää muistaa vain oikea tilanne nopeus.

Peili on ihan ehdoton varuste, nyt kun semmoinen on sen tarpeen myös ymmärtää. Ainakaan omassa nojapyörässä en pysty kääntämään päätä niin että voisin kurkata taakse päin, joten peili on pakollinen varuste. Mutta nyt kun peili on, peiliin tulee vilkaistua useasti, onko takana liikennettä, miten auto/pyörä takana käyttäytyy jne. Jotenkin tuntuu että ennen autoja takana suorastaan pelkästi ja tahtoi mahdollisimman nopeasti pois alta. Nyt kun autojen käytöksen näkee peilistä huomaa että mitään pelättävää ei (aina) ole. Jotkut odottavat ihan kiltisti ja reippaalla turvavälillä että pyöräilijä siirtyy pois alta. Tosin kaikki autoilijat eivät ole tämmöisiä vaan jotkut hinkkaavat puskuri takarenkaassa kiinni. Mutta koska nyt tilanteen näkee ja peili helpottaa tilanteen arvioimista on turvallisempi olo ja helpompi pyöräillä liikenteen mukaan. Voisin jopa sanoa että peilin tulisi olla pakollinen varuste jokaiseen pyörään.

Päivän päätteeksi jalat on ihan spagettia. Eri polkemisnopeus ja uusi jalkojen asento väsyttivät jalkani todella hyvin. Kummallista on että puhti loppui jaloista mutta syke pysyi hyvissä rajoissa, jopa huomattavasti alempana kuin pystypyörällä. Pystypyörällä polkiessani syke keikkuu huomattavasti ylempänä, viisiportaisella asteikolla pystypyörällä käytössä on neljännen ja viidennen (viides on korkein syke taso) tason sykealuetta, sanoisin että 1/3 harjoittelusta talvella menee neljännellä ja viidennellä sykealueella. Joka noin kestävyyskuntoa ajatellen on liikaa. Nojapyörällä taas korkein käytössä ollut sykealue oli kolme joka on taas kohtuullisen ihanteellinen kestävyyskuntoa ajatellen.

Monta muutakin asiaa pyörii mielessä mutta pohdiskellaan niitä lisää muissa osissa kun mutu tuntuma on karttunut. Noin ensimmäisen kerran yhteenvetona voisin sanoa että kivaa oli ja mukavasti meni, vaikka olinkin hitaampi kuin pystypyörällä. Kaaduin kahdesti, ensimmäinen kaatuminen johtui siitä että kantapää otti kääntyessä kiinni eturenkaaseen ja toinen johtui siitä että takarengas luiskahti pyörätien korokkeelta tielle. Jälkimmäisessä kohdassa olisin myös kaatunut pystypyörällä. Talutin kaksi mäkeä ylös, ei siksi että takarengas olisi sutinut vaan siksi että jaloissa ei ollut puhtia polkea. Myöskin ajoasento on väärä, etupuomi on vieläkin liian likellä, joten en tahtonut runtata polvia kipeiksi ylämäessä. Mutta tänään on lepopäivä ja katsotaan jos huomenna olisi uusi pyöräily päivä.

Kertynyt matka: 36km ( Ei sisällä kahden ensimmäisen päivän testausajoa)

Viimeksi muokannut GodTdd, 16 Maalis 2010, 09:56. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Neljäs päivä:
Pyöräilin tänään, keskiviikkona, toisen kerran töihin. Jalat eivät olleet vielä kokonaan palautuneet maanantain reissusta mutta hinku paloi pyöräilemään. Aamulla oli kaunis kelikin, aurinko paistoi kutsuvasti, keli oli nollan tietämissä ja töihin mennessä oli 5m/s myötätuulta. Sanoisinpa että ulkona oli kevät.

Takaisin tullessa olikin sitten toinen juttu, aurinko oli koko päivän porottanut ja vielä viiden korvilla oli viisi astetta plussaa. Pyörätiet olivat ihan sohjon valassa, joten eihän siitä polkemisesta mitään tullut. Sisulla poljin neljä ja puoli kilometriä ja jätin leikin kesken, kun siihen oli hurahtanut yli puoli tuntia. Taksilla oli kotiin pakko tulla. Muutama pystypyörä veti minusta ohi mutta ei niilläkään kivaa näyttänyt olevan. Sen verran paljon näytti heittelevän pyörä niilläkin, että tuskin oli mukavaa. Jos jotain positiivista hakee, niin tulipahan paljon pysähdys ja lähtö harjoituksia. Olen kerran aikaisemminkin pystypyörällä samanlaisessa kelissä polkenut, ei se mukavaa ollut mutta sisulla kotiin pääsin vaikka aikaa meni reippaasti yli puolitoista tuntia.

Ei osaa sanoa olisiko paremmalla kokemuksella ja ajotaidolla jaksanut sisuuntua ja polkea kotiin saakka. Ei se ainakaan mikään nautinto olisi ollut mutta aina silloin tällöin pitää talvipyöräily ottaa pelkän kuntoilun kannalta. Mutta jotta ei kovin jäisi v-käyrä päälle, palataanpa takaisin aamun tunnelmiin.

Aamulla aikaa meni tunti kymmenen minuuttia, joka on noin suurin piirtein samaa luokkaa jota pystypyörällä menee talvikelillä. Mutta koska edelleen useissa risteyksiä talutan nojapyörää, pyöräily nopeuteni lienee parempi kuin pystypyörällä. Kunhan taito ja varmuus liikkeelle lähdöissä kehittyvät, niin aikakin varmasti paranee. Vauhdista en osaa vielä sanoa mitään, sillä GPS palikka meni huoltoon juuri ennen kuin nojapyörä tuli kotiin, katsotaan asiaa ensi viikolla kun GPS pitäisi tulla huollosta. Enkä myöskään taluttanut yhtään mäkeä ylös vaan urheasti poljin jokaisen mäen ylös saakka. Vaikka kahdessa pisimmässä mäessä kyllä tiukkaa teki.

Sain etupuomin suurin piirtein kohdalleen, jolloin on helpompi polkea menemään. Ainakaan polvet eivät enää kipeytyneet mutta jalat kyllä edelleen väsyvät nopeasti. Sain sykkeenkin helpommin koholle, likelle pystypyöräilyn lukemia, joten talvipyöräily on voimalaji myös nojapyörällä. Mutta totuttelua tämä nopeampi poljinnopeus ja uusi asento edelleen vaativat, jalat väsyvät edelleen liian nopeasti. Mutta katsotaan muutaman sadan kilometrin jälkeen ovatko jalat tottuneet yhtään paremmin.

Huomasin myös että poljen helposti väärässä asennossa. Poljen helposti ylävartalo liian kippurassa, vähän saman tyyliin kuin pystypyörällä satulassa ollessa ja voimalla runtatessa. Tällöin paino ei lepää koko selän pituudella penkissä vaan suurin paino kohdistuu häntäluun tienoille. Erityisesti lapaluista ylöspäin selkä tahtoo irrota penkistä. Tällöin häntäluu ja ristiselän tienoo kipeytyy helposti mutta asentoa korjaamalla rennompaan suuntaan alaselkää ei enää jomota. Pitää muistaa ajaa rennosti ja pitää koko selkää penkissä.

Päätin muuttaa myös hieman reittiäni, tällöin vältän yhdet liikennevalot, sekä sen napin painamisen. Mutta joudun menemään alikulusta ja kipuamaan yhden ylimääräisen mäen. Valitettavasti samalla tulee kaksi tiukkaa mutkaa, jotka tappavat vauhdin. Mutta mieluummin käytän alikulkua, kuin nousen penkistä ylös ja odottelen risteyksessä, sekä sen päälle nojapyörän taluttelen risteyksen yli.

