Nojapyöräfoorumi

Alumiininen vääntyy pysyvästi ennen kuin hiilarinen menis rikki jos se ei ole joku aivan törkeen kevyeksi tehty.

Wacky kirjoitti:

Alumiininen vääntyy pysyvästi ennen kuin hiilarinen menis rikki jos se ei ole joku aivan törkeen kevyeksi tehty.

Riippuu paljon kuormituksen suunnasta, eli onko töyssy ylä-ala, vaiko eteen-taakse suunnassa haarukkaa kuormittava. Hiilari on erittäin jäykkää materiaalia ja siitä tehdään leveillä, levymäisillä olkapäillä toteutettuja erittäin kapeita haarukoita. Nämä haarukat ovat eteen-taakse suunnassa erittäin jäykkiä ja tämä saattaa joskus olla haarukalle liikaa. Vastaavasti alumiininen haarukka on eteen-taakse suunnassa paljon joustavampi (mikä ei ole eduksi nimismienhenkiharassa tai tärinäraidassa rullaukselle), mutta jakaa töyssyn impulssin pidemmälle ajalle (matkalle), jolloin voimat jäävät pienemmiksi. Hiilikuitu kestää suurempia voimia, mutta jäykkyytensä takia myös joutuu niitä enemmän kokemaan. Alumiini joustaa, jolloin voimat jäävät pienemmiksi. Pieni myötäminenkään ei alumiinirakenteessa vielä välttämättä aiheuta mitattavaa muutosta. Hiilikuiturakenne ei myödä, vaan hajoaa, kun maksimikantokyky ylittyy.
http://www.open.edu/openlearnworks/mod/ ... p?id=41227
Tämä siis vain periaatteellisesti noiden materiaalien eroista. Hiilikuidusta voidaan kuitenkin kuitujen suuntia optimoimalla tehdä jäykkyyden suhteen millainen halutaan, joten yksioikoisesti noin kuin edellä kerroin, ei voi asiaa ilmaista, vaan pitää tietää hiilarihaarukan rakenne, samoin kuin tietysti alumiinihaarukan. Sellainen ero noissa kuitenkin on, että kun hiilikuiturakenne särkyy, kestää se heti vähemmän kuin ehjä. Kun alumiini, tai teräsrakenne särkyy, se saattaa muuttaa hiukan muotoaan, mutta tuo muutos ei johda heti rakenteen lujuuden heikkenemiseen, vaan rakenteen lujuus jopa kasvaa hiukan. Eli jos teräs, tai alumiinirakenne ei ole muuttanut merkittävästi muotoaan, se ei yksittäisen ylikuormituksen takia ole menettänyt käyttökelpoisuuttaan. Hiilikuiturakenne taas menettää heti lujuutensa parhaan terän, kun rakenne hetkeksikin ylikuormittuu.

Tuota jos hiilikuituinen on merkittävästi kestävämpi, eikö se ole ylimitoitettu vai onko sillä mitoitusperusteena joku muu tekijä kuin lujuus?

Kun ei noihin kisoihinkaan tänä vuonna päässyt, niin tuli pidäteltyä yli 100km lenkin ajamista näinkin pitkään. Nyt sen kuitenkin polkaisin.

Ilo oli suuri, kun keskari oli yli 30km/h, vaikka ei todellakaan ollut tarkoitus ajaa kinttuja tyhjäksi. Lisäksi oli yllätys, että joillain ylämäkisegmenteillä pukkasi paikkaa Top-10:iin, vaikka niissä varsinkin säästelin. Jei, tästä on hyvä jatkaa!!

Kirjoitamme tänään Skynetin kaikkitietävään tietokantaan, että allekirjoittaneen Low Racer -nopeusenkka painovoiman avustamana on nyt sitten 65,9km/h. Seiskyt lähenee...

Muutenkin oli tienpäällä jokseenkin normaali meininki. Peurat loikki tien yli, mopo meinasi ajaa päälle, ketjut hyppäsi rattailta ja joku tuli hiihtäen vastaan.

