Nojapyöräfoorumi

Salsa kirjoitti:

yaana kirjoitti:

Wacky kirjoitti:

N'avetta on tosiaan mainoi kahvila. Sallaa olen monet kerrat "kiduttanut" (lukekaa treenannut) ajolla sinne. Itä-Helsingistä kun lähtee sinne niin on aika jatkuvasti mäkiä ylös alas koko matkan.

Mulla tais olla hyvä flow päällä, kun en pitänyt niitä mäkiä minään

Mutkun ei huonokuntonen pullukka jaksa niin kyllä se on kidutusta

Olen nyt muutaman kerran ajanut Kaksiraiteisella kolmipyörällä Hervantaan töihin. Täytyy sanoa, että kolmipyörällä tulee luonnostaan ajeltua hitaammin kuin kaksipyöräisellä. Ei silti, etteikö kolmipyörällä pääsisi lähes yhtä kovaa, mutta on hauskempi ajella hiljaa ja katsella maisemia ja muutenkin ajella sillai vihellellen. Sinä Salsa joudut ajamaan intomielen kaksipyöräilijän perässä kaksipyöräisvauhtia, joten ei ole mikään ihme, että tuntuvat ylämäet raskailta. Kaksipyörällä oikein hitaasti ajaminen on raskaampaa, joten ylämäessä on ajettava kovemmin kuin kolmipyörällä, vaikkei huvittaisi. Nostaa se kuntoa tietenkin, mutta kuten sanoin, kolmipyörällä tekee mieli ajella hiljakseen, jolloin ylämäet tosiaan jotenkin katoavat -ainakin muistikuvista.

Olen mäkiä treenaillut usein tuolla 170 tiellä ja onhan siinä mäkiä. Kunto on kummasti kauden aikana noussut, osin tosin pyörän ergonomian paranemisestakin johtuen, eikä vain sopeutumisesta nojailuun. N'avetan(tien varressa olevan mainoskyltin mukainen kirjoitusasu) lähellä on tien varressa näkyvillä toinen paikka, jossa olen käynyt, en vielä ole viitsinyt navettaan poiketa, ehkä pitää sekin tarkastaa tänä vuonna Ahneena olen paahtanut kahta kertaa lukuunottamatta ohi, vaikka on yleisin pitkän reissun lenkkireittini. Porvoossa on yleisin tankkauspisteeni.

Tuikitavallisen asfalttityömaan aiheuttama jono moottoritiellä teki melkein tunnin köröttelyn kahden liittymän välillä. Koska työmaata vielä riittää, niin sitä suuremmalla syyllä tulee tälläkin viikolla poljettua kotiinpäin ainakin kerran. Piti käydä edes vähän tuulettamassa päätä pyörän kanssa, kun vihdoin pääsi autolla kotiin.

Top tykkänään, ei se sovi, että vedät pitkiä siivuja, kun piti eka kolminumeroinen vetää, että jää edes yksi naisista taakse Joku roti sentään.

vaaka kirjoitti:

Top tykkänään, ei se sovi, että vedät pitkiä siivuja, kun piti eka kolminumeroinen vetää, että jää edes yksi naisista taakse Joku roti sentään.

Se on joukkueiden välinen, ei sisäinen kilpailu

Way to emasculate a guy ja silleen silti. Ei sillä että mä niin ylpeä olisin, mutta kyrsiihän se tietysti Aake Kallialaa muokaten

Tonni täynnä! Kilometrit kilahti retkellä Emäsalon eteläkärjessä olevalle Varlaxuddenin virkistysalueelle. Teki mieli ottaa pyöristä potretti rantakallioilla, mutta siellä oli niin kivikkoista, että ei meinannut kävellenkään päästä. Azubit jäivät siis parkkiksen reunaan. Lipsuteltiin pyöräilykengillä märkiä kivenlohkareita pitkin. Siellä on upeat maisemat ja hyvä keittokatos. Tuuppaan kuvan jahka on energiaa purkaa kamera. Nyt keskityn saunan lämmittämiseen.

Paluumatkalla tuli kesän toinen vesisade kesken ajamisen. Se oli ihan kunnon ukkoskuuro, mutta onneksi ilma oli lämmin eikä tarvinnut suotta pysähtyä.

Pitikin eilen puhua renkaiden kestävyydestä. Takas tullessa toinen eturengas alkoi vähän tyhjetä. Johan se lienee aikakin, kun päälikumitkin ovat vielä edellisen omistajan jäljiltä alkuperäiset. Pumpattiin vähän ilmaa ja pääsin kumminkin kotiin asti polkemalla.

Syysretki Kabböleen. Vähän ruskaa, paljon sadekuuroja. Märkiä sadekuuroja. Taidan olla ansainnut uusia kalvovaatteita, niin on kivempi polkea syksymmälläkin. Tänään oli sentään vielä lämmin. Kabbölen venesataman kahvila on pieni, mutta sai sieltä kahvit, sämpylää ja lihistä. Mittariin kertyi reilu 66 km.

Ainiin, kolme hevosta ja neljä vinttikoiraa olisivat mieluusti lähteneet kirittämään. Onneksi hepat olivat aitauksessa ja koiruudet hihnoissa.

Hajanaisia ajatuksia kilsakisan päätöspäivältä.
Kaksi kerrosta makkarankuoria mahtuu päälle, kunhan ne joustavat tarpeeksi. Ei tullut kylmä seisoskellessakaan, kun oli ohuet merinot alimmaisena.
Sateen jälkeen tulee paiste ja kaunis auringonlasku.
Tetriksellä on elokuvarooli. Ensi-ilta on toukokuussa 2016.
Tuli kokeiltua myös pimeänajoa. Kuten arvasin, nykyisen etu- ja takalampun hyöty on lähinnä havaittavuus autoilijoille. Valokeila on aika himmeä ja kapea. Onhan se hupaisaa, että näkee mitä eturenkaiden väliin osuu. Ei sitä, mihin renkaat osuu...
Matkojen ja näyttelemisen loppulukemana tälle päivälle tuli 14,8 km. Kilometrikisan saldo on 1176,4 km. Siitä satkun verran on pystypyöräilyä. Loput ovat Tetriksen ansiota

Julkisuusmainoksen ohella kiitokset, että tämmöinen rampakin pysyi edes yhden (ihan hirmuisesti polkevan leidin) edessä ajomatkassa Eiköhän sitä ensi vuonna kyykätä lisää hrmph

Tässä harrastuksessa kannattaa joskus katsoa taaksepäin.

Toistasataa kilometriä ekan paikkauksen jälkeen tyhjeni toinenkin rengas. Onneksi uusi rengassatsi oli jo tilattu. Ehtivät komistaa keittiön lattiaa viikon verran, kunnes tuli hyvä syy suoriutua. Laitettiin kaikki uudet sisä- ja ulkokumit. Voipi olla vähän erilainen ajotuntuma, kun on taas kuviota renkaissa.

Mun ei oo koskaan tarvinnu vaihtaa renkaita, joten puuha on jäänyt käytännössä opettelematta. Trikessa saa harjotusta kolmen renkaan verran, joten ehkä jotain jäi mieleen.

Investoin myös uuteen takkiin, jotta syyskeleillä näkyisin vähän paremmin. Jouduin tinkimään tyylistä, kun ei löytynyt oranssia. Kriteereinä olivat mukavuus ja näkyvyys sekä päivällä että hämärässä. Asicsilta löytyi fluoresoiva pinkki juoksutakki, jossa kiertää 1cm heijastinnauha kaulukselta hihaan. Jospa se vähän näkyisi sivuillekin.

Housuissa tuntuu olevan heijastimia vain pohkeissa ja niitäkin kovin vähän. Pitänee hommata heijastimelliset kenkäsuojat. Niille olisi ollut käyttöä eilen yllättäneessä kaatosateessa. Jännä tunne, kun kantapäissä hölskyy vesi ja on muutenkin ihan kaikki vaatteet läpimärkiä. Harkitsen reklamaatiota Ilmatieteen laitokselle.

Tuli ainakin kolme viikkoa taukoa polkemiseen pienen flunssailun ja kiireiden takia. Vähän tuntui olevan sekä pyörän että polkijan rattaat jähmeenä. Mutta parasta on se lähes välittömästi alkava zen-olotila. Nuppi tyhjenee turhista ajatuksista. Kyllä mä vaan olen niin rakastunut tähän lajiin.
Varsinaiseen talvipyöräilyyn en jaksa varustautua, mutta lumen tuloon asti Tetris saa rullata aina kun ehtii. Tauolla otetaan nyt jätskin sijasta kaakaoo

Pirteän sunnuntaiaamun kunniaksi polkaisin yksikseni lempilenkkini Kråkön saaren ympyrätiellä. 4-5C asteen lämpötila ei tunnu haittaavan menoa lainkaan. Sopivilla makkarankuorikerroksilla varustettuna polkeminen tuntuu kevyeltä ja keskinopeus on samaa kuin loppukesällä. Bonusta on, ettei tarvitse juoda yhtä paljoa. Nyt on 1400 km pyöräilyä tänä vuonna. Jos vielä satkun sais ennen lumia ja hiekoitussepeliä.

Ei varmaan pitäisi sanoa tätä ääneen. Meillä on jo ainakin kaksi kertaa käyty tämän tyyppinen keskustelu:
M: Mitenhän se Alastaro
Y: Just pari päivää sitten kävin tutkimassa nettisivua...

Niinpä. Tuo 24 h ajo on käynyt itsellänikin välillä mielessä pyörimässä.