Kaikenlaista säätöä on vielä jäljellä, etupuomin pituutta pitää hienosäätää, penkkiä voisi laskea alemmas, kuin myös ohjaustankoa (kumpikin ovat ylimmässä mahdollisessa asennossa). Ketjua ehkä pitää lyhentää. Takarenkaan päällyskumi pitäisi asentaa uudestaan, siinä on nyt pieni pomppu. Sekä kaikenlaista muuta pientä...

Mutta taidan ottaa loppuviikon lepoa pyöräilystä, sen verran puhki jalat ovat ja toivottavasti pyörätiekin sulavat. Perjantaina ehkä voisin pyöräillä mutta silloin on perinteinen futis päivä, joten seuraava pyöräilypäivä on maanantaina, mikäli kelit sallivat. Ellei sitten viikonloppuna innostu ja polkaise jotain pientä lenkkiä. Voisi oikeastaan koittaa sovitella peräkärryn kiinnitys kappaleen taka-akseliin kiinni ja käväistä kaupassa. Tosin sillä edellytyksellä että pyörätiet sulavat. Paista aurinko paista.

Kertynyt matka: 56km (sisältää myös neljän kilometrin sohjossa räpiköinnin)

Viimeksi muokannut GodTdd, 16 Maalis 2010, 09:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Neljännen päivän jatko
Sen verran pitää vielä kertoilla että sain kenkien päällä olevat kalossit rikki. Muutaman kerran aikaisemminkin on eturengas ottanut kantapäähän kiinni. Mutta tänään sohjossa eturengas vikuroi kunnolla ja monta kertaa, ottivat kalossit reippaasti osumaa. Uuden karheat nastat ottavat herkästi kalossin pintaan kiinni ja repivät kantapään auki. Mutta en kaatunut kertaakaan, jotain olen siis jo oppinut.

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Viides päivä:
Ei sitä viikonloppuna kerinnyt mitään pyörähommia tekemään, flunssan poikanen paremmassa puoliskossa piti kiireisenä lasten parissa. Mutta tänään suuntasin kulkuni töihin, olin kuitenkin aamulla vakoillut säätiedotusta ja pakkasella pitäisi pysyä koko päivän.

Aamulla aurinko paistoi kutsuvasti pilvettömältä taivaalta, siellä oli pakkasta kaksitoista astetta lähtiessä ja yhdeksän astetta perille saavuttaessa. Pieni tuuli (3-5m/s) kävi pohjoisesta ja matkaan meni aikaa tunti ja kolmetoista minuuttia. Palatessa aurinko paistoi edelleen mukavasti, pakkasta oli kolme astetta ja tuuli kävi samalla tavalla kuin aamulla. Matkaan tällä kertaa meni tunti ja kymmenen minuuttia.
Pyörätiet ovat kaksijakoiset, suurimmat väylät (erityisesti ne joissa kulkee kaukolämmitysputket) ovat sulia, hiekka vain ropisee renkaiden alla. Sulaneilla pätkillä pääsi jo tunnelmaan kesäisestä (ja vauhdikkaasta) pyöräilystä. Vähemmän käytetyt väylät ovat melkoista perunapeltoa keskiviikkoisen loskan jäljeltä, pompottaa oikein kunnolla. Osaa oli käyty aamun jälkeen höyläämässä tasaisemmaksi mutta näytti että vielä oli kunnon kerrokset lunta ja jäätä päällä. Saas nähdä miten käy kun lämpötila nousee plussan puolelle.

Näin alkuvaiheessa polkeminen tuntuu tasaisemmalta, sykemittari myös todistaa asian, korkeimmat piikit sykkeestä ovat poissa. Luulen sykkeen tasaisuuden johtuvan siitä että olen kokematon nojapyöräilijä. Matkaa tehdessä joutuu keskittymään vielä liian moneen asiaa, ohjaamisen, ajolinjaan ja sen valintaan, liikenteen seurantaan (tähän tosin täytyy keskittyä aina), polkemiseen, vauhdin säätelyyn ja kaikkeen muuhun, eivätkä asiat tule läheskään selkäytimestä. Jolloin omalla kohdalla, polkemistekniikka ei pysy kasassa ja poljen rauhallisemmin. Huonosta polkemistekniikasta myös kielii että oikeaa polvea särkee sisäsyrjästä. Seurasin asiaa illalla ja huomasin että polvi tekee sivuttaisliikettä (sama vaiva oli myös pystypyörällä kun lukkopolkimet ensimmäisen kerran ostin) mutta kun ei keskittyminen pysy kasassa. Kokemus opettaa tässäkin asiassa ja varmuus paranee ajan myötä. Täytyy muistaa että uusien asioiden oppiminen on yleensä hauskaa ja mielestäni erityisen hauskaa tässä tapauksessa.

Moniajon puute hankaloittaa myös reitin valintaa. Jos tarvitsisi pujotella, esimerkiksi lasten heittämien ylimääräisten lumipalleroiden välistä, vauhti hidastuu huomattavasti. En oikein osaa vielä ajaa että nopeus säilyisi ja luottaisin siihen että saan pyörän ohjattua sinne minne haluan. Joskus jopa tuntuu että pyörä määrää minne mennään :-(. Tässäkin näkyy että kaikki tarvittavat asiat eivät tule vielä selkäytimestä vaan vaativat aktiivista ajattelua, joka taas hidastaa reaktiota. Ehkä tähän kaikkeen paras kuvaus on että tunnen olevani takaisin autokoulussa. Joudun miettimään missä kaasu, kytkin ja jarru ovat, kuinka lujaa mennään (enhän aja ylinopeutta ), vilkun käyttö jne. Kaikki mitä kokeneempana autoilijana ei enää tarvitse erikseen miettiä vaan voi keskittyä pelkästään ajamiseen, muun liikenteen seurantaan ja vaikka keskustella henkeviä jonkun toisen kanssa.

Mutta uusia asioita on myös opittu tai pitäisikö sanoa että lisää kokemusta on tullut. Uskallan jo kääntää nojapyörää kallistamalla, enkä pelkästään tangosta kääntämällä. Vieläkään ei osaa arvioida missä vaiheessa pito oikeasti loppuisi, joten tiukemmat mutkat mennään edelleen rauhalliseen tahtiin.

Ostin neljällä eurolla huomiolipun, semmoisen joita normaalisti lastenpyöriin pannaan mutta en oikein keksinyt mihin sen kiinnittäisin. Normaalisti sen pannaan kiinni takarenkaan navan kiinnityspultin ja haarukan väliin. Mutta toisella puolella kiinnitystä estää levyjarru ja toiselle puolelle ajattelin panna peräkärryn kiinnityksen. Nipunsiteillä sen saisi kiinni tarakkaan mutta kovin suoraan se ei oikein tulisi, pitää miettiä panenko ollenkaan vai siirtyykö se kesällä suoraan pojan pyörään.

