PW kirjoitti:En vieläkään oikeen ymmärrä, mikä mbb:stä tekee vaikeemmin opeteltavan - no ehkä ollaan/on erilaisia immeisiä.
Siinä on yksi asia opeteltavana lisää - (myös) jalat ohjaa 
Ei tuo silti vaikea opittava ole. Kaikki, joilla intoa riittää, ovat oppineet.
Tasaisella kuivalla näissä lämmöissä 30-622 Marathon Racer riittää pidoltaan useimmiten sudittamattomaan starttiin ilman alkuvauhtia. En ole sitä treenannut, kun kaupungin vilinässä muut pyöräilijät ja jalankulkijat samoista valoista lähtevänä massana vievät pelivaran ympäriltä. Varmaan osaava vauhdin ottaja pystyy liikkumaan huojumatta. Kun taito puuttuu, ei ole tullut treenattua. Toistaiseksi heilun välillä liikaa nostaessani jalkoja polkimille alkuun juostun startin kanssa.
Paikaltaan startti toimi Streetmachinella, mutta nyt (voi sokeus) 30 piikkiseksi kiekon irrotuksen jälkeen osoittautunut suurin takaratas aiheuttaa kovaa polkaisemalla tuolla pyörällä vakaaseen menoon pyrkimisellä sutimista ja ei vauhtiin pääsyä, jolloin äkkiä nokka kääntyy ja/tai pyörä kallistuu.
Ostin Vittoria Voyager Hyper 37-622 renkaan eteen lokarin poiston jälkeen. Jäi renkaan vaihdon ja kiekon sekä takapakan siivoamisen jälkeen laittamatta pyörä kasaan, kun pitää nukkua. Tahmainen matsku lisää pitoa, leveys on kaksipiippuinen juttu pintapaineen alenemisen ja pinta-alan kasvun myötä sekä ihanan pehmeän joustavuuden @1,8 Bar kestäen koko painoni kiekon päällä. Oletan tahmean materiaalin ja suuremman koon sekä alemman paineen lisäävän pitoa lähtöön ja nousuun. Nousut ovat jännäkakkaosastoa paikallisissa jyrkissä ja pitkissä mäissä, pitää opetella miedommissa nousuissa ensin, mutta ne ovat yleisessä käytössä, joten tasamaakin pitäisi hanskata.
Minusta nivel keskellä pyörää tekee ohjauksen jänskemmäksi kuin kiinteä runko. Vängästi sydän hyppäsi kurkkuun kallistaen asteen pari keulaa kääntäen töyssyyn osuessa. Kun paino palasi täysillä eturenkaalle, maan vetovoima ja putoamisvauhti jatkuivat keulassa jyrkempään käännökseen sisämutkaan etupäällä takapään ollessa alkuperäisessä kulmassa. Kun nokka valahti tiukemman kääntösäteen kulmaan ja pito edessä puri asfalttiin, tuli kiva nykäisy peräpäähän, kun se huomasi etupään vetävän tiukempaan mutkaan suuremmalla kallistuskulmalla. Onneksi en ollut jyrkemmässä kulmassa, jotten pudonnut niin jyrkkään kulman ja nopeuden pariin, josta en olisi voinut palata alkuperäiseen kallistukseen. Mietityttää, voiko kaatua samanlaisessa tilanteessa. Ehkä pehmeämmin joustava iskuja vaimentava rengas vähentää hyppäystä ja keulan haukkausta.
Teoriatietotaitoni ei riitä eri pyörien geometrioiden ja painojakaumien vaikutuksen arviointiin ohjautuvuuden kannalta. Kun olen kevyempi kuin PW, painoa on vähemmän eturenkaalla. Pelkkää startin ja kiipeämisen pitoa ajatellen näin kylmällä renkaan ja asfaltin välinen kitka on pienempi kuin kesällä. En pysty arvaamaan, paljonko pito paranee kesällä. Lokarin irroituksen jälkeen etuhaarukka konversiokitissä näytti leveämmältä kuin luulin, mutta kun ei ollut irtona kuin kapeita 622 renkaita, mallailin ainoilla irtona olevilla leveillä renkaillani. 40-406 Marathon Racer ja 47-406 Tour Ride. 40 oli aika ujutus tyhjänä jarrujen läpi ja en huomannut pyörän ollessa katollaan pika-avausvipua jarrulle. Joten en uskaltanut aluksi ostaa leveämpää ennen kuin näen, miten tämä rengas toimii ja mahtuu. Tien päällä on kiva, jos menee rengas läpi jarruista huollon kannalta ilman tappelua ja täysin tyhjennystä.
En tiedä, miten ohjaukseen vaikuttaa sutimista estävä penkin siirto eteen, joka myös nostaa äkisti penkin korkeutta ja nostaa nojakulmaa itsessäni. Kun peffan kohdalle lisätty puupalikka ja lisäpehmuste poistettaisiin, siirryn pystympään penkin selkänojan kulmassa vs nyt painoa lisäävän makaavamman asennon kanssa.
Luulen, että niin kapea ja pitävä penkki mahdollistaa töpöjaloillani silti maahan hyvin ylettymisen ja pystyssä pysyminen paikallaan ollessa yksi jalka polkimella ja toinen maassa. Aluksi ajattelin, että puupenkin leveys Streetmachinessa on huonompi vain leveyden ja iskunvaimentamattomuuden vuoksi, mutta pinnan pidolla on iso merkitys. Kitka mahdollistaa hyvän lähtötilanteen rentona pystyssä pysymisen ja valoissa seisomisen helppouden toisin kuin Streetmachinen alkuperäisellä penkillä. Leveys muutamassa sentissä istuimessa tekee äkkiä eron startin suhteen. Toimii tosi hyvin nykyisellä penkin korkeudella ja etäisyydellä polkimista.
Saa nähdä, miten käy startin hallinnalle ja ohjauksella penkin siirto eteen. Pelkään nousun ja startin helpottamisen kustannuksen olevan jotain kontrollissa muuttumisen. Jos ei ohjaus haittaa saa, oletettavasti lämää tulee paikaltaan maahan ylettymiseen ja tasapainoiluun.
Minulle on vaikeaa painavalla Streetmachinella startti, jos en ole pystyssä. Kun nojailu-urani on customoidulla alemmalla penkillä helpommin kuin Streetmachinen tehdaspenkillä startit tehty, ei ole kehittynyt taitoa startata kallistuksesta pystyyn nousu ja polkaisu. Streetmachinella opetellessa yritin tuotakin, mutta vajaaksi jääminen tai yli toiselle puolelle kallistus oli yleisempää kuin pystyyn pääsy ja ongelmaton startti. Kun opin hyvin pystystä lähdön, jäi kallistuksesta lähtötaito alkutekijöihin.
