Nojapyöräfoorumi

Wacky kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

isossa kiekossa 203mm vaijeritoiminen levyjarrukaan ei ole kovin tehokas.

Riippuu hyvin paljon vaijerin kuoresta ja jarrun mallista.

Jep. Molemmat on mulla sellaiset että "lähden vähän takamatkalta" ja sitä on sitten vaan kompensoitu isommalla levyllä kun sellaisen satuin saamaan. Taitaa kahvan vipusuhdekkin olla väärä levyjarrulle

Jukka

Mä laittaisin pienen levyn, niin korvakon saisi paremmin tuettua pelkästä paksusta dropparista. Putkesta jos ottaa tuen, tarvii miettiä ettei lommauta sitä

Itse en pelkäisi hitsattuakaan. Ei droppari mihinkään taivu eli sauma ei väsy.

Levyn koko ei vaikuta tuohon korvakkopalaan. Se pitää tehdä IS2000 standardin mukaan jolloin siiihen ei tarvii mitään erikois valmisteisia postmount adapteria vaan voi levyn ko'on mukaan valita sopivan.

Wacky kirjoitti:

Levyn koko ei vaikuta tuohon korvakko palaan. Se pitää tehdä IS2000 standardin mukaan jolloin siihen ei tarvii mitään erikois valmisteisia postmount adapteria vaan voi levyn ko'on mukaan valita sopivan.

Mun tekemänä vaikuttaisi Pienin mahdollinen vakioadapteri ja korvakko sen kanssa levylle sopivaan kohtaan. Pienemmät vipuvarret --> pienemmät rasitukset. Huonona puolena on tietysti se että levyn koon vaihtaminen vaatii korvakon liikuttamisen, mutta miksi levykokoa tarvitsisi muuttaa?

jooseha kirjoitti:

Mä laittaisin pienen levyn, niin korvakon saisi paremmin tuettua pelkästä paksusta dropparista. Putkesta jos ottaa tuen, tarvii miettiä ettei lommauta sitä

Itse en pelkäisi hitsattuakaan. Ei droppari mihinkään taivu eli sauma ei väsy.

Putken kiinnike estää vain kiertymisen eikä pantaa laitetan niin kireälle että se olis lähelläkään lommauttaa putkea. Akselista tulee vääntymisen esto ja mahdollisista dropparin ympäristön ruuveista

Juuri jarruttamisen aiheuttama kiertyminen on tuossa suurin voima. Mä ajattelin että korvakkopala on takaa akselin alla ja nojaa etupäästän putkeen tai droppariin. Tällöin pannan ei tarvitsisi kuin estää korvakkovarren kiertyminen taaksepäin jarruttaessa ja silloin jarruvoima on hyvin pieni. Liian pistemäinen etupään kiinnitys aiheuttaa ison pistekuorman putkeen.
Pannan sijasta pulttaisin etupään droppariin. Tiettyyn pyörään tehdessä ei tarvitse käyttää kaupallisia mahdollisimman yleispäteviä ratkaisuja

Laitoin aikanaan Stern 7:kaan 140 mm levyn taakse . On tuntunut riittävältä siihen . Rengas on 622 .

jooseha kirjoitti:

Renkaan pidosta voisi laskea maksimivoiman, mikä tuohon voisi kohdistua.

41,5 kg x 623mm / 160mm = 162kg
Suunnilleen tuon verran jarrusatulaan tulee kuormaa ennen kuin renkaasta loppuu pito täydellisissä olosuhteissa.

jooseha kirjoitti:

jooseha kirjoitti:

Renkaan pidosta voisi laskea maksimivoiman, mikä tuohon voisi kohdistua.

41,5 kg x 623mm / 160mm = 162kg
Suunnilleen tuon verran jarrusatulaan tulee kuormaa ennen kuin renkaasta loppuu pito täydellisissä olosuhteissa.

