p300 - ajopäiväkirja

Haluatko jakaa Sinun omia kokemuksiasi/näkymyksiäsi nojapyöräilystä?
Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

Katkaisin ketjun kun rupesi aihe karkaamaan pythonin hankintaan ja tein sille oman ketjun tänne http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=7&t=2496

Eilen ajoin siis 60 kilsaa. Nytkin tekisi mieli lähteä, mutta vois olla jo vähän kankeeta juosta illalla puolimaratonia.

Kyllä se nopeuden lisääntyminen auttaa siinä tasapainon saavuttamisessa. Reilut parikymppiä oli jälkimmäisen ajelun keskinopeus. Ihan ookoo tässä vaiheessa. Lievää epäilyä on kolmensadan kilsan saavutuksesta. Mutta enivei, täältä tullaan Nokia.

Selän asento on myös milleistä kiinni. Mulla on ehken penkki hiukan vinossa, tuntui että hartia viettää vasemmalle. Asento muuttui paremmaksi kun laitoin hartian alle makuualustan palasen joka nosti sitä penkistä sen viitisen milliä.

Avatar
PW
KOM
Viestit: 17761
Liittynyt: 09 Touko 2009, 21:22
Paikkakunta: Imatra

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja PW »

3oo km, uskon täysin ! Kuukauden päästä kohtaat Zenin ja sitten se on menoa :D

Petri

Petri

Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

Nyt parisenkymmentä kilsaa lisää kaupunkiajelua takana. Tässä kaupungin reunalla toki. Teiden ylitykset tuntuu vaikeimmilta. Muuten alkaa homma stabiloitua.

Nyt alkaa esim. käsien lasku alas tangolle ja siinä käsien pito sujua. Mietin matkalla miksi se on ollut niin vaikeaa ja päädyin siihen että silloin selän yläosa on vähän jäykempi kuin käsien ollessa massun päällä. Hartioilla ohjaamiseen osallistuminen muuttuu siis jäykemmäksi. Kevyen liikenteen väyliä ja osin katuja pitkin pysyy tommoinen parinkympin nopeus ihan kivasti.

Ajelin siis tuossa Vehkalahden rannoilla ja siinä uudella omakotialueella, ja aivan käsittämätöntä on se ajoneuvoyhdistelmien määrä jossa on 1-2 aikuista, lastenvaunut ja koira. Koiria oli muutenkin paljon liikkeellä ulkoiluttamassa puhelimia joissa oli kiinni joku ihminen.

Yksi koira hyökkäsi päin. Ajoin melkein lepikkoon, tai itseasiassa sähkönjakokeskusta päin. Mulla on nykyään metodina pitää kädet sylissä, pyrin vakauttamaan kamalatkin kaarrokset vain polkemalla pokkana eteenpäin. Kyllä se kone tuntuu oikenevan. Äkillisessä tuntuman herpaantumisessa riittää nopea käden nosto tasapainoittamaan tilannetta. Jänskää.

Mietin eilen riippumatossa semmoista että pythonilla ajaminen on nyt saattanut vaikuttaa siten että muutenkin osaa käyttää kehoa pienemmällä hosumisella. Riippumattoon tämä liittyy niin, että huomasin vauhdittavani pötköttelyä todella minimaalisella jalan liikkeellä erittäin tarkoituksenmukaisesti.

Pyöräillessä taas huomaa että hetkittäin ohjaamiseen tuntuu riittävän AJATUS, ajattelee että tuosta mutkasta pitäisi ajaan noin. Ja hups, pyörä meni siitä, ilman että koki liikuttaneensa mitään - siis jotenkin automaagisesti. Onkohan se nyt sitä zeniä? Suurimmaksi osaksi toki homma on tietoista liikuttelua. Mutta kuulkaas, tämä ilahduttaa ja lisää uskoa.

Nyt tuntuu siltä että olisi valmis jo kohta hiljaiselle maalaismaantielle esim. tuonne Mattisenlahdentien kivalle lenkille Liperiin http://goo.gl/maps/X585

Avatar
jviirret
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 12381
Liittynyt: 27 Elo 2006, 10:25
Paikkakunta: Raahe

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja jviirret »

Pastori kirjoitti:

Pyöräillessä taas huomaa että hetkittäin ohjaamiseen tuntuu riittävän AJATUS, ajattelee että tuosta mutkasta pitäisi ajaan noin. Ja hups, pyörä meni siitä, ilman että koki liikuttaneensa mitään - siis jotenkin automaagisesti. Onkohan se nyt sitä zeniä?

Siihen suuntaan olet menossa. Mutkan jälkeen huomaat että siinähän oli mutka. Pian menee tutut reitit samalla tavalla, "kas, olenkin jo perillä". Varsinkin jos on niin tasaista että elimistöä ei tarvi päästä asti tulevilla komennoilla ruoskia suorituskyvyn äärirajoille.

