HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

Haluatko jakaa Sinun omia kokemuksiasi/näkymyksiäsi nojapyöräilystä?
lnstj
Viestit: 14
Liittynyt: 12 Maalis 2014, 16:16

HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

ViestiKirjoittaja lnstj » 07 Maalis 2015, 15:03

Myydään 2000 luvun alun Street Machine Gt nojapyörä. Varustettu Magura Julie hydraulisilla levyjarruilla, 3x9 vaihteistolla edessä Tiagra takana Deore. Tangonpäävaihtajat. Schmidt napadynamo B&M valoilla eteen ja taakse. Renkainan Schwalbe Marathonit. Tarjolla joko tavanomaisilla 170mm kammilla tai 160mm kammilla. Pyörä on alaohjattu. Väri tummansininen.

Pyörä on todella hyvä ajattava myös kaupungissa suhteellisen korkeutensa ja täysjoustonsa vuoksi. Renkaat 26" takana ja 20" edessä.

Pyörällä ajettu enimmäkseen pitkiä lenkkejä edellisen omistajan toimesta, minulla lyhyempiä, korkeintaan parinkymmenen kilsan pätkiä.

Pyörän runko on hitsattu jousituksen nivellyksen kohdalta, jonka vuoksi matalahko hintapyyntö täysin toimivasta laitteesta 600e.

Laite majailee Kokkolassa, kysymyksiä voi esittää sähköpostitse anttipitka[a)gmail.com tai puhelimitse o5o 3054361.

Myydään perheen muuttuvien pyörätarpeiden vuoksi.

Kuva vastaavasta pyörästä paitsi jarrut erilaiset:

Kuva


Edit: Ei tarvinut kauan kaupitella. Onnea Helsinki. Uusi nojapyöräilijä tulossa!

Avatar
PW
KOM
Viestit: 13346
Liittynyt: 09 Touko 2009, 21:22
Paikkakunta: Imatra

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja PW » 09 Maalis 2015, 12:22

No se ei kauaa kerent homehtua :mrgreen:
Petri

Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3016
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 09:13

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja vaaka » 10 Maalis 2015, 09:31

Juu siinä oli minun nimeni hehe. Olen seurannut tätä foorumia yli vuoden ja vuosittain päivittänyt kalustoa. Oli noin 15 v pyöräilytaukoa kolhujen vuoksi ja syksyllä 2012 ostin ainoan pystärimallin, jonka käyttöön selkä taipui, eli maksimipystyasennon mummopyörän. Yllättävän nopeasti selkä parani noin 150 km ajoilla ja siirryin Nexus 3sta seiskaan citypyörässä loppusyksystä ja 2013 Kona Honkytonkiin seuraavana keväänä ja matkat pidentyivät. Citypyörällä 101 oli pisin reissu, Honky Tonkilla 120 ja kolminumeroiset kilsat yleistyivät ja vuoden kilsat olivat tuhansissa. Tri pyörä viime keväänä ja matkat pidentyivät ja kokonaismäärät kasvoivat. Yritin kasvattaa päiväennätystä 140 kilsaan syksyllä ja epäonnistuin, kun meni 186 :D

Sen verran kivut ovat tuttuja ja varusteiden parantamisella sekä tuunaamisellakaan en saanut kaikkea pois, joten ergonomiaa parantamalla toivon huvin ja mittojen reissuissa kasvavan. Tuulet syövät miestä, kun meren lähellä tässä maassa tuulee useimmiten, joten toivon siihen apuja tällä päivityksellä kalustoon. Hieroo karvaisia kämmeniä yhteen.

Tähän mennessä olen jutellut Pasilan Lidlillä Nazcan muistaakseni omistajalle ja olen parin muun harrastuksen parissa jutellut ajarmalan kanssa monesta muusta jutusta. Joten meillä on ainakin kolme yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Tuskin hän osaa arvata vielä näillä tiedoilla, kuka olen, mutta tuttu naama olen hänelle vuosien takaa. Muuten minulla ei ole kontakteja ollut nojailijoihin.

jori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 9006
Liittynyt: 15 Syys 2006, 19:00
Paikkakunta: Tampere, Petsamo

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja jori » 10 Maalis 2015, 09:54

Tervetuloa foorumille. Jos se yksi niistä kolmesta kiinnostuksen kohteesta on omatoimipaneminen ja kiinnostus pienpanimo-oluisiin, tervetuloa myös Tampereelle 27.3.
Jori

On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. -Sakari Holma

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3016
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 09:13

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja vaaka » 10 Maalis 2015, 10:33

Kiitos kutsusta ja tervetulotoivotuksesta, osui oikeaan arvaus, mutta olen kyllä Tampereella ja Helsingissä nauttinut Pyynikin tuotteita aiemmin ja tarkoitus olisi totutella pyörään ja niellä kilometrejä ja ilman saasteita nyt, kun hupibudjetista meni välineistöön. Oluesta jää muistikuva, ehkä, pyörästä on iloa jatkuvasti. Joten taidan jättää väliin, kun muutenkin olen niin nyyppä näissä hommissa, että takanojakokemus on 10cm trikellä Tukholmassa vahingossa, kun jarrut eivät olleet päällä ja kokeilin KMX Karts Viperiä ergonomian puolesta. Oluessa on kyllä maistelukokemusta muistakin kuin Stapan ja Pyynikin tuotteista :D