Työnmatka meni kaiken kaikkiaan kuitenkin mukavissa tunnelmissa, sää oli kaunis ja oli mukava polkea. Jalat väsyvät nopeasti, kuten edellisilläkin keroilla. Muistan nojata penkkiin paremmin mutta en edelleenkään mitenkään aina, joten alaselkä muistuttaa silloin tällöin olemassa olostaan. Risteykset ovat edelleen hankalia ylittää mutta en enää taluta kaikkia risteyksiä yli. Ainostaan ne joissa tulee autoja tai en pysty näkemään tuleeko takaa auto (ennakoinnin kokemattomuuden vuoksi en aina muista tuijotella peiliin tarpeeksi ajoissa) ja joudun tekemään käännöksen tien ylityksen vuoksi (esimerkiksi poljen tien suuntaisesti pyörätiellä ja tahdon ylittää tien). Liikenne valoista polkaisen itseni nykyään vauhtiin ongelmitta. Kaaduin vain kerran, laskettelin mäkeä alas jonka päässä odotti 90 asteen käännös vasemmalle. Jarruttelin vauhtia ja olin jo vähän ehtinyt kääntyä vasemmalle. Kun viimeisen kerran hipaisin takajarrua, niin seuraavaksi huomasinkin istuvani penkin sijasta tiellä. Pyörätien tutkinta paljasti peilikirkasta jäätä jonka päälle oli naamioksi laskeutunut ohut lumikerros. Samanlaiseen olen myös pystypyörällä törmännyt ja yleensä olen seuraavaksi maassa ollut makaamassa. Mutta tälläkään kertaa kaatuminen ei sattunut mitään.

Huomenna on lepopäivä, jaloissa ei vain puhti riitä. Keskiviikko menee etätöissä ollessa (ja uutta pesukonetta odotellessa) mutta torstai voisi olla pyöräily päivä.

Kertynyt matka: 88km

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Kuudes päivä ja 100km rajapyykki rikottu:
Aamulla aurinko paistio kirkkaasti, oli kahdeksan astetta pakkasta ja tuuli luoteesta muutama metri sekunnissa (myötätuuli). Aamulla pyörätiet olivat samassa kunnossa kuin viidentenä päivänä eli osaksi sulia. Aikaa töihin meni tunti ja kolme minuuttia, uusi ennätys nojapyörällä ja syntyi helpon tuntuisesti. Illalla kotiin palatessa pakkasta oli kaksi astetta ja matkan aikana nousi hieman alle nollan, oli juuri alkanut tuiskuttamaan lunta ja tuuli lounaasta/etelästä (eli sivu/vasta tuuli) kymmenen metriä sekunnissa. Aikaa meni tunti ja kolmetoista minuuttia ja siihen sai polkea oikein kunnolla. Jalat olivat ihan hapoilla kun kotiin pääsin.

Kummallista miten se vauhti heittelee, aamulla oli niin lupsakka polkea mukavassa pakkasessa ja uusi ennätys syntyi helposti, ihan vahingossa. Menomatka töihin kyllä painoi jaloissa mutta ei se minkään erityisen raskaalta tuntunut. Takaisin tullessa sai tehdä ihan kunnolla töitä että pääsi normi aikaan (olin luvannut vaimolle olla kotona tiettynä aikana), lunta oli pikkaisen tiellä mutta ei mitenkään paljon, lumi oli pikkaisen pehmennyt mutta ei se mitään sohjoa ollut ja tuuli oli vastainen. Tuulen kyllä huomasi mutta vain kasvoissa, kasvoja paleli helpommin ja lumi pisteli poskissa. Ehkä se oli olosuhteiden summa, kuin yksi yksittäinen asia. Mutta ei pidä käsittää tuulen vaikutusta kuitenkaan väärin, meno oli edelleen huomattavasti helpompaa kuin pystypyörällä samanlaiseen vastatuuleen. Ohitin yhden pystypyöräilijän ja näytti puuskuttavan kohtuullisen voimakkaasti vastatuuleen ponnistellessa. Täytyy myöntää että sydäntä lämmitti ohittaa, varsinkin viime viikon keskiviikon sohjossa räpiköinnin jälkeen.

Aamulla auringon kauniisti paistaessa, tuumailin että aurinko paistaa helpommin silmään nojapyörällä kuin pystypyörällä. Omassa nojapyörässä pää osoittaa hieman yläviistoon, eikä kypärässä oleva lippa suojaa ollenkaan auringon paisteelta, varsinkin näin keväisin kun aurinko on aamuisin juuri taivaanrannan yläpuolella. Vanhassa pystypyörässäni pää osoitti alaviistoon jolloin aurinko jäi yleensä lipan taakse piiloon. Mutta otan kyllä mieluummin tämän pystymmän pään asennon, koska muun liikenteen havainnointi on luonnollisempaa ja samalla tulee ihailtua maisemiakin helposti.

Noin yleisesti nojapyöräily tuntuu vakaammalta ja varmemmalta. Pään kääntäminen ei muuta pyörän suuntaa, toisin kuin alussa tahtoi käydä. Suuntamerkin näyttäminen tuntuu luonnollisesta eikä enää horjuta menoa. Mutkissa kääntyminen sujuu myös kallistamalla, eikä pelkästään tangosta kääntämällä ja kallistaminenkin tuntuu kohtuullisen luonnolliselta. Tosin mutkissa ei ole kokemuksen suomaa varmuutta: kuinka lujaa uskaltaisi mutkaan ajaa ja kuinka paljon voi nojapyörää kallistaa, ennen kuin kaatuminen uhkaa. Täytyy tässä joku päivä ruveta oikein metsästämään niitä rajoja jossain turvallisessa paikassa. Parempi ne on hakea itse kuin oppia jossain yllättävässä ja mahdollisesti vaarallisessa tilanteessa. Melkein kaikki risteyksetkin menevät polkemalla yli, vain muutamassa risteyksessä talutan pyörän yli, ihan oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.

Kuten tuli todettua jalat väsyvät edelleen helposti, ehkä hieman parannusta on huomattavissa mutta tarvitsen vielä reippaasti kilometrejä alle ennen kuin ne ovat tottuneet. Huomasin myös että kierroskone ei tahdo aina pysyä käynnissä, varsinkin tasamaalla polkiessa. Aina silloin tällöin vanha pystypyörä diesel nousee pintaan. Ehkä sitä on sattunut aiemminkin mutta nyt kun voi keskittyä enemmän polkemiseen asiaan huomaa. Mutta kierroskone tämä oma nojapyörä on, sen huomaa varsinkin ylämäessä ja yritän pitää sen parhaani mukaan käynnissä.

Yritin tänään suoristaa sitä ulkorenkaassa olevaa pomppua mutta en oikein onnistunut, sillä siihen jäi edelleen pomppu. Näyttää siltä että ulkorenkaan reunalanka ei asetu kunnolla kohdalleen vannetta vasten vaan painuu hieman sisäänpäin ja samalla koko ulkorengas painuu alaspäin (kun katsotaan vannetta sivulta), jolloin sisärengasta täytettäessä ulkorengas ei asetu oikealle kohdalleen. Vinkkiä otetaan mielellään vastaan miten ongelmasta pääsee eroon. Syy miksi otan asian esille, johtuu vaikutelmasta että ulkorenkaan epätasaisuudet tuntuvat tulevan helpommin esille nojapyörässä. Muistelisin että kyllä pystypyörässä oli myös samanlaisia pomppuja ulkorenkaassa (jotka joskus tuntuivat ihan takapuolessa saakka) mutta jotenkin niistä onnistui olemaan välittämättä. Ehkä asian huomaa helpommin nojapyörässä, pomput tuntuvat selässä ja omilla silmillä näkee kuinka keskiö pomppii. Asiaan varmasti vaikuttaa myös nojapyörässä kahta tuumaa pienempi rengaskoko. Huomattavaa on että asian huomaa vain tasaisella sulamaalla polkiessa, lumessa ajaessa on jo muutekin niin paljon tärinää ja kuoppia että renkaiden epätasaisuus peittyy niiden alle ihan helposti.