Jos penkin eteen siirto ja automaattinen nousu jättää varpaan päällä tasapainoiluun, ei paljon potkita vauhtia, kun paikallaan seisominen jo pingottaa lihakset. Kuten Streetmachinella tehdaspenkillä. Onneksi koivet ovat vahvemmat ja pyörä on jotain 5 kg kevyempi.
Uskoisin oppivani MBB ajon, kun kilometrejä ja viikkoja vaati Streetmachinekin ja se on helpompi ajaa jousituisenkin puolesta puhumattakaan siitä, että jokainen osa kropasta osoittaa joka tilanteessa samaan suuntaan. Kun MBB tässä versio vaatii ohjaamiseen enemmän keskivartalolta. Lihasten käyttöä tietoisesti ohjaukseen ja ohjausiskarin osana käsien lisäksi. En tiedä, olenko väärässä moodissa jalkojen ja keskivartalon käytössä Hipparionilla ensin nivelletyn rungon ajolla. Hipparionilla nokka kallistuu Flevon tapaan, joten keskivartalo tekee sambaa. Teenkö jotain liikaa tai ylimääräistä nyt, ei voi vielä tietää kokemuksen puutteesta johtuen, mutta ohjausliikehän on eteen ja taakse lantiolla ja jaloilla kääntäessä, ei vastapäivään tai myötään kallistaen, kuten Flevossa ja Hipparionissa. Hipparionin kaksi takarengasta tekee myös eron.
Samoin kuin Streetmachinen kanssa keskivartalon rentoutus auttaa hallinnassa, mutta olin havaitsevinani, että rennon keskivartalon iskunvaimennus etuna toi haitaksi leveämmän etupään sivuttaisheijaamisen eri jalkojen polkaisujen välillä. Se taas lisäsi käsillä puristamisen voiman tarvetta, kun taidon puuttuessa epätasaisella alustalla jäykähköillä renkailla käsien oli oltava jarrukahvoilla koko ajan.
Yritin ajaa myös kädet puristettuna vain ohjaintangolle, mutta tuntui turvattomalta vähänkään vauhtia ottaessa noin epätasaisella alustalla ajo. Käden oloa helpotti kyllä ja lisää vielä oikealla kädellä vähemmän puristaminen. Valitettavasti ei tuntunut turvalliselta näillä taidoilla koko ajan kaartaen ajaessa. Ja mulla on joka kerran ollut panssaroidut shortsit ja selkälevy kypärän lisäksi. Vauhteja hakiessa on kokeiltava lisäksi käsisuojien käyttöä nähdäkseni, vaikuttavatko ne kontrolliin.
Vittoria Voyager Hyper 37-622 on eka rengas, jonka sain vanteelle ilman tappelua paljain käsin. Halkaisija on suurempi kuin saksalaisissa renkaissa. http://www.bicyclerollingresistance.com sanoo leveyden 17c kiekolla olevan juuri ilmoitetun 37 mm. Ainakin osa Schwalben tuotannosta on alimittaisia leveydessä ja korkeudessa sekä kireydestä kiekolle viemisen suhteen päätelllen myös halkaisijaltaan. No brainer on tuo Vittoria laittaa tien sivussakin kiekolle.
Pikalinkku edessä oli skeweriltä, mikähän olisi virallinen suomennos akseli?, öljytön. Skewer ei näyttänyt kärsineen vielä kitkasta, mutta mahdollisesti yli kymmenvuotias Streetmachinen vanha skewer oli raapiutunut niin, että oli eri värejä näkyvissä. Pitää öljytä ennen asennusta.
Siivosin eilen takapakasta pahimmat sotkut ja jarrupinnoista kiekosta ei pelkällä paperilla jynssäyksellä saa kaikkea mustaa pois. Lepopäivä on pidettävä, koska ensi yönä hippulat vinkuvat. En ole varma, menenkö pyörällä ollenkaan. Tänään oli kova sumu työmatkani aikaan, kylmääkin. Huomenna luvattu sikamaisia tuulia paluumatkalle, joten tri pyörä syvine etulaippoineen on maasturin ensihuoltoa ensi viikolla odottaessa maksimikilometrein pois pelistä. Jää siis ketjut, rissat ja eturatas siivoamatta ja osat kasaamatta lepoa hakiessa. Sama käynee sään, työn vaatimusten ja pyörien käytön hankaluuden takia työmatkapyöräilylle. Nössöä, mutta totta. On aika paini raahata SM varastosta ja painoja siirtyy riittämiin töissä. Ylityöriski on ilmeinen.
Hyvänä puolena luultavasta bussilla töihin menosta on la ja su Lidlissä kampanjassa oleva Kreikkalaistyyppinen pakastejugurtti, joka on parempi kuin kaikki paitsi kaksi tai kolme jäätelöä maistamistani. Pyörällä olisi hankalaa hakea työmatkan päälle jäädytetty jugurtti. Paremmat mahikset on saada sulamattomana kotiin julkisilla liikkuen.
Kahdeksasta rattaasta MBBllä ei pääse suurimmalle kammista käsillä pyörittäen, mutta eipä vielä ole asiaa näillä taidoilla noin kovalla välityksellä ajaakaan. En ole edes ajanut 13 piikkisellä toiseksi raskaimmalla rattaalla. Saa nähdä, riittikö siivous vikalle rattaalle pääsyyn. Jos ei, pitää toivoa, että saan osat paikoillen ja pyörästä pelittävän ensin ja sitten rajoittimien kimppuun.
Toinen jarru elää sijainniltaan. Kun säädin eri etäisyyksillä kiekosta olevat jarrupalat yhtä kauas kiekosta ja puristin jarrut pohjaan monta kertaa, jarrut palasivat symmetriseen asentoon. Ajon jälkeen epäkeskittyneisyys palasi. Pitää kokeilla kireämpiä kokonaisasetuksia jarrun säätöruuveilla, josko se riittäisi palojen palauttamiseen symmetrisesti ajonkin tuomin rasituksin, eikä vain paikallaan jarruttaen.
MBBin yläohjauksen kätevin puoli tähän asti on se, että tämä pyörä nykyasetuksissaan seisoo mukisematta penkin selkänojan ja ohjaustankojen varassa ylösalaisin. Pyörä on oma korjaustelineensä. Selkä kiittää verrattuna Streetmachineen, mutta onhan tämäkin alhainen kyykyttävä systeemi verrattuna Streetmachinen nostoon pihalla aidan päälle. Kun sisällä on lämmintä, kykin ilosta alempana MBBiä räplätessä. Kesällä aidan päällä vasta helpoksi meneekin pyörään kanssa puljaaminen.