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3016
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 09:13

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja vaaka » 18 Maalis 2015, 14:49

Dodii pyörä on haettu, ajettu ja varastossa odottamassa seuraavaa harjoitusta. Kaatuminen antaa odottaa vielä, joten jalka- ja käsisuojat kypärän kanssa on jatkossa mukana. Pyörässä pn muutoksena 160 mm kammet ja niissä on niin lyhyet välitykset, että tasapainotaidollani yhdessä ehkä liian kaukana olevan polkimen kanssa tekee startista hankalaa, kun vauhti jää mielestäni reippaalla polkaisulla ja toisen jalan maasta potkun ja jopa liikennemerkistä kädellä auttaen niin pieneksi, että tasapainoni ei riitä. Kolmosvaihde on riittävä starttiin ja ei ole raskas käynnistää reippaalla polkaisulla, varsinkin jos tekee täyden kierroksen polkevalla jalalla ennen toisen jalan nostamista polkimelle.

Luin täältä vinkin, että startatessa ei pitäisi katsoa pyörää, vaan eteen. Luonnostaan katsoin siihen suuntaan etualaviistoon, mihin pyörä kallistui epäonnistuneilla yrityksillä. Eka startti ja toka pieleen alamäessä maasta työntäen polkematta. Kädet liian paljon eturengasta tönivänä ja sivutasapaino pielessä. Ei pitäisi kallistuneena startata, mutta hankalaa on vaakana lähtö näin lyvyellä kuskilla. En katsonut penkin korkeussäätöjä. hyvin pian nostin selkänojan 30 asteesta 40n kulmaan. Ihan tarpeeksi haparoivaa on ajo ilman nojaamista, nojaten ja niskankin istuimeen laskien.

Suora ohjaus alaohjauksena on aika herkkä kääntämään ja horjuttamaan tasapainoa sivukallistukseen, ehkä kropan kanssa hätäilystä johtuen. Sanotaanko näin, että Töölönlahden pyörätie on kapea aloittelijalle kaikissa ajoasennoissa puolen päivän harvahkossakin liikenteessä.

Starttien onnistumisprosentti on 25, joten talutin suojateiden yli. Kun olen vaakasuunnassa pystyssä ja rohkeasti polkaisen poljinta ja katson eteen pitäen löysästi kiinni ohjaimista, onnistumisprosentti nousee. Juuri nyt ei hotsita ajaa lukkopolkimilla. Ohjaus on herkkää, mutta huteraa varsinkin Linnanmäkeä ylös huolimatta naurettavan helposta wattitarpeesta kiitos kampien ja lyvyiden välitysten. Joko ohjaus hipoen tai tarkoituksella tasaisesti kahvoista vetäen keskitehoilla. Jälkimmäinen tuntui pienissä vauhdeissa turvallisemmalta, mutta liikenne pakotti hidastamaan hitaaseen kävelyvauhtiin, jolloin kevyt ohjaus oli ongelmattomissa kohdissa parempi, mutta heti ongelmien ilmestyttyä kontrolini petti ja siirryin miniliikkeistä ylikompensaatioon. Siitä pääsin eroon kun muistin rentouttaa käsiä ja ylävartaloa sekä nojata enemmän istuimeen vetäen keskitehoilla tangoista. Oletan käsilihasten kiristämisen hidastavan liikkeitä rajaten liian laajoja liikkeitä.

Säädöt pitää käydä läpi. Ei ole kivaa paksuissa vaatteissa eilen kylmää saaneena ajaa, kun monet housukerrokset valuvat penkiltä ohjaustankoon koskettavaksi. Kun en yletä maahan kovin helposti, ei istuimen nosto ole ongelmatonta, jos se edes onnistuu. Puomia lyhensin ja jotain otti vastaan, mutta en tiedä vielä, tarvitseeko lyhentää vai ei. Polvi on lähes suora edessä, mutta jalkasuojat päällä taka-asennossa oli jäykkää. Luultavasti taitosta ja suojan kiinnitysremmin vastuksesta johtuen. Tarvitsen paljon treeniä ennen kuin uskallan jättää suojat pois. Vaikka pyörä on täysjousitettu, töyssyt ovat olemassa pienissäkin vauhdeissa. Säätöihin en koskenut, kun vielä ei ole suurempuen vauhtien aika, eikä lisä kuormankaan.

Jänniä aikoja edessä. Kääntösäde ilman kallistusta näyttää näin läskeillä reisillä kaupungin ahtaimmissa paikoissa liian suurelta ja kallistelu eri nojakulmissa on opetaltava asia myös. Olen ihan liian jäykkä ja luotan liian vähän tasapainolukykyyni ja hallintaan hätätilanteissa nojatakseni penkkiin kauttaaltaan koko ajan startin jälkeen. Siksi käytettyyn tehoon nähden olen ihan liian kulunut ja jäykkä. Ohjauksen opittuani pystärin tasolle, ergonomia ja kulutus voimille luultavasti paranee valtavasti sen perusteella, miltä kokonaan nojaan painon laskeminen tuntui rentoutuneena. Tämä ei lisännyt rakkautta satuloita kohtaan ☺

jori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 9006
Liittynyt: 15 Syys 2006, 19:00
Paikkakunta: Tampere, Petsamo

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja jori » 18 Maalis 2015, 19:40

Kyllä se siitä. Kampikeskiö pitäisi saada vähän lähemmäs. Ei ole hyvä nojapyörässä, jos jalka menee aivan suoraksi. Minä en lyhentäisi puomia, vaan kampia. Lyhyemmät kammet tuovat kauemman polkimen lähemmäs ja lähemmän polkimen kauemmas, jolloin se ei haittaa etupyörän kääntymistä, kuten puomin lyhentäminen. Jalkasuojatkaan eivät niin jäykkää.

