GodToddin päiväkirjasta innostuneena ajattelin itsekin kirjoittaa muutamia havaintoja nojapyörän hankkimisesta ja sen kanssa veivaamisesta.
Valinta
Orastava ajatus nojapyörästä tuli loppukesästä 2009. Mukavuus, mukavuus ja mukavuus taisivat olla päällimmäiset syyt. Alkusyksyn aikana tulin myös vakuuttuneeksi siitä, että nojapyöräily vaan nyt on ihmisen luontainen tapa liikkua, ja niinpä lokakuussa asetin tähtäimen ICE QNT:n kohdalle. ICE on brittivalmistaja, jolla on aika mukava maine nojapyöräskenessä ja taitaapa heillä olla vahvaa osaamista markkinoinnissakin. Nettisivuilta nimittäin kaatuu syliin sellainen määrä informaatiota, että vakuuttuu vahvempikin sielu.
Miksi QNT? Vastaus on yksinkertainen – tai yksinkertaisuus. Sen sijaan, kuin muissa vastaavissa (ja saman valmistajan uudemmissa malleissa) pyörässä on rumpujarrut. Se siitä säätämisestä – kuluvat osat kestänevät vuosikymmeniä. Jousitus on hoidettu kokoonpuristuvalla polymeerimönjällä, joka niin ikään ei elinaikanaan kaipaa huoltoa (kuva täällä). Ja niin edespäin. Ja eihän sitä käy kieltäminen. Onhan se hieno.
QNT on myös kokoontaittuva, mutten väitä, että ominaisuus tulisi kovin monta kertaa sen elinaikana tarpeen. Myös hinta oli maltillinen, 2450€ kotiin kannettuna. Ja mitä käyttäjiltä olen lukenut niin kovin ovat olleet yksipuolisen tyytyväisiä ohjaukseen, mukavuuteen ja muuhun varsinaista käyttöä koskeviin seikkoihin. Ainoa huono puoli lukijoita ajatellen on se, että pyörää ei enää valmisteta. Tammikuussa 2010 ICE siirtyi uuteen mallistoon, mutta nopeimmille lienee vielä joitain kappaleita tarjolla. Niistä tilasin omanikin. Saapui muuten toissapäivänä. Jatkoa luvassa piakkoin.