Mutta kaikesta huolimatta meno nojapyörällä maistuu, eikä missään nimessä tunnu taistelulta. Tuuli ei tänäänkään vastustanut, vaikka vaikuttikin. Takapuolta ja käsiä ei särje ja hymy on naamalla on säilynyt. Myös olen huomannut että vastaantulevat ihmiset tuijottavat ja tänään yksi pikkupoika huusi kovaan ääneen ihmetystä: Äiti, mikä tuo on? Valitettavasti en kuullut äidin vastausta… Mutta huomenna on ehdottomasti lepoa pyöräilystä, jalat ovat puhki ja lihaksia kivistää. Viikonloppu vaikuttaa sen verran kiireiseltä että seuraava pyöräily taitaa olla maanantaina.

Kertynyt matka: 124km

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Seitsemän päivä
Aamulla oli kaunis kevät keli, aurinko paistoi, oli neljä astetta pakkasta ja tuulta kaksi metriä sekunnissa pohjoisesta. Yöllä oli satanut noin sentin verran uutta lunta, täytyy sanoa että olipas häikäisevän kirkas aamu. Monessa paikassa asfaltti ropisee kuitenkin nastojen alla mutta paikat joissa oli lunta reippaammin, (noin 30 % matkasta) olivat edellisen lauhan jakson takia hirveillä urilla ja pompuilla. Matkaan meni aikaa tunti ja kaksitoista minuuttia Päiväksi oli luvattu lämmintä mutta illaksi piti pakastua, joten aamulla pikkaisen jännitti kuinka kotiin paluu sujuu.

Illalla kotiin palatessa oli vielä kaksi astetta plussan puolella, aurinko paistoi edelleen kivasti ja tuuli oli lounaasta kolme metriä sekunnissa. Yöllä satanut lumi oli sulanut pois pyöräteiltä, muualla sitä on edelleen ihan riittävästi. Muutamissa paikoissa, joissa lunta on talven jäljiltä pyörätiellä, oli lumi sulanut sohjoksi. Mutta useisiin paikkoihin aurinko ei ollut pääsyt täydellä teholla porottamaan ja lunta sohjoksi muuttamaan tai reunasta, varjon puolelta, löytyi kaistale kiinteää jäätä. Useita pysähdys ja lähtö harjoituksia tuli kuitenkin tehtyä mutta ei v-käyrä mitenkään noussut, pahimmat sohjo kohdat olivat lyhyitä ja niistä selvisi pienellä talutuksella. Näin useita pystypyöriä ja pari niistä minut ohittikin mutta ohitin minäkin. Ilmeisesti tuli poljettua reippaammin sillä matka-aikakin oli sama kuin aamulla, tunti ja kaksitoista minuuttia.

Sairastin viikonloppuna flunssaa lasten kanssa ja alkuviikosta ei ollut niin terve olo että olisi pyöräilemään jaksanut lähteä. Joten nopeusennätyksiä en tänään jahdannut mutta mukavasti polkeminen meni. Aamu meni oikein nautiskellessa ja illalla poljettiin lujempaa, kotiin pitää keritä säädyllisessä ajassa lapsia hoitamaan.

Pyöräily on selkeästi muuttunut varmemmaksi, tiukat käännökset menevät ihan ok, pyörä menee sinne minne haluaa, kapealla kaistaleella pyöräily menee hyvin ja ohjaaminen alkaa sujua luonnollisesti. Talutan vielä muutaman risteyksen, erityisesti paikoissa joissa ajan tien suuntaan ja tahdon ylittää tien risteyksessä. Semmoinen perinteinen x-risteys. Ei vain osaa ennakoida ja aika loppuu kesken kun pitäisi vielä jostain suunnasta varmistamaan että ei jää auton alle tai jyrää jotain muuta tielläliikkujaa. Etenkin taakse katsomisessa aika tahtoo loppua kesken, hankalia ne risteykset oli pystypyörälläkin. Ehkä se on kokemattomuuden puutetta, ehkä se on vain erilaista nojapyörällä polkiessa. Pitää miettiä jotain hyvää konstia.

Talvipukeutuminen tuottaa päänvaivaa, tuotti se pystypyörälläkin mutta nyt muuttujat ovat vaihtuneet ja polkiessa tahtoo tulla hiki, oikein urakalla. Tuntuma on että nojapyörässä ei viima vaivaa ja kun pukeutuu pystypyörän säännöillä, vielä, niin hikihän siinä tulee. Viima kyllä ottaa mutta mielestäni huomattavasti vähemmän ja hieman eri paikkoihin, joten minun on säädettävä kerrospukeutumisen muistisääntöjäni.

Mutta mukavaa on ollut ja paluuta pystypyöräilyyn ei enää ole. Olenkin ruvennut kauppaamaan vanhaa pyörääni työkavereille mutta heikolla menestyksellä. Pitänee panna huutonettiin myyntiin, paljonkohan hyvin palvelleesta hybridistä saisi? Huomenna on lepopäivä, lihaksia kivistää sen verran reippaasti. Perjantaina on futispäivä joten seuraava pyöräilypäivä on maanantai tai sitten kauppareissu peräkärryllä viikonloppuna.

Ehkä voisi 200km kohdalla luopua tästä päivittäisestä raportoinnista ja siirtyä matka perusteiseen raportointiin. Esimerkiksi vaikka sadan kilometrin välein?

Kertynyt matka: 160km

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Kahdeksas päivä
Kävin sunnuntaina (28.3. 2010) ensimmäistä kertaa nojapyörällä kaupassa ja vedin kärryä perässä. Ensin irrotin peräkärryn kiinnityskappaleen pystypyörästä ja kiinnitin sen nojapyörään. Helppo homman kunhan vain sain kaivettua pystypyörän ja kärryt pois täydestä varastosta. Matkaa paikalliseen marketti keskittymään on noin kuusi kilometriä ja aikaa meni noin 30min, otin matkan rennosti ja ihailin vastaan tulevien ilmeitä. Ilmeisesti Bilteman kirjava kärry ja musta nojapyörä eivät ole yleinen yhdistelmä :-) Sohjoa oli muutamassa paikassa ja jouduin taluttamaan, tosin olisin joutunut todennäköisesti taluttamaan myös pystypyörän kanssa samoissa paikoissa. Paluumatkalla ja reilun ruokakuorman kanssa poikkesin sohjopaikoissa suosiolla tienpuolelle ja matka menikin mukavasti. Yritin miettiä pystypyörän ja nojapyörän eroja kun kärry on perässä mutta en oikeastaan keksinyt yhtään. Riittävällä vaihteistolla, eli pienillä vaihteilla, kärry tulee kiltisti perässä, myös ylämäessä ja kummankin mallisessa pyörässä. Meno tuntuu aika samanlaiselta ja kuorman kanssa pitää vain muistaa jarruttaa riittävän ajoissa.

Kertynyt matka 172km

Yhdeksäs päivä
Maanantaiaamuna menin sitten töihin, oli yhden asteen plussan puolella, tyyntä ja pilvistä sekä taivaalta tuli räntää. Ei siis kovin kutsuva keli mutta töihin on mentävä ja mikäs nojapyörällä on mennessä. Sohjopaikkoja on edelleen mutta niitä on harvassa ja ovat yleensä lyhyitä. Paitsi yhden koulun vieressä on hyvinkin parisen sataa metriä sohjoa, jossa jouduin sitten kiltisti taluttamaan. Pystypyörällä olisin tasaisen osuuden pystynyt ajamaan mutta ylämäessä olisin joutunut myös pystypyörää taluttamaan. Toisen kerran talutin yhden alikulun nousun, sitäkään ei ollut aurattu. Muuten ajelin reippaasti koko matkan, pyörätiet ovat melkein kaikki sulia mutta käytännössä melkein kaikkialla on reipas kerros hiekoitussepeliä (Kyllä sitä kuuluisaa tappaja sepeliä) asfaltin päällä. Kaikesta taluttelusta huolimatta aikaa meni tunti ja seitsemän minuuttia.

