Nojapyöräfoorumi

Joko flevolla ajaminen sujuu ilman käsiä?

Trikellä ajo onnistui ilman käsiä, varsinkin hitaassa vauhdissa. Kovemmissa vauhdeissa kaipasin turvaa ohjaustangosta. Kahdella renkaalla en ole vielä ottanut harjoitteluun. Jotenkin on ollut huterampi olo.

Täytynee myös tutkia hieman runkoa tarkemmalla silmällä. Pyörälenkkikaveri ajeli hetken takana ja totesi, että etu- ja takarenkaat menevät eri "ladulla".

hjv1527 kirjoitti:

Täytynee myös tutkia hieman runkoa tarkemmalla silmällä. Pyörälenkkikaveri ajeli hetken takana ja totesi, että etu- ja takarenkaat menevät eri "ladulla".

Ihme olisi jos ei menisi. Molemmat renkaat pitkissä joustohaarukoissa. Millin osien välys joustonivelessä tai pieni kiertyminen haarukka putkessa niin menevät eri laduille. Sitte kun ovat eri laduilla niin kiristää kaikki välykset samalle puolelle ja väännättää haarukoita lisää. Jos kulkee niin kierossa että renkaat jättäisivät lumelle kaksi kokonaan erillistä rengasuraa niin voisi jo "huolestua". Kesällä vaikea lumella kokeilla, mutta jos rullaa vesirapakosta vauhdilla kuivalle asfaltille...

Jukka

Täytyypä tehdä virallinen vesilätäkkötesti.

Takarenkaan jurinat katosivat pienellä rasvailulla. Jos pysyvät pois kohtuudella, ajelen menemään ja otan talvella tarkempaan huoltoon.

Kyllä Flevolla nojailu vain on mukavaa. -Tosin aivan liian vähän on ehtinyt sitä harrastamaan haluihin nähden.

Kokonaiskilometrimäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta tuskin ollaan siellä maagisella 1000 kilometrin rajalla. Ajovarmuus on kuitenkin jo sen verran kehittynyt, että asensin lukkopolkimet paikalleen. Tai oikeastaan kaksitoimiset polkimet, toisella puolella SPD ja toisella puolella flätti. Lukkoja aloin kaipailemaan ylämäissä ja kyllähän ne auttavat. Pyörittämistä tosin saa harjoitella, kun ei se pystypyörälläkään kovin hallussa ole ollut. Seuraavaksi voisin kokeilla klossien siirtämistä keskemmäksi kenkää uusiin reikiin.

Yllä olevan näköisessä varustuksessa olen nyt ajellut. Scootteriventisit on suoraan lasikuitupenkin päällä. Etupuomissa on pikkuinen Lidlin tarvikelaukku kännykkää, lompakkoa ym. varten. Penkin ja takarenkaan välissä roikkuu joku vanha (Saksan?) armeijan tarvikelaukku tms. ja siellä on pumppua, työkaluja, sisureita ym. Juomapullo tai parikin sinne mahtuu lisäksi.

Kuljetuskapasiteetista on ollut välillä puutetta. Tarvikelaukun yläpuolelle ole köyttänyt jotain irtokassia. Siitä siirsin takaheijastimenkin pois tieltä penkin yläreunaan ja vaihdoin sen samalla ledivalolliseksi. Vähän huonosti penkin taakse saa kiinni mitään isompaa ja olenkin tutkinut tarakka-, ripustus-, ym. -mahdollisuuksia. Tallista löytyi Jopon tarakka ja mallailin sitä paikalleen:

Netistä löytämissäni kuvissa kaikki tarakat on viritelty penkin runkoon kiinni. Mitä raati sanoo? Mitä haittaa perinteisestä takahaarukassa kiinni olevasta mallista olisi? Yhden kuvan taisin löytää, jossa tarakka oli takahaarukassa kiinni. -Tietenkin joustinkumien tärinältä suojaava vaikutus jää pois. Minun mielestäni ulkonäöllisesti Jopo ja Flevo ovat jotenkin samaa sarjaa.

Flevo soveltuukin pyörittämisen harjoitteluun paljon pystäriä paremmin. Virheellinen polkeminen vaikuttaa ohjaukseen, joten etenkin ilman käsiä ajaessa on palaute varsin välitön Lukot luovat myös varmuutta jalkaohjauksen luotettavuuteen. Ohjaavat jalat eivät varmasti putoa polkimilta. Itse en halua juuri kävelynopeutta kovempaa ajaa lukoitta vaikka tiedänkin ettei jalat ilmankaan polkimilta karkaa.

Ritsin kiinnityspaikalla on varmasti puolensa laittaa kummin vaan. Rungossa jos on, niin jousittamaton massa on pienempi, joten renkaalla on periaatteesa parempi pito. Haarukkaan kiinnitetynä ei puolestaan kuorma vaikuta jousituksen esijännitykseen. Raskas kuorma haarukassa voi toki olla liikaa haarukan kiertojäykkyydelle. Maaston mukaan ohjaava takarengas ei ole kovin mukava. Mulla on sellainen

Terve kaikille! Kaipa mä jatkan tähän samaan ketjuun, kun tallista löytyy tän päivän koeajon jäljiltä Flevo trike. Arto ja muut vakkarit on "syyllisiä", mitä yllyttivät . Kaksi kertaa 5 metrin matka edestakaisin, reilun tunnin harkinta ja iso pitsa; lopputulos oli, että Flevo on nyt tuolla tallissa .

Pimeys oli hyvä suoja, kun äsken kävin vähän kokeilemassa. Lähin katuvalo n. 800 metrin päässä. Suojaetäisyys uteliaisiin siis riittävä. Suoraan jo pääsen, loiva mutka tasaisellakin menee haparoiden. Sanoinkin viisi vuotiaalle tytölleni, että meillä on viikonloppuna sama harjoitus edessä: opetellaan ajamaan pyörällä. Vanhempi tyttö katsoi kysyvästi, että etkö jo osaa . Totuus paljastui hänellekin, kun pyysin käymään tallissa...

Eli treeniä tiedossa täälläkin. Toi aloittajan bikeperällä oleva Flevo on kyllä kaunis... Omani on semmoinen retkeily versio, puoli vaatekaappia ja riipparikamat menee "peräkonttiin" heittämällä.

Taklataan lisää raporttia, kun on mitä kirjoitella. Huomenna menen töihin kuitenkin autolla...

Onnea uudelle nojailijalle!

Siirsin kommenttini tänne, pois myyntiketjua paisuttamasta.

Hyvän ostoksen teit! Minä ostin keväällä Flevon ja hetkeäkään en ole katunut. Muutaman viikon ajelin trikeperällä sitten vaihdoin kaksirenkaiseksi.

Minulla ei ole muuta kokemusta nojakista ja sen vuoksi olen siinä luulossa, että Flevossa on kaikki ominaisuudet nitä nojapyörältä voi vaatia.

Onneksi olkoon ja tervetuloa nojapyöräilijäksi.

Laita raporttia harjoittelun edistymisestä, jos vaikka vinkkiä voimme antaa. On joka tapauksessa hauska seurata, miten uuden oppiminen tuottaa onnistumisen kokemuksia asiaan luonnollisesti kuuluvien pettymysten jälkeen.

Flevolla ajaessa minä ensin jännitin kovasti keulan kaatumista sivulle ja yritin pitää sitä jaloilla väkisin suorassa. Oivalluksen koin, kun huomasin, että kaatunut keula nousee luonnostaan pystyyn sivulle kaatumisen aiheuttaman mutkan keskipakovoiman takia. Keulaa ei siis tarvitse pitää pystyssä, vaan antaa kaatua vaan ja jatkaa polkemista, niin se ponnahtaa vauhdin vaikutuksesta takaisin pystyyn sitä napakammin, mitä enemmän on vauhtia. Eli ei muuta kuin kovaa ajoa. Aloittelijan ei siis kannata yrittää ajaa liian hiljaa.

jori kirjoitti:

Eli ei muuta kuin kovaa ajoa. Aloittelijan ei siis kannata yrittää ajaa liian hiljaa.

Näin juuri. Flevotrikellä kaaduin aluksi kymmeniä kertoja, mutta joka kerta kävelyvauhdista. Täysillä polkiessa ei ollut ongelmia.

Tunnin intensiivinen treeni takana. Mies ja pyörä ehjänä, huomenna luultavasti joka paikkaan kolottaa .

Käsien irrottaminen saattaisi auttaa hapuilevaan menoon, mutta tuntuu ajatuksena pelottavalta. Onnistuin kuitenkin saamaan ihan hyvin sen vauhtiin ja vaihteiden vaihtokin sujuu. Saan jopa polkemalla ympäri tossa hiekkatiellä.

Hankalinta tuntuu olevan vanhojen tapojen ja ajatusten unohtaminen. Miksi siitä tangosta pitää niin kovasti puristaa?

Pikkuhiljaa alat kokeilemaan höllempää otetta tangosta ja hetkeksi löysäät vauhdissa jopa kokonaan irti. Kyllä se siitä lähtee. Varmasti. Elä turhaudu, jos se vähän kestääkin. 1000km jälkeen ohjaustanko on lähinnä vaihdevivun ja jarrukahvojen roikotusta varten.

Kävin muutaman kilsan lenkuran tossa maantiellä. Tasamaalla tuo on tosi kiva peli. Harmi, että täällä kotikulmilla on noita mäkiä joku kylvänyt tämän tästä . Tehokkaasti puskee jalat hapoille, kun koittaa polkemalla päästä ylös. Ei auta kuin ottaa härkää sarvista, eli Flevoa polkimesta ja taluttaa ylös.

Tämän takia sitä tadpolea mietin. Minusta se oli parempi mäkisessä maastossa. Mutta treenataan nyt tolla, hyvin auttaa myös telemark laskuun ja normi skimbailuun, kun jaloilla on tekemistä .

Ylämäet kyllä hapottavat, mutta alkuun oli minusta pahempi rasti alamäissä keskittyä siihen, että piti hapoilla olevat jalat rentoina. Muutaman kerran meinasi karata käsistä , kun kauhunkankeus iski ohjaaviin raajoihin.