Jukka

Riman ali ja suoraa ohi maalin...

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

No ni. Kävin lenkillä ja siihen kuului normaaliin tapaan hyvää ja huonoa.

Huonot uutiset ensin. Vedin lipat tuossa lähellä ekassa alikäytävässä. Jotenkin ne alikäytävän betoniseinät hirvittää ja jarrutin alamäessä ja nurin. Tismalleen samat osumakohdat kuin viimeksi. Perseeseen parempi osuma kuin viimeksi.

Hyvät uutiset sitten. Kurvailin eri tienoot kuin viimeksi, ajelin tuolla kevyen liikenteen seassa siellä sun täällä. Hiekkatietä, ylämäkiä, jotka tuntuu mulle olevan helpompia :) Ihan ookoo matkantekoa. Hetkittäin huteraa, mutta jonkinmoista edistystä kuitenkin.

Oikeelle tielle voisi tosiaan mennä. Kevyen liikenteen väylällä on kyllä aika ikävää ajella näin kaupungissa. Jengi ajelee kyllä ihan miten sattuu ja niitä koiria piisaa.

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

Matalaa Vehkalahtea ristiin rastiin. Rakkaalla koulunpihalla kävin kurvailua, pysähtymistä ja alamäkihommaa treenaamassa. Ihan hyödyllistä tämä ihmisten seassa ajelu, elukoiden varominen ynnämuu kevyen liikenteen harmi. Kun poikkeeaa ajoväylälle, huomaa miten siellä onkin rauhaisaa :)

Kilsoja reilut 30. Kolmenkympin tienolla huomaa että kyllä uuden treenaaminen on kuluttavaa.

Ai niin. Uusi manööveri liikkeessä ollessa, tai no en ole kyllä paikallaan ollessa kokeillut. Laitoin penkin yläosaan, ihan niskan taakse juomapullotelineen (semmoisen ison johon menee litran vissypullo kivasti - ja siis isommatkin - tehty alunperin Siggin litraiselle putelille - ohessa kuva) jonka saa kätsysti vauhdissa napattua ja palautettua samaan paikkaan.

Kuva

Tämän päivän resepti:

  • puoli litraa eilen tehtyä teetä jossa pussi rooibosta ja pussi mustaa
  • suolaa 5 grammaa
  • tänään ko. sisältö litran puteliin
  • magnesium tabletti palasina
  • lisätään vettä litraan saakka
Avatar
jviirret
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 12381
Liittynyt: 27 Elo 2006, 10:25
Paikkakunta: Raahe

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja jviirret »

Pastori kirjoitti:

Matalaa Vehkalahtea ristiin rastiin. Rakkaalla koulunpihalla kävin kurvailua, pysähtymistä ja alamäkihommaa treenaamassa. Ihan hyödyllistä tämä ihmisten seassa ajelu, elukoiden varominen ynnämuu kevyen liikenteen harmi. Kun poikkeeaa ajoväylälle, huomaa miten siellä onkin rauhaisaa :)

Tuohon "väistelyyn" voisin heittää pikku vinkkiä. Aiemmin jo todettu että python menee sinne mitä kuski ajattelee. Voit havainnoida tätä koulusi pihalla, heität maahan kolikon ja yrität ajaa sen yli. Luultavasti alkaa jo onnistumaan? Sitten laitat maahan pari kolikkoa noin 10-20cm etäisyydelle toisistaan. Nyt yrität ajaa niiden välistä toista tuijottaen. Luultavasti pyörä pyrkii väkisinkin menemään tuijottamasi kolikon yli tai jopa sen toiselta puolelta.
Eli tiellä ajaessa ei kannata tuijottaa kuoppaa/koiraa/lasta, vaan niiden ohi johtavaa vapaata tiealuetta.

Jukka

Riman ali ja suoraa ohi maalin...

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

Joo. Mä olen huomannut tämän. Tuijota kohdetta havainto on mulla sama. EIlen juuri testailin koulun pihalla - en kolikolla vaan muovipussinpalalla.
Eilen muuten kävi niinkin että hiekkapätkällä perä lähti "alta" - sen pystyin paikkaamaan. En tosin osaa sanoa että miten. Mutta pysyin pystyssä kuiteskin.