Illalla oli pari astetta plussan puolella, tuuli kaksi tai kolme metriä sekunnissa etelästä (sivutuuli), taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita. Rakeita tuli kotimatkan parhaissa alamäissä, pisteli oikein reippaasti naamalla. Piti vetää toinen hanska suojaksi, joten yhdellä kädellä ohjaaminen sujuu. Kiersin sen koulun vieressä olleen sohjopaikan, joten kotimatkaa oli 19km mutta aikaa meni kuitenkin vain tunti ja neljä minuuttia. Tahdoin myös kotimatkalla hakea nojapyörän rajoja, erityisesti kuinka lujaa sohjoon uskaltaa ajaa. Viimeisessä alikulussa oli metrin pätkä matalaa (noin 5cm) sohjoa mutta en huomannut jäätä sen jälkeen. En jarrutellut ollenkaan, joten sohjon jälkeen eturengas ei ollut menossa vauhdin suuntaa ja oli muutenkin vinossa, joten kauniisti pyllylle siinä sitten tipahdettiin. Onneksi jäätä oli pitkästi, joten varusteet eivät repeytyneet asfaltissa ja nyt ole ainakin yhden rajan löytänyt. Tällä kertaa pyllyssä ja kyynärvarressa pikkaisen kivisti mutta ei kyllä lähellekään pystypyörän mitoissa.

Muutenkin alan ymmärtämään nojapyörää paremmin, käännökset menevät enimmäkseen kallistamalla, pyörä menee sinne minne haluan, ohjaus on enimmäkseen luonnollista, jalat ovat jonkin verran tottuneet. Ainoastaan risteykset tuottavat päänvaivaa ja mielellään talutan epävarmassa tilanteessa risteyksen yli. Hienosäätöä on vielä jäljellä. Ensinnäkin etupuomi tuntuu olevan vielä pikkaisen liian lähellä, polkiessa tuntuu että en saa käytettyä nilkkaa polkemiseen juuri ollenkaan. Polkemistekniikka on suurin piirtein kasassa mutta polkiessa tuntuu likaa painetta polvinivelen yläpuolella olevissa lihaksissa. Myös tämä asia kielii etupuomin olevan liian lyhyellä. Toiseksi alkaa tuntua että penkkiä ja ohjaus tankoa voisi laskea alemmas mutta taidan odotella rauhassa että lumi on sulanut kokonaan pyöräteiltä pois.

Näin lyhykäisesti olen tyytyväinen valintaani ja en pystypyörää enää alleni kaipaa. Tarvitsen vain reippaasti lisää kilometrejä alle niin jalatkin tottuvat. Niitä lyhyempiä polkimia tekisi mieli kokeilla, kun jotkut niistä kovasti tykkäävät.

Kun nyt on yli 200km mittarissa, ajattelin seuraavaksi pitää raportoinnissa pientä taukoa ja luopua tästä matkakohtaisesta raportoinnista. Alkaa olla hieman toiston makua ilmassa. Ajattelin palata uuden raportin voimin sitten kun mittarissa on 300km, joten nähdään silloin ja uusin kokemuksin. Hyvää kevättä kaikille.

Kertynyt matka 209km

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

317km mittarissa
Töihin on ajeltu, kolme kertaa edestakaisin. Tiet ovat melkein kesäkunnossa ja kaupunki on aloittanut sepelin poistamisen kevyenliikenteen väyliltä. Lumestakin on kohta vain muisto jäljellä, joten kesä tulee oikein kohisten. Tosin pyöräily päivinä on ollut pilvistä ja satoipa kerran oikein kunnolla vettäkin. Matkaan käytetty aika on painunut alle tuntiin, uusi ennätys on 54minuuttia. Arvioisin että näillä renkailla (talvikumit nastoilla) ja koska sepeliä on vielä tiellä, olen samalla viivalla oman pystypyöräni kanssa. Haluaisin uskoa että olen nopeampi mutta karu totuus taitaa olla että samaan tahtiin vielä mennään. Tuumaillaan lisää, kun kilometrejä on lisää mittarissa, miten vauhti kehittyy.

Tosin uusi nopeusennätyskin on nyt tehty, ennätys on karvan verran yli 50km/h. Ennätys tuli tehtyä mäkeen jossa paras tulos ei koskaan pystypyörällä ole ylittänyt 40km/h. Valitettavasti satakunta metriä mäen jälkeen on tiukka, 90 asteen, mutka vasemmalle ja risteys ylitettävänä joten jarruista joutuu suoran päässä vetämään tiukasti.

Tuntuma ja sitä myötä luottamus pyörään on parantunut. Varsinkin vauhti mutkissa on kasvanut ja tuntuu että nojapyörä suorastaan nielee mutkat. Tuntuu että mutkiin pystyy ajamaan suuremmalla nopeudella kuin pystypyörällä. Tiedä sitten onko tämä harhakuvitelmaa vai yleistä vauhdin kasvamista olosuhtein johdosta. Oli miten oli, mukavalta se ainakin tuntuu. Pitäisiköhän käydä ottamassa vertailua vanhalla pystypyörälläni?

Alussa hankalina pitämäni risteykset ovat myös helpottuneet. Suurilta osin sen vuoksi, että kevään myötä luovuin kypärälakin käytöstä ja näkyvyys takaviistoon parani huomattavasti. Päätä käännettäessä kypärälakki ei rajoita näkyvyyttä ja nyt pystyn kurkkaamaan ihan hyvin taakse. Ei kurkkaaminen mitään pystypyörään verrattavaa ole, jossa koko vartalon pystyy kääntämään. Mutta ennen takaviistossa ollut suuri kuollut kulma on poistunut. Jolloin kaistan vaihtaminen tai tien ylittäminen menee yleensä ajaen. Joissain pahoissa tilanteissa edelleen talutan nojapyörän tien yli. Esimerkiksi jos vaihde jäi yllättävän tilanteen takia liian suureksi. Ensi talveksi pitää kyllä luopua tästä kypärälakista ja keksiä joku muu lämmitin suojaamaan kylmältä. Vinkkejä otetaan vastaan.

Kilometrejä alkaa olla sen verran takana että olisi aika suorittaa ensihuolto. Jarrut pitäisi kiristää, vaihteita hieman säätä ja muutama muukin kohta pitäisi tarkistaa. Kaikki normaalia pyörän huoltoa, joka kuuluu varsinkin uuden pyörän rutiineihin.

Oma polkemistekniikka on edelleen huono. Tuntuu että polkemiseen joutuu keskittymään oikein tosissaan eikä tekniikka siltikään meinaa pysyä kasassa. Oikea polvi kipeytyy vielä jonkin verran, mutta se johtuu väärästä tekniikasta. Samoin huonosta tekniikasta kielii että jaloista ei saa tarpeeksi voimaa irti. Tuntuma on että ainoa voima polkemiseen tulee kun painaa poljinta mutta muut liikeradat (veto, nosto ja työntö) ovat voimattomia. Tosin jaloissa on tapahtunut selkeää parantumista kestävyydessä. Kun saan lisää kilometrejä alle, voimaakin sekä kestävyyttä tulee lisää ja tekniikka paranee. Pitää muistaa vain harjoitella työmatkan alussa sitä tekniikkaa.

