Nojapyöräfoorumi

Noin kolmasosalla tuosta yli tuplan työmatkalla ihmettelen käänteistä kilometrimäärää Hurjat ovat luvut ja uutuudenviehätys sekä helpompi kai talvipyöräily antaa ainakin mahdollisuuden räyhäkkään starttiin uuteen vuoteen. Tsemppiä, kun on jo kovat lukemat parannettavaksi. Kannattaa hyödyntää uutuuden viehätystä ja laittaa mato koukkuun viisinumeroisia kilsoja jahdatessa

Kiitos vaan . Mulla tulisi pelkistä työmatkoista aika vähän kilometrejä, liian lyhyt työmatka. Mut viime kesänä tuli viihdyttyä oikein hyvin cheetahin kyydissä.

Tällanen oli pyöräkohtainen jakauma:

Cheetah 6481,8
Scorpion 1137,7
Pystyläski 419,3

Itse asiassa aloin ynnäillä näitä ja ihmettelin et miks lopputulos heittää ja onkin 8038,8km. No multa oli jäänyt kesällä tehty lipastonroudausreissu trikellä kirjaamatta kokonaiskilsoihin . No mut aina vaan parempi toisaalta. Nyt kun tuli kolmas pyörä taloon, piti päiväkirjakin pistää uusiks ja selkeämpään muotoon. Pystyläskillä kerkesin vielä ajamaan ihan mukavan määrän.

Ens kesäks tarttee varmaan virittää cheetahiin jääkaappi niin eihän mun matkasohvasta sitten taidakaan enää puuttua mitään .

Hurjat kilometrit täälläkin. Suuret onnittelut

Yksikään kilometri ei tule itsellään, mutta jokaisesta kilometristä on omalle kunnolle varmasti hyötyä.
Täytyypä laskea itsekin pyöräkohtaiset kilometrit.

Voi että, eilen ja tänään se sitten iski oikein kunnolla. Siis nojakin kaipuu. Eilen ajelin trikellä töihin lievittämään hieman vieroitusoireita, mutta nojakinnälkä jäi silti. Läski on hauska ajettava mutta eilen totesin taas ettei nojakkia ja pystäriä voi edes mainita samassa lauseessa kun mukavuudesta puhutaan. Ei musta saa mitenkään pystäriajelijaa kuin hetkellisesti, vaan olen nojakisti henkeen ja vereen.

Tällä hetkellä odotan kevättä ja sulaneita lumia kuin kuuta nousevaa. Tällä hetkellä mun nojakki-ikävä taitaa olla suurimmillaan, kun talvea on tahkottu jo hyvän aikaa ja kevääseen on vielä kuitenkin aikaa jäljellä.

Läski pitää vihdoinkin paloitella

En mä uskalla laittaa läskiä lihoiksi. Odotan mieluummin Wackyn läskinojakkikokeilun tuloksia ja tietoa pyörästä .

Tuli mieleen tuosta "läskistä lihoiksi" että ottasin tässä asiassa mieluummin kunnon tirisevän pihvin ku epämääräisesti sotkettua mitälienötköttiä .

jooseha kirjoitti:

Läski pitää vihdoinkin paloitella

Mikäs se Joosen talvinojakki on? Turuus? vai jossain muualla?

Ei mulla ole enää kuin pyyttoni, joka tuntuu soveltuvan mainiosti talviajoon oikeilla nastarenkailla.

jooseha kirjoitti:

Ei mulla ole enää kuin pyyttoni, joka tuntuu soveltuvan mainiosti talviajoon oikeilla nastarenkailla.

Sirkuspelle eiku -taiteilija Mihis ne muut pyörät oot hävittäny?

Yhden myin ja loput menivät kukin vuorollaan lavalle. On mulla kasa osia jemmattavaksi penkin alle, kunhan se saapuu

Pythontalvipyörä? Ei liene monia sellaisia, hatun nosto!

Premnas, olet nähnyt valon ja kun kerran sen on nähnyt, pitää olla hyvä syy poistua edes hetkeksi onnelasta. Mulla tutkimustyö iskunvaimennuksesta ja käden kestosta piti kesän lopun aerotestauksen ohella pystärillä. Ja käden arkuus parinkymmenen kilon ei niin sporttisen leveän renkaan matkakamelin raahaus ahtaassa käytävässä kellarista vs alle 12 kgn liukkaammin osin varustettu täryyttävä, mutta jumalaisesti kiihtyvä ja kiipeävä tri vekotin. Voi kättä, voi leffaa, voi aikoja, voi tapoja, siis sportimpi tuunatusti pehmustettu nojakki olisi pop. Muuten mennään ei niin motivaatiota nostavalla raskaalla pehmeästi kulkevalla sohvalla jatkossa kuntoa nostaen. Sinulla on selvät vieroitusoireet, mutta kestätkö ne? Jos et läskinojakki?

En taida kestää ainakaan koko talvea . Eilen pystyläskillä, tänään trikellä. On se kiva että voi vaihdella ajokkeja vaikka joka päivä . Nojakin kyydissä tuntee aina olevansa kotona, vaikkei olisi vähään aikaan ajanut niin kroppa on heti siinä täysillä mukana.

Iik miten onnellinen olin tänään kun käväsin cheetahilla lenkillä . Piti jo perjantaina mennä töihin sillä mutta kävi paska tuuri ja sepeli rikkoi takarenkaan alkukilometreillä. Korjasin ongelman tänään ja läksin lenkille, toivoen ettei sepeli tällä kertaa onnistuisi rikkomaan mitään (eikä sitten rikkonut, onneksi).

Sepeli kyllä täristää ja lisää kulkemisen vastusta mutta silti meno keveni talven jäljiltä. En oo yhtään unohtanut miten kaksipyöräisellä nojakilla ajetaan, olin heti kuin kotonani. Sen olin hiukan unohtanut miten herkästi tuo reagoi ihan pieniinkin ohjausliikkeisiin ja kallistuu helposti mutta hetken jälkeen tällanen herkkyys tuntui hyvin kotoisalta ja aloin miettiä et tämähän tuntuu lukevan mun ajatuksia.

Ai hitsi tätä riemua ja sehän vaan paranee kesää kohden .

Tää nyt menee jo hiukan toistoksi mutta kun mun on pakko saada kirjoittaa se ääneen.

Viime viikko ja jokainen päivä sen jälkeen ovat olleet aika ankeita kun työpaikka lähti ykskaks alta ja oli niin yhdentekevä ja tyhjä olo. Edes pyöräily ei sen jälkeen kiinnostanu sillä tavalla kuin ennen.

Tänään kuitenkin raahauduin lenkille ja päätin ottaa läskin sijaan cheetahin alle. Mietin vaan heti, miksen tehnyt tätä jo aiemmin, miten olin yhtäkkiä unohtanut millainen henkireikä koko nojapyöräily mulle on. Nojapyörän selässä kaikki murheet unohtuvat. Pienen hetken olen täysin vapaa kaikesta: on vain pyörä, minä ja maisema. Pyörä menee minne menee ja minä sen mukana. Sellasta henkistä vapautta on vaikeaa sanoin kuvailla.

Viimeksi tänään olin hyvin kiitollinen siitä että terppa myi mulle tämän pyörän. Siitä on ollut mulle sanoinkuvaamatonta iloa niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

Nojapyörän on todettu toimivan ortopedisessa ja neurologisessa kuntoutuksessa. Tuon tekstisi perusteella myös psykologinen kuntoutus näyttäisi toimivan.