Mullakin on sl-2 saanut noin 1100 km kesällä ajelua ja huiput tällä hetkellä aika tasan 80km/h Puijolta alas. Kolme viikkoa oston jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että mikä vikatikki mutta nyt on toinen ääni kellossa. Ei jaksa muilla pyörillä enää oikein ajella.
100 kilometrin lenkkikin on takana ja ihmeen hyvin meni, vaikkakin mäkistä maastoa. Aika meluisalta tuntuu tuo voimansiirto. Olisiko niiden uusimisessa paras suunnata TerraCyclen valikoimiin?

^ Ite vaihdoin Optiman voimapuolen muovirullan terracyclen hammastettuun ketjunohjainrullaan ja voimansiirto hiljeni kun ketju ei enää joka kumpareessa hypi vasten ohjuria.

Mun pyörässä saattaa voimansiirto olla jokseenkin viriteltyä mallia.(?) Ainakaan en ole webin kuvissa törmännyt just samanlaiseen. Varsinkin paluupuolen ohjain, joka nostaa ketjun haarukan yläpuolelle, näyttää aika uniikilta. Voin olla toki väärässäkin. Musta kaikki ohjainrattaat on ihan metallitavaraa.

Joka tapauksessa, voimansiirto ei tässä pidä mitään ihmeempää mekkalaa. Toki se rapisee enemmän kuin pystäri, mutta siihen olin jo trikessä tottunut.

@jounisi: Aiwan hurjat huiput noi 80km/h!!

jounisi kirjoitti:

Kolme viikkoa oston jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että mikä vikatikki mutta nyt on toinen ääni kellossa. Ei jaksa muilla pyörillä enää oikein ajella.?

Kyllä kai me täällä varoitettiin, että nojailu vaatii sen muutaman sata kilometriä ennen kuin se alkaa tuntua vauhdikkaalta? Jalat vaan vaativat sen tottumisaikansa uusiin vaatimuksiin. Ihan eri lihakset kyseessä nojailussa kuin pystypyöräilyssä.

Tänä vuonna Fujin pääsi sitten myös Nokian kisalaitumille ja osoitti olevansa kaikinpuolin soiva peli!! Terpan puntaripisteellä vaakaan heilahti lukema 12.4kg, eli pyörä on hyvinkin sitä keveysluokkaa, mitä tuollaisen lenkkipelin/kisapyörän haluankin olevan. 300km ylitys 12h -kisassa ja 48.3km/h 200m:llä näyttivät, että kyllä tuo pyörä kulkee ja lisänopeutta voi hakea lähinnä kuskista.

Kun kerran pyörä ja kuski tuntuvat olevan yhteensopiva paketti, niin olen alkanut ajattelemaan projektia talveksi, kun raaserille ei ole ajokelejä. Ajatuksena olisi palauttaa pyörä alkuperäiseen loistoonsa. Nyt siinä on kuluneita ja osumaa saaneita komponetteja, välystä ohjausputken laakerissa, naarmuja siellä täällä jne.

Projekti siis alkaisi purkamalla koko pyörä - kaikki irti. No jos sille tielle lähtee, niin eiköhän tilaisuus kannata hyödyntää ja maalauttaa samalla koko runko uusiksi. Katselin jo Tredun sivuilta, että he tekevät metallimaalauksia oppilastöinä. Tulisi varmasti parempaa, kuin itse suihkimalla.

Samalla komponentit voisi päivittää tarpeellisilta osin ja jos oikein innostuu, niin yrittää vaikka etsiä herkkuja, kuten korkeaprofiilista takakiekkoa jne.

Katsotaan, että miten arki iskee silmille, mutta jos projekti tästä lähtee liikkeelle, niin 2017 kisoissa saattaa olla huomattavasti "kisauskottavampi" kulkine, kuin tänä vuonna.

Käytä pulverimaalaamissa mieluummin. Automaalarin jälki ei kestä niin hyvin kolhuja.