Oli aika tiukassa kiinnitys etulokarissa, kun meni mutterin ruuviosa poikki irrottaessa! Wacky polkee ruvit poikki, mä väännän kaksin pihdein 
Jotenkin ei tunnu siltä, että mun silti pitäisi siirtyä handbiken käyttöön
Hyvä päivä musadiggailun puolella. En ollut ennen törmännyt Soen -nimiseen bändiin ja Lykaia -levyn puoleen väliin kuullostaa hyvältä. Yksi lemppareista Ayreon on näköjään tehnyt tänä vuonna uuden levyn, pitääpä kuunnella.
Niskatuelle on tarvetta jo nyt. Kyllähän tuo Vittoria Voayager Hyper 37-622 pehmensi menoa selvästi ja mahdollisti ainakin lievissä ylämäissä startin ilman alkuvauhtien ottoa. Olen surkea osumaan polkimiin alkujuoksun päätteeksi ja vaikken täydellisesti onnistukaan starteissa paikaltaan tasaisellakaan, juosten homma oli kustu vielä suuremmalla epäonnistumisprosentilla. GPS sanoi, että nopeimmat vauhdit olivat 39,6 km/h ja niissä oli jo välitykset loppuneet kesken kohtuullisen suurela kadenssilla, kun kyseessä oli saman alamäen sahaaminen samalla lenkillä. Nousut välillä 3,3-14,5 km/h. Lintsi 13,3-14,5 km/h nousukohdissa. Jyrkempiä mäkiä oli lenkillä ja tuntuu kyllä vammautuneissa kohdissa toi 3,3 km/h ilman kahvoista vetoa kiemurrellen. Noususta jyrkissä mäissä ei tullut mitään, jos en vetänyt kunnolla käsillä. Tietää nousutreeniä tehneensä käden kunnosta, huominen työ pelottaa, koska luultavasti käsi turpoaa ja kipeytyy. Saa jumpata ja venytellä tosissaan. Kontrolli oli yllättävän hyvää 13+ km/h ylämäissä kovaa tangoista vetäen.
Vielä ei voi sanoa, pääsenkö pyöräillen työmatkaa, mutta tri pyörä on käytössä, jos luulen käden kestävän ajamisen. Sen verran pitkä matka ja jyrkkiä pitkiä mäkiä, että hirvittää. Ei ole kontrolli hyvää, mutta ratkaisujakin löytyi. On tosi tarkkaa istuminen keskiviivalle, tai hallittavuus putoaa heti. Kun Ventisitissä on kitkaa paljon takkiani vasten, oli vaikeaa saada peffa istuimen ja selkänojan kulmaan. Usein piti startin jälkeen punnertaa polkimia vasten peffaa nostaen, jotta sain peffan pudotettua alas asti.
Starteissa aluksi luulin, että pystymässä asennossa istuen startti olisi parempi, muttei loppujen lopuksi onnistumistiheys ollutkaan suurempi kuin nojaten. Tasoihin päätyivät.
Lähtö ja kuntoni kärsivät, kun renkaan vaihdon jäljiltä sain paljon ylimääräistä ohjelmaa. Tuplalenkille meni ketju. Prikat lentelivät, okean asennon läöytäminen sekä prikoille, ketjulle ja vaihtajalle vei eräänkin yritelmän. Säädin molemmat rajoittimet, b-ruuvin, barrel adjusterin, vaihdekaapelin jännityksen, vaihtajan korvakkeen sijainnin mutamaan otteeseen, änkesin prikan siirtämään kiekkoa sivuun sen verran, että vaihtaja ylettyisi surimmalle taklarattaalle. Ei riittänyt, piti poistaa prikka vaihtajan puolelta, jotta vaihtaja siirtyi kohti napaa. Vasta sitten sain käyttöön kasivaihteisesta 1-7. B-ruuvi oli silleen ihanassa asennossa, että mokoma osui konversiokitin eteen menevään putkeen, kun yritin päästä pidemmille välityksille, joten säätämällä vaihtajan putoamisella alemmas sain pienimmät rattaat paitsi 11 piikkisen käyttöön, nyt surin käytettävä on 13 piikkinen. Käisn pyörittäen hitaasti vaihtoi isoimmille valityksille, vaikka kuinka avasin H limit ruuvia. Ajaessa vaihtoi nopeammin, muttei nousu ja lasku kumpikaan nopeaa ja ongelmatonta ole. Olisi hiottavaa. Jarru takana on liian löysänä, joten retki katkesi alkuunsa. Voi pojat, miten hankalaa on, kun oikean längen sivuttaissäätöruvi on tyhjän panttina. Pyörii ja ei tee mitään riippumatta vasemman puolen asetuksista. On aika monta kättä ja hienosäätöä sekä arvausta ja iteraatiota vaativa homma kiristää jarruvaijeri sellaiseen paikkaan, että palat osuvat yhtä aikaan, jarruttavat tarpeeksi ja eivät hinkkaa. Meni niin monta yritystä, että usko ja mielenkiinto loppui. Siksi toinen pala liippaa hieman osassa kiekon kierrosta, kun ei nappaa räplätä ja oletan jarrutuksen olevan liiankin tehokasta. Ei passaa hätätempaisua tehdä tai lähtee oikea kylki edellä sivuluisuun. Pienestäkin vauhdista säädön jälkeen kokeillessa. Ei sentään on/off jarru ole. Minusta on liikenteessä turvallisempaa aggressiivinen nopeasti toimiva voimakkaasti jarruttava jarru kuin alkuperäinen lähes oletmattomasti jarruttava perän noston vastustaja, joka ei juuri vauhtiin vaikuta ja lisää ihan liikaa jarrutusmatkaa. Turvallisuuden kannalta korostetusti kaupungissa, mutta missä vain voi milloin tahansa tarvita pikaista pysähtymistä.
Ketju ottaa kiinni pystärin etuhaarukkaan kiinni ennen kuin ylettyy 11 piikkiselle rattaalle. Kova H limitti siis 
Vaatinee aika paljon puljaamista, että saisi siirrettyä kiekon toista puolta kohden, jotta ketju ei rajoittuisi haarukkaan ja vaihtaja ylettyisi pienimmälle rattaalle. Vaati päinvastaiseen suuntaan kiekon siirtoa, jotta ylettyi surimmalle rattaalle. Ei taida noin vain löytyä kapeampia rataspakkoja? En ole purkanut pakkaa, vaikka siivousvaraa onkin ja pakan saa helpoimmin puhtaaksi irrottamalla pakan kiekosta. Pyörässä, jossa vaihtaja ei irtoa keikkoa irrottaessa 
Nyt siis ei niin helppo juttu, kun vaihtajan korvakeen voi saada kiinni pikalinkkuun niin, että kolmeen kohtaan jumittaa kiinni vaihtaja, kun pikalinkun slkee. Vain yhdessä asennossa saa käyttön 1-7 välitykset. Tiesän sen siitä, että osuin oikeaan loppusijoitukseen vasta kolmannella sijaintiyrityksellä useammalla kokeilukerralla. On useampi osa edessä rungosta vaihtajan tiellä kahdessa epätoimivassa sijainnissa.