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

50 kilsaa. Normaalit alamäkiongelmat = jyrkähkö alamäki jonka päässä kapea betonitunneli ja kurvi + oikealta tuleva väylä. No. Opin jarruttamaan tällä pyörällä nyt oikein. Lopussa ajelin lauantai-illan viihteellä olevan jengin seassa. Hiljaa ajaminen rupeaa siis sujumaan. lähtö liikennevaloista joissa muuten oikeasti vituttaa se nappien painelu. Nyt vaan pitää kurotella ylöspäin :)

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

  1. Ei mitään erityistä oppimiskokemusta. Ehkä vähän varmuutta lisää sitten viimeviikon noin lopputulemana. Ensimmäiset kilsat maantien laitaa.
Avatar
jviirret
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 12381
Liittynyt: 27 Elo 2006, 10:25
Paikkakunta: Raahe

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja jviirret »

Pastori kirjoitti:

38. Ei mitään erityistä oppimiskokemusta. Ehkä vähän varmuutta lisää sitten viimeviikon noin lopputulemana. Ensimmäiset kilsat maantien laitaa.

Ei muuta kuin lisää haasteita, lautaa pitkin ajamista, huippu- ja keskinopeus kokeiluja, soralla ajoa, kädet niskan taakse, kiihdytyksiä ja jarrutuksia yms. "ääritilanteiden" hallinta tuo varmuuden perus kruisailuun.

Jukka

Riman ali ja suoraa ohi maalin...

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

jviirret kirjoitti:
Pastori kirjoitti:

38. Ei mitään erityistä oppimiskokemusta. Ehkä vähän varmuutta lisää sitten viimeviikon noin lopputulemana. Ensimmäiset kilsat maantien laitaa.

Ei muuta kuin lisää haasteita, lautaa pitkin ajamista, huippu- ja keskinopeus kokeiluja, soralla ajoa, kädet niskan taakse, kiihdytyksiä ja jarrutuksia yms. "ääritilanteiden" hallinta tuo varmuuden perus kruisailuun.

Jukka

Joo. Laudalla ajamista en ole ajatellut, hyvä idis. Noita muita olen pyrkinyt huomioimaan. Soralla ajo - siis napakalla soralla, pehmeässä en ole ajellut, sujuu yllättävän ookoo. Kädet niskan takana ja eri asennoissa on hyvää matkaajon harrastetta, samaten kuin se pullon nappaaminen siitä niskan takaa. Ääritilanteita joutuu treenaamaan, esim. tänään paukkaa alikäytävästä äiti ja tytär haparoimaan risteykseen, että mihinkähän suuntaan menisi. Ilman jarrutusta olisin tuupannut äiteen kylkeen.

Itseasiassa muistankin nyt yhden havainnon tältä pävältä. Jos lähestyy alamäessä risteystä jossa on esim. n. 90 asteen kulma tai tiukempi ja vähentää jarruttamalla hiukan vauhtia - tuntuu että konehan "sakkaa" - eli jarrun hölläämisen ja käännöksen aloituksen jälkeen vauhdin kiihtyessä hallinta paranee välittömästi.

Avatar
rutunen
Treenaileva sisällöntuottaja
Viestit: 707
Liittynyt: 03 Heinä 2012, 14:51
Paikkakunta: Joensuu

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja rutunen »

Ihan mielenkiinnosta katselin Youtubesta että mikä ihme se python on ja ei voi muuta sanoa kuin että aika huima vehje. Nyt oma tuntuu helpolta ohjattavalta :)

Kaverilla oli näppärät kaatumaraudat tuossa istuimen alla;

Quest Carbon -2015

Avatar
jviirret
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 12381
Liittynyt: 27 Elo 2006, 10:25
Paikkakunta: Raahe

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja jviirret »

rutunen kirjoitti:

Kaverilla oli näppärät kaatumaraudat tuossa istuimen alla;

Minusta nuo on ohjaustangot :roll:

Jukka

Riman ali ja suoraa ohi maalin...

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 7040
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 16:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: p300 - ajopäiväkirja

Viesti Kirjoittaja Pastori »

Ottaa se ohjaustankokin kiinni asvalttiin kun kaatuu :)

Pääsin pitkästä aikaa liikkeelle ilman lapsia, joten heti entraamaan konetta. Trimmasin Nexuksen ja nyt se toimii hyvin. Saa vitosen päälle ja vaihteet vaihtuu kevyesti. Viime viikon kilsat näköjään auttaa ja homma sujui paremmin tässä lähimaastossa.

Nexuksen tehdasasetuksissa oli muuten väärä mitta vaijerin pään ja sen mutterin välillä joka siellä vaihteistossa on - vastoin Shimanon ohjeita :) Nappasin itseasiassa puolet koko vaijerista pois ja laitoin tuon mitan (101mm) kuntoon ja nyt se toimii.

Heitin persauksen alle ylimääräisen pehmusteen ja eihän siitä mitään tullut. Muuta sentti korkeutta ja kohtuuton pehmeys tekivät melkein merisairaaksi.

Merkkasin linjoja ja maaleja Jukan ohjeen mukaan ja aika hyvin niihin osuu. Ihmeellistä tuo ajatuksella ohjaaminen. Heh.

Vastaa Viestiin