Low Raaseri -hommia: Challenge Fujin SL-1

[J-Drums]

Nojailua trikellä takana runsaat pari vuotta ja Nokian kisatkin nautittu ja höntsätty ekan kerran kesänä 2014. Myös pystäriä tulee veivattua jonkin verran, joskus myös sähköavulla- varsinkin näin rospuuttokeleillä (laskee kynnystä lähteä vetään 19km työmatkaa tuonne pimeyteen...).

Pyöräilykärpänen on sen verran puraissut, että kunnon lenkkipeliä alkasi tekeen mieli. Ensin ajattelin, että josko vaan laittaisi käytetyn hiilarisen kippurasarven, mutta sitten totesin, että en mä oikeesti niin tavallisella pyörällä enää halua ajaa. Lisäksi epäilen, että selkä voisi tykätä vähän huonoa, kun tykkään ajaa pidempääkin lenkkiä, jolloin pyörän päällä viihdytään tuntitolkulla. Scorpion FX:n myötä on oppinut arvostaan nojailun ihmeellistä maailmaa ja ajoasentoa.

Hetken tuumailun jälkeen ajattelin, että eiköhän se Low Racer nyt tarvita taloon. Oonhan aina moista "UFO-pyörää" kaiholla katsellut. Ensin oli ajatuksena, että josko RaptoBike. Nimim. Vuoltu jeesaili kysymyksiin vastailemalla (Kiitos!!) ja laitoin Arnoldille yhden yhteydenottopyynnönkin aiheesta. No, eihän hän siihen tietenkään vastannut... joten ajattelin, että ihan turha repiä hermoja sen firman kanssa. Kun ei homma ilmeisesti toimi, niin ei se sitten toimi.

Tänne vaan ostoilmoitus ja muutamassa päivässä oli pari raaseria tarjolla (Kiitos tarjoajat!!). Luin muutaman ylistävän arvion Fujin SL-1:stä ja totesin, että tehdään siitä kaupat. Ihan turha tätä on liikaa arpoa, kun kuitenkaan pyörän sopimista itselleen ei tiedä, kunnes sillä on ajanut muutaman tonnin.

Sain pyörän pari iltaa sitten, kun myyjä liikkui täällä Pirkanmaan suunnalla. Reilu ja supermukava myyjä(tär) oli laittanut etukäteen tarkat valokuvat kaikesta, joten tiesin juuri mitä odottaa (Kiitos, aivan mahtavaa kaupantekoa, nimimerkki "aplari"!!)

Pari iltaa meni ruuvaillessa, kun olen vähän pidempi, mutta tänään pääsin ekaa kertaa koittamaan. Voi jestas!! Onpas se erilaista!! Noh, en kuitenkaan kaatunut ja lähikahvion pihassa pääsi turvallisesti kurvailemaan, ilman autojen väistelyä. Muutaman kilometrin jälkeen alkasi jotenkin hahmottumaan, että miten tasapaino pidetään. Kyllä se tästä!!

Ketjut pitää vielä pidentää, että vaihteet saa pelaan täydellisesti. Se on vielä tekemättä, joten ketjut on turhan lyhkäiset.

Kuvaa pyörästä seuraa, kuten muitakin lisäosia tähän novelliin. Eiköhän siitä mulle lenkkikaveri tullut!! Nokialla nähdään!!

[Premnas]

Onnea pyörästä ja tervetuloa myös kaksipyöräisillä nojakeilla ajajien "kerhoon" ! Juu, onhan tuo ihan erilaista jos vertaa trikeen. Kaksipyöräinen tuntuu triken jälkeen todella kevyeltä varsinkin ylämäkeen. Nyt vielä pystyy kaksipyöräiselläkin hyvin ajamaan täällä Lounais-Suomen seudulla kun ei ole ollenkaan jäätä tai lunta. Sepeliä tosin mutta se ei ole aiheuttanut vielä yhtään rengasrikkoa tänä "talvena".

