Nojapyöräfoorumi

EIlen oli pyörän juhlava roll out

Kauhunsekaisin tuntein ajelin testistinttejä pajan pihalla.

Takana oli pythontreeniä parin vuoden takaa. Edistyin silloin n. 300 metrin pätkään saakka.
Näillä pohjilla sain rakkineen liikkeelle ja kokonaisuutena porskutettua 50-100 metrin räpistelyjä. Senverran pystyin hahmottamaan että pienipyöräinen python taitaa olla helpompi laite harjoitella kuin isopyöräinen jolla viimeksi kurvailin.

Tänään ajelin tuossa naapurissa koulun pihalla pari 30 minuutin harjoitussessiota. Jotenkin on semmoinen fiilis että pienet pätkät jaksaa paremmin keskittyä. Välillä pelailin pihasählyä perheen kanssa.

Yllättävästi tuommoinen uuden oppiminen väsyttää, niinkuin olisi enemmänkin urheillut. Suoraanhan tuo laite ei vielä etene, mutta edistystä on tapahtunut sitten eilisen. Käännökset onnistuvat, polkeminenkin onnistuu ympyrää ajaessa, suunnan vaihto ja kahdeksikko luonnistuu. HIrmuisen pieni on muuten pyörän kääntösäde. Loppuajasta onnistuin ajelemaan parkkiksen päästä toiseen - kääntymään takaisin ja uudelleen - suuntaamaan naapuriparkkikselle ja takaisin. Jossain vaiheessa katsoin kelloa ja tommoisia 3-5 minuutin hurjia revityksiä pystyy nyt tekemään. Nexuksessa ei ole vaihteenvalitsin paikallaan, joten ykkösellä jurnutetaan.

Huomasin myös että lähtiessä ei olekaan enää niin väliä vaikka kädet ei ole tanakassa starttiasennossa maassa, ja ekan polkaisun jälkeen pystyy jo toisella jalalla operoimaan polkimen oikeinpäin (toinen puoli flätti ja toinen SPD) ihan rauhassa ja tasapaino säilyy.

Uskon vielä että ajaminen on mahdollista.

Hitto, näistä pythoniopetteluteksteistä paistaa sellainen oppimisen riemu, että pakko varmaan itsellekin pythoni tehdä.

jori kirjoitti:

Hitto, näistä pythoniopetteluteksteistä paistaa sellainen oppimisen riemu, että pakko varmaan itsellekin pythoni tehdä.

Tähän asiaan sopii tuo allekirjoituksesi oikein osuvasti

Jukka

Kyllä se selvää kumetta herättää. Kuinkahan tuo Sakari saatas viellä innostuun.

Aamulla pakersin Nexuksen uudelleen viritettynä paikalleen. En kerinnyt laittaa vaihteenvalitsinta kun oli niin kiirusta, valitsin jarrun asennuskohteeksi. Tuuppasin myös matkamittarin kiinni. Sehän on raportoinnin kannalta tärkeää

Lähdin rohkeasti kotipihasta liikkeelle viime kerran onnistumisista rohkaistuneena ja pettymys oli karvas kun hädin tuskin pääsin liikkeelle. Liikkeelle lähtöön ei meinannut pyörätien leveys riittää. Kannoin pyörää parisataa metriä että pääsin pahimman alamäen ohitse. Mäntylän alikäytävässä hyppäsin satulaan ja ajoin mäkeä ylös. Pääsin puoleenväliin. Vaikeaa oli. Samanlainen helvetti odotti sitten tutulla parkkiksellakin. Olisko ollut liikaa muuttuvia asioita kun oli vällyä persauksen alla ja uusi ratas, jarru ja tanko jossa jarru sijaitsee. Ehkä. Ja onhan tässä ollut useamman päivän tauko. Edellisen kerran olin liikkeellä silloin sunnuntaina.

On muuten virhe mennä työpaikan pihalle treenailemaan virka-aikana. Jo on jokaisella tontilla olevalla tyypillä asiaa jos jonkilaista. Viimeiset parisataa metriä menivät hämmentävästi. Pyörä totteli ja sain kaarreltua varaston oven eteen ja hiljennettyä vauhdin jarrulla. Huh huh.

Puolen tunnin sessiosta tämmöiset speksit:

Moving Time: 7:45
Avg Moving Speed: 9.5 km/h
Max Speed: 13.1 km/h
Distance 1.23

Houkuttelin sitten illemmalla lapset mukaan harjoittelemaan pyöräilyä (toisella pyörä ja toisella potkupyörä), tunnin verran temuttiin samassa paikassa. Olin jättänyt pyörän sinne ovelasti jemmaan iltaa varten.

Oudosti pääsin heti liikkeelle ja eka stintti kosahti vasta hirmuiseen töyssyyn joita pihalla on pahimpaa kaahaamista estämässä. Vitutti. Eikun liikkeelle ja hups ajelin kertalinttuulla puolitoista kilsaa. Kiertelyä kaartelua, kanttarin ylitystä ja tiukan paikan ohitusta (metrin rakonen esteissä) - ihmeesti se kone ja ihminen alkaa löytää yhteistä säveltä.

Välillä sitten pysähtelyä ja pikkupojan ensiapua kun verta hulmahti kädestä kaatumisen seurauksena. Löytyi muuten koulun kellarista vaaka kun etsittiin ensiapukaappia. Rakkine painoi 14 kiloa - siis tasan. Melkein kaikki on paikallaan - joten alle viidentoista kilon jää paino noilla kumeilla ja Nexuksella yms. Jos laskee sen että viimesyksyn pyörän ja kuljettajan yhdistelmä on keventynyt saman 14 kiloa, niin laitehan ei paina mitään

Rohkaistuin menestyksestä niin että ajeltiin sitten pienen mutkan kautta kotiin pyörätietä ja kohtasin pelkäämäni alamäen ja toki sitten ylämäen. Nehän menivät ookoo. Rullailu polkematta sujuu ihan ookoo joten polkematta pääsee alamäkeen. Heh. Lopussa vedin hurjan spurtin kotiin kun pikkupoitsu teki stopin kun voimat pettivät. Vein pyörän kotiin ja palasin hakemaan väsyneen tien päältä.

Tässä hurjat speksit iltasessiosta:

Moving Time: 32:00
Avg Moving Speed: 10.2 km/h
Max Speed: 17.5 km/h
Distance 5.44

Ai niin, se piti vielä sanoa että jotenkin tämä laite nyt tuntuu mitoitukseltaan, perstuntumaltaan, korkeudeltaan ja yleisfiilariltaan niin perhanan paljon kivemmalta kuin Azub. Esim. se että istumakorkeus on noin matala tekee pysähtymisestä todella miellyttävää. Heti kun pysähtyy on jotenkin lepoasennossa. Azubilla piti kuitenkin yrittää pysyä pystyssä kun oli pysähtynyt. Tällä ei, kun ruhon paino stabiloi laitteen. Mystistä.

Juuri kun edellisenä päivänä luulee että kyllä se tästä lähtee, niin aamulla ei lähde. Taasen kotipihasta lähtö ja ei meinannu tulla mitään. Taas piti käydä koulun pihassa alkulämpimät ja sitten kaatuilemaan pyörätielle. Kyllä se tunnin treenaamisen loppupuolella alkoi taas sujumaan - ensin meni muutamia satoja metrejä ja sitten lopussa meni taas ihan loputtoman tuntuisesti kunnes yhtäkkinen pyörä alta tapahtuma iski. Tunnin verran jaksaa treenata ja sitten on kyllä ihan poikki. Vikat 10 minuuttia ajelin koulun pihalla käännöksiä treenaten. Ihmehommaa että kahdeksikkoa voi jo ajella aika pienellä alueella. Vauhtikin rupeaa kiihtymään. Pitänee laitella vaihteen valitsin pikkuhiljaa paikalleen.

Pastori kirjoitti:

Juuri kun edellisenä päivänä luulee että kyllä se tästä lähtee, niin aamulla ei lähde. Taasen kotipihasta lähtö ja ei meinannu tulla mitään. Taas piti käydä koulun pihassa alkulämpimät ja sitten kaatuilemaan pyörätielle. Kyllä se tunnin treenaamisen loppupuolella alkoi taas sujumaan - ensin meni muutamia satoja metrejä ja sitten lopussa meni taas ihan loputtoman tuntuisesti kunnes yhtäkkinen pyörä alta tapahtuma iski. Tunnin verran jaksaa treenata ja sitten on kyllä ihan poikki. Vikat 10 minuuttia ajelin koulun pihalla käännöksiä treenaten. Ihmehommaa että kahdeksikkoa voi jo ajella aika pienellä alueella. Vauhtikin rupeaa kiihtymään. Pitänee laitella vaihteen valitsin pikkuhiljaa paikalleen.

Kokemusta ei ole, mutta teoriassa tuollaisen raskaan ohjaavan murikan (jalat ja puoli runkoa) kääntäminen on hidasta, joten suuremman ajonopeuden pitäisi helpottaa. Pythonilla en ole ajanut, mutta positiivisen jätön Flevolla kyllä. Flevolla lähti sujumaan, kun otti hälläväliä asenteen, eikä yrittänyt mitään. Lähti vaan polkemaan, vaikka etupää oli linkussa alla. Onkohan negatiivisen jätön vehkeissä eri juttu. Suurempi nopeus kuitenkin tiettyyn rajaan asti stabiloi ja helpottaa ajamista. Kysymys kaikille pythonisteille: Liikutatko ohjatessasi mielestäsi jalkoja menosuuntaan, vai takapuolta vastakkaiseen?