Jos ohjaus tuntuu vaikealta tällaisen ohjainkannattimen ja tangon asentaminen poistaa kaikki sen puolen ongelmat.
Kuva
Jori

On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. -Sakari Holma

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3016
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 09:13

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja vaaka » 19 Maalis 2015, 04:18

Uskoisin treenin myötä ohjauksen helpottuvan ja kun itseluottamus kasvaa, kallistelu vie suuremman osan ohjausliikkeistä. Varsinkin nopeuksien kasvaessa normaaliksi. Tosin stop and go liikennettä useiden muiden pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden seassa on 10 km joka suuntaan. Ei pelkoa, koska pitkiin reissuihin tämä on tarkoitettu.

Oli aikarajoitteita, joten en ole ehtinyt setvimään, onko puomi vielä oikeasti lyhennettävissä vai näyttääkö se vain siltä. Puomin etuosan ensimmäisen ulokkeen ja rungon väliä on reilusti, joten jos puomi uppoaa syvemmälle, ei ongelmaa ole. En tiedä, mitä polveni kuluman alku tykkää noin lähelle suoraa oikaisusta, mutta järeällä kengällä nyt jalka on ehkä pari senttiä vajaa suorasta ja kesäkengällä jalka oikenee liikaa. En osaa arvata, saisiko jalkasuojien remmejä löysentämällä ajon jäykkyyttä vähennettya, mutta ei se ole niin tärkeää, kun alkuopettelun jälkeen en käytä suojia. Kammet ovat jo lyhennettyjä 160 mm ja yritän puomilla tehdä muutokset ensin. Polkimet ovat kaksipuoleiset toisella puolella spd ja kokeilematta ei tiedä, auttaako klosdi työntämään jalkaa taakse. taidot eivät riitä vielä lukoilla ajoon, kun starttia pitää parantaa paljon. Nyt jo alin vaihde on superlyhyt, pyörä lienee vuorikelpoinen. Pienimmällä eturieskalla vasta ajaneena, en tiedä huippuvälitysten riittävyydestä. Joten kammen lyhennyksen miettiminen ei vielä ole ajankohtaista. Tarvekin katoaa, jos puomi liikkuu tai spd taittaa polvea riittävästi. Sen verran saan kyllä potkua, että startti onnistuu joten kuten jo ekalla reissulla, kun eturengas on suorassa ja pyörä vaaka-asennossa ja polkaisen riittävän kovaa. Treenijuttuja, ei ehkä niinkään välinejuttuja. Tiedän kyllä mahdollisen tehon nousun polvea pois suorasta asennosta viemisessä, mutta tilanne on ok jo nyt, jos ei ehkä ideaalinen. Polvivammani ei tykkää suorasta polvesta, mutta ei myös suurista taittokulmistakaan, joten paljon en ole suunnitellut polkimien siirtoa taakse muutenkaan.

Vaikka nyt on keskivartalo jäykkä ja ristiselän alue kipeänä vammasta osin johtuen, en ole menettänyt uskoani, vaan sormet syyhyävät seuraava opettelukertaa odottaessa. Startteja ja kallistusta on tarkoitus harjoitella ja rentous sekä ohjaus luulisi tulevan itsestään. Jos vielä saisi vauhtia lisää, kallisteluharjoituksesta pitäisi tulla realistisempi ja ehkä helpompi.

Ainoa oikeasti huolestuttava asia on lumbaarituen kaari ja sekin on testaamatta. Vasta rennosti ajaen täysin penkkiin nojaten tiedän, onko ristiselän kaari liian suuri. En tiedä onnistuuko penkin kurvin suoristus kotikonstein, jos ongelmat jatkuvat opittuani rennosti ajon ja penkkiin jatkuvasti nojaamisen.