Jos tämä kasipakka käyttäytyy kuin useampirattaiset takapakat Shimanolta, joita olen kokeillut, pitäisi olla joku rattaista irrotettavissa ja h limitillä estettävissä ketjun putoaminen pakalta. Siksi kuullostaa houkuttelevammalta poistaa 13 piikkinen ratas pakasta, jos mahdollista ja jos vaihtaminen toimii molempiin suuntiin, kuin alamäki/sprinttivaihteen puute. Vaikka kustannukseksi tuleekin suuri hyppy piikkien määrässä kuudennesta seitsemänteen välitykseen. 7/8 välitystä ei ole paha asia, kun vain mäkien kiipeäminen olisi helpompaa.
tuntui Tivolitien ylikulkusillan töyssyt varsinkin, mutta monet mutkin epätasaisudet käyttämäläni radanvarsilenkillä Pasilasta Helsinginkadulle. Siksi on ihan selvää, että suurempi ilmatilavuus on kova juttu myös taakse. Kun kontrolli on edistymään päin ja silti vaarallisen puuttuva epätasisilla alustoilla suurissa vauhdeissa, tarvitaan lisäkilsoja kipeästi. Ongelma onkin, voiko edes myöhemmin siirtyä pienemmän halkaisijan kiekkoon takana, kun iskunvaimennusta tarvitaan. Ilman mittausta takanavan leveydestä on selvää silmämääräisesti, ettei 406 etukiekko, joka mulla on vapaana, ylety haarukoihin. Nykyinen 622 näyttää vähintäänkin omituiselta, ikään kuin navan leveyttä jatkettaisiin molemmalla puolella mustilla palasilla. Saattaa olla osa Cruzbiken konversiokittiä, en tiedä, kun en ole nähnyt paketin dokumentteja.
Ongelmani on siinä, että viitisiikö laittaa rahaa 622 renkaaseen leveänä, vai purkaako takakiekon nähdäkseen, onko navan molemmin puolin irrotettavia levikkeitä, joiden avulla saisi 406 kiekon taakse. Sitten pitäisi miettiä kiekon pienennyksen järkeä ja laskea ilmatilavuudet erikokoisista 622 ja 406 renkaista iskunvaimennuksen arvioimiseksi. B välivaihteoehtokin on ja huomioiden hallintahavainnoista sen ,että mun pitää nojata reilousti taakse pää kaukana takana, ei pystyssä, jotta vatsalihakset rentoutuvat ja keskivartalo hanskaa ohjausta sekä iskunvaimennusta parhaiten, on niskatuen tarve pakollinen pitkiin ajoihin jo nykyisellä 30-622 Mara Racerilla takana, puhumattakaan minkäänlevyisestä 406 renkaasta. Koska lokari on rajoilla 32 millin renkaan kanssa ja se on levein koko, mitä multa löytyy käytettynä, nollan sentin investoinneista painavan CST Amber 3D 32-622 voi laittaa kokeeksi taakse iskunvaimennusdatan hankkimiseksi. Poisunut malli hiton hyvällä kuviolla ja jonkinmoisella pistosuojauksella reilusti suuremmalla massalla on ollut tosi kätsy puhkeamisen välttelyssä, kun on pari tonnia tappajasepelillä lumella ja ilman takana ilman puhkeamisia ja rengas näyttää aika tuoreelta. Ehhheheh. Poks...
Spectra brändinimeä käyttävä CST rengas on pehmeämpi kuin Marat käsikokeessa taipuisammasta pistosuojasta ja mahdollisesti sivuseinien joustavuudesta johtuen. Onhan jonkinmoinen pehmennys satavissa noinkin, mutta en tiedä, onko vaivan arvoista? Kun ajaakin pitäisi. Ehkä kun kilsakisa etenee ja tällit ärsyttävät ja tarvitsee välipäivän polkemisesta, voi olla varteenotettava vaihtoehto nostaa ajoasentoa parilla millillä. Kun ei ole kiire tiputtaa perää 406 kiekolla johtuen aivan riittävästä haastavuudesta kontrollissa nykytaidoilla.
Sen verran heikosti saan jo nykyisellä istuinkorkeudella juostua vauhtia, ettei riittävään vauhtiin pääse, kun polkmille osuminen on surkeaa ja vauhti loppuu ennen kuin saan polkemisesta vauhtia, että ei ole asiaa nostaa istuinta. Siirtämällä sitä eteen. Joten jos on tarve jatkossa sirtää jalkoja eteen lisää, on se tehtävä selkänojaan lisää iskunvaimennusmateriaalia lisäämällä.
varustepuolella tuli tenkkapoo, kun etupuolella mahtavan tavarankuljetuskyvyn tarjoava Windproof Smock brittiarmeijalta on kankaaltaan niin kitkaista Ventisitiä vasten, että parhaan kotrollin tarjoavaan asenton pääsy on hankalaa. Eivät liu'u matskut riittävästi toisiaan vasten, mikä voi olla turvallisuuden kannalta hyvä asia ponpuissa, jotka heittivät jalkoja polkimilta, jos en keventänyt peffalle ja ristiselälle iskua ponnistamalla selkänojaa vasten. Silloin lisäpaine polkimille auttoi noin 25 km/h melko ikäviin töyssyihin osuessakin jalkojen polkimilla pysymiseen. Kun startit eivät ole aina onnistuvia, ei okein lukkopolkimet taida sittenkään olla vielä hyvä juttu, mutta reikiin osuessa on realistinen vaara kaatumisesta tai jalan putoamisesta maahan ja vääntymisestä ja/tai katkeamisesta. Siinä sitä on puntarointia, kun ajoin tuttua testipätkää. Miten sitten pahemmissa paikoissa vierailla pätkillä tai ei nin tutuissa paikoissa, joissa joka kohta on tuttua? Kun täällä pieni otos teistä työmatkallakin muuttuu joka kesä usean kerran tietöistä johtuen. Kertoo iskunvaimennuksen tarpeesta leveällä renkaalla myös takana.
Etupäästä ei ole tarvinnut optimoida renkaan leveyttä vielä katsomalla etäisyyksiä pyörän muihin osiin Vittoriasta, kun on niin iso sählinki tyhjää rengasta änkeä jarruista läpi jo nyt. Mikä tekee leveämmän renkaan laittamisesta taakse, missä etäisyyttä runkoon on enemmän, mielenkiintoista. Jos 406 kiekkoon vaihtaa, tulee joka tapauksessa jarrun vaihto, joten nou brainer, mutta jos jättäytyy retkimäisempään asetuksen 622 kiekolla... Dataa ajamalla tarvitaan ja ajatustyötä sekä pisimmän välityksen kasvattamista 13 piikkisestä 11 piikkiseksi. Jäisi sprinttinopeudet jälkeen viimevuotisesta välitysten puutteesta johtuen luultavasti 13 piikkisellä. Kreuzotteria olisi kohta tarkoitus katsella vertailuna 13 vs 11 piikkiä.
