Sain sähköpostin Vladimir Zateychuk'ilta, että hän kaipailee edelleen Eco-Tripejä ja ehdotti, että yritettäisiin järjestää sellainen. Hän on lähettänyt saman postin myös Karl Auerille ja Erik Wanneelle, jotka olivat mukana Etelä-Suomen Eco-Tripeillä. Karl Auer on kuitenkin muuttanut takaisin Australiaan ja Erik Wanneesta ei ole kuulunut mitään. Itse en ole halukas järjestämään muita kuin omia trippejäni, eläkevuosien myötä on tullut ihan oikeaa työtäkin.
Ensimmäiset Eco-Tripit olivat ennen kaikkea Olli Kuusiston ja muun Turun-Kaarinan joukon organisoimia ja kuuluivat ns. retkeilyluokkaan. Niitä oli kai neljä Turun saaristossa. Itse osallistuin niihin ja yhtenä kesänä kiersin vaimon ja tyttären kanssa vielä varmuuden vuoksi reitin vastapäivään. Ollilla oli suhteita saaristoon, joten jumppasali tai muu majapaikka järjestyi. Pääruokailu oli kuppiloissa tai muissa koko- tai puoliammattilaisten hoitamissa paikoissa ja aamupala omin voimin inspiroituna majapaikassa. Hyvin toimi. Lakanoita en kaivannut, kuten en kaipaa nykyäänkään kesäretkillä.
Suomi on hankala maa järjestää sekä trippejä että yhdistystoimintaa. Joka paikkaan on pitkä matka ja Sisä-Suomi on lähes tyhjä leirialueista. On vahinko, jos Jyväskylä on menettänyt leirintäalueensa. Tuomiojärven leirintäalueella vietin useita päivä kerrallaan 1970-luvulla Jyväskylän Kesän aikoina. Lohduttavaa tietoa olen saanyt Sysmästä, että siellä on kunnostettu leirintäaluetta ja ennen kaikkea leirialueen hoitaja on vaihtunut. Edellinen pariskunta oli lähinnä luonnevikainen ja suhtautui vihamielisesti telttailijoihin; vain autolla ja asuntovaunulla tulijat olivat oikeita asiakkaita. Olen kai joskus kertonut, että reitti Lahti -- Vääksy -- Pulkkilanharju (tai Kalkkinen) -- Sysmä on aika hieno pyöräilyreitti, 70 km järvimaisemissa. Jos kuntoa riittää, Sysmästä voi jatkaa Saaristotietä Luhankaan ja Korpilahteen, mäkiä ainakin on tällä osuudella sopivasti.
Itse en siis ole oikein kotonani hotelliympäristössä. Parasta hotelleissa lienee pyöräilijälle sopiva aamiainen, mutta tunkkaiset kokolattiamattohuoneet ovat aika kamalia (varsinkin Etelä-Euroopassa, jossa kaikki tilat haisevat tupakantumpeille). Vastenmielisyyteni hotellimajoitukseen on 1980- ja 1990-luvulta, kun moottoripyörä- ja Interrail-reissuilla joutui tilanteen pakosta majoittumaan hotelliin yhtenä yönä 3...8 viikkoa kestävän reisun aikana. Tilanteen pakko oli leirialueen puuttuminen tai rankkasade. Teltta ja Trangia ovat paljon miellyttävämmät.
Vanhojen Eco-Tripien juttuja on HP Finland -läpysköissä, jotka ovat edelleen luettavissa PDF-muodossa osoitteessa:
http://www.saunalahti.fi/~dvinci/HPV/
Esko (66 v.)