Mutta nojapyörällä ajaminen on mukavaa, paluuta pystypyörään ei ole. Kaikki kivut joista pystypyörässä kärsin (satulan tai asennon takia) ovat poissa. Jo pelkästään näillä syillä olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani. Katostaan miten kesä pyörähtää käyntiin ja palataan mietelmien pariin vaikka 500km kohdalla

Kertynyt matka 317km

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

500km mittarissa
500km matkan täyttymiseen meni odotettua kauemmin, sillä viime viikolla käytin pyörää paikallisessa huoltoliikkeessä. Ihan normaali ensi huolto, varsinkin vaihteet piti säätää kohdalleen. Mutta tietää ostaneensa hassun pyörän, kun huoltoliikkeen omistaja (noin 50v mies, ilmeisesti koko ikänsä pyörien kanssa jotain puuhastellut) sanoo: Vau! Onpa makea peli. Sitten kiertää muutaman kerran ympäri ja ihmettelee. Sanoin että saa käydä koeajamassa, kun näytti kiinnostavan. Huoltomies sanoo käyvänsä miellellään mutta samaan hengenvetoon pahoittelee, että nyt on ruuhkaa ja huollossa menee viikko tai puolitoista. Lupasi soittaa kun on valmis. Ilmeisesti kiinnosti paljon, koska soitti seuraavan päivän iltana, että nyt se olisi valmis. Kävin hakemassa seuraavana päivänä pois. Oli kuulemma kerran aikaisemminkin huoltanut nojapyörän, mutta siinä oli kolme pyörää. Kiirettä oli kuulemma pitänyt, sillä koeajolle ei ollut kerinnyt. No, seuraavalla kerralla sitten.

Vaihdoin ennen huoltoa kesärenkaat alle ja matka taittuu mukavasti. Vauhti parani myös, alitin kesärenkailla heti 50min. Muutin tällä viikolla myös reittiäni ja palasin perinteiselle kesäreitilleni. Talvella joudun kiertämään Espoon keskuspuiston (ei se mikään puisto ole, ehtaa metsää siellä on) ja matkakin kiertotietä on kilometrin verran pitempi. Kesällä pääsen ajamaan puiston läpi, semmoista hiekkapohjaista pururataa. Matkaa puiston läpi on noin kolme kilometriä, nousuja ja laskuja on enemmän kuin kierotiellä sekä pururadan pohja on joskus uria täynnä (varsinkin sateen jälkeen). Mutta metsän läpi on kiva pyöräillä ja kokonaisaika on pienempi. Tein tällä viikolla uuden ennätyksen, aikaa töihin meni 44min, samaan luokkaan olen päässyt ainoastaan pystypyörällä myötätuuleen. Katsotaan mihin aikaan olen päässyt kesän loputtua.

Myös ajaminen pururadalla meni helposti. Takarenkaalla on paljon painoa (ainakin tässä mallissa) ja pitoa löytyy painon kanssa paljon. Tuntuma on että, nojapyöräni vetävän takarenkaan pito on parempi kuin pystypyörässä. Pystypyörässä nousin aina ylös penkistä, kun nousin ylämäkiä, jolloin takarenkaan pito huononi ja rengas rupesi sutimaan helposti. Nojapyörällä en ole vielä saanut takarengasta sutimaan pururadan nousuissa (talviliukkaat ovat asia erikseen). Tosin märällä kelillä näytti menevän hiekkaa ketjun putkien sisään, koska sieltä rupesi kuulumaan pientä rahinaa. Mutta muutaman kilometri asfaltilla ja rahina oli kadonnut. Ketjut ja kiekothan siinä kuluu mutta ostin pyörän päivittäistä työmatka ajoa varten, enkä tallissa säilytettäväksi.

Kesärenkailla nostin myös pyöräilytiheyttä. Talvella ja talvirenkailla pidin aina yhden välipäivän. Kesällä käyn neljä kertaa viikolla pyörällä töissä. Viideskin päivä menisi, mutta silloin perinteisesti pelataan jalkapalloa. Pitää sitä vaihtelua urheilussa myös olla. Sykemittari myös todistaa että nojapyörällä pystyn pitämään sykkeen tasaisempana ja paremmin soveltuvana kestävyys harjoitteluun. Mittarista ja jälkikäteen raportteja tuijoteltaessa huomaa että sykekäyrä on tasaisempi ja korkeimmat sykehuiput ovat leikkautuneet pois. Mutu tuntuma on myös samansuuntainen, pystypyörällä ajaminen oli jotenkin riuhtomista ja voimalla runttaamista. Nojapyörällä poljen rauhallisemmin ja tasaisemmin. Mutta ei pidä käsittää väärin, kyllä sen sykkeen saa ylös ja pysymään ylhäällä myös nojapyörällä jos vain tahtoo (ja kunto riittää). Pidän tästä uudesta tyylistä, se ei ole niin repivää tai kuluttavaa kuin pystypyörällä. Ehkä olen tulossa vanhaksi ja nautiskelijaksi.

Kehitettävää kuitenkin riittää. Jalat pitäisi totuttaa nopeampaan poljin nopeuteen. Ylämäet menevät helposti ylös pienemmällä vaihteella ja kohtuullisen mukavilla kierroksilla. Mutta tasamaalla polkiessa kierrokset tahtovat tippua. Olen harkinnut, että pitäisikö ostaa sykemittariin lisävarusteeksi poljin nopeuden mittari. Olisi joku, joka automaagisesti muistuttaisi, jos kierrokset tippuvat liian alas. Poljin tekniikka on kehittynyt huomattavasti, mutta harjoiteltavaa vielä riittää (tuskin olen täysin oppinut koskaan). Polvia ei enää särje huonon tekniikan takia ollenkaan ja varsinkin ylämäissä paremmasta tekniikasta on apua. Mutta tekniikka tahtoo hajoa, kun poljin nopeus nousee tietyn kynnyksen yli ja muuttuu pelkäksi polkimen painamiseksi. No lisää kilometrejä vain alle ja harjoittelua myös, niin tekniikkakin paranee.

Myin pystypyörän pois, sopuhintaan työkaverille. Kävin ennen pystypyörän luovutusta ajamassa satakunta metriä ja tuntui jotenkin oudolta. Ei nyt korkeus pelottanut, mutta penkki tuntui oudolta ja asento hassulta. Ehkä hieman haikein mielin luovuin uskollisesta sotaratsusta, olihan sen kanssa monet matkat taitettu talven tuiskuissa ja kesän paisteessa. Mutta hyvään kotiin se pääsi, työkaveri ajaa pyörällä paljon, joten ei se joudu tallin nurkassa seisomaan.

Nojailu siis jatkuu iloisin mielin ja odotan innolla kesää. Palataan vaikka 1000km kohdalla päiväkirjan pariin ja kerron miltä meno maistuu.

Kertynyt matka 509km

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

1000Km mittarissa
Matkaa on taitettu töihin ja takaisin. Keskimäärin 3-4kertaa viikossa edestakaisin. Lisäksi on haettu kaupasta ruokaa kärryllä ja kaikenlaista muuta pientä ajoa on harrasteltu. Uusi ennätys työmatkalla on 41min, joka on samalla kaikkien aikojan ennätys. Katselin tilastoja taaksepäin ja pystypyörällä oma ennätys on 43min. Tilastoista näkyy myös että matka-aika on normaalisti pystypyörällä pyörinyt (kesällä) 47-53min välissä. Nojapyörällä aika näyttää toukokuussa pyörineen 45-48min välissä, joten myös keskimääräisesti menen nopeampaa ja tasaisempaa vauhtia.

Joten olen saavuttanut tavoitteeni joita pyörän hankinnalla tavoittelin:
1) Polkeminen ei kivistä persettä. Saavutettu heti, nojapyörän penkki poisti kivut ja samalla tuntuu että hiertymätkin ovat vähentyneet. Ennen alavartalon pukeutuminen oli tarkkaa hommaa, varsinkin alushousujen suhteen olin tarkka (hiertymistä johtuen). Nykyään saatan ajaa työmatkan melkein minkälaisessa varustuksessa tahansa.
2) Kuoppien ja kanttareiden ylitys tuntui kämmenissä. Saavutettu heti, nojapyörän erilainen ajoasento poisti kivut kämmenistä. Tosin jos nykyään ajaa isosta kuopasta, se tuntuu selässä. Mutta kun muistaa nostaa selän irti penkistä, ei kuoppa satu missään. Minusta ainakin selän nostaminen irti penkistä on helpompaa kuin käsien joustaminen pystypyörässä.
3) Vastatuuli. Saavutettu heti, siis mikä tuuli missä? No joo, kyllä tuuli vaikuttaa ja tuntuu myös, mutta se ei enää vastusta.
4) Olla nojapyörällä nopeampi kuin pystypyörällä. Saavutettu 1000Km kohdalla, tilastot todistavat minun nyt olevan nopeampi. Täytyy arvioida tilannetta talvella uudestaan, mutta ainakin kesäkeleissä olen nopeampi.

Mutta kun entiset tavoitteet on saavutettu, täytyy keksiä uusia. Vai pitääkö? Jotenkin olen kallistumassa nautinnon suuntaan. Vähän samanlaisia ajatuksia pyörii päässä, kuin jviirret lausuu silloin tällöin ääneen. Ehkä tilannetta voisi kuvailla vaikka näin. Ennen kun ajoin pystypyörällä töihin ja kotiin, perille pääsy oli aina helpotus ja tavallaan olin onnellinen että polkeminen loppui. Nykyään mielessä on eräänlaista haikeutta matkan päättymisestä, tahtoisin polkea lisää. Nojapyörällä polkeminen on mielestäni sen verran mukavaa hommaa, että nykyinen vajaa 18Km työmatka alkaa tuntua ihan liian lyhyeltä matkalta. Samoin on poissa pystypyörällä vaivannut kiireen tuntu ja vastatuulen ahdistus.

Mutta ei pidä käsittää väärin, kyllä minä lujaa poljen. 23Km/h on ihan hyvä keskinopeus, varsinkin kun työmatkalla on risteyksiä ja liikennevaloja joissa joutuu odottelemaan. Myös asioita on edelleen opittavana/parannettava. Ensinnäkin poljintekniikka on, hmm, sanotaanko vaikka välttävä. Polvet eivät kipeydy ja pystyn halutessani polkemaan neljässä eri vaiheessa (painaminen, vetäminen, nostaminen ja työntäminen) mutta mitenkään automaattista tämä ei ole. Voisin sanoa että tekniikkani nojapyörällä on suurin piirtein samaa tasoa kuin polkiessani pystypyörällä. Mutta tahtoisin olla parempi, tahtoisin nostaa poljin nopeuttani huomattavasti ja tahtoisin paremman tekniikan. Harjoittelun takana tämä kaikki on, pitää muistaa vain tehdä. Kaiken takana tietenkin on halu päästä lujempaa, varsinkin ylämäessä :D Mielessä kutkuttaa myös se 40min alitus…

Lyhyempiä kampia olisi mukava kokeilla. Pitänee osallistua johonkin kokoontumisajoon, jossa lyhyempiä kampia pääsisi kokeilemaan. Noin periaatteessa se tuntuu houkuttelevalta idealta. Se voisi auttaa nostamaan sitä poljin nopeutta. Samaan syyssyyn voisi hankkia jonkinlaisen mittarin mittaamaan sitä poljin nopeutta. Insinööri kaipaa mitattuja tuloksia miten se vaikuttaa ja mihin suuntaan, pelkkä persetuntuma ei riitä.

Asioita jotka huolettaa ovat: pihaliittymät ja risteykset. Autoilijat jotka tulevat pihalta eivät kaikissa tilanteissa pysty näkemään kevyenliikenteenväylälle ennen kuin ovat työntäneet auton keulan kokonaan kevyenliikenteenväylälle. Nyt kun puissa ja pensaissa alkaa olla lehtiä, en enää itsekkään välttämättä näe lähestyvää autoilijaa, ennen kuin on myöhäistä. Läheltä piti tilanteita ei ole sattunut, vaan olen ennakoimalla pystynyt välttämään vaaralliset tilanteet. Toivottavasti vaara tilanteita ei tapahdukaan. Mutta huonona puolena houkutus ajaa tiellä kasvaa, oman turvallisuuden vuoksi ja liikennesääntöjä rikkoen. Toinen asia, jonka olen huomannut, autoilijat katsovat yleensä vain jalankulkijoita. Harvassa on se autoilija joka ennakoi 30Km/h liikkuvan pyöräilijän tai mopoilijan. Aika useassa risteyksessä autoilija käyttää isomman oikeutta ja kääntyy eteen. Toisaalta ei näitä ongelmia voi pelkästään nojapyörää koskeviksi ongelmiksi leimata, kyllä ne minusta vaivaavat ihan samalla tavalla kaikkia pyöräilijöitä/mopoilijoita. Ehkä matalampi ajoasento on saanut minut tiedostamaan ongelman selvemmin.

Mitään muutoksia en ole nojapyörääni tehnyt. Ensihuollon jälkeen, olen kerran koko komeuden pessyt, ketjut rasvannut ja säädin jarruista turhat löysät pois. Jonkin sortin teline pitää hommata, koska vaihteiden säätö ja renkaiden vaihto on hankalaa kun pyörä makaa maassa. Selkään tai polviin sattuu moinen hankala huoltoasento. Yksi hyvä ja halpa vaihtoehto olisi ripustaa se katosta roikkumaan mutta moista tilaa minulla ei ole (rivitalon iloja). Jotain telineitä olen tutkinut mutta missään ei oikein lue soveltuuko se myös nojapyörän huoltamiseen. Jos mistään ei löydy sopivaa ja sopivaan hintaan, pitää tehdä itse. Mutta telineen hankinta/teko jää kuitenkin syksyyn, pitää vaihtaa asuntoa tässä kesällä.

Olen huomannut että muutkin ihmiset ovat kiinnostuneet nojapyörästä. Noin kerran viikossa joku kiinnostunut tulee kyselemään asioita nojapyörästä. Mitä moinen maksaa, onko sillä hankalaa ajaa, mistä moisia saa jne. Ilmeisesti nojapyörä on vielä sen verran harvinainen peli, että se herättää kummastusta. Mielellään kysymyksiin vastailen ja yritän kertoa miksi itse päätin hankkia nojapyörän.

Mutta nyt saa vähäksi aikaa riittää tämä raportointi. Jos vaikka seuraavan kerran palaisi tarinoimaan kun on päässyt talvikauden alkuun. Jos vaikka raportoisi miltä lumet ja liukkaat tuntuvat kun on muutama tuhat kilometriä tullut ensin kesällä poljettua. Siihen saakka hyvää kesää kaikille ja nauttikaa pyöräilystä.

Kertynyt matka 1005km

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Talvi tuli aikaisin ja pysyi myös maassa pitkään. Valitettavasti myös pyöräily kausi oli katkonainen, mutta ei pelkästään talven takia. Työnantaja järjesti parit 3 viikon työmatkat ja sairasteltuakin tuli. Tosin myönnettävä on että vähissä olisivat olleet normaalit pyöräily viikot, ilman matkojakin. Sen verran ankara talvi oli.

Talvesta on hieman kaksijakoinen tunnelma, jos väylät olivat edes kohtuullisen puhtaat lumesta nojakilla oli ilo ajella. Mutta jos lunta oli tullut reippaammin oli ajelu aika tervaista. Ei pidä ymmärtää asiaa väärin, kyllä ajo pystärilläkin oli tuskaisen näköistä, mutta paljon niitä paljon ohi meni. Sohjossa ajaminen on vielä haastavampaa, mutta onneksi sohjokelit olivat harvassa.

Tosin jos sattuu kaatumaan ei se (edelleenkään) tunnu missään. Huomaa vain istuvansa maassa. Tosin keväällä kaaduin tavalla joka sattui. Ajelin hissukseen koska kevyneliikenteenväylä oli ihan jäässä ja siinä oli pahasti uria. Eturengas juuttui kuitenkin uraan, kun piti kääntyä ja pyörä lähti kaatumaan. Sain jalat maahan mutta oikea jalka takertui myös uraan ja kaatuessani se luikui alleni. Nilkka jäi penkin reunan ja minun alleni. Akillesjänne painui ikävästi penkin reunaa vasten ja nivelsiteet revähtivät lievästi. Nilkka on vielä kahden kuukauden jälkeen hieman löysä ja akillesjänne on hieman arka pyöräilyn jälkeen. Mutta kyllä se siitä tervehtyy.

Toisaalta nojakilla pystyi ajamaan kylmemmässä kelissä. Viima ei ota pahasti kiinni ja varpaatkin pysyvät hyvillä kengillä lämpiminä. Lake:n talvikenkiä voi lämpimästi suositella. Varusteita pitää vielä hieman säätää mutta oikea yhdistelmä alkaa löytyä.

Monessa suhteessa talvella pyöräily ei eroa nojakin ja pystärin välillä. Pakkanen ja lumi vaikuttaa samalla tavalla kangistavasti, renkailta vaaditaan hyvää pitoa ja korkeiden lumivallien yli ei näe. Hieman pöpi sitä täytyy olla kun talvella pyöräilee, oli alla mikä pyörä tahansa :-)

Mutta kevät tuli ja lumi suli. Työmatkakin vaihtui uuteen mutta pituus pysyi suurinpiirtein samassa. Kesällä on ilo ajella ja kuntokin paranee kohisten. Ilo on nojakilla ajella, vaikka talvella onkin haastavampaa, ei minusta pystypyöräilijää tule. Tosin tähän saattaa tulla piankin säännön vahvistava poikkeus, sillä kiikarissa olisi tämä kaupparatsuksi: http://bakfiets.nl/eng/modellen/cargotrike/large/

Kertynyt matka: Päälle pari tuhatta kilometriä ja lisää tulee

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Avatar
GodTdd
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 348
Liittynyt: 12 Touko 2009, 16:48
Paikkakunta: Espoo

Re: Ensimmäisen nojapyörän valinta

Viesti Kirjoittaja GodTdd »

Pyörä on pysynyt osiltaan samanlaisena kuin tilatessa, paitsi että vaihdatin etujarrulevyn isompaan paikallisessa korjaamossa. Kyllä vanhakin levy hyvin pelasi mutta parin yllättävän kohtaamisen (jalankulkijan ja koiran kouluttajan, kummassakin lähestyminen takanapäin) jälkeen aloin kaivata parempaa pysähtyvyyttä. Varsinkin kun nojapyörässä ei kovin helpolla tangon yli lennä, lisäpanostus etujarruihin on kohtuu huoletonta.

Pyörää on huolettu ihan normaalisti, jarruja on kiristetty, jarrupalat on uusittu, ketjut vaihdettu, pesty jne. Kaikkea semmoista mitä pystypyörässäkin kuluu ja pitää huoltaa, ei mitään normaalista poikkeavaa tällä rintamalla.

Kaikkiin pyöriin kuuluvan huollon lisäksi olen vaihtanut elokuun alussa uudet ketjuputket. Ostin paikallisesta rautakaupasta 20mm vesijohto putkea. Hieman se on liian suuri lävistäjältään ja voisi olla aavistuksen verran pehmeämpää. Olin myös asennuksessa kärsimätön, enkä jaksanut taivutella putkia tarpeeksi suoriksi. Josta sitten johtui että ensimmäisen viikkojen aikana putkesta kuului melkomoista rohinaa. Mutta nyt putket ovat kohtuu äänettömät.

Koska putki on jäykempää kuin alkuperäinen ja alkuperäisillä kiinnityksillä ja uusilla putkilla vaihteen vaihtaminen oli tahmeaa, tuli sitäkin sitten muutettua. Alkuperäinen kiinnitys meni näin: Vetopuolen putki oli kiinni kahdesta paikkaa, penkin alla, ketjunohjainrullan kanssa samassa paketissa. Sekä etuhaarukan kohdalla, rungossa kiinni. Paluupuolen putki oli kiinni ainoastaan etuhaarukan kohdalta. Nyt tilanne on melkein päinvastoin. Vetopuolen putki on kiinni ainoastaan penkin alla, samalla tavalla kuin ennenkin, mutta ei ole kiinni muualta. Paluupuolen putki on kiinni myös penkin alla ja nippusiteestä on tehty löysä lenkki etuhaarukan kohdalle. Lenkin tarkoituksena on nostaa putkea, jotta haarukka tai rengas eivät käännöksissä vastaa ketjuun tai putkeen.

Rasvasin myös iskarin kiinnikkeet ja takahaarukan kiinnityksen runkoon. Pultit irti, puhdistus, vaseliiniä tilalle ja takaisin kiinni. Katosi mukavasti tämän kesän vaivannut kitinä ja helppo homma.

Tulevaisuus näyttää mukavalta ja nojakilla ajelu on tullut jäädäkseen, edelleen. Tyypillisesti jotain uutta pitäisi saada ja koska polvia pikkasen kolttaa (niin kohotti myös pystärillä) olen ajatellut vaihtaa kammet. Lyhyemmät pitäisi saada, ainakin kokeiluun, jotta tietäisi olisiko siitä apua polvien korotukseen. Nojakissa on standardin mukaiset 170mm pitkät kammet ja monet ovat ihastuneet lyhyempiin ja sanoneet että auttaa polvien kolotukseen. Tosin on niitäkin jotka sanovat että ei ole auttanut. Mutta ei sitä tiedä ennen kuin itse kokeilee ja eihän nuo hirveän kalliita ole, joten ei sitä vararikkoon päädy jos ei tykkääkkään. Pitää jossain välissä saada aikaiseksi tutustua tarjontaan ja pähkäillä mitkä sopisivat yhteen nykyisten osien kanssa.

Kertyneitä km en ole enää tarkasti seurannut mutta Polarin GPS kirjanpidon mukaan ollaan jossain 3500km paremmalla puolella.

Why not? Only one human captain has ever survived battle with the Minbari fleet. He is behind me. You are in front of me. If you value your lives be somewhere else.
Delenn, Severed Dreams, Babylon 5

Vastaa Viestiin