Huoletta voi sanoa, että monenlaisia vaihtoehtoja etenemiseen on pyörän tuunauksessa käynyt mielessä ja mikään muu kuin ilmainen 32 milliseen 622 renkaaseen vaihto ei tunnu järkevältä nyt, kun ajaakin pitäisi. Jos ei tarvitisi kilometrikisailla, olisi no brainer kokeilla 13 piikkisen rattaan lemppausta 11 piikkisen käyttöönottamiseksi ja nopeustestiksi. Toistaiseksi en uskalla niin kovaa sotkea, että pitkään alamäen jälkeen pitäisin 13 piikkisellä viitsisin ajella, joten iso hyppy alemmasta piikkimäärästä 11 piikkiselle kuullostaa riskaabelilta. Tosin oletan ajavani mutenkin mieluiten retkiajossa niin hitaasti, ettei 13 piikkiselle olisi muutenkaan normaalisti asiaa, joten ei kai kuin poikkeustianteissa kaipaisi tuota välitystä. Pitkässä loivassa alamäessä 11 piikkiä voi olla liikaa ja mikä ikinä kevyempi kuin 13 piikkinen on seuraavaksi suurin, voi olla rajaava tekijä. Pitää rullailla sitten. Nyt ainakin tuntui ihan kivasti, on noja-ajosta ja nelipäisen reisilihaksen treeneistä ollutkin puutetta. Tämä pyörä noin pitkällä lyhyimmällä välityksellä selvästi tuo treeneihin tehoja mäkien luona, joten kaksiteräinen miekka, joka kai palkitse pitkässä juoksussa ja äidyttää pahoissa mäissä varsinkin pitkillä reissuuilla. Lyhyempi tehokkaampia reissuja sitten kai.
Ainakin sanovat, että eka tunti treeniä hyvä, seuraavat huonoja oksidatiivisen stressin puolesta. Ennen wanhaan kestävysurheilijat saivat syövän usein. En tiedä, miten paljon antioksidantteja pitäisi syödä ja milloin tarkalleen hengityksen lisäämien vapaiden radikaalien sitomiseksi ennen kuin ne lisäävät syöpäriskiä. Pahalta kuullostaa ekan tunnin jälkeen napsia hapen santia rajaavia aineita kesken lenkin. Sen tiedän, ettei vatsani ksestä Moringa -nimistä valtavan monta antioksidanttityyppiä sisältävää ainetta. Hyvästä tilanteesta varpusiin yhdellä teelusikalla. Ai että on muuten pahanmakuista tököttiä! Pakko olla terveellistä, mutta vaikuttaako minun tapauksessani, kun poistuminen on nopeaa, ehkä lian syvällistäkin imeytymistä ja syöpää estävän vaikutuksen aikaansaamista ajatellen? Ei paljon tien päällä oteta, kun saa vauhdista kurvata tieltä kyykkyyn lennosta housuja pudottaen ilman kovaa fyysistä rääkkiäkin. Mittakaavana kuulemma lepoon verrattuna kovaa urheilessa voi hapen kulutus viisinkertaistua tunnin suorituksessa. Melko polttava/ruostuttava lisäys reaktiivisen aineen tuomisessa kroppaan, jota ilman on aika nihkeää ajaa. Suo siellä vetelä täällä grr 
Ei voi voittaa, aina kaikesta kivasta on hintana jotain epämiellyttävää meh 
Vasemmalla puolella polvi hakkaa tosi usein jarruvaijeriin. Muutenkin ohjaustanko on turhan lähellä korkeussuunnassa polvea, joten sitäkin ajatellen voisi mennä jännäksi siirtää penkkiä eteen, kun polvi nousisi ylemmäs. Kun eteen siirrossa olisi kyse vain sentistä parista, tuskin polvi ohittaisi korkeimmillaan käydessään etupuolelta ohjaustankoa. Aika ylhäällä näytti ohjainkannatin olevan ohjaintolpassa, joten voi mennä haasteelliseksi ohjaustangon nosto. Ainakin ilman nousevan kannattimen käyttöä, lyhyt tri pyörän kannatin olisi vapaana, kun olen tehdasmallia pidemmän kannatttimen lisännyt tri pyörään. En tiedä, mitä käy käsillä ohjaukselle, jos laitan lyhyemmän (muistaakseni) ylös hieman nousevan ohjainkannattimen tilalle. Pituus pitää tarkastaa, kun ehdin. Teoreettista siihen asti ainakin, kunnes olen mitannut, onko ohjaintolppa samanlevyinen kuin ohjainkannattimen aukko. Kaikkea ei ehdi hetkessä tarkastaa päivässä. Tuli vasta mieleen.
Etureisissä ja paikoin jyrkimmissä mäissä ilman tangoista vetoa pakaroiden ulkoalakulmissa tuntui aikamoiselta rasitukselta alkuunsa. Talviruosteet karistettava ja nojalihasten herättely sekä kehitys taas edessä. Onhan tässä kautta jäljellä onneksi. Hyvä, että tuli edes vähän juostua pohjalle jalkojen vahvistamiseksi.
vaaka kirjoitti:GPS sanoi, että nopeimmat vauhdit olivat 39,6 km/h ja niissä oli jo välitykset loppuneet kesken kohtuullisen suurela kadenssilla
37-662 rengas ja 38/13 välitys, niin tuo nopeus saavutetaan jo kadenssilla 102. Pistä totutellen pyörään, niin hyvin että saat sillä saman kadenssin kuin vanhoilla ennen kuin kiirehdit välityksiä muuttamaan. Sillä on sama vaikutus kuin 13 piikkisestä 11 piikkiseen
Mulla on ehdottomasti treenin tarvetta kadenssin nostossa. Muuten 170 mmn kammet ovat tässä pyörässä. Toistaiseksi voimia tuntuu rennosti mennessä säästävän noin 87 rpm, aika pitkään pystyn menemään 90-92, mutta siitä yli tippuu kesto nopeasti, kun syke ja hengitystiheys=jaksaminen loppuu kesken. Videosta Velorealityllä sudittaessa sain pidettyä 162 rpm pystärillä jonkun aikaa. Ei mitään jakoa lähelläkään tuota minkään pituisilla reaalimaailman ajoilla. On silti hyvä tietää, että sprinttiin täysillä pystärillä alle normaalin renkaan ja maan välisellä kitkalla hermot ja lihakset pystyvät noin suureen kadenssin. Jos edes osan siitä saisi hyödynnettyä hallinnan kasvaessa MBBillä.
