Tyhmiä kysymyksiä nojapyöristä

[Jarcco]

Trike on minusta melko hyvä yleisnojapyörä, poislukien lumikelit. Itse ajelen tadpolella eniten keväällä kelirikkokaudella. Ei tarvitse varoa kaatumista vaikka olisi mustaa jäätä tai muuta mukavaa. Nyt keskikesällä taas tulee käytettyä lwb:tä koska se on kaikista nojapyöristä helpoin: Matala keskiö - voi ajella vaikka sandaaleissa eikä jalat puudu, kivempi kaupungissa kuin matalammat nojakit, hyvä näkyvyys pystyn ajoasennon ansiosta. Mummomallin pystäri löytyy myös siltä varalta jos joutuu jättämään pyörän johonkin lainaajia houkuttelevaan paikkaan.

[Härmäpyörä]

Eräs kaveri kehaisi tänään vetäisseen reilun 200 km:n lenkin hybridillään. Mitään asiaa ei määrähänpäähän ollut, kunhan kävi Lapväärtissä kääntymässä. Kyselin saunan lauteilla hänen motiivejaan. Päämotiivi oli liikunta.
Kysyin, että miksi hän ei ajele tuplasti raskaammalla pelillä ja puolet lyhyempää matkaa?
Katseli minua kuin lehmä uutta porttia.

Liikunta - eli siis fyysisen vastuksen voittaminen - on tärkeätä. Mutta on siis tärkeätä pyöräillä kovaa ja kauas vaikka ei mitään asiaa määränpäähän olekaan. Tätä minun pitää vähän yrittää vielä miettiä.

[jviirret]

Kun tarpeeksi vastusta lisätään ja matkaa lyhennetään niin päästään kuntopyörään? Jos ei ole mitään asiaa mihinkään niin miksei aja sillä? Luultavasti siksi että maisemaa katsellessa kuntoilu on mielekkäämpää. Hän voisi kysyä sinulta saman asian toisinpäin, miket aja puolta kevyemmin kulkevalla ajoeuvolla tuplasti kauemmas?
Jälleen tähän että ihmisillä on eri haluja ja tarpeita

Jukka

[Premnas]

Kyllähän se joskus risoo ku tavallisilla pyörillä menevät triken ohi..

Täytyy myöntää että välillä on alkanut himottaa ostaa myös kaksipyöräinen nojakki tuon triken rinnalle. Että pääsisi vetelemään niitä hurjia vauhteja ja kurveissa voisi paremmin kantata (ok, trike ei ihan helposti kaadu mutta tähän mennessä olen pari kertaa saanut jomman kumman eturenkaan nousemaan ilmaan tiukemmassa kurvissa). Toisaalta kun ajattelen, että eikö 20kmh keskinopeus jo riittäisi. Ja sitten toiset vetelee jotain 30kmh keskareita?

Sitten kun taas ajattelen, miksi alunperin juuri triken hommasin: ettei tarvitse pysähtyessä ajatella, kuinka pitävälle alustalle saa jalkansa laskettua ja voi ajaa ongelmakohdissa niin hiljaa kuin tarvis, on trike ollut todella kätevä. Talvellakaan en nähnyt sen kanssa kauheita ongelmia, muutaman kerran vähän liian paksu lumi tai niin liukas kohta, että trike jäi sutimaan vaikka oli nastat alla. Tuommoisina lumi&jää -päivinä kävellenkin olisi jo hankalaa, trikellä sentään pysyy pystyssä. Trike on helppo lastatakin, kun nököttää nätisti paikoillaan eikä kaadu.

Ei trike ole maantiekiitäjän veroinen nopeudessa, mutta suhteutettuna painoon yms. ihan tarpeeksi kiitäjä, kunhan polkijasta löytyy lisääntyvän ajon myötä kapasiteettia.

[jviirret]

Toisaalta kun ajattelen, että eikö 20kmh keskinopeus jo riittäisi. Ja sitten toiset vetelee jotain 30kmh keskareita?

Melko reikäpää saa olla jos tavallisilla kevyenliikenteen väylällä ajaa satunnaisen välin 30km/h keskinopeudella. Olipa pyörä mikä tahansa. Sen verran niillä on jo routamonttuja, pimeitä risteyksiä ja pakollisia pysähtymisiä. Mahtaako tuohon päästä edes vakiomopolla?
Toki taajamien ulkopuolella onnistuu sitten monellakin tätä foorumia seuraavalla.

Jukka

[Premnas]

Siis joo, unohdin kokonaan että tuolla kaupungissa tai klv:llä ei tietenkään voi ajaa niin kovaa, jo 20kmh keskareilla tekee tiukkaa juuri muiden liikkujien ja varsinkin tien kunnon vuoksi. Eihän semmosessa höykytyksessä viitsi kovaa ajaa, vähemmästäkin hajoaa tai vähintään irtoo hampaat..

Esim. kun ajaa Raisiosta Naantaliin, niin enempi tien kunto pienentää keskinopeutta kuin vaikka ylämäet.

Miksi muuten tuntuu että kaupunkiajossa pääsee nopeammin paikasta toiseen kuin vaikka maantieajossa, vaikkei tarkoituksellisesti edes aja kovempaa vaan juuri päin vastoin?

[Mustasudenkorento]

Miksi muuten tuntuu että kaupunkiajossa pääsee nopeammin paikasta toiseen kuin vaikka maantieajossa, vaikkei tarkoituksellisesti edes aja kovempaa vaan juuri päin vastoin?

