Nojapyöräfoorumi

Ostelin viikko sitten tuollaisen Performer Highracer 26:n.

Pari lenkkiä olen tehnyt ja hankalalta tuntuu. Ohjaustanko tuli liian lähelle kaulaa, joten lyhensin stemmin putkea sen 1,5cm minkä uskalsin. Vaijerinpäiden pidikkeet on hitsattu putkeen kiinni ja pelkäsin että liika lyhennys haittaa vaijereiden toimintaa. Käänsin myös ohjaustangon toisinpäin jotta saan kädet vähän enemmän vatsan päälle ohjatessa. Ohjaus muuttui hyvin kiikkeräksi. Aloittelijahan minä vasta olen mutta ekalla lenkillä uskalsin hetkittäin päästää toisella kädellä irti sarvesta. Stemmin lyhennyksen jälkeen ei puhettakaan. Jatketaan harjoituksia mutta haisu olisi että ohjaus on paljon kiikkerämpi kuin niissä neljässä muussa nojiksessa mitä ajoin Savenmaan koeajopäivillä. Tuohon ohjauksen kiikkeryyteen ei taida olla mitään helppoa ratkaisua?

Seuraavaksi aion nostaa satulaa pystympään. Näin aloittelijalle asento on liian makaava. Penkissä ei ole säätöä joten teen sinne pari jatkopalaa joita laitan penkin ja kiinnityskorvakkeen väliin.

Kypärä osuu niskatukeen ja sen joutuu työntämään aivan silmille jotta pystyy nojaamaan. Joko lasken niskatukea alemmas tai etsin nojapyöräkypärän jossa on takaraivolla lovi niskatukea varten. Kokeilen tuota ensimmäistä vaihtoehtoa ensin.

Melko nopeasti ylämäessä selvisi myös että lukkopedaalien suosimiselle nojiksessa on syynsä. Hankin jo lukkopedaalit ja kengät mutta kokeiltuani eilen tuota lyhennettyä stemmiä päätin mennä harjoittelemaan lukkopedaalien käyttöä johonkin syrjäiseen paikkaan ja patjaan kääriytyneenä.

Makelau kirjoitti:

Pari lenkkiä olen tehnyt ja hankalalta tuntuu. Ohjaustanko tuli liian lähelle kaulaa, joten lyhensin stemmin putkea sen 1,5cm minkä uskalsin. Vaijerinpäiden pidikkeet on hitsattu putkeen kiinni ja pelkäsin että liika lyhennys haittaa vaijereiden toimintaa. Käänsin myös ohjaustangon toisinpäin jotta saan kädet vähän enemmän vatsan päälle ohjatessa. Ohjaus muuttui hyvin kiikkeräksi.

Alku on aina kiikkerää mutta ennen kuin ajoasento sellainen että polkea voi rennossa asennossa niin vaikeeta on...

Makelau kirjoitti:

Aloittelijahan minä vasta olen mutta ekalla lenkillä uskalsin hetkittäin päästää toisella kädellä irti sarvesta. Stemmin lyhennyksen jälkeen ei puhettakaan. Jatketaan harjoituksia mutta haisu olisi että ohjaus on paljon kiikkerämpi kuin niissä neljässä muussa nojiksessa mitä ajoin Savenmaan koeajopäivillä. Tuohon ohjauksen kiikkeryyteen ei taida olla mitään helppoa ratkaisua?

On siihen varmasti. Onhan kampien etäisyys sopiva ? Helppo säätää kun pistää kantapäät polkimille ja polkee rennosti takaperin, jalka saa mennä suoraksi (tai melkein suoraksi), polkimille pitää yltää ilman kurkottelua.

Sitten lähtisin rauhassa hakemaan ohjaustankoa sopivaan paikkaan. Ensin niin lähelle reisiä kuin saa, kuitenkin niin ettei edes kovaa polkemalla reidet ota kiinni tankoon/käsiin. Seuraava on makuasia mutta itse tykkään että kyynärpäät tulee hieman kylkiluiden päälle kuin että roikkuvat sivulla. On myös aerodynaamisempi.

Mitä lyhemmäksi stemmin saa, sitä pienemmillä liikkeillä ohjaus sujuu. Mutta vaatii harjoittelua & totuttelua...

Makelau kirjoitti:

Seuraavaksi aion nostaa satulaa pystympään. Näin aloittelijalle asento on liian makaava. Penkissä ei ole säätöä joten teen sinne pari jatkopalaa joita laitan penkin ja kiinnityskorvakkeen väliin.

Minun M5 lowracer oli myös tehtaan säädöillä, siis että niitä säätöjä ei ole penkin kaltevuudelle. Opettelin vaan ajamaan suoraan 20 asteen lepoasennossa. Oli aluksi aika hurjaa mutta kyllä se siitä lähtee...

Makelau kirjoitti:

Kypärä osuu niskatukeen ja sen joutuu työntämään aivan silmille jotta pystyy nojaamaan. Joko lasken niskatukea alemmas tai etsin nojapyöräkypärän jossa on takaraivolla lovi niskatukea varten. Kokeilen tuota ensimmäistä vaihtoehtoa ensin.