Tehon puutteesta ja hallintakyvyn puutteesta johtuen kadenssin nosto ja sprinttimatkoilla teholla on vielä riskaabelia ja vaatii viime reissua tasaisemman turvallisen alueen ilman ohikulkijoita. Kun pyörässä on hanskaamista ja oppimista, ei velodromi kutsu vielä. Pitäisi pähkiä rengaspuoltakin taakse iskunvaimennusta parantaakseni turvallisuutta lisätäkseni.
Vien tänään maasturin ensihuoltoon ja olen katsellut renkaiden hintoja. Ei moitteita Vittoriaa kohtaan, mutta vähän houkuttelisi kokeilla erilaisia renkaita. Nopea versio Schwalben G Onesta samassa kaupassa pari euroa alle Vittorian lähikaupasta. Hinta tyyriihkö 47€, kun raskaampia vähemmän rullaavia suojatumpia lähtee paljon halvemmalla. Hmm. Raaps. Ja edelleen on mahdollista kokeilla ilmaiseksi 32 mm kestävää rengasta, joka saattaa mahtua takalokarin alle.
Takalokari ei paina paljon, mutta sen hyöty penkin hoitaessa saman asian on kyseenalainen. Aeroetua saa muillakin tavoilla. Sikäli lemppaus lokarille ja niin leveän renkaan käyttö kuin mahdollista houkuttaa tyytyen näin oppimisvaiheessa 622 kiekkoon ja ei niin sporttiseen ajoasentoon.
Taidot karttuvat ja kun pyörä vaikutti jyrkissä mäissä simuloivan kiinteärunkoista, jos veti melko kovaa tangoista, pisti miettimään sprintin hallinnan vaikutusta. Toistaiseksi olen kovaa polkenut vain löysällä otteella. Kun tämä pyörä rankaisee heti paljon runttaamisesta ja palkitsee pyörittämistä, olisi lukkopolkimista iloa. Koska on ilmainen testi pyörittäen polkien tangoista vetäen sprintata, saisi äkkiä helposti dataa päätösten pohjalle.
Ei haittaa tehdä useampia reissuja mahdollisen renkaiden päivitysten suhteen. Lisää liikuntaa on tarpeellinen asia. Toisaalta 29 € Pasela 35-622 tai jonkun halvan jäykän pistosuojakuninkaan hankinta lisäpainon kustannuksella olisi OK. Pasela on puolivälimalli halvempana kevyenä ei pomminvarmana renkaakaan ja 25-622 on kestänyt minulla paremmin kuin arvostelut kertovat. Tankkikestäviä tuplapainoisia saa kympin lähelle. On aika tiukka hinnan ja luonnon säästöpäätelmä käyttää lähes 4X halvempaa tuplapainoista 42-622 rengasta, jonka pitäisi kestää tuplaten. Jos menee kestävän painavan jäykän, liukkaan suuntaan, Mara Plus on 29€. Raaps raaps. Spectrallakin on hyviä vaihtoehtoja ja osa ainakin on alle Maran ja Contin halpamallien painon. En ole hintoja vertaillut vielä Spectroilla. Poistunut malli Amber 3D on muistaakseni 2500 km tappajasepelillä kestänyt puhkeamatta, kun aina poistaa kiviä urista. Korvaavassa mallissa kuvio ei kaappaa kiviä samalla tavalla puolelta pinta-alalta rengasta. Jos ei kitsastelisi ja luottaisi Vittorian kestoon, olisi valinta ominaisuuksien ja painon puolesta helpompaa. Kun en tiedä G Onen kilsansiedosta, se voisi olla pari Euroa halvempana OK, jos kestää pidempään kuin slicksi One, joka on kuulemma tonnissa mennyttä kalua.
Eiköhän liene parasta sprintata tangoista vetäen ja mennä uudestaan mittanauhan kanssa takapyörän ympäristön mittaukseen lokarin irrotuksen jälkeen. Koska etupäästä sain pienempiä turvavaralukuja lokari paikallaan kuin ilman. Lokari päällä näytti 42 mm olevan maksimin taakse. Pitää lukea balloon bike kiekon leveys ja renkaanleveyssuositukset Schwalben sivuilta. Kiekon vannenauhassa lukee 18c. Ei paljon yli 42 mmn kai ole turvallista laittaa rengasta. Tutkaillaan.
Vielä ei ole varmaa, tuleeko tästä work horse pääpyörä, vai sporttihirmu. Tai taitojen karttuessa sporttikilsannielijä pääpyöräksi. Pitkillä lenkeillä isoissa mäissä saa kuntoa kohottaa, jotta käsi kestäisi tangoista vetämistä pientareella pysymisen varmistamiseksi retkipyörän nojakulmallakin. Makaavasta penkistä hartioilla työntö ei ole niin helppoa, mutta järeä niskatuki auttaisi sportimmassa mallissa päänsärkyä riskeeraten jäykästä niskasta ja hartioista johtuen. Soorttimalli vaatii niska/hartiajumppaa ja koko kropan voimistamista. Sikäli kuullostaa lyhyellä tähtäimellä kuuseen kurkottamiselta pudottaa perää sporttiasentoon, kun pitäisi ajamista vähentää ja puntteilua jatkaa off season määrin, jotta selviäisi edes rajatusta ajomäärästä.
Kun jaloille pitäisi saada kilometrejä alle ja jossain määrin säästää kättä, hartioita sekä niskaa, lienee hyvä jatkaa sadoista tuhansiin alkukilsoihin pystymmällä penkillä. Välttyypä törsäämiseltä pienemmän kiekon vaatimaan uuteen jarruun. Ja jos edes uskallan joskus muuttaa pyörän makaavammin ajettavaksi, tulee tehtyä suurempaan kokemukseen perustuva sijoitus. Ei arvailu silti poistu täysin siitä päätellen, miten sportimmassa penkissä Streetmachinella hallinta vaikeutui 21 asteen nojakulmalla verrattuna tehdaspenkkiin.
vaaka kirjoitti:Taidot karttuvat ja kun pyörä vaikutti jyrkissä mäissä simuloivan kiinteärunkoista, jos veti melko kovaa tangoista, pisti miettimään sprintin hallinnan vaikutusta. Toistaiseksi olen kovaa polkenut vain löysällä otteella. Kun tämä pyörä rankaisee heti paljon runttaamisesta ja palkitsee pyörittämistä, olisi lukkopolkimista iloa. Koska on ilmainen testi pyörittäen polkien tangoista vetäen sprintata, saisi äkkiä helposti dataa päätösten pohjalle.
Kun jaloille pitäisi saada kilometrejä alle ja jossain määrin säästää kättä, hartioita sekä niskaa, lienee hyvä jatkaa sadoista tuhansiin alkukilsoihin pystymmällä penkillä.
Opettele ensin ajamaan ilman käsiä kunnolla, siis kunnolla. Kun se onnistuu, niin polkuvoima on oikean suuntainen. Tällöin tangosta tarvii vetää paljon vähemmän -jos ollenkaan- kovillakin tehoilla.
Vielä ei onnistu kunnolla ajo löysällä otteella edes tasaisella sataprosenttisesti. Muun liikenteen ja töyssyjen sekä kuoppien väistely ei ole riittävällä tasolla, joten vielä huonompaa on hallinta reaalimaailman tilanteissa. Kilsoja tarvitaan kipeästi. Voi hyvin olla, että lukkopolkimet lisäämällä onnistuisi paremmin pyöritys ja hallinta parantuu ihan varmasti, koska runttaus plus raapaisu parantaa selvästi hallintaa verrattuna pelkkään runttaukseen.
Kun jätin maasturin huoltoon, räpläsin kaupan hyllyssä olevia renkaita. Continental Contact Speed 559, olikohan 42 millinen poiketen XXL liikkeen nettisivuilla olleesta mitasta selvästi ylös, oli mukavan löysästi litistyvä tyhjänä. Vielä pehmeämpi oli 37-622 saman firman Double Fighter III. Vain Ultremo ZX ja sivuiltaan Race King 55-559 renkaasta ovat kokeilemistani lötkömmät. Pasela on lähellä yhtä lötköä, voivat olla Double Fighter IIIn kanssa viivalla.
Vilijami kirjoitti:Opettele ensin ajamaan ilman käsiä kunnolla, siis kunnolla. Kun se onnistuu, niin polkuvoima on oikean suuntainen. Tällöin tangosta tarvii vetää paljon vähemmän -jos ollenkaan- kovillakin tehoilla.
Eikä riitä että osaa ajaa pienellä teholla kunnolla. Kovaa polkeminen on eri juttu. Kyllä se sieltä tulee, kun vaan antaa aikaa. Hätäilemällä ei tule kuin kusipäitä kakaroita
Kaato vauhdista hidastaa oppimista pitkään, joten toistaiseksi olen käyttänyt ehkä 85-90 % tehoja maksimissaan. Siis lopettanut tehon lisäyksen heti heilunnan tai kontrollin katoamisen myötä. Kun itsesuojeluvaisto ja järki sanovat, ettei ole turvallista epätasaisella alustalla liikoja revitellä keskellä liikennettä, en ole päässyt harjoittelemaan kunnolla. Mikä pahinta kaikki menot ovat pakottaneet vain muilla vanhemmilla pyörillä menoon.
Maasturi tuli ensihuollosta tänään, jos sää sallii, taidan mennä töihin maasturilla kokeillakseni, miltä se vaikuttaa mekaanikon jäljiltä. On se etukenoiseksi käännetyn triathlonpyörän jälkeen mukava ajaa mäkiä ylös ja kotiin päin, kun tri pyörässä kädet ja ristiselkä joutuvat koville. Kotiin ehtii hitaamminkin. Riippuu toki säästä, kunnosta ja unista, menenkö pyörällä ollenkaan.
Menee wanhojen sukulaisten kanssa aikaa paljon ja taitaa pahentua meno, kun pitää suojella höpsähtäneiden lisäksi muutakin väestöä ja omaisuutta toilailuilta. Poliisi, terveyskeskus ja kotisairaanhoito kontaktoituna tänään. Tämä lahja antanee lisää jatkossa.
Luin Double Fighter 3sta vain Chain Reaction Cyclesin uusimmat arvostelut, kun osa vanhoista arvosteluista liittyi ykkös- ja kakkosversioihin. Ei vaikuttanut lupaavalta tappajasepelin ympäristössä, joten ei kiitos.
Tuntuu kuin olisin saanut kylmää ja on kiikun kaakun olo, tuleeko haittaa.
Sikaa koko rahalla to alkaen. Kättä ja selkää kuntoutettu kivusta huolimatta. Tänään ja pe kuljin jalan pelkästään frisbeegolfissa noin saman kuin pyörällä matkalla radalle. Ei mitään tolkkua aluksi verryttelyssä heitettäessä, vaikka olin venytellyt ja hieronut kalvoja kädessä ennen lähtöä. Kun pyörittelin kättä usean vajaatehoisen heiton jälkeen, olkapään ympäristössä ritisi kuin töissä eilen kahden vikan tunnin ja viiden tonnin siirtelyyn jälkeen selässä, kun edeltävänä oli jo tonnien pohjat. Paikat aukesivat ja heittely oli vähemmän väkinäistä. Pisin heitto pomppujen jälkeen muuttui alun 110 metristä 128aan. Silti pulssi pomppi äkkiä hyppyrimäkeä kävellessä.
Toisella kierroksella väsy johti yhdessä draivissa jalan pettämiseen ja polvella kallioon pudoten. Ihan ähkyssä meno kohtuullisen pitkistä heitoista huolimatta. Ei ehkä nappaa huomenna aamulla kylmässä sadetta ennen rääkki, kun on kylmää ja kaupassa pitää käydä. On vieteri poikki.
Vähän unta, työt, Giro D'Italia, palautusjuoma sekä melkein yhtä kauan liikunta kuin nukkuminen polttaa kynttilää päiden lisäksi keskeltä. Kun useamman päivän tekee putkeen. Kokeiluluontoisesti en lepäillyt töiden alla ja olihan lähellä noidannuolen uusinta. Puut, väistin luodin ja lisää sikaa tänään. Jos ei vammauta, selkä kestää enemmän. Käsi myös, joten kovilla panoksilla kuntoutan. Samaan aikaan yli- ja alikuntoa? Täältä pesee, puuskuttaa ja tykittää. Ja nikottelee, kun piakkoin saattaa muukin kuin sää pakottaa levolle. Ehtiipä poistaa takalokarin MBBstä, jotta voi mitata, kuinka leveä rengas mahtuu taakse.
Päivän hyvänä työnä radan opastus ja tekniikkavinkkien antamista nuorelle parille, jotka aloittelevat lajia.
Niin puhki ja kiirettä on pitänyt, etten ole edes purkanut mittaustuloksia kilometrikisaa varten, saati kirjannut.
Taas oli halu kovempi kuin kropan kesto. Kättä sattuu ja en ihmettele, kun niin paljon ja kovaa heitin eilen. Saatan joskus kiinnikkeiden ravistelun jälkeen käden toimiessa kokeilla sporttitenniskyynärpäätukea pehmeiden kudosten ravistelua vähentämään. Jos vaikka voisi heittää kovaa ilman kudosten tulehdukseen joutumista.
