DF XL:n puikoissa

[rutunen]

Mulla oli tosiaan lexan-pleksiä niissä etummaisissa sivuikkunoissa ja ymmärsin, että näin pitääkin olla kun Ymte sähköpostiviestissä selitti että ne on päällystetty etteivät naarmuunnu helposti. Takimmaisissa ei ole mitään. Tosin DF-mallin kopasta en tiedä että miten siinä mennään.

[jounisi]

Minä ainakin kysyisin valmistajalta miksi sivuikkunat puuttuvat. Omassa df:ssa ainakin näyttäisi saadun kuvan perusteella sivuikkunat olevan.

[TMS]

Joo kyllä mä jo heti keskiviikkona kirjoitin viestin ja kysyin että mikä on homman nimi. Tänään vastasi Ymte ja pahoitteli kömmähdystä. Heiltä oli erikseen tilattu katto ilman ikkunamateriaalia ja näköjään se nyt sitten tuli vahingossa mulle. Nyt joko lähetän katon heille takaisin tai sitten he lähettävät pleksit aukkoihin ja liimaa niin voin itse asentaa.

[TMS]

Olikos täällä sähkön päälle jotain ymmärtäviä? Meinaan vasemman puolen vilkut lakkasivat osin toimimasta. Vasen takavillku ei vilku ollenkaan, mutta vasen etuvilkku kuitenkin vilkkuu, mutta selvästi himmeämmin kuin oikean puolen vilkut. Lisäksi vasen etuvilkun on siitä kummallinen, että se ei vilkkuessa sammu kokonaan, vaan palaa himmeästi myös villkumisen välillä.

Johdotus pitäisi kai olla suurin piirtein oheisen liitteen mukainen (liitteessä velomobiel.nl:n pyörien johdotuskaavio). Erona on että USB-latauspistoke puuttuu kokonaan, sekä myös kuvan mukainen "battery fuel gauge". Lisäksi DF:ssä on kuvassa näkyvien kytkinten lisäksi kytkin josta jarruvalot voi pakottaa palamaan koko ajan, sekä lisäksi päävirtakytkin.

Kaikki muu siis toimii niin kuin pitää, mutta vasemman puolen vilkut ei. Mikähän voisi olla ongelma? Lähetin asiasta viestiä jo ICB:lle, mutta kysytään nyt täälläkin. Vosiko vika olla tuossa villkkujen Flasbox palikassa, kun etuvillku kuitenkin osin palaa?

[Saukki]

Questissä ohjaamon sisällä olevat vilkkujen merkkivalot toimivat juuri siten, että ne palaa himmeästi vilkkumisen välillä. Se on kai sen flashboxin ominaisuus?

Mutta mä lähtisin tarkistamaan aluksi kaikki liitännät ja jos ei sieltä löydy vikaa, niin sitten kokeilisin syöttää virtaa suoraan takavilkun ledeille, että toimiiko ne ensinkään. Virtaa syöttäisin aluksi jostain kojetaulun suunnalta, niin selviää samalla, onko takarunkoon menevä johto poikki.

[samuel]

Näyttäis olevan etu- ja takavilut sarjassa eli ei kannata täyttä jännitettä pelkästään takavilkuille tarjota.
Koska sarjassa, pitäis vilkkua kaikki yhtäaikaa.

Omilla 1 watin ledeillä testejä olen tehnyt ja kun ledi sai ylijännitettä, se alkoi palaa himmeästi.
Ilmeisesti takaledit jo oikosulussa ja siksi etuledit saaneet ylijännitettä ja nekin kohta hajoamassa kun jo himmeästi palavat.

[vph]

Vaikkakin Samuelin "kaksi on jo oikosulussa ja loput hajoamassa" teoria voi hyvinkin olla totta, niin eikö toisaalta voisi spekuloida, että:

• LEDit kai harvemmin kärähtää oikosulkuun hajotessaan, eikö ne yleensä mene "open circuit", jolloin kylmästi sarjaan kytketyt pimenee yhtä aikaa kaikki?
• Kuinka todennäköistä on, että neljästä sarjaan kytketystä LEDistä kaksi olisi hajonnut nimenomaan oikosulkuun?? Mun mielestä ei kovinkaan todennäköistä.
• Yleensä (kai) noi LED valosysteemit on tehty siten, että niitä ajetaan vakiovirta-syöttöelektroniikalla. Jos tuossakin circuit-boardilla sellainen on, niin vaikka yksi LEDi kämähtäisi oikoseen, niin se elektroniikka kompensoisi ja syöttäisi silti edelleen vakiovirtaa, eikä muut olisi moksiskaan.