Tuollainen niskatuki ei toimi about minkään kypärän kanssa. Samanlaiselta näyttää melkein kuin millainen MetaPhysic:n mukana tuli. Taitoin mokoman ihan kaarelle taaksepäin jolloin ei enää häiritsevästi ota kypärään. Lopulta tein itse mokomat niskatuet 3mm:n alumiinista kun en tarvitse säätöjä.

Makelau kirjoitti:

Melko nopeasti ylämäessä selvisi myös että lukkopedaalien suosimiselle nojiksessa on syynsä. Hankin jo lukkopedaalit ja kengät mutta kokeiltuani eilen tuota lyhennettyä stemmiä päätin mennä harjoittelemaan lukkopedaalien käyttöä johonkin syrjäiseen paikkaan ja patjaan kääriytyneenä.

Opettele ensin ohjaamista CruzBike-ohjeilla:

• Rennosti pyörän päälle, roikota molempia jalkoja edessä ja alhaalla, ja kaveri työntää vauhtia. Opettele ohjaamaan niin ettei kaverin tarvi pitää pystyssä

• Kun alkaa sujua niin napsauta toinen kenkä kiinni polkimeen ja sama jatkuu. Älä polje vielä... työntämällä vaan kunnes homma sujuu hyvin ja opit myös pysähtymään laittamalla irti oleva jalka maahan

• Lopulta kun myös liikkeelle lähtö yo tavalla onnistuu (työntämällä) niin napsauta toinenkin kenkä kiinni ja ei kun polkemaan

• Sitten vaan paljon liikkeelle lähtö harjoituksia, kahdeksikkoja parkkipaikalla, loivahkoissa alamäissä ajoa (miten ohjaus käyttäytyy nopeammassa vauhdissa) ja takaisin ylös (hitaammassa vauhdissa).

Näillä vinkeillä tytär ja kolleega oppivat ajamaan highraceria vartissa.

Tuo on raceri. Ei mikään helpoin mahdollinen opettelu pyörä. Nojakulma loiva ja todennäköisesti keulan jättö matkanojakkeja pienempi. Aiheuttaa sen että ei juuri hitaassa vauhdissa keskitä, mutta on taas kovassa vauhdissa helpompi hallita.

Jukka

Harjoitusta vaan sen vähän minkä tuolla pyörällä ajelin niin ihan ok ohjaus kun vaan saa etäisyydet itselle sopiviksi, mhelanderilta tuli hyviä vinkkejä. Niihin muihin nojakkeihin kun vertaa niin tuossa on kaikista makaavin ajoasento mikä aluksi vaikeuttaa ajamista eli kun teet säätöpalat selkänojan kiinnitykseen, että saat pystymmän istuma-asennon niin ajaminen helpottuu. Jos oikein muistan minkälainen vaijerien kiinnitys oli niin vaijerien kuoret vaihtamalla "täysimittaisiin" stemmiä voisi lyhentää lisää jos käsiä ei saa vielä luontevaan asentoon.

Lukkopolkimet saattaa myös auttaa ajokin vakaana pitämiseen kun jalkoja ei tarvitse jännittää vaan voi pyörittää rennosti, pikkujuttu mutta etenkin herkässä pyörässä tuntuisi vaikuttavan, tai ainakin sellainen mielikuva jäi kun kokeilin eri pyöriä normipolkimilla.

Muistuttaisin tässä vaiheessa että kannattaa tosiaan rauhassa totutella eikä antaa pyörän masentaa heti lähtökuoppiin...

vaati kuitenkin reippaasti ajoa jotta sulautuu yhdeksi pyörän kanssa.

uskoisin että tuon ohjauksenkin saa luonnistumaan ilman suurimpia muutoksia.
kädet pitää malttaa pitää rentona, ja antaa pyörän ikään kuin ohjata.
jos käsiä jännittää pyörä ei pääse itse tekemään niitä "luonnollisia korjausliikkeita.

joku iso parkki paikka ja sinne kikkailemaan ja ihmettelemään.

Mustasudenkorento kirjoitti:

joku iso parkki paikka ja sinne kikkailemaan ja ihmettelemään.

Juu, itse kun aloitin nojailun niin kävin parina ekana päivänä ajamassa ympyrää ja kaheksikkoa autiolla parkkipaikalla ja siitä varmaan oli apua, että ajo tuntui alussa suht helpolta, toki pyöräkin oli helpommin opeteltava malli.

Ohjauskeskusteluun vielä lisäyksenä: Aerobar- tyyppinen on helpompi aloittelijalle koska ote on leveämpi ja heiluriliike pienempi. Tässä sellainen on laitettu Perfomeriin: http://www.bentrideronline.com/messageb ... hp?t=47675
Tietysti ensin kannattaa yrittää löytää parhaat säädöt nykyiseen tankoon. Omassa pyörässä on aerobar ja olen siihen tykästynyt (tainnut aiemminkin sitä hehkuttaa).

Sähän voit myydä ton pyörän mulle kun siinä on selväsi jotain vikaa

Jarcco kirjoitti:

Tietysti ensin kannattaa yrittää löytää parhaat säädöt nykyiseen tankoon. Omassa pyörässä on aerobar ja olen siihen tykästynyt (tainnut aiemminkin sitä hehkuttaa).

Yhdyn mielipiteeseen, väittävät(uskon myös näin) tätä "hampsteri tankoa" nopeammaksi joten siksi kai yleisempi näissä racer-lisänimellä myytävissä pyörissä.

Jukka

Testasin Nokialla ajellessa huvikseni erilaisia asentoja käsillä.

Perusasentoja oli kaksi:

• kädet massun päällä
• kädet perseen alla olevalla tangolla.

Molempien ilmanvastus tuntui todella pieneltä kun testasin:

• käsiä niskan takana, jolloin käsivarret ottivat vastaan
• virtuaalista teräsmiesasentoa = aerobar, joka ei ollut ihan niin hurjan tuntuinen kuin kädet niskan takana
• hamsterityyppistä asentoa

Pythonin perusasennot voittivat nämä muut mennen tullen. Kädet edessä ja hamsteriasennolla ei kovin hurjaa eroa ollut, ehkä kuitenkin sitä hamsteria suosisin jos tavoittelisin jotain muuta tulosta kuin ystäväni Zenin kohtaamista.

Laitoin penkin taaemman kiinnikkeen alle vain 10mm korotuspalan kun enempää ei mahtunut. Penkin etureuna olisi alkanut ottaa muuten kiinni runkoputkeen. Laskin niskatukea reilusti alemmas ja säädin ohjaustangon niin alas kuin sitä pystyy vielä turvallisesti käyttämään ja...--tadaa-- pyörä kulki kuin hirvi! ...ainakin sen neljä kilometriä minkä kunto riitti mutta tuohan taas on aivan eri ongelma. Kiikkeryys oli tipotiessään. Polkimet tuntuvat olevan oikealla etäisyydellä ja selkä istuu penkkiin jämäkästi. Hienoa. Eilen vielä arvoin olisivatko polkimet liian kaukana mutta olisiko tuon penkin nosto tuonut sen puuttuvan sentin polkimiin.

Nyt en laittanut kypärää päähäni ja jäin miettimään johtuiko vakaampi fiilis siitä että pystyin nojaamaan huoletta niskatukeen. Tarttee huomenna koittaa vielä kypärän kanssa. Pystyssä pysyminen ja suunniteltuun suuntaan eteneminen vaativat vielä niin paljon huomiota ettei osaa jäsentää kaikkea. Joka tapauksessa nojakilla ajelu vaikuttaa olevan todella paljon kiinni niistä oikeista säädöistä ja harjaantumisesta. (Kuten täällä ovat kaikki sanoneetkin)

Kyytsis kirjoitti:

Sähän voit myydä ton pyörän mulle kun siinä on selväsi jotain vikaa

Tunnustan että eilisen jälkeen mietin jotta "Oh dog, what have I done!" mutta en enää tänään. Sortsi, ei kauppoja ainakaan toistaiseksi.

Minulla ainakin niskatuki häiritsi alkuun todella paljon silloin, kun se osui kypärään. Pää alkoi keikkumaan ja sen jälkeen varmaan kädet ja edelleen koko pyörä. Muutama sata kilometriä kun saa ajoa alle niin alkaa löytyä rutiini ajamiseen.

Jos kypärä ottaa kiinni niskatukeen, voi tehdä radikaalin tempun leikkaamalla Stanley-veitsellä kypärän takaosasta riittävän ison palan styroksia pois niinkuin tässä olen tehnyt:

Ei ehkä ole mahdollista kaikissa kypärissä.

Sakari

Laskin niskatuen kaikkein alimpaan asentoonsa ja taivuttelin sitä hiukan. Nyt se ei osu lainkaan kypärään ja tukee silti päätä. Case closed. Käänsin vähän ohjaustankoa alaviistoon kun tuntuu tulevan kyynärvarret kipeiksi paniikinomaisesta puristamisesta. Tuo on vähän ikävää mutta ehkä se rentous vielä löytyy tuohonkin.

Virittelin myös tarakan kiinni ja sovittelin noita ammattipyöräilijöidenkin suosimia Lidlin huippulaukkuja paikalleen. Olisi pitänyt ostaa noita kaksi silloin kun niitä sai.

OT: Kaivelin tarakkaa asennellessani miljoonalaatikoita ja löysin kaksi juurikin nojikseen sopivaa aluslevyä. Materiaali alumiinia ja toisen puolen ulkonurkassa R1-pyöristys. Tein nuo itse joskus vuonna -91 töissä. Ne sorvattiin ensin kärkisorvilla ja reunapyöristys tehtiin nc-jyrsimellä säteellisellä terällä. (Älkää kysykö miksi näin, en muista) Tilausmäärä oli juhlavat 5-10kpl joten tulihan siinä alumiinille hintaa. Laitoin ne pari ylimääräistä prikkaa taskuuni. Enpä silloin reilut parikymmentä vuotta sitten arvannut miten tarpeeseen ne aikanaan tulevat.