Okei toinen murheenkryyni on tuttu kaikista pyöristä ja ennalta tiedossa, eli rahan meno. Kymmenvuotiaat Marathon Racerit ovat kontaktipinnaltaan ok, mutta kyljet ovat pahasti haljenneet. Vauhdin noustessa huolestuttaa renkaiden kunto, joten tilasin Pieteriltä sentin nokkaa pudottavan Kojakin ja starttia ei auttavan identtisen takarenkaan. Luettuani kestävyysjuttuja Marathon renkaiden ketjusta fillarifoorumilta, rupesi mahdollisesti ohjauksen kiikkerämmäksi muuttumisen riski pelottamaan yhdessä renkaanvaihtohäslingin kanssa tien päällä. jäipä päivitysvaraa. Chainreactioncycles oli ainoa paikka, jonka ehdin ulkomaista lukea 559 renkaiden osalta ja Continental GP 28 mm leveänä käyttäjäarvostelu, jossa varoitettiin keskustan lattanaksi muuttumisen vaarasta pian, jos lukkojarrutuksiin menee levareilla pelotti. Yhdessä Wackyn 2000 km keston arvion kanssa. Ja kun joku käyttäjä väitti pistosuojakerroksen puutetta ja lontoolainen sanoi kivien tulevan läpi usein, pitää etsiä GP GT mallista kokemuksia. Tuo 40 mm renkaasta 28 tiputus on ehkä alle 24 mm korkeutta pudottava, kun Marathoneja sanotaan kapeammiksi kuin tehtaan ilmoitus. En tosin tiedä tuon Contin mittoja, mutta gp4000s sarja on ylimittainen. Kojakin kiinnostaa taakse ei siinä mitään, mutta tänkapååta tuli myös pyörän jousituksen toiminnasta. Myyjä sanoi olevan jäykimmillään ja yllättävän paljon töni pienetkin epätasaisuudet ja silmämääräisesti sivuseinämä taipui yli Schwalben suosituspaineiden. En ole pumpulla paineita tarkastanut, kun en ole ehtinyt, mutta epäilen lisääväni paineita ja röykytys kasvaa.

Contissa hotsittaa se, että 622 gp4000s on mielettömästi pehmeämpi ajaa samoilla paineilla kuin Durano, Durano plus ja Marathon Winter. Olisi selvästi apua iskunvaimennuksessa. En pidä pahana, että päivitysvaraa jää ruokahalun kasvaessa ja nopeuden noustessa taitojen myötä. Vielä en voi arvata lukkojarrutustiheyttä tai taitojani välttää lukitusta hätätilanteissa ja hätätilanteiden/hätääntymisen tiheyttä. Siten en vielä murehdi säätöjä ja tuunausta, kun on ajamisen oppimisen aika. Silti Contissa en ole havainnut ongelmia pakkasella, pito on ylivertainen kuivalla ja märällä kaikkiin Schwalbeihin nähden ja keveydestä pidän jo nyt pystäreissä ja lisäapua siitä tulisi startteihin, kun pääsee ekalla polkaisulla suurempaan vauhtiin tasapainoilua helpottamaan. Kiva on, että on jotain odotettavaa.

Avatar
PW
KOM
Viestit: 13346
Liittynyt: 09 Touko 2009, 21:22
Paikkakunta: Imatra

Re: Myyty: HP Velotechnik StreetMachine GT

ViestiKirjoittaja PW » 19 Maalis 2015, 08:52

Yhdyn lyhytkampiuskovaisten lahkosaarnaajan kommenttiin - jos vielä on polvivaivaa jo. Pyörätohtorilta sais 152mm kampia - jos rattaat vaan sattuu sopivat, riittääkö 8mm lyhennys? Tai Teppo (TM) lyhentää just semmoseks ku tarvii, kunhan löytyy hyvä kampisatsi aihiokksi.
Ajovarmuus tulee ajamalla, ittekin just opettelen uudenlaisella pyörällä ajamaan;) Startteihin voi kokeilla semmosta ett laittaa toisen jalan lukkoon ja pyörittää yhellä jalalla, toisella voi ottaa maasta tukea, tarvittaessa. Kun tasapaino löytyy, siirtää sen polkimelle.
Pitäiskö tää tarinointi siirtää omaan ketjuunsa :? :roll:
Petri

Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 5964
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 17:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

ViestiKirjoittaja Pastori » 19 Maalis 2015, 09:24

Vaihdoin tämän koko ketjun tänne päiväkirjat osastolle. Pastori

Treenaa aluksi sunnuntaina jonkin kaupan parkkiksella. Ei ole häiritsevää liikennettä.
Ota kuva siitä puomista ja saat toimintaohjeet mikäli sitä voi lyhentää.

Ehdottoman kätevä ja polvien toimintaan auttava on tuo kampien vaihto. 152 milliset sieltä vaan tohtorin hyllystä noin aluksi.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3016
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 09:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

ViestiKirjoittaja vaaka » 19 Maalis 2015, 15:20

Mietinkin, pitäisikö tänne siirtää, mutta mietin, onko aloittajan kommenteilla kiinnostavuutta päiväkirjaksi asti. Muuten kuin ehkä tulevien aloittelijoiden oppimiskurvin loiventamisessa.

Osoittautui, että ongelmat eilen tuli liian kireäksi kiristetyistä jalkasuojien kiinnitystarranauhoista. Nyt löysimmällä mahdollisella säädöllä liikkeet eivät tuntuneet rajoittuneilta ja alkupolkaisu sekä ohjaus kaikissa vauhdeissa oli paljon helpompaa.

Kammet ovatkin hyvässä paikassa nyt, kun jalkasuojat eivät rajaa liikkumissa. Ei ole heti nähtävissä puomin lisäsiirtotarvetta. Pystyn työntämään itseni takaisin selkämykseen kiinni koko selän mitalta polkimesta jalalla työntäen. Jalka on toki melko suora, mutta ei kai liian suora etuasennossa.