Toinen hyvä syy välttää riekkumista on vähän joka puolella olevat kolotukset ylirasituksesta johtuen. Kolmas syy osin nokkaunilla hoidettu. Sentään kuusi tuntia nukuttu ja tunti pyöritty yöllä ja kun olin aika lahna keskellä päivää, sopi pienet tupluurit. Elämä palaa kroppaan pikkuhiljaa, mutta venyttelyä, jumppaa ja muita kuntoutuskikkoja on usein pitänyt tehdä plantaarifaskiitin, käden ja selän kipujen hoidossa. Kivut vaihtelevat ja palaavat takaisin koko ajan jollain viiveellä kuntouksen jälkeen.
Tyypillistä vammalle kädessä on se, että se ei anna varoitusta tarpeeksi rasittaessa siitä, onko ylitetty sietokyky. Tai sitten on lottoa, kädessä ikävältä hieman tuntuessa, sattuuko lisää turvotessa seuraavana päivänä, vai onko käsi kestävämpi kuin ennen. Nyt sattuu toista päivää peräkkäin. Vähemmän kuin eilen, joten on miedohkosta viikoissa ohimenevästä ongelmasta kyse luultavasti kuukausien invaliditeetin sijaan.
Ongelma kaksi on, milloin aloittaa liike ja kuinka kovaa. Eilen liike auttoi 1,5 kgn painolevyllä nyrkkiinpuristelun ohella. Pyörän virittelyssä voi tarvita voimaa ja ei ole takeita kestosta, joten takalokarin irrotus MBBstä on riskaabelia etukäteen kipeällä kädellä. Vain niin saisi mitat tarkasti siitä, miten leveä rengas mahtuu rungon sisään iskunvaimentimeksi.
Tällä hetkellä lähitulevaisuudessa iskunvaimennus ylittää serodynamiikan miljoona nolla, joten ei voi välttää peräpään nostoa leveällä renkaalla aeron kärsiessä. Eipä niskatukea tarvitse vielä tehdä, kun pää on pystymmässä.
Kätevästi radiosta tulee kaikessa soi blues. Kuten vittuiluteemaan sopii, biisi on tällä maulla mitaten paskaa ja tekotaiteellista, kun Lasse Mårtenson laulaa tarkoituksella ääntään off keyksi vääntäen tehden esi Cherit, joka aloitti moternin villityksen äänen vinguttamisessa ja venyttämisessä koneella puhtaasta pois, koska Cher ei pidä äänestään. Ja tietysti miljoona kärpästä tunnistaa paskan ja innoissaan kopioi... Blues indeed.
Ei auta mummoa lumessa kuin eteenpäin pusku. Ulkona satoi lunta kivasti.
Kun on turvavaran kanssa takarenkaan korkeusmaksimi 47 mm ja leveys 65 mm olin vähän tuntemattomalla alueella netistä tutkailtujen renkaiden suhteen. En pahemmin leveitä renkaita tutkaillut.
Paikallisessa pyöräliikkeessä loppui 44 milliseen ilmoitetut koot hyllyssä Spectra Pergo oli koekaniini. 19 € hintaa. Osoittautui, että Mara Racer 30 mm leveänä sisälti sisurin, joka riittää Pergo 44 renkaaseen, joka yksin koko painoni alla noin 1,35 Barin paineilla näyttää silmämääräisesti litistyvän liikaa. Ostin vanhan sisurin riittävyydestä tietämättömänä kaksi uutta. On niin tuhti ja hyväkuntoinen sisurin, että jatkan vanhalla.
Toin kiekon kämpille renkaiden vaihtoa, kiekon siivousta ja pikalinkun akselin öljyämistä varten. Näin oli moniajoa Giron katselun aikana. Oli melkoisesti alumiinipölyä tämänkin kiekon jarrupinnoilla. Mara Racerin kuvio oli väärin päin.
Kun ehkä liian pienillä paineilla Pergo Shimano R500 kiekolla on 39,3 mm korkea ja 47,8 mm leveä, jäi reilusti tilaa. Kolmen millin turvavaralla mahtuisi 47 mm korkea ja 64 mm leveä rengas painolastiksi, toki myös iskuja vaimentamaan.
Kun oli halpa rengas levein hyllyssä oleva vaihtoehto ja en tiedä, kuinka jarrujen kanssa käy, kun 29 noin milliä leveää Raceria irrottaessa piti litistää rengasta, jotta paloihin kiinni ottaen mahtui läpi, en lähtenyt merta edemmäs kalaan leveämpää rengasta jahtaamaan. Nyt saa dataa, miten leveälle v jarru leviää, kun on kai pakko irrottaa vaijeri saadakseen renkaan tyhjänäkään sisään. Sitten ajoa ja päättelyä, miten tästä eteenpäin. Ei virallisesti leviä sisurit kuin 47 millistä rengasta varten.
Riskillä otin hieman löysemmän tyhjänä pistosuojaamattoman vaihtoehdon Pergosta 5mmn pistosuojallisen sijaan. Kumia ja kuviota on jonkin verran.
Ennen akselin öljyämistä kiekko, kumit ja pikalinkku painavat yhteensä 2196 g jäkk!!! Ei kiva, mutta vielä enemmän kai painaisi isomman renkaan kanssa. Kun rengas oli löysä ja saksalaisia leveämpi halkaisijaltaan, se nousi niin vaivatta kiekolle, että vauhtisokeus iski. En muistanut punnita tyhjää rengasta ja valmistajan sivuilta en löytänyt infoa. Tiedän, ettei ole kisarenkaasta ja -kiekosta kyse, mutta onpahan painoa, kun huomioi, että takakiekossa ei ole rataspakkaa jne. Oli kapea napa kiekossa ja pinnat kapealla, joten jos laittaa levyt kiekkoon, levyt jäävät paljon renkaan kylkiä kapeammalle. Kun ei ollut sovitinpaloja, normipyörän etukiekko upposi sellaisenaan. En kokeillut vielä, mutta taidan kokeilla 406 kiekon menemistä haarukoihin ennen 622 kiekon laittamista paikalleen.
Oli melko sotkussa kiekko, joten suttaa vähemmän nyt pyörän koskettaminen, pitää vielä siivota muu peräpää hih. Pyörästä, enhän minä pyllyä pyyhi
Takajarru pottuilee ja kaapeli rispaantui. Pitää irrottaa oikea länki ja siivota sekä öljytä kiinnityskohta, kun ei liiku kunnolla ja vastaa längen jousen säätöruuvin säätöihin. Vasen jousen säätö toimii kyllä. Nyt oikea länki ei palauta itsekseen ja kahvan barrel adjuster sisässä veto on pitkä, eikä kahva palaudu täysin itsekseen. On siinä ja siinä, onko vaijeri riittävän kireä mennessään kaapelin kuoren sisälle.
Piti siirtää toista jarrukenkää, jotta kumin reuna ei ota kiinni. Taidan varmuuden vuoksi tiputtaa molempia jarrukenkiä lisää turvavälin kasvattamiseksi, kun on ennenkin jarruihin lentänyt roskia, tyhjä tupakka-aski ja lehtiä nippu.