Jos ne etuledit on nyt tosi himmeitä niin ne voisi kai saada "maan" tuon merkkivaloledin kautta, jos takaledeistä vaikka jompikumpi olisi kosketushärössä tai hajonnut "open circuit" tilaan. Tai toisin sanoen ne etuvilkkuledit on nyt sarjassa sen merkkivaloledin kanssa ja saavat nyt siksi ihan vitin vähän sähköä. Tämä nyt kyllä riippuu aika paljon noiden etuledien tehoarvoista, meinaan että jaksaako ne palaa tuollalailla lainkaan. Kai.

Siis simppeli kosketushäiriö takaled(e)issä voisi aikaansaada tuon ongelman. Autoissa se ongelma on useimmiten maadoituksessa, joten jos tuon takavilkkujen yhteisen "maadoituspisteen" tsekkaa ensteks. Siis sen mustan johdon (jos tuon kytkentäkaavion värit on oikeita). Suoraan 12V sähkön syöttö ei ole munkaan mielestä fiksu temppu noille LEDeille, kun ne tarttee jonkunlaisen etuvastuksen vähintään. Pahastuvat vielä ikuisiksi ajoiksi, jos Li-Ion akusta tuuppaa suoraan sähköä napoihin (tai voihan niissä olla joku sisäänrakennettu suojapiiri?).

Emmäkyllä näistä mittään, mutta kuha kirjoittaa.

[samuel]

Hyvä huomio, mä en tuota merkkivaloa ottanut huomioon, saattaa etuledit kyllä saada maita sitä kautta.
Takaledeistä voi olla vain toinen pimeänä. olen saanut ledejä oikosulkuun ja "poikki". enemmän poikki.

ledin syöttöjännite 3-5 voltin paikkeilla, yleensä. eli voi kahdella patterilla testata ledi kerrallaan toimiiko.

nimin: punaviher-värisokea sähkötöissä...

[TMS]

Questissä ohjaamon sisällä olevat vilkkujen merkkivalot toimivat juuri siten, että ne palaa himmeästi vilkkumisen välillä. Se on kai sen flashboxin ominaisuus?

Joo se unohtui mainita että kytkinpaneelissa oleva vilkkujen merkkivalo toimii ihan normaalisti myös vasemmalla puolella.

[TMS]

Nyt pelaa vasen vilkku jälleen. Vasemman puolen takavilkkujen ledit olivat menneet sököiksi, ICB:n Ymte lähetti uudet ja kolvasin ne paikoilleen jonka jälkeen vilkut toimivat jälleen kunnolla. Tiedä sitten mikä ledit oli alun perin särkenyt. Saa nähdä kauanko uudet pelaavat.

Kun kerran noita sähköhommia tuli tuossa hieman opiskeltua ja ihmeteltyä, niin hommasin myös uuden isomman LiPo akun ja kolvasin uuden mallisen liittimen akuille. Tein samalla sellaisen adapterin jolla vanhaa akkuakin voi vielä käyttää. Nyt on siis hieman akkukapasiteettia varalla pidempiä reissuja varten. Vielä pitäisi varmaan lisätä pieni jännitemittari systeemiin ettei aja LiPoa liian tyhjäksi vahingossa. Alkuperäisessä akussa on ilmeisesti jokin suojapiiri joka katkaisee virran kun jännite liiaksi laskee, mutta uudessa ei sellaista ole.

[rutunen]

Nyt pelaa vasen vilkku jälleen. Vasemman puolen takavilkkujen ledit olivat menneet sököiksi, ICB:n Ymte lähetti uudet ja kolvasin ne paikoilleen jonka jälkeen vilkut toimivat jälleen kunnolla. Tiedä sitten mikä ledit oli alun perin särkenyt. Saa nähdä kauanko uudet pelaavat.

Kun kerran noita sähköhommia tuli tuossa hieman opiskeltua ja ihmeteltyä, niin hommasin myös uuden isomman LiPo akun ja kolvasin uuden mallisen liittimen akuille. Tein samalla sellaisen adapterin jolla vanhaa akkuakin voi vielä käyttää. Nyt on siis hieman akkukapasiteettia varalla pidempiä reissuja varten. Vielä pitäisi varmaan lisätä pieni jännitemittari systeemiin ettei aja LiPoa liian tyhjäksi vahingossa. Alkuperäisessä akussa on ilmeisesti jokin suojapiiri joka katkaisee virran kun jännite liiaksi laskee, mutta uudessa ei sellaista ole.

Vissiin mosfet? Airsoft-pyssyissä, niissä kalliimmissa, on tuollainen ominaisuus kans että jännitteen laskiessa tietyn rajan alle virrat katkaistaan.

[samuel]

Siellä voi olla koko akkua valvoja piirilevy, esim. tällainen tai sitten sauvamallisissa li-io akuissa on usein suojapiiri ympättynä kennon päähän kelmujen sisään.

[TMS]

Hollannin kisareissu tuli siis DF:llä tehtyä, täällä jotain tarinaa asiasta: http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=8&t=4635

Mutta itse reissusta kirjoittelen nyt hieman. Eli lähdin viime viikon maanantaina Finnlinesillä kohti Saksaa ja Trawemündeä. Retkitavarat mahtuivat aivan hyvin myös DF XL:ään, eikä siinä tullut onneksi yllätyksiä. Tavaroiden aiheuttaman lisääntyneen painon kyllä huomasi kiihdytyksissä, mutta muuten ei paino tuntunut haittaavan. Tiistai iltana laiva saapui perille, ja ajoin suoraan lähimmälle camping alueelle yöksi. Keskiviikko aamuna lähdin sitten ajamaan kohti Hollantia. Ajo sujui hyvin ja tasaisilla teillä sai helposti ajettua noin 45 km/h matkanopeutta, vaikka vastatuulta jonkin verran olikin. Olin tehnyt reitit valmiiksi tällaisella sivustolla: http://brouter.de/brouter-web/ ja ladannut ne gps:ään. Tuossa brouterissa oli valittavana velomobiiliprofiili ja se tuntui toimivan hyvin. GPS oli tangossa kiinni ja siitä vain seurailin reittiä, joten ajo oli varsin jouhevaa, vaikka tuolla päin teitä ja risteyksiä paljon onkin. Ensimmäisenä päivänä ajoin noin 310 km ja jäin yöksi campin alueelle Oldenburgista jonkin verran lounaaseen. Kävin päivän aikana myös hieman ostoksilla Oldenburgissa olleessa retkeilyliikkeessä kun pari tarviketta oli päässyt unohtumaan kotiin.

Torstaina lähdin sitten suht aikaisin kohti Drontenia jossa InterCityBikesin paja on. Olin sopinut että haen mukaani pajalta uudet etukiekot ja pyöräkatteet, sekä säädettävänä olleen katon ja isomman 70 hampaisen eturattaan. Alunperin olin suunnitellut että jatkaisin Drontenista matkaani kohti Amsterdamia jo torstaina, mutta kun aikaa kului säätäessä niin jäin sitten pajalle yöksi kun Ymte sitä ehdotti. Heillä olikin mukava vierashuone joten mukavampihan se niin oli kuin teltassa yöpyminen. Pajalla vaihdoin uuden ohjausgeometrian pyörään kun sitä suositeltiin ja kyllähän se tuntui ohjausta hieman rauhoittavan, sivutuuli ei enää häiritse niin paljoa. Ohjaus on hieman raskaampi käyttää ja vaatii enemmän voimaa, mutta ei missään määrin häiritsevästi. ICB:n Frank näytti minulle myös pyynnöstä miten takakiekko irrotetaan, ja hyvä olikin niin sillä taka-askeli oli todella tiukassa. Olisin itse ollut sen kanssa ihmeissäni, kun olisin sitä ruvennut itse ensimmäistä kertaa yksin irroittamaan. Lopulta se kuitenkin irtosi ja taka-akseli vaihdettiin toiseen ei niin tiukkaan versioon. Aloimme myös kiinnittämään pyöräkatteita, mutta se jäi kesken ja jatkoimme perjantain aamuna. Katteita piti työstää jonkun verran jottei rengas olisi ottanut kiinni. Frankin kanssa juttelimme siinä illalla ja selvisi että mies oli ollut mukana Ecotripeillä Suomessa ainakin kaksi kertaa, aika erikoinen sattuma. Matkaa tuli torstaille noin 185 km.

Perjantaina sitten saimme homman valmiiksi. Frank teki minulle aamulla vielä uuden reitin GPS:ään jossa hän koitti huomioida kisapyörän rajoitukset. Tämän jälkeen pakkasin taas pyörän lähtökuntoon ja lähdin ajamaan kohti Amsterdamia täydessä kisavarustuksessa rengaskatteineen ja katon kanssa. Kääntösäde on rengaskatteilla aika paljon suurempi, joten olin hieman ihmeissäni erityisesti Amsterdamin pyöräteillä, mutta pääsin perille kunhan nousin pyörästä pois sitä kääntämään noin 10 kertaa. Loppu päivä meni majoittuessa ja jutellessa muiden paikallaolijoiden kanssa. vph:n kanssa kävimme syömässä illalla ravintelissa ja sitten vielä piti tietysti käydä kokeilemassa millainen se kisarata on. Mutkat tuntui tiukoilta ja jäin pohtimaan että mitähän ajoista tulee. Perjantain kilometrit olin noin 95 km.

Viikonloppuna oli sitten kisat ja niistä edesotamuksista on sitten juttua tuolla viestin alun linkin takana. Kisojen jälkeen jätin eturengaskatteet ja katon Ymten postitettavaksi, sillä totesin että rengaskatteet rajoittivat etenkin kaupunkiajo liiaksi. En myöskään erityisesti välitä ajaa katon kanssa, jotenkin se on hieman ahdistava. Laitoin myös vanhat kiekot renkaineen paikalleen. Maanantai aamuna lähdin sitten ajamaan takaisinpäin. Reilut 320 km menivät jälleen mukavasti ja tällä kertaa jopa osin aurinkoisessa säässä. Muutenhan reissussa oli ollut enemmän tai vähemmän pilvistä ja sadettakin jonkun verran. Paluumatkan oli suunnitellut Bremenin ja Hampurin eteläpuolelta, kun meno oli niiden pohjoispuolelta. No eipä ne maisemat siitä paljoa muuttuneet. Peltoahan tuolla piisaa. Tasaista myöskin oli, joskin hieman enemmän kumpuilevaa kuin pohjoisella reitillä.

Tiistaille jäi sitten noin 250 km ja sekin sujui jälleen ongelmitta. Muutamassa mäessä olin 70 hampaisen eturattaan ja retkikamojen painon kanssa hieman ihmeissäni, mutta meni nekin lopulta ylös. Etuvaihtaja ei oikein enää toiminut tuolla isolla rattaalla, joten en ruvennut sitä ihmeemmin koittamaan. Lyypekin vanhassa kaupungissa kävin kun illalla hyvin aikaa oli, mutta se oli kyllä täydellinen pettymys maailmanperintökohteeksi. Eihän siellä ollut vanhoja rakennuksia kuin muutama, ja uudet oli sitten kaikkea muuta kuin erityisen edustavia.

Saksa oli velomibiililla liikkumiseen oikein mukava maa. Periaatteessa siellä oli pyöräteitä, mutta velomobiilille ne oli käyttökelvottomia jos ei sitten olisi malttanut ajaa pariakymppiä. Autoilijat tuntuivat olevan hyvin kohteliaita ja ohittivat hienosti. Jäivät myös tarvittaessa odottamaan taakse, jos ei selvää ohituspaikkaa näyttänyt olevan. Suomessa on enemmän väkisin ohi tunkemista. Ylipäänsä pikkutiet joita ajoin olivat varsin rauhallisia ja liikennettä oli vähän.

Hollanti pyörämaana oli puolestaan hieman pettymys velomobiilikuskin näkökannalta. Monesti hieman isommilla teillä oli pyöräily kielletty ja vierellä meni sitten erillinen pyörätie joiden laatu ei kylläkään aina ollut kovin kaksinen. Ehkä ne normipyörällä ja niiden nopeuksilla menettelee, mutta velomibiilivauhdeilla oli välillä aikamoista tärytystä.

Sivuhuomiona sanoisin vielä että asfalttiin jyrsittyjä tärinäraitoja ei kummassakaan maassa näkynyt ollenkaan minun käyttämillä suht pienillä teillä. Saksassa oli joillain teillä valkoisessa reunaraidassa kevyt profiili, joka ei ollenkaan haitannut velomobiililla ajoa. On se kumma kun Suomessa niitä silti tarvitaan ainakin jonkin tahon mielestä?

[vaaka]

Olisiko Hollannin pyöräteiden kunto iästä johtuvaa, rakensivat paljon 1960-luvulla. Saksa sai pataan toisessa maailmansodassa. Frankfurt am Mainissa on yksi talo, joka on tehty ennen 1900-lukua pystyssä ja Essenissä tuomiokirkko. Dusseldorfin juna-aseman lähettyvillä on vanha betonimuuri, joka on täynnä sirpalereikiä, joista isoimmat nyrkin kokoisia.

[PW]

Ei voi ku hämmästellä päivä/viikkomatkaasi - välissä käyt pokkaamassa mitalleja kaulaan MM-kisoissa
Puhutaan reissuista C-, B- ja A-luokan matkoina - Oliko tää siulle AA+ reissu?