Nojapyöräfoorumi

Ostaessani JariS:n triken tiesin, koeajon perusteella, että haluan muutamia muutoksia.

Koeajolla etujarrujen jäykkyys oli ensimmäinen asia jonka halusin korjata. Jäykkyyteen vaikutti se että yhdellä lyhyellä kahvalla käytettiin molempien etupyörien jarruja. Aluksi aioin hoitaa asian lisäämällä voimaa vaihtamalla pidemmän kahvan muttapäädyin muuttamaan jarrujärjestelyn vastaamaan kaupallisten sovellusten vastaavaa ja yksinkertaisemmaksi. Nyt oikea kahva jarruttaa oikeaa etupyörää ja vasen vasenta etupyörää. Takajarrulla ei nyt ole kahvaa mutta eiköhän sillekin löydy oma paikkansa. Ajossa takajarru lukkiutui helposti ja pysähtyminen on todennäköisesti helpompaa kun etujarrut pysäyttävät pyörän.

Uusi vaijerijärjestys tangossa.

Uusi vaijerijärjestys oikean puolen etujarrulle.

Vaijerin paikka näyttää kuvassa huonolta mutta se on kuitenkin toimiva, ei ota mihinkään kiinni ja kuori ei joudu hinkkauksille tai liian jyrkille mutkille ohjauksen ääriasennoissa.

Meniskö vaijeri vähemmillä mutkilla jos käännät vetosuunnan? Ehkä vähän lyhenis.

Hitto, Petri ehti ensin, kun minä muotoilin niin kauan. Laitan kuitenkin näkyviin, kun tuli kirjoitettua.

Tervetuloa foorumille.
Tutkipa mahdollisuutta kääntää vaijerin tulosuunta tuolle kuvan etujarrulle. Tulee enemmän tilaa, vaijerista häipyy yksi mutka ja lopuista mutkista tulee loivempia. Se parantaa merkittävästi jarrukahvasta paloille välittyvää voimaa. Nuo vaijerin kuoren ja -pään kiinnityskilkkeet saattoi ainakin vanhoissa sivuvetojarruissa vaihtaa keskenään.

Vasemmalle puolelle saa saman tehtyä, kun siirtää jarrun etuhaarukan alapuolelle.

Kiitos vinkeistä. Ei eilen kiireessä tullut mieleen tuo kääntö.

Viikonlopun aikana tuli laitettua vaijerit ja jarrut, ehdotusten mukaisesti, niin ettei ole enää kuin yksi loiva mutka kahvan ja jarrun välissä. Samalla tuli tehtyä voitelu, tuloksena todella paljon kevyemmin toimivat jarrut.

Somy74 kirjoitti:

Viikonlopun aikana tuli laitettua vaijerit ja jarrut, ehdotusten mukaisesti, niin ettei ole enää kuin yksi loiva mutka kahvan ja jarrun välissä. Samalla tuli tehtyä voitelu, tuloksena todella paljon kevyemmin toimivat jarrut.

Näin se käy. Uskomattoman paljon vaikuttaa mutkat vaijerikuoressa. Täysin suoraan vaijeriputkeenhan ei vaijeri edes koske.

Ensin pari kuvaa uudelleen järjestellyistä jarruvaijereista kun jarrujen vetosuunta on käännetty

Finnfoam:sta muotoiltu niskatuki joka pitäisi vielä verhoilla jollain kankaalla.

Sujauta putkihuiviin.

jori kirjoitti:

Sujauta putkihuiviin.

Ei mikään hullumpi ehdotus. Kiinnityskin helpottuisi.

Niskatuki ei vielä ole mennyt paikoilleen mutta kelien ollessa niin hyvät lähdin vaimon kanssa tehdyn juoksulenkin päätteeksi kokeilemaan miten pyörä kulkee. Nopeampaa on eteneminen kuin pystypyörällä, hieman levottomalta kuitenkin tuntui ja kotiin palattuani vahvistin mitalla etupyörien hieman harittavan, vaatii siis pientä säätöä. Kuskin tekniikassakin on selvästi paljon hiottaavaa mutta positiivinen fiilis jäi

Säädin ohjausta yhden (kierteen) kierroksen ulospäin eli etupyörien haritus kuormittamattomana pieneni mitan mukaan noin alle 2mm. Tällä säädöllä sain aikaan mahtavan "wheel flopin" jo 22km/h nopeudessa. Kierros takaisin niin pyörän kulku taas vakautui. Tosin kuoppien jälkeen huomasin edelleen pientä heiluntaa mutta se rauhoittui nopeutta lisäämällä.

Tästä ilmiöstä lienee foorumilla jo kirjoitettu mutta teorioita voi tarjota tähän viestiin vastauksena. Kannattaako kokeilla lisätä haritusta? Vai voisiko jokin muu kulma ohjausgeometriassa olla pielessä? Nykysäädöillä kulku on "suht" vakaata

Kokeilin vauhdissa myös suoraan jarrujen kiinnityspisteraudoista ohjaamista mikä tuntui varmemmalta kun oli vähemmän välyksiä ohjauksessa.

Somy74 kirjoitti:

Säädin ohjausta yhden (kierteen) kierroksen ulospäin eli etupyörien haritus kuormittamattomana pieneni mitan mukaan noin alle 2mm. Tällä säädöllä sain aikaan mahtavan "wheel flopin" jo 22km/h nopeudessa. Kierros takaisin niin pyörän kulku taas vakautui. Tosin kuoppien jälkeen huomasin edelleen pientä heiluntaa mutta se rauhoittui nopeutta lisäämällä.

Tästä ilmiöstä lienee foorumilla jo kirjoitettu mutta teorioita voi tarjota tähän viestiin vastauksena. Kannattaako kokeilla lisätä haritusta? Vai voisiko jokin muu kulma ohjausgeometriassa olla pielessä? Nykysäädöillä kulku on "suht" vakaata

Kokeilin vauhdissa myös suoraan jarrujen kiinnityspisteraudoista ohjaamista mikä tuntui varmemmalta kun oli vähemmän välyksiä ohjauksessa.

Mistäpä ilmiöstä ei tällä foorumilla olisi kirjoiteltu.
Syy tuolle ilmiölle on selvästi näkyvissä tässä kuvassa.

Etupyörän kääntyvän osan painopiste on selvästi taaempana kuin ohjausnivel, jopa taaempana kuin tien ja renkaan kontaktipiste. Tämä saa aikaan ohjauksen vahvistumisen.

Ohjaus tuottaa ajolinjaan kaarteen, karre tuottaa keskipakovoiman, joka tuon etupyörien takapainoisuuden takia lisää ohjauskulmaa. Ohjaus kääntyy lisää, jolloin keskipakovoima kasvaa ja paino siirtyy kaarteen ulommalle renkaalle. Positiivinen olkapoikkeama aiheuttaa vierintävastuslisän, joka kääntää ohjausta äskeiselle liikkeelle vastakkaiseen, kallistuksen suuntaan, kunnes mennään suoraan.

Liike ei kuitenkaan pysähdy tähän, vaan tuottaa pienen ohjauskulman vastakkaiseen suuntaan, keskipakovoima toisen pyörän puolelle kasvaa, takana oleva painopiste lisää ohjauskulmaa, kunnes koko pyörä kallistuu kaarteen takia, olkapoikkeama ja vierintävastuksen lisääntyminen kääntää ohjauksen takaisin ja wobling alkaa alusta.

Auraus tekee tästä värähtelystä taajempaa ja haritus rauhoittaa värähtelyä, koska pyörän kallistuminen ulommalle kiekolle päästää liikkeen läpi, eikä potkaise niin räväkästi vastaan, kuin auraava rengas, jossa välykset on jo kiinni.

Jotain tuollaista. Takapainoisissa ohjausmekanismeissa on tämä vika, keskipakovoima lisää ohjauskulmaa. Pääset siitä eroon vaihtamalla olka-akselit puolittain keskenään siten, että jarrulänget menevät etukiekkojen etupuolelle. Ackerman menee raidetangon etupuolelle siirtymisen takia pieleen, mutta woblaus loppuu. Voit tietenkin rakentaa raidetangon ohjausnivelten takapuolelle, tai sietää virheellisen Ackermanin jarrutusta jyrkässä kurvailussa. Voit tietysti laittaa etupyöriin vastapainot etupuolelle, mutta vastapaino ei kyllä kevennä rakennetta.

Yksi tapa korjata rakenne on muutta casterkulmaa reilusti vinommaksi ja lisäämällä offsettia suurempi osa etukiekoista siirtyy ohjausakselin etupuolelle ja painopiste ainakin lähemmäs ohjausakselia. Paras paikka sille on hieman ohjausakselin etupuolella.

Kiitos Jorille selvityksestä, eiköhän tässä jotain keksi näillä eväillä ongelmien ratkaisuksi.

Helpoin tapa korjata virheellinen geometria on ohjausiskari. Vähän vippaskonsti, mutta toimii. Oulun tarviketorilta on löytynyt aina tarvittaessa "ohjausiskari kympillä"

Vilijami kirjoitti:

Helpoin tapa korjata virheellinen geometria on ohjausiskari. Vähän vippaskonsti, mutta toimii. Oulun tarviketorilta on löytynyt aina tarvittaessa "ohjausiskari kympillä"

Tuota itsekin mietin ratkaisuksi jo aiemmin kun oli kovemmissa vauhdeissa rauhatonta etenemistä. Millä nimellä tuo löytyy hyllystä jos vaikka ehtisi viikonloppuna käymään kaupoilla.