Nojapyöräfoorumi

Moi
Pistin tähän ihan oman aiheen, jos jotakuta kiinnostaa seurata yli 50 vuotiaan ajo-opettelua Byyttonilla.
Tosi harjoittelu alkoi 28.5.14. Jolloin opin ajamaan suoraan, no jaa lähes suoraan noin 20m pätkiä.
flunssan takia pääsin seuraavan kerran harjoittelemaan vasta 2.6.14. Alussa ei onnistunut ollenkaan muutama metri hoippumista ja nurin, sitkeästi vaan ylös ja uudelleen. Pitkin päivää opettelin noin 15min pätkissä ,ehkä yhteensä noin tunnin verran. Illalla ajoin jälleen noita 20m pätkiä.

3.6.14 Ensimmäinen ajokerta tänään, ajoin heti ekalla yrittämällä 20 metriä. Saman mihin eilen jäin
aplodit itselle. En ollut yön aikana unohtanut eilen oppimaani, ajo tuntui jotenkin helpommalta eiliseen verrattuna.
Lisää illalla kun on ensin päivä harjoiteltu ( yhteensä tunti ) t: Oki

Sinulla on se istuimen pinta aika liukas. Minä suosittelen päällystämätöntä patjavaahtomuovia selän ja selkänojan väliin. Pytonilla ohjataan selällä. Pitävä pehmuste selkänojassa on siis kuin ohjaustangon gripit. Ponnistaudu ajaessasi polkimien ja selkänojan varaan niin, että takapuoli kevenee selvästi. Tämä helpottaa pystyssä pysymistä ainakin minulla, sillä se muuttaa pythonin ohjauksen autostabiiliksi. Varsinkin alamäissä kovassa vauhdissa kannattaa pitää tuollainen asento, niin pyörä käyttäytyy fiksusti myös töyssyissä.

Kuulostaa niin tutulta.

Onhan sulla lukkopolkimet. Se tuntuu näin jälkikäteen olevan merkittävä varmuustekijä tuossa alamäkeen ajelussa. Alamäet oli mulla pahinta myrkkyä. Kaaduinkin pari kertaa todella ikävästi.

EDIT: tämä ketju lienee jo tuttu? http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=18&t=2449

3.6.14
Loppu päivän harjoittelu meni ihan pipariksi. Sen minkä aamulla ajoin, ei sen kommin onnistunutkaan.
Yhtä jaksosta ajoa onnistuin ajamaan vain muutamia metrejä, on tämä ihme härveli, mutta en anna periksi on tässä aikaa harjoitella / räpistellä.
t: Oki

Pastori kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta.

Onhan sulla lukkopolkimet. Se tuntuu näin jälkikäteen olevan merkittävä varmuustekijä tuossa alamäkeen ajelussa. Alamäet oli mulla pahinta myrkkyä. Kaaduinkin pari kertaa todella ikävästi.

Niin että vielä lukkopolkimet, sittenhän sitä ois ihan mustelmilla kun ei tavallisilla lenkkareillakaan pysy pystyssä. t: Oki

Lainaus korjattu, MSK

oki kirjoitti:

Pastori kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta.

Onhan sulla lukkopolkimet. Se tuntuu näin jälkikäteen olevan merkittävä varmuustekijä tuossa alamäkeen ajelussa. Alamäet oli mulla pahinta myrkkyä. Kaaduinkin pari kertaa todella ikävästi.

Niin että vielä lukkopolkimet, sittenhän sitä ois ihan mustelmilla kun ei tavallisilla lenkkareillakaan pysy pystyssä. t: Oki

Luulen että mun kokeilusta ei juuri sen takia tullut mitään kun ei ollut lukkopolkimia. Olen näet opetellut ajamaan tarvittaessa yhdelläkin jalalla veivaamalla sekä lähtemään niin liikkeelle. Olisin saanut toinen jalka lukossa paremmin vauhtia ja ehkä sitten tasapainoakin paremmin kuin nyt lähes nollavauhdista kun ei sillä yhdellä kuopasulla kovin kummoista liikevoimaa saanut aikaiseksi.

Aluksi kannattaa hakea rutiineja. Eli lähde aina samalla jalalla, suunnilleen samalla kammen asennolla ja samasta paikasta liikkeelle. Keskity polkaisussa siihen että jalka menee suoraan eteenpäin, ohjaus tapahtuu eka polkaisusta asti jaloilla. Eka polkaisun aikana tasapaino pysyy kropalla hallituissa rajoissa, mutta kun toinen jalka nousee kammelle niin pitäisi jalkoja jo osata ohjata kallistuksen suuntaan. Siinä on ne mitä pitää ensimmäisen kampikierroksen aikana hallita, aika vähän asioita. Jos olet lähdössä saanut rutiinin että pyörä kallistuu aina oikealla ja toisen jalan mukaan tullessa osaat ohjata sinne, niin ajopaikan tai liikkeelle lähtötavan muuttamisen jälkeen joudut aloittamaan opettelun alusta.
Toisen kampikierroksen alussa sinulla on jo reipas kävelyvauhti pyörässä, sen keula osoittaa tasapainottavan ohjausliikkeen jälkeen ties minne. Siksi olisi hyvä että ympärillä olisi tilaa ja saisit aluksi keskittyä vain tasapainon pitoon, jalkojen kallistamiseen samaan suuntaan kuin pyöräkin. Aluksi tasapainottavat liikkeet tulee liian myöhään ja ovat liian suuria, pyörä kiemurtelee tai menee pienisäteistä ympyrää, mutta pysyy pystyssä.
Jos et huomannut niin minulla oli Limingassa aina samanlainen liikkeelle lähtö. Oikea jalka polkaisee pyörän vauhtiin ja pyörä kallistuu oikealle, vasemman jalan polkaisu suuntautuu etuviistoon oikealle joten keula kääntyy sinne päin ja pyörä oikenee. Tämän polkaisun jälkeen pyörä on vauhdissa ja suunnilleen pystyasennossa. Sen jälkeen aina polkaiseva jalka ohjaa kallistuksen suuntaan ja toinen seuraa rentona.

Ei tässä ensimmäisten polkaisujen opettelussa mitään lukkoja tarvi, hyvä että jalka osuu polkimelle, saati sitten lukkoon ja kiinni siihen. Ehkä sitten kun pyörällä pääsee joka yrittämällä liikkeelle...

Jukka

Alamäissä niitä lukkoja sitten kaipaa.

Mun lähtöasento on myös aina samanlainen. Hyvä asento penkissä. Kädet silleen että sormenpäät juuri osuu maahan suoraan alaspäin roikottaessa. Oikea jalka polkimella - vasen maassa. Polkaisu oikealla janvasen jalka nousee polkimelle.