Mä olen pääsääntöisesti pyrkinyt harjoittelemaan niin että ohjatessakin poljen, vaikkakin polkematta rullailemalla on helpompaa. Aattelin että niin sen täytyy sitten oikeasti mennä että polkea pitää jos aikoo kasvaa isoksi tässä jutussa.

Toi vikat 10 minsaa oli siis helpointa, vähän kovempaa vauhtia ja koko ajan polkien käännökset meni hyvän tuntuisesti. Onneksi en ite nähnyt mimmoiselta vaappumiselta se näytti

Vastaukseni on se että menosuuntaan polkien.

jori kirjoitti:

Kysymys kaikille pythonisteille: Liikutatko ohjatessasi mielestäsi jalkoja menosuuntaan, vai takapuolta vastakkaiseen?

Omasta mielestäni varsinainen ohjaus lähti jaloista, mutta tasapainoilu ja kaartelu myös hartioista. Oikella lapaluulla kun painoi selkänojaa niin keula käänti vasemmalle, eli kyllähän se liike silloin takamuksen kautta menee. Vaikea oikeastaan sanoa mitään ruumiinosaa joka ei pythonissa ohjaukseen osallistuisi, tai no heti tuli se yksi miesten juttu mieleen...

Jukka

Eli Jukka kokee ohjaavansa lapaluilla ja Pastori jaloilla. Tuo lapaluujuttu ei tällaiselle virtuaalipythonistille tullut mieleenkään, mutta jos polkee samalla ja tuottaa siksi paineen selkänojaa vasten, ainoa notkeasti suuntaa vaihtavaa lisämomenttia kääntämiseen tuottava kehon osa on tietenkin yläselkä. Onko muilla pythonisteilla poikkeavia näkemyksiä Onko selkänojan pintamateriaalilla ts. kitkalla merkitystä?

Juu. Kyä määkin olen havainnut että mikä tahansa vartalon liike tuottaa muutoksia ajolinjaan, hartiat mukaan luettuna. Tänään havainnoin sitä että miten käsien roikottamisesta voi siirtyä massun päällä pitelyyn. Ensin ei meinannut tulla mitään - joten pysyi paremmin tasapaino roikotuksella. Kunnes oli väkisin pitänyt niitä mahan päällä jolloin taasen tuntui ettei enää voi roikotukseen palata

Pastori kirjoitti:

Ensin ei meinannut tulla mitään - joten pysyi paremmin tasapaino roikotuksella. Kunnes oli väkisin pitänyt niitä mahan päällä jolloin taasen tuntui ettei enää voi roikotukseen palata

Joo, ei siitä roikottamisesta mitään tule, ihan rentona raapivat maata ja jatkuva jännittäminen rasittaa. Itse totesin parhaaksi ratkaisuksi tangot ja hallintalaitteet selkänoja takana/takamuksen alla. Näkyy tässä kuvassa:

ja käytännössä tässä videossa http://www.kotinet.com/ninajukk/python.mpg

Ilmanvastuksellisestikkin hyvä ratkaisu.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Itse totesin parhaaksi ratkaisuksi tangot ja hallintalaitteet selkänoja takana/takamuksen alla.
...
ja käytännössä tässä videossa http://www.kotinet.com/ninajukk/python.mpg

Ilmanvastuksellisestikkin hyvä ratkaisu.

Jotenkin mielikuva oli, että ei nyt mikään maailman mukavin asento käsille? Ei tietysti ole ongelma ihan pikkumatkoilla, mutta pidemmillä?

tavasti kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

Itse totesin parhaaksi ratkaisuksi tangot ja hallintalaitteet selkänoja takana/takamuksen alla.
...
ja käytännössä tässä videossa http://www.kotinet.com/ninajukk/python.mpg

Ilmanvastuksellisestikkin hyvä ratkaisu.

Jotenkin mielikuva oli, että ei nyt mikään maailman mukavin asento käsille? Ei tietysti ole ongelma ihan pikkumatkoilla, mutta pidemmillä?

Minusta taas huippu hyvä Aika lähelle tuon voi aistia kun seisoo kädet selän takana toisella kädell toisen ranteesta kiinni pitäen. Tai istuu kapeanojaisella tuolilla ja pitää käsiä noin. Ensimmäisessä pythonissani ei ollut kahvoja ollenkaan, enkä niitä kaivannutkaan kun hoksasin että käsiä voi pitää selän takana runkoputken päällä, tähän toiseen(keltaiseen) tein sitten kahvatkin...
Ja jos tuo asento nyt jossakin kohden alkaisikin ahdistaa niin kukaanhan ei pakota käsiä kahvoilla pitämään, pistää ne vaikka syliin ristiin, taskuun tai niskan taakse välillä.

Jukka

Tuohan on aivan täydellinen paikka auttaa käsillä, kun pitää vaihtaa asentoa istuimella, sitten kun alkaa matka painaa pakarassa.