Liittyisiköhän jotenkin siihen kun kaupungissa maasto ja näkymät vaihtuvat joutuin, maantiellä saatat tuijottaa samaa suoraa vaikka kuinka kauan...
itseä ainakin ärsyttää tosi pitkät suorat kun tuntuu että ne ei lopu...

[jori]

Miksi muuten tuntuu että kaupunkiajossa pääsee nopeammin paikasta toiseen kuin vaikka maantieajossa, vaikkei tarkoituksellisesti edes aja kovempaa vaan juuri päin vastoin?

Taajamiksi sanotaan alueita, joilla paikkoja ja toisia on taajassa, eli tiheässä lyhyen matkan päässä toisistaan. Kaupungeiksi alueita, joissa paikkoja on erityisen paljon pienellä alueella niin lyhyen matkan päässä toisistaan, että ne saavuttaa hitaammallakin vauhdilla lyhyessä ajassa.

Jori

[Premnas]

Miksi muuten tuntuu että kaupunkiajossa pääsee nopeammin paikasta toiseen kuin vaikka maantieajossa, vaikkei tarkoituksellisesti edes aja kovempaa vaan juuri päin vastoin?

Liittyisiköhän jotenkin siihen kun kaupungissa maasto ja näkymät vaihtuvat joutuin, maantiellä saatat tuijottaa samaa suoraa vaikka kuinka kauan...
itseä ainakin ärsyttää tosi pitkät suorat kun tuntuu että ne ei lopu...

Niinpä joo. Eikä noihin suoriin auta edes kovaa ajaminen, kun silti tuntuu että kestää, kestää, kestää. Vasta jos suoran loputtua tulee joku kurvi niin huomaa ajaneensa kovempaa. Kyllä vaikka välillä ärsyttää jos on hirveästi rasittavia ylämäkiä, ne kuitenkin tekevät jotain vaihtelua ajoon ja toisaalta jossain vaiheessa on myös se pakollinen alamäkikin.

Osaatteko muuten sanoa, miksi hyvin loivasti nouseva (niin ettei välttämättä edes ajossa huomaa siis silmällä katsottuna) ylämäki on paljon rasittavampi kuin selkeä ylämäki? Ärsyttää kun yhtäkkiä tuntee lisääntyvää vastusta ja yrittää kompensoida vauhdin hiljenemisen kovempaa polkemalla, mutta siltikin vauhti hiljenee, eikä edes välttämättä näe mitään ylämäkeä missään.

[irakas]

Miksi muuten tuntuu että kaupunkiajossa pääsee nopeammin paikasta toiseen kuin vaikka maantieajossa, vaikkei tarkoituksellisesti edes aja kovempaa vaan juuri päin vastoin?

Liittyisiköhän jotenkin siihen kun kaupungissa maasto ja näkymät vaihtuvat joutuin, maantiellä saatat tuijottaa samaa suoraa vaikka kuinka kauan...
itseä ainakin ärsyttää tosi pitkät suorat kun tuntuu että ne ei lopu...

Niinpä joo. Eikä noihin suoriin auta edes kovaa ajaminen, kun silti tuntuu että kestää, kestää, kestää. Vasta jos suoran loputtua tulee joku kurvi niin huomaa ajaneensa kovempaa. Kyllä vaikka välillä ärsyttää jos on hirveästi rasittavia ylämäkiä, ne kuitenkin tekevät jotain vaihtelua ajoon ja toisaalta jossain vaiheessa on myös se pakollinen alamäkikin.

Osaatteko muuten sanoa, miksi hyvin loivasti nouseva (niin ettei välttämättä edes ajossa huomaa siis silmällä katsottuna) ylämäki on paljon rasittavampi kuin selkeä ylämäki? Ärsyttää kun yhtäkkiä tuntee lisääntyvää vastusta ja yrittää kompensoida vauhdin hiljenemisen kovempaa polkemalla, mutta siltikin vauhti hiljenee, eikä edes välttämättä näe mitään ylämäkeä missään.

Minulla on SH4:ssä

vesivaaka eli vatupassi, josta näkee mennäänkö ylä- vai alamäkeen. On juuri em. tilanteissa hyvä, kun rupeaa epäileen, että mikä tässä mättää, kun ajaminen tuntuu raskaalta.

Sakari

[optimistx]

Tuttu havainto tuo näkymättämään mäkeen väsähtäminen.

Matkailuani on mukavoittanut ratkaisevasti sykemittariin kytketty äänivaroitus vissin sykkeen ylityksestä. Ja siihen liitettynä pyhä päätös, että varoitusta on toteltava heti ja mukisematta.

Ääntä ei tarvitse vilkuilla, se herättää, kun tarvitaan.

Sydän kumma kyllä tietää, mikä TUNTUU hyvältä ja mikä ei. Siksi kai sanotaan tunteiden olevan sydämessä.

[jori]

Sydän kumma kyllä tietää, mikä TUNTUU hyvältä ja mikä ei. Siksi kai sanotaan tunteiden olevan sydämessä.

[Paavo]

Miksi muuten tuntuu että kaupunkiajossa pääsee nopeammin paikasta toiseen kuin vaikka maantieajossa, vaikkei tarkoituksellisesti edes aja kovempaa vaan juuri päin vastoin?

Liittyisiköhän jotenkin siihen kun kaupungissa maasto ja näkymät vaihtuvat joutuin, maantiellä saatat tuijottaa samaa suoraa vaikka kuinka kauan...
itseä ainakin ärsyttää tosi pitkät suorat kun tuntuu että ne ei lopu...

Poikkesinpa kerran pitkähkön