Aloitin parkkipaikalla alamäessä ja ensimmäinen yritys meni läskiksi, kun horjahdin oikealle juuri kun piti polkaista. Seuraavaksi laitoin jarrut päälle ja tasapainoilu oli helpompaa, mutta en kyllä ylety riittävän hyvin maahan pystyäkseni helposti vaaka-asennossa polkaisuun asti. Siis jos maassa oleva jalka on koko kengän pohjalta maassa istuin 40 asteen yläasennossa. Osoittautui, etten tarvitse työntää maassa olevalla jalalla ilman lukkokenkääkin ja siten vaaka-asennossa pysyminen helpottui paljon, kun laitoin vain kengän kärjen maahan.

Ylämäkistartti oli ongelmaton, joten ajoin mäen huipun yli parkkipaikalle, joka on suurempi. Matkalla tuli niin jyrkkä kohta vastaan, että en uskaltanut liian vähällä lämmittelyllä runnoa ylös. Takaisin tulin Linnanmäen takaportin mäen ylös ja se vaati jo polkemista ja kehitystä osoittaa se, että vaikeinta oli ohjaus. Perun eilisen havainnon ohjauksen helpottumisesta ylämäessä keskikovalla tangoista vedolla. Homma toimii vain jos veto säilyy tasaisena sekä käsissä, että jaloissa. Kun mäki jyrkentyi, polkutehoa ja kadenssia oli nostettava ja kovempi ensimmäinen polkaisu johti käsien nytkähdykseen ja kyynärpäiden irtoamiseen sivulta. Kun palautin kyynärpäät paikalleen kylkiin kiinni ja löysäsin otetta, ohjattavuus palautui, vaikka vauhti oli rennon kävelyn luokkaa. Kulmaakin mäessä on.

Suuremmalla parkkipaikalla uskalsin ajaa keskimmäisellä eturattaalla ja suuremmissa vauhdeissa ohjaus on paljon helpompaa. Rupesi maisema vilistämään, kun lisäsin hiljakseen vauhtia molempiin suuntiin eri jyrkkyyksillä ja vauhdeilla kurvailun jälkeen. Barrel of laughs on kuvaava termi. Uskaltauduin pujottelemaan autojen väleistä ja välillä oli tiukemmissa mutkissa epävarmuutta ja mokia ohjauksessa, mutta tilannenopeudet olivat hallussa ja käsi jarrulla, joten kaiken sain korjattua. En kyllä uskalla lähteä kaahailemaan ruuhka-aikaan Hesan ruuhkiin. Parkkipaikalla iski jo pelko vauhtien puolesta kaarteissa kovempaa ajaessa, vaikka vaihteita oli jäljellä ja suurin eturatas oli käyttämättä. Taitaa olla melko vauhdikas peli.

Edellinen omistaja sanoi iskarien olevan jäykimmillään, joten otin kierroksen löysemmälle edestä, kun niihin pääsi käsiksi helposti. Kyllähän huonokuntoinen asfaltti pomputti, mutta ei se haitannut. En tiedä, mitä koko päivän reissun jälkeen tapahtuu. Tälleihin ei tullut lisää voimaa niin, että olisin huomannut eroa eilisen hitaaseen vauhtiin, joten turha huoli. Jousitus on pop.

En vielä tiedä, mitä tapahtuu töyssyissä, kun käänsin penkin niin taakse kuin mahdollista ensi reissua varten, koska valuin koko ajan penkillä eteen ja se väänsi eilisestä kipeytynyttä selkää. Toivottavasti jalkani ulottuu maahan startin yhtä helppona pitämiseksi. Nyt se on siis siinä määrin helppoa, että kunhan poljin on oikein päin, menee vain aikaa tasapainon säätämiseen ja eturenkaan menosuunnassa pitämiseen sillä aikaa, kun polkeva jalka saatetaan oikein päin olevalle polkimelle. Lukkopuoli on painavampi ja massaa on enemmän akselista kauempana, joten lukkopuoli kääntyy useimmiten päin kenkääni. Seuraavassa testissä lukkokenkä mukaan, kun vain ehdin säätämään lukon jousen löysimmälle mahdolliselle asetukselle.

Tämä päivä on läpimurto itseluottamukselle ja kontrollille. Startit onnistuvat suurella prosentilla myös lievään ylämäkeen. Ohjaus toimii kivasti melkoisissa vauhdeissa laajoin kaarin lievillä kallistuksilla, kohtuullisen tiukoilla kaarilla jyrkillä kallistuksilla ja yllättävän tiukoilla kurveilla, jos ohjaa eturengasta kallistuksen suuntaan. Pienessä vauhdissa jyrkällä kallistuksella pelotti aluksi ja piti polkaista voimaa, jotten kaatunut. En osaa varmasti sanoa kääntöhalkaisijaa, jonka vedin, mutta lienee ollut 3-4 m välillä. Varma kaatuminen olisi uhannut ilman vauhdin lisäystä polkaisemalla alun hiipimisvauhdista kallistuksen aloittaen. Noin jyrkät mutkat pienissä vauhdeissa pelottavat, kun rajat on hakematta ja hienotarkkuus puuttuu kokemuksen puutteesta johtuen. Eilen sama tilanne vauhdeille, nyt ei. Jes!

Starttiniksini ovat pyörän kääntö menosuuntaan, eturenkaan tarkka kääntö rungon suuntaiseksi, pyörän kääntö vaakaan sivusuunnassa ja koko vartalon sekä pään pitäminen pystyssä katse eteen ja kova polkaisu. Pyörästä ja polkaisijan voimista riippunee tarvitseeko pyörittää koko kierros ennen tadapainon hakua ja maassa olleen jalan nostoa toiselle polkimelle. Kun pidin katseen kaukana horisontissa ja polkaisin vähän alle maksimin pitääkseni liiat hötkynnät poissa ja toimin kännisen tai kokeneen urheilijan luottamuksella, pystyin nostamaan toisen jalan maasta ekan puolikierroksen jälkeen polkimelle. Välillä suoraan välillä lievästi, mutta ei starttia estäen kurvaten. Kurvaus on ehkä 20-30 cm sivuliikkeen luokassa pahimmillaan, yleensä vähemmän ja pientäbohjauskorjaus- ja kallistustarvekorjausta esiintyy vieläkin. Ruuhkassa ahtailla teillä ei hyvä, muuten ok, jos ei ole valot kirittämässä alkuvalmisteluja ja mutkailun korjausta. Kun vain katsoo tilan riittävän muun liikenteen puolesta. Itseluottamus on kaikki kaikessa startissa oikean lähtöasennon ja nykivien liikkeiden välttämisen jälkeen. Alkuasento ja vääriin adentoihin kallistumisen välttäminen nykimättömyydellä ei riitä, jos ei polkaise riittävän kovaa saadakseen gyroskopiaa renkaisiin. Rehti potku ei synny arkailemalla. En ole arkailulla juuri onnistunut starteissa, mutta melko tiukka polkaisu riittää ilman maasta työntöä ja liikennemerkistä kädellä vetoa pyörälläni toisena nojailupäiväni. Varmuus ja helppouden tunne kasvoi paljon. Oppimisprosessi oli foorumin vinkkien ansiosta helpompaa kuin luulin. Starttaan pystyssä istuen kiitos vinkkien.

Lisäys renkaisiin laitoin eteen 4,1 ja taakse 4,3 baria painetta, kun eiliset paineet eivät saaneet pumpun viisaria liikkeelle. Pumppu herää 1,3 barin paikkeilla yleensä. Kiihtyvyys parani. Jarrujen käyttö vaatii treeniä vielä, yritän välttää lukkojarrutuksia ja liian rajun jarrutuksen välttämiseksi eilen menin vain takajarrulla. Nyt jyrkässä alamäessä lisäsin kevyesti, sitten kovemmin etusta ja jopa hidastuu. Normipystärijarruilla tulee porukkaa niskaan, jos kovaa jarruttaa. Ei paha. Toisyaiseksi pidän kahvojen tuntumasta, kun jäykkyys jarrukahvoissa on riittävän hyvältä tuntuva erilaisiin jarrutustehoihin. Se vähentää lukkojarrutusriskiä. En ole sitä kokeillut, joten en tiedä lähteekö sivuluisuun ja osaanko kompensoida. En tiedä, miten nojapyörällä korjataan lukkojarrutuksen sivuluisu. Eturengasta kääntäen, kallistaen pois menosuunnasta, molempaa vai muuta. Kun jarrut ovat kontrolloitavia, lukkojarrutusriskiä ei ole ehkä niin paljon kuin luulin. Siten kapea rengas ei ehkä ole niin paljon kuin pelkäsin. Vaatii enemmän ajoa, jotta voi varmistaa asian. Täällä törttöillään liikenteessä paljon, muutkin kuin taksit. Taksi ja nainen ovat lukkojarrutuksen syyt pystärillä tähän asti ja spandex sankari vaati nopeaa jarrutuksen alkua, mutta lukkoon en vetänyt ennen kuin nopea liikkuja oli jo ohi. Autot, pyöräilijät, kävelijät ja koirat ovat kyllä miinakenttä täällä käyttäytymiseltä. Lakeja ei seurata.

vaaka
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3016
Liittynyt: 10 Maalis 2015, 09:13

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

ViestiKirjoittaja vaaka » 19 Maalis 2015, 19:53

Sheldon Brownilta luin erilaiset ohjeet SPD palojen asettamisesta kenkiin, joten muutin sijainnin niin taakse kuin mahdollista ja kengän niin kauas kammesta pois sivuttain sijaitsevaksi. Lkot aukesivat liian helposti yrittämättä löysimmällä pedaalin jäykkyydellä, joten laitoin noin 30 % säätövarasta jäykkyyttä käytävällä valokatkaisimen vieressä. Tuki löytyi ja näkikin, mitä tekee :-) Villasukka normaalin päällä meni nipin napin Spedekenkään ja kantapään niin eteen työntäminen kuin mahdollista polkimen ollessa etuasennossa polven kulma on silmämääräisesti 7-8 astetta ja kengän pohja paralleelina polkimen kanssa 10-12 astetta. Saa nähdä, pysyykö kenkä kiinni pedaalissa jyrkissä mäissä tai nopeasti polkiessa. Tänään lukottomilla kengillä epätasaisella asfaltilla kovilla kadensseilla kengät lipsuivat välillä hieman ja poljin kääntyi ympäri pari kertaa. En silti ollut sprinttikadensseissa lähelläkään. En vielä uskalla sellaisia vatkata, kun epäilen sivuttaisheiluntaa tulevan ja se on parempi testata tasaisella alustalla, jossa ei ole esteet niin lähellä kuin tänään.

Esiintyykö SPD polkimila puutumista jaloissa, kuten pystäreissä tai enemmän tai vähemmän? Teoriatasolla verenpainetta jaloissa lienee vähemmän nojakissa, mutta litistyvätkö suonet tukkoon samasta syystä helpommin? En meinaan tykkää pystärissä Shimano CT-40 -kenkäni pohjan löysyydestä ja sitä, miten klossin kiinnike kengän sisällä nousee ylös pohjasta painamaan jalkapohjaa huolimatta välissä olevasta sisäpohjallisesta.

Toinen ongelma kengässä on sen löysyys ja tehoilla mennessä se taipuu päältä jalan liikkuessa ja se syö tehon siirron hyötysuhdetta lihaksista polkimeen. Jos ongelmia esiintyy, ainoa optio, jossa ei tarvitse törsätä uusiin polkimiinkin on ostaa maantiekengät jäykemmillä pohjalla ja muilla rakenteilla ja laittaa sovitin väliin. Vain osa maantiekenkämalleista sopii edes sovittimen kanssa yhteen ja Shimanon kengät ovat maantiepyörssä toistaiseksi aina olleet liian kapeita edestä minulle. Kun vain osa mallesita on tarjolla ja muiden valmistajien kenkien yhteensopivuudesta sovitimille ei ole tietoa, on vähän hankalaa. Kunvielä en löytänyt Shimanon mallistosta maasto- tai touringkenkää jäykällä pohjalla, on vähän haasteellista. Kun ei ole kokemusta hiilikuidun tjms. teosta pohjalliseksi nykykenkään. Se ei silti ratkaise yläosan joustamista. Ideoita otetaan vastaan. Toki polkimen vaihto on vaihtoehto, muttei houkuttele, kun pitäisi ostaa ylimääräistä tavaraa ja kun nyt on jo rahaa mennyt pyörään ja renkaisiin ym ja ties mitä tuunausta sitä vielä joutuu tekemään, niin ei ylimääräiset investoinnit houkuta juri nyt. Ja jos taas pitkät reissut, kunhan sää lämpenee ja kunto kasvaa, estyvät jalkojen kärsimyksellä, ei kiva.

Luulen kipeimmän paikan, oikean ylimmän selkälihaksen tai takakolmiolihaksen, olevan kipeä pyörän kantamisesta ja/tai työntämisestä. Niksinä alaohjatun pyörän taluttamiseen selkä suorassa on tarttumapihti. Kokeilin eilen sitä ja kivasti toimi. Taitettavia malleja on kuljetusta helpottamaan. 171 cm pitkälle 60 cm pitkä pihti riittää monesta eri paikasta pyörää ohjaamiseen ohjaustankoa kääntämällä. Tänään en vaivautunut pihtiä raahaamaan.

En muista lukeneeni tällä foorumilla mäen noususta niksiä tangoista vetämiseen yhdessä penkistä työntämiseen. Molemmista olen muistaakseni lukenut erikseen. Kokeilin ristiselästä työntämistä ja hartioista työntämistä ilman peffan nostoa ilmaan ilman sekä kohtuullisesti kahvoista vetämistä. Penkistä työntäen ja kahvoista yhtäaikaisesti vetäen sain eniten tehoa aikaan, mutta ei liene yllätys, että kun kahvoista vetää ja jokin sotkee tasavahvan vedon, suoraohjattu eturengas kääntyy tarkoituksetta nopeasti kieroon, joten ei sovi aloittelijoille tai ahtaissa paikoissa liikenteen seassa. Olen löytänyt aika monta asiaa, jota pitää treenata, joten oppimiskurvia on optimoinnin kannalta. Onneksi pääasiat on sinne päin, kunhan ei vilinässä aja, jo nyt. Yllättävien tilanteiden hallinta ja kunnon töyssyihin lujaa ajamisen hanskaamista en ole kokeillut ja ei ole vielä sen aika, joten ei passaa elvistellä liikenteessä vielä.

Eilen ristiselkä oli väärästä ajotavasta johtuen kipeä, kuten myös kylkilihakset. Peffa ei valittanut, mutta toki matkaakin oli vain pari kilometriä. Tänään ajon lopussa vasen akillesjänne jäykisteli, mutta nyt ei tunnu missään kipua, mitä nyt selässä on muista hommista johtuen väsymyksen aiheuttamaa lievää jäykkyyttä.

Paljonkohan sitä uskaltaisi ajaa matkaa ohjaukseen ja kiipeilyyn totuttautumisen jälkeen? Jos lukkopolkimiin tottuu tällä pyörällä ensimmäisellä kerralla yhtä hyvin kuin pystärilä, jossa paljon jäykemmäksi löysimmillä asetuksilla jäävät SPD-SL lukot ovat treenanneet irrottelun paljon helpommaksi SPD-lukoilla. Yksipuoliset polkimet eivät tosin helpota asiaa.

Istuin tuntuu paljon paremmalta 30 asteeseen tiputuksen jäljeltä siltä osalta, että pakarat ym. uppoavat istuimen kuppiin paikallaan ajamatta pyörässä istuen. Toivottavasti istuinkulman tiputus riittää eteen valumisen estämiseen ja ei paina hermoja tai vähennä veren kiertoa ynnä muta, mitä voi mennä pieleen, josta en ole tietoinen.

Eilen ajaessa kasvitieteellisen puutarhan edessä Töölönlahden puolella kurvissa näin vain vähän pensasaidan yli ja nyt nojaan taaempana ja alempana, joten näkyvyyteni muille ja oma näkö huolettaa, kun pensasaitoja riittää täällä päin. Mutkassa olin aika pitkällä ennen kuin näin toiseen päähän. Ei ole low racer ympäristöä lähistöni. Saa nähdä, miten äijän käy taaemmassa nojakulmassa ohjauksen puolesta ja mäen nousukyvyssä. Luulisi pään laskemisen pudottavan jaloista verenpainetta. On siinä kropalla totuttautumista, jos ohjauksessakin ja penkkiin laskeutumisessa ja sieltä nousussa on taidoissa ja tasapainoaistilla sopeutumista. Keskivartalo saa näillä lyhyilläkin harjoituksilla hyvää koordinaatio- ja voimaharjoitusta. Ei olleet talviflunssat pitkittyneenä kahdesti paras valmistautuminen erilaiseen fyysiseen rasitukseen kuin, mihin olen pystärillä tottunut.

Avatar
vph
Sisällöntuottaja
Viestit: 1147
Liittynyt: 14 Loka 2014, 10:49
Paikkakunta: Provence-Alpes-Côte d'Azur tai Espoo tai Tampere

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

ViestiKirjoittaja vph » 20 Maalis 2015, 18:34

Sen verran pitkähkö novelli, että en ehkä kaikkea sisäistänyt, mutta jos oikein käsitin, niin ajoit parin kilometrin lenkin ja sillä matkalla polkimet painoivat, tuntui että valut penkissä eteenpäin ja testasit tangosta vetämistä tehonnosto-mielessä...

Luulen, että penkissä valumisen tunne on liian kaukana oleva keskiö. Itselläni ainakin näin oli. Jorin, tuon asialleen omistautuneen saarnamiehen :D jo kertoma asia lyhyemmistä kammista lienee myös oikeaa viisautta.

Tangosta vetämisen en usko auttavan yhtään mitään. Eikö se ole ihan erikseen jopa kerrottu pyörän manuskassakin, että ei ole tanko tehty kestämään sellaista väärinkäyttöä, muistelisin? Pystärissä voi kuvitella, että sillä saa etua, kun pystyy runttaamaan yli oman painonsa verran käsillä vastaan vetämällä, mutta mikä ilo siitä nojapyörässä on, kun selkänojaa vastaan voit muutenkin työntää jaloilla sen mitä jalkaprässissä lähtee, isolla miehellä varmaan monta sataa kiloa joka tapauksessa. Ei sillä että se viisasta olisi.

Jos 2 km ja jalkapohjat kipeytyy, niin oletko varma, että ne oli Shimanon kengät eikä vaan sukat jotka oli jalassa?

Avatar
Wacky
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 2789
Liittynyt: 14 Heinä 2010, 12:38
Paikkakunta: Helsinki, Vesala

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

ViestiKirjoittaja Wacky » 20 Maalis 2015, 18:41

vph kirjoitti:Tangosta vetämisen en usko auttavan yhtään mitään. Eikö se ole ihan erikseen jopa kerrottu pyörän manuskassakin, että ei ole tanko tehty kestämään sellaista väärinkäyttöä, muistelisin? Pystärissä voi kuvitella, että sillä saa etua, kun pystyy runttaamaan yli oman painonsa verran käsillä vastaan vetämällä, mutta mikä ilo siitä nojapyörässä on, kun selkänojaa vastaan voit muutenkin työntää jaloilla sen mitä jalkaprässissä lähtee, isolla miehellä varmaan monta sataa kiloa joka tapauksessa. Ei sillä että se viisasta olisi.

Kuten VPH tässä jo mainitsi nojapyörässä tangon kiskominen ei auta. Sulla on seläntakana kunnon tuki jota vasten painaa joten pikemminkin tangosta kevyesti työntäminen auttaa. Pyri nostamaan perse penkistäs painamalla hartioita penkkiin jos halua voimalla runttaa nojapyörällä.
Viimeksi muokannut Wacky, 20 Maalis 2015, 23:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Richard "Riku" Griffin
Savenmaa Alku (2010 - 2011) Azub Bufo (2011 - 2014) MetaPhrastic.28 (2012 ->) MetaPhat (2013 - 2017) Nopia (2017 ->)

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 5964
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 17:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: HP Velotechnik StreetMachine GT - harjoittelupäiväkirja

ViestiKirjoittaja Pastori » 20 Maalis 2015, 22:03

Kokeile tehdä penkin etuosaan perseenliukumista veikeuttava stoppari vaahtokumin palalla - mikäli ne polkimet on suurinpiirtein oikealla etäisyydellä.

Penkin kulman loivennys on parempi metodi mutta tuolla voi testata.


Palaa sivulle “Päiväkirjat”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa