Viime kesänä tuli ajettua pidempi nojakkireissu melkeinpä ilman nojailukokemusta. Se osoitti, ettei nojakkiin tottuminen välttämättä vaadi hirveästi harjoituskilometrejä. Jalat olivat kovilla, mutta harjoitus epäilemättä auttaa. Mutta yksi asia jäi arveluttamaan, nimittäin pientareella ajo. Kotikutoinen SWB ei tuntunut lainkaan vakaalta rekkojen viuhuessa ohi. Uskoisin pyörän kuitenkin olevan sieltä vakaammasta (ja hitaammasta) päästä, sillä selkänoja on aika pysty ja istuin on korkealla. Pyörätiellä ajokki tuntuu menevän kuin raiteilla.
Millaisia kokemuksia palstalaisilla on pientareella ajosta? Olen miettinyt, että seuraava projekti olisi kolmipyöräinen juuri piennarten vuoksi. Niitä pitkinhän matkaa Suomessa ajetaan. Pystärillä ei rekkoja paljon ajattele, mutta pääseekö kokenut nojakisti samaan -tarvitaanko siis vain lisää kilometrejä? Entä millaista on matka-ajo trikellä? Onko pyörä helppo pitää asfaltilla ja pääsevätkö autot hyvin ohi? Myös kinneristien kokemukset kiinnostavat.
http://elampen.saunablog.fi/elampen.php ... catid=5143
Tuolla Lampenilla oli kaksipyöräinen nojakki ja kaksipyöräinen kärry. Kirosi näitä.
Kaksipyöräisellä noita pystyy väistelemään, mutta kolmipyöräisellä yksi raiteista menee väkisinkin pä ä ä ä ä ä l l l t ä.
Maantiematkan taittamiseksi kolmipyöräisen kannattaisi olla sellainen sivuvaunullisen mallinen. Kaksi pyörää peräkkäin samaa raidetta ja yksi tien puolella häätämässä autoilijoita kauemmaksi. Jos auto osuu apupyörään, niin loppu pyörä puskee nätisti ojaan ja kuski saattaa säilyä hengissä.
Jori
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
En minäkään pystäriä pahempana ole tuota LWB:tä pitäny. Toki fiilis on vähän eri, kun nojakissa kuskin paino ei paina ohjausta suoraan kuten etunojapyörissä. Nykyään kyllä ajotapakin on ollut hieman erilainen. En aja niin reunassa kuin mitä mahdollista olisi vaan hieman keskempänä. Peilistä seurailen sivusilmällä takaa tulevaa liikennettä ja vasta kun auto lähtee ohittamaan niin koukkaan reunemmas. Näin näyttää saavan hieman suuremman turvavälin siellä missä vastaan tulevan liikenteen puolesta mahtuu kauempaa ohittamaan. Eikä tuo ole autoilijoissakaan agressioita (vielä) aiheuttanut, samalla vaivalla kiertää kauempaa.
Tuosta junan lailla suoraan menemisestä tuli mieleen että onko etupään kulma ja haarukka minkälainen? Teoriassa voimakkaasti taivutettu etuhaarukkaan saattaa rekan pyörre napata reilummin kuin vakioon. Myös ajovatteilla käsien osalta on varmaan pystäriä enempi merkitystä.
Tuosta junan lailla suoraan menemisestä tuli mieleen että onko etupään kulma ja haarukka minkälainen? Teoriassa voimakkaasti taivutettu etuhaarukkaan saattaa rekan pyörre napata reilummin kuin vakioon. Myös ajovatteilla käsien osalta on varmaan pystäriä enempi merkitystä.
Täytyy napata kuva pyörästä kun saa aikaiseksi. Varmasti ohjauksessa olisi kehitettävää, kuten kaikessa muussakin tuon pyörän kohdalla. Huomasin, että ohjauslaakerissakin on hienoista klappia ja sehän vaikuttaa jo paljon. Pikaisesti väsätyn putki-holkkiratkaisun sijaan pitäisi laittaa kuulalaakerit. Ohjaus on työntötankovälitteinen ja välityssuhteellakin on väliä. Nyt se on välitetty niin, että etupyörä kääntyy enemmän kuin ohjaustanko, mikä käsittääkseni on paras ratkaisu. Suurin puute on varmaan kokemuksessa; pitäisi vaan ajaa enemmän. Työmatka ym. arkiajot ovat vain sellaisia, että pystyt pyörät miellyttävät enemmän.
Vanhan nojakin parantelua haittaa vast'ikään iskenyt kinnerikuume. Nelipyöräisellä polkumobiililla voisi ajaa tärinäraitojen kahta puolta. Moisen rakentaminen onkin toki eri asia.