[J-Drums]

Onnea pyörästä ja tervetuloa myös kaksipyöräisillä nojakeilla ajajien "kerhoon" ! Juu, onhan tuo ihan erilaista jos vertaa trikeen. Kaksipyöräinen tuntuu triken jälkeen todella kevyeltä varsinkin ylämäkeen.

Kiitos!! Joo, tuo keveys teki heti vaikutuksen! Pyörä vastaa siinä mielessä aivan täysin odotuksia ja odotan innolla, että miten oma mäkienkiipeämiskyky kehittyy tolla raaserilla. Onhan se jo trikelläkin kehittynyt paljon, kun löysi itselleen toimivat tekniikat ja treenaa, treenaa, treenaa...

Mun Master Plan(Tm) on, että vetelen työmatkaa trikellä, laukkujen yms. lisäpainojen kanssa ja yritän muuttaa sen treenin sitten vauhdiksi Raaserilla. Raaseri taas riisutaan kaikesta lisäpainosta. Tieteski!!

[J-Drums]

Tuolla ostoilmoituksessa tuli keskustelua stemmistä ja lupasin läimäistä tänne vähän lähikuvaa.

Varmaan kohta tänne ilmaantuu alkuperäinen omistaja, joka on tuon keskipalan tehnyt. Eli väittäisin, että se ei ole tehdastekoinen. Mutta hyvältä se silti vaikuttaa!!

[J-Drums]

Fujinilla on nyt treenattu n. 60km ja äsken uskallauduin ajamaan ekan "kunnon lenkin" (36km).

Aika huteraa on meno, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa ala löytymään. Pyörän potentiaalista saa kuitenkin jo käsitystä. Vaikka vaihteet kaipaa säätöä, eikä etuvaihtaja vaihda ollenkaan isoimmalle rattaalle, niin silti lenkin keskari oli 24km/h, vaikka ajoin käytännössä lähinnä "tyhjäkäynnillä". Voiman laittamista kunnolla peliin ei vielä oikein pysty tekemään, kun riski siitä, että mopo karkaa ojaan, on turhan suuri.

Pirkanmaan pienet mäet tuntuvat nousevan uskomattoman kevyesti ja vastatuulesta vekotin ei välitä mitään. Aika huikeeta!! Voiman välittyminen takapyörään tuntuu todella "selkeältä", mikä varmaan tulee isolta osin pyörän kevyemmän painon ansiosta. Onhan Scorppari FX kuitenkin ihan toista sarjaa painon ja myös vierintävastuksen suhteen.

Tästä on mukava jatkaa!! Huomenna seuraava lenkki. Nyt vaan pitäisi saada vaihteet säätöihin, mutta siinä menee taas hetki ihmetellessä.

[PW]

Siitä se lähtee - kulkee kesemmällä huomattavasti varmemmin ja kovempaa

[J-Drums]

Kiitos kannustuksesta!! Joo, toivottavasti sitä ajamalla oppii ajamaan, kun kerran muutkin on oppineet. Nyt vaan kilometrejä!!

Yön aikana oli jotain positiivista tapahtunut, vaikka muistaakseni kyllä unessa olin jamittelemassa progebändi Dream Theaterin kanssa?? No ehkä toisessa kohtaa yötä oon ajanut hulluna raaserilla, koska tänään ajolinja oli huomattavasti suorempi. Lisäksi yritän treenailla yhdellä kädellä ajamista, joten nyt sai jo juotuakin vauhdissa. Pistin pullot runkoon penkin alle ja CamelBakin juomaletkut sieltä "ohjaamon puolelle".

Lenkille tuli mittaa 49km ja keskariksi tasan 26km/h. Pitääs laittaa vielä Carmin kiinni pyörään, niin saa lisää dataa. EDGE 510 tuli talvella hommattua Bikesteristä.

Ennen lenkkiä roplasin lisää etuvaihteita. Hiukan piti leikkiä "kylmän raudan seppää" ja ihan varovasti pihdeillä kaventaa vaihtajan häkkiä. Siinä ei vaan liikerata riittänyt noille rattaille, vaikka asemoin vaihtajan omasta mielestäni niin huolella, kuin nyt ikinä vaan voi kuvitella. Kavennuksen jälkeen alkas vaihtaan mukavan napakasti. Ylärajoitin jäi väärään paikkaan, eikä lenkille tietenkään tullut ruuvaria mukaan, eli ylivaihtamista suurimmalta rieskalta piti varoa. Pitääkin mennä seuraavaksi säätään rajoitin paikalleen.

[Premnas]

Kyllä se vaan kilometrien raksuttaessa mittariin vakautuu meno, usko pois . Kun siihen saa sen tuntuman niin ei se helpolla sitten enää unohdu vaikka olisi taukoa välissä. Sain tämän itse huomata talven jäljiltä kun ensimmäiset metrit olivat vähän haparoivia mutta sitten näytti tasapaino muistavan miten se kaksipyöräinen käyttäytyy alla.

Hyvää vauhtia oot vetänyt lenkin. Pitäisi varmaan itsekin lähteä jonnekin maantielle kokeilemaan millaisia keskinopeuksia saa aikaan, kaupunkiajossa turha edes kuvitella kun on kaikkia hidastavia tekijöitä. Vaikka hiukan silti epäilyttää kulkeeko siellä maantien reunassakaan liian kovaa. Itellä tuntuu että pitää mennä täysillä että pääsee edes 25kmh keskinopeutta, vissiin huono kunto .

[jviirret]

Kyllä se vaan kilometrien raksuttaessa mittariin vakautuu meno, usko pois

Näimpä, lisäksi väliin nukuttuja öitä Hereillä opitaan ja unessa opittu painuu mieleen. Toimi sekä yksipyöräisellä että pythonilla. Päivän aikana ei juuri kehittynyt, mutta seuraavana päivänä lähtötaso oli edellistä parempi.

Jukka

[J-Drums]

Hyvää vauhtia oot vetänyt lenkin. Pitäisi varmaan itsekin lähteä jonnekin maantielle kokeilemaan millaisia keskinopeuksia saa aikaan, kaupunkiajossa turha edes kuvitella kun on kaikkia hidastavia tekijöitä.

Joo, ihan lupaava alku tämmöiselle höntsääjälle. Trikellä saa ajaa ihan tosissaan, että pääsee 25km/h keskareihin, eli tässä se Matalan Raaserin potentiaali alkaa näkymään. Matkavauhdiksi tuntui tasoittuvan aika pienellä teholla n. 28km/h ja kun mäet tuntuvat nousevan huomattavasti trikeä ripeämmin, niin mukava nähdä, että keskari kehittyy oikeaan suuntaa.

Lisäksi oon saanut ajettua talvellakin ihan hyvin työmatkaa, eli kevät ei ala kunnon suhteen mitenkään "takamatkalta". Talvi on menty pystärillä, mutta ei nojakkeihin palaamisessa nyt tunnu olevan mitään kovin suurta ongelmaa.

Me asutaan sen verta maalla, että täällä pääsee suoraan kotipihasta maantielenkeille. Muutama sata metriä on soratietä ja sitten ollaankin päällystetyillä reiteillä, joista raaseri tykkää.

Näimpä, lisäksi väliin nukuttuja öitä Hereillä opitaan ja unessa opittu painuu mieleen. Toimi sekä yksipyöräisellä että pythonilla. Päivän aikana ei juuri kehittynyt, mutta seuraavana päivänä lähtötaso oli edellistä parempi.

Joo, ainakin tänään tuo toteutui aivan täysin. Olin hetken ajettuani ihan ihmeissäni, että mitäs tää nyt on, kun tää meneekin näin suoraan??

Ai niin, sattuipa tänään semmoinen "merkkitapaus", että toki se pitää jakaa tänne päiväkirjaan. Lenkireitille nimittäin osui (vähän puolivahingossa) tään seudun tiukin nousu. Se ei ole pitkä, mutta jyrkkyyttä on sen verran, että trikellä oon siinä ajanut alamäkisuuntaan oman nopeusennätykseni, vähän yli 60km/h. Missään muussa mäessä en ole 60:ntä rikkonut.

Ja sehän meni Fujinilla ajamalla ylös!! Ajolinja ei ollut ehkä ihan maailman kaunein, mutta hei, ei tää olekkaan mitään taitoluistelua. Ylös mikä ylös. Eikä tarvinnut työntää, enkä jäänyt edes auton alle. Itseasiassa ei ollut edes pienin pykälä silmässä.

Eli kyllä Fujin siis nousee Pirkanmaan nyppylät ja ehkä niitä tyylipisteitäkin tulee lisää taas parin hyvin nukutun yön jälkeen.

[Pastori]

Piirrä vähän jotain reittejä kartalle. Että missäkö siinä on kivat maisemat.

Mä ajelin kesällä siitä ohi Iittala-Siuro lenkillä ja heh - vähän hermostutti kun ajelin jotenkin hassusti kehää. Semmoisia Lempäälä 15 kilsaa viittoja tuli koko ajan vastaan.

[J-Drums]

Tuolla Vesilahti ja Narva -suunnalla on mun makuun mukavan kumpuilevia peltomaisemia. Siellä tulee varmasti tänäkin kesänä pyöriteltyä paljon. Lempäälästä kun vetäisee Punkalaitumelle ja takaisin, niin tulee semmoinen n. 100km lenkki ja siellä on mukavia maisemia, mäkiä ja kaikkee.

Se "testimäki" löytyy helposti, eli Lempäälästä kun lähtee Vesilahteen (Vesilahdentie, 301) ja ajaa Vesilahden ohi vielä n. 2.5km, niin tulee pieni "vesistön ylitys" (Vähäjärvi, Suomelanlahti). Heti sen jälkeen on se tiukka nousu ja siitä kun selvisin, niin kurvasin vasemmalle Koskenkyläntielle (2985). Sitä vetelin Viialaan ja sieltä taas Lempääläntietä (190) takaisinpäin.

[jori]

En jaksanut lukea kaikkia viestejä mutta onhan sinua neuvottu, miten tilleripyörän ohjaustangosta pidetään kiinni. Jos on, niin kertauksena: Käsien paino kohdistuu tilleritangossa kauas ohjausakselista ja heilauttaa ohjausta juuri väärään suuntaan, jollet tue käsivarsia tiukasti kylkiin. Tartu ohjaustangosta kiinni hyvin hellästi ja ohjaa vain ranneliikkeillä pitäen kiinni tangosta sormenpäillä. Silloin käsien painavan osan heilahtelu estyy ja ohjausliikkeet lähtevät luonnollisemmin vanhojen oppien mukaan oikeaan suuntaan. Tästä syystä sitä sanotaan hamsteritangoksi.

Tämä siis on tilleri.
Jos ei ala sujua tai muuten tykkäät, ettei kainalot hikoa ajellessa, voit vaihtaa ohjaustyypin teräsmiesmalliseksi.

[jviirret]

Tartu ohjaustangosta kiinni hyvin hellästi ja ohjaa vain ranneliikkeillä pitäen kiinni tangosta sormenpäillä. Silloin käsien painavan osan heilahtelu estyy ja ohjausliikkeet lähtevät luonnollisemmin vanhojen oppien mukaan oikeaan suuntaan.

Väitän että enemmän vaikeuksia tuottaa se, että tanko ei käänny vaan se siirtyy sivuttain ohjatessa. Jos haluat kääntyä oikealle siirretään tankoa vasemmalle ja päinvastoin. Aina kun joku lähtee ensimmäistä kertaa tällaisella tangolla olevaa pyörää ajamaan pitää opastaa aluksi kääntelemään eturengasta paikoillaan että käsille tulee edes jonkulainen käsitys tangon liikeradasta. Tässä tapauksessa tämä vaihe oppimisesta on jo ohitettu, mutta muille aloittelijoille tiedoksi

Jukka

[jori]

Jukka on oikeassa siinä mielessä, että liikkeelle lähtiessä tärkeintä on hahmottaa liikeradan outous aiempiin pyöriin nähden. Tien päällä sitten enemmän häiriöitä aiheuttaa tuo tillerin (kauas taakse ulottuvan ohjainkannattimen) ja käsien painon aiheuttama heilahtelu.