Joose laski äärimmäiset olosuhteet. Se on aivan oikein, mutta saivartelen hieman. Joose käytti kitkakerrointa 1,0. Todellisuus kuivalla lämpimällä asfaltillakin lienee lähempänä 0,8. Kitkakertoimen mukainen kiihtyvyyskulma on 1,0 kitkakertoimella tasan 45 astetta, jolloin kuskin paino siirtyy etupyörälle melkein kokonaan, eikä tuota 41,5 kg kuormaa takapyörälle tule. Takapyörälle jäänee täysjarrutuksessa kuormaa enintään 10 kg verran. Kuivan asfaltin tilanteessa takapyörän kuormitus on siis kevein. Jos jarrutetaan vähmmän pitävällä alustalla, kitkavoima on pienenmpi, kulma pienempi ja kuormitus suurempi. Jarrvoima ei kuitenkaan siitä lisäänny.
Pelkällä takapyörällä jarruttaen takapyörän jarruvoima on suurimmillaan, mutta silloinkin painon siirtyminen edemmäs keventää takapyörää niin, että kokonaispainosta vain kolmannes on takapyörällä. Tuskin siis ylittyy 100 kg jarruvoima jarrusatulan kohdalla. Onhan se iso voima, mutta mitään vaaraa takahaarukan särkymiseen tämän takia ei ole.

Sininen nuoli 45 astetta, eli vastaa täysjarrutusta kitkakertoimella 1,0
Punainen nuoli kolmannes kitkavoimasta käytössä, eli pelkkä takapyörä kitkakertoimella 1,0
Vihreä nuoli painopisteen paikka paikoillaan ja sen tasajakaumapiste pyörien välissä. Etäisyydet so. akselipainot piirroksen mukaan 60% etupyörällä ja 40% takapyörällä, kun pyörä on vaakasuorassa eikä kiihdytä tai jarruta.

Entä jos takajarrulla jarrutetaan jyrkässä ylämessä tilanteessa jossa halutaan estää pyörän taaksepäin valuminen ja siinä on täyteen kuormattu peräkärry perässä

Jukka

jviirret kirjoitti:

Entä jos takajarrulla jarrutetaan jyrkässä ylämessä tilanteessa jossa halutaan estää pyörän taaksepäin valuminen ja siinä on täyteen kuormattu peräkärry perässä

Jukka

Ei löydy niin jyrkkää mäkeä että olis ongelma, muista että kuski + pyörä + kärry alle 200 kg ja tuskin sitä 100% "mäkeä" lähtee edes yrittämään

Okei nyt on hyvää keskustelua, tosin mä en ehkä kaikkee ymmärrä...tuosta painojakaumasta muistelin kyllä että Nokialla vaa'at näyttivät painojakaumaksi ennemminkin 55% eteen ja 45% taakse. Täytyy varmaan tarkistaa, muistanko väärin sittenkin.

Mulla on muuten edessä se parkkijarrullinen jarrukahva. Olen ollut siihen tosi tyytyväinen, toimii! Pyörä ei lähde karkuun lastattunakaan. Pitäsköhän taaksekin hommata samanlainen kahva?

Nykyistä kiekkoa ei voi sen vannejarrun kanssa käyttää koska kuluisi. Vanhan kiekon kanssa tuli kokeiltua, säädettyä, kokeiltua taas ja todettua et ihan turha kapine, ei jarruta kaksisesti. Mut mulla onkin verrokkina se etulevyjarru. Ei se kyllä oo tehotonta nähnytkään, sillä pysähtyy todella nopeasti myös vauhdista. Lukkoon en sitä toki oo painanut ja tuskin meneekään kovin helpolla, mutta onko se edes jarrun tarkoitus? Vauhdin hidastaminen turvallisesti ja nopeasti palvelee ainakin omia käyttötarkoituksiani paljon paremmin...

Mä ajattelin että se irtokorvakko olisi tullut haarukkaputken ylä- eikä alapuolelle, mutta no miksei se voisi siellä alhaallakin olla, en vaan osannut ajatella niin. Jos se ei vaan estä vetokoukun kiinnittämistä ja peräkärryn vetämistä.

Kun olen aiemmin noita avideja ostanut ja niissä ollut levyt mukana, niin varastossa olis valmiina 160mm levyjä.

Käväsin äsken n. 72km lenkin heittämässä. On kyllä mahtavat kiekot nyt! Tuo eturengas-kiekkoyhdistelmä ottaa paremmin vastaan alustan epätasaisuuksia ja jos tai kun kiekko on painavampi kuin edellinen, niin ei sitä kyllä ajaessa huomaa. Pyörä kiihtyy oikein mainiosti ja meno on tasaista. Ihanaa, mielettömän ihanaa .

Ostin aiemmin uuden juomarakon, 2l Hydrapakin ja ompelin sille tänään suojapussin. Juomarakko toimii hyvin ja on helppo täyttää. Varustelu alkaa olla siis suht kunnossa tuota takajarrujuttua lukuunottamatta.

Premnas kirjoitti:

Nykyistä kiekkoa ei voi sen vannejarrun kanssa käyttää koska kuluisi. Vanhan kiekon kanssa tuli kokeiltua, säädettyä, kokeiltua taas ja todettua et ihan turha kapine, ei jarruta kaksisesti. Mut mulla onkin verrokkina se etulevyjarru. Ei se kyllä oo tehotonta nähnytkään, sillä pysähtyy todella nopeasti myös vauhdista.

Levyjarrun tehoon vaikuttaa myös rengaskoko, toisin kuin vannejarrussa. Pienessä kiekossa sama jarru kuin isossa on tehokkaampi. Karkeasti niin että 160mm levyjarru 20" kiekossa on yhtä tehokas kuin 200mm jarru 26" kiekossa, jos muut muuttujat pysyy vakioina.

Jukka

Rupesi mietityttämään noiden etukiekkojen painoerot että onko niillä niin kauheasti eroa. On niillä jonkin verran: vanha kiekko painaa 700g ja uusi kiekko n. 889g eli eroa on alle Fazerin suklaalevyn verran . En huomaa sitä ajossa ja toi kulkee nyt nätimmin kuin ennen.

En tiedä pitäiskö tänäänkin mennä ajamaan vai pestäkö mattoja. Olis niin paljon mielenkiintoista tekemistä, harmi kun kaikkee ei voi tehdä yhtä aikaa . Vai pitäisikö seuraavaksi kehitellä joku matonpesutynnyriperäkärry, joka siis pyörittäisi hitaasti mattoa pesuvedessä samalla kun ajaa ?

Otsikko pitää paikkansa edelleen. Aloin laskeskella tuossa millasia kilsoja Cheetahille on tullut, neljä vuotta tuli just täyteen alkukuusta:

2014: 1137,6km
2015: 5492km
2016: 6481,8km
2017: 4803,9km
2018 (tähän päivään mennessä, vielä on kesää jäljellä): 4056,3km

Yhteensä 21971,6km. Tuohon toki päälle vielä talviajot, vaikka suurin osa kilsoista kertyykin kesällä.

Osia on vaihtunut matkan varrella mutta edelleen porskuttaa menemään oikeen mukavasti . Selkeästi ollut jonkunlaista alkuhuumaa, toivottavasti pääsen vielä samoihin lukuihin tai jopa enempi vaikka toisaalta ei se määrä vaan laatu . Kaksipyöräisestä nojakista on ollu huikeesti iloa. Nojapyöräily on edelleen yksi parhaimmista asioista elämässäni, se on semmonen kokonaisvaltainen henkisen ja fyysisen terveyden ylläpidon kulmakivi. On toki muitakin, mutta selkeesti nojapyöräily on paras tapa lähteä ulos tuulettumaan, miettimään, pohtimaan elämän syviä kysymyksiä, rentoutumaan, pitämään hauskaa.