Sivu 9/9

Re: Premnaksen Pläskipäiväkirja

Lähetetty: 07 Helmi 2018, 12:54
Kirjoittaja Premnas
Just kun pääsin sanomasta etten oo kaatunut vielä kertaakaan läskillä niin tänään se sitten kävi. Olin ajamassa ylämäkeen ja vauhti oli jo hyytymässä, olin vaihtamassa vaihdetta vissiin liian hätäiseen kun se jäi jumiin, vauhti pysähtyi siihen, en ehtinyt painaa jarrua ja laskea jalkaa maahan kun pyörä lähti jo valumaan alamäkeen ja muksahdin siitä sitten vasemmalle, suoraan olkapään päälle. Olkapää otti suurimman tärskyn, jalat ja takamus säästyivät täysin. Sattui ihan "kivasti" ja vihlomisen takia oli pakko lähteä ensiapuun tarkistuttamaan. Ei löytynyt murtumia, mutta jotenkin tuntuu et joku juttu tuolla käsivarressa muljuaa ja särkee edelleen vaikka sain jo särkylääkkeitä.

Eniten kyllä vituttaa se että ohjaus vääntyi samalla ja just siitä nivelöidystä kohdasta, eli tulikohan siitä ohjainvarresta nyt sitten entinen.

Tästä alkaa jo tulla jokavuotinen perinne, ensin pystyläskillä nurin ja sitten nojaläskillä. Onks tää joku vihje jostain että älä aja talvella josset osaa :roll: .

Re: Premnaksen Pläskipäiväkirja

Lähetetty: 07 Helmi 2018, 14:09
Kirjoittaja wwhv
näin talvella on vaan pakko uskoa että pitää vaihtaa pienemmälle
vaihteelle hyvissä ajoin eli aikaisemmin kuin kesäkelillä. ja ehkä jopa
pienemmälle välityksellekin kuin millä kesäkelillä on päässyt mäen
ylös.

nimim. pystyläskillä ihan sama juttu.

Re: Premnaksen Pläskipäiväkirja

Lähetetty: 07 Helmi 2018, 15:36
Kirjoittaja mhelander
Mulla ainakin vaihtelee päivän "vireystaso", joskus ei aamulla tule poluilla ajamisesta mitään, joskus sitten töiden jälkeen.

Itse kun olen penskana harrastanut judoa, niin tulee "lyötyä" maata kohden jos sattuu kaatumaan... siksi ei päät tai olkapäät juurikaan saa isoa osumaa saati edes lonkan sivu. Mutta kyynärpää on kokenut kovia varsinkin talvella monta kertaa.

Itselle ainakin on talvisin polkujen ajaminen parantanut ajotaitoja ja refleksejä niin paljon että tälle talvelle olen ajoradalla vain kerran kaatunut, muuten ne kaatumiset on vauhdin pysähtymisen jälkeisiä tuolla poluilla, varsinkin jos ei tukijalan alle löydy kantavaa pintaa.

Re: Premnaksen Pläskipäiväkirja

Lähetetty: 08 Helmi 2018, 15:01
Kirjoittaja Premnas
Jep, liian myöhään tuli reagoitua. Voi olla ettei reaktiokyky ollut muutenkaan siihen aikaan aamusta vielä parhaimmillaan. Ei mulla vauhtia ollut mutta tuli todettua että kyllä tolla korkeammalla nojapyörällä sattuu enempi kuin matalalla kaatuessa. Osumakohtakin vaikuttaa niissä olevan eri. Siinä missä cheetahilla saa suurimmat osumat takaliston seudulle niin tolla osuu olkapää.

Tänään aamulla huomasin että taisi osua kyllä muuallekin kun tuntui siltä kuin olisi tappelussa ollut. Ei mitään kauheita särkyjä mutta kuitenkin. Käsi ei oo lakannut särkemästä lääkkeiden syönnistä huolimatta. No eihän siitä kaatumisesta ole kuin vähän yli vuorokausi aikaa vielä. Täytyy varmaan odottaa jonkun aikaa että osuman saaneet lihakset tokeentuu ja jos se vielä vaivaa niin pyytää tutkimaan tuo olkapää vielä. Vähän meinaan mietityttää kun käsittääkseni kuvasivat kyynärpään seudun kun siihen sattui sillä hetkellä, mutta eilen illalla kipu tuntui siirtyvän ennemmin jonnekin lapaluun seudulle ja siihen ympärille, ei niinkään kyynärpäähän. Jotenkin olisi voinut kuvitella että kuvaavat myös olkapään koska se oli ensisijainen osumakohta. Kyllähän lääkäri sen tunnusteli ja piti nostaa kättä ja vääntää pariin eri asentoon, mutta vihlaiseva kipu ilmenee eri liikkeissä kuin mitä pyydettiin tekemään. Ja mä mietin että kehtaanko vaivata koko asialla enää vaikka toisaalta tajuan että olisi parempi tutkia kunnolla ettei jää mitään pysyviä vahinkoja, jotka sitten vaivaavat jatkossa.

Jos saan sen vanhan varren korjattua niin saatan harkita ohjaustangon vaihtamista kapeampaan. Siis semmoseen että kaatuessa ei pääsisi vääntymään. Sehän ei pelasta kehoa millään tavalla mutta jos ei nyt tulisi jatkossa enää lisähuolia pyörän rikkoontumisesta.

Re: Premnaksen Pläskipäiväkirja

Lähetetty: 17 Helmi 2018, 21:40
Kirjoittaja Premnas
Vanha varsi onnistuneesti korjattu takas muotoonsa ja asennettu takaisin. Tai mies väänsi ja mä asensin. Istahdin hetkeksi kyytiin katsomaan et kaikki osat suorassa. Miten se pyörä nyt tuntuikin yhtäkkiä matalalta. Kauhea ajohaikeus iski, onhan siitä nyt jo yli viikko aikaa kun ajoin läskillä. Eilen ajoin sentään scorpparilla, tuntui tosi oudolta hetken. Kovasti odotan että pääsee taas kunnolla ajamaan. Lihassärky on helpottanut lähes kokonaan mutta joku tuolla kyynärvarressa vihloo rasituksessa. Taisin sittenkin kolauttaa pahemmin kuin ajattelin, vaikkei tutkimusten mukaan mitään pitäiskään olla rikki. Jännää nähdä miten töissä jaksaa nostella ja kannatella tavaroita.

Ohjaustankoasia on vielä mietinnän alla, samoin sitä kannattelevan varren tarpeellinen pituus. Ehkä kaipaisin etteivät kädet olisi niin lähellä. Vartta voisi toki lyhentää mutta sitten samalla sitä pitäisi nostaa ylös ettei ota polviin kiinni. Onkohan missään mitään taulukoita siitä miten paljon varren pituus vaikuttaa ohjaustuntumaan? Tai lähinnä vertailua erilaisista ohjainten pituuksista?

Re: Premnaksen Pläskipäiväkirja

Lähetetty: 17 Helmi 2018, 22:57
Kirjoittaja jooseha
Ohjaustuntuma on kovin subjektiivinen näkemys eli paha sitä on taulukoida. Ei se paha ole nytkään, mutta lyhyempänä olisi tietysti parempi.
Premnas kirjoitti:Ohjaustankoasia on vielä mietinnän alla

Mäkin olen pohtinut mokomasta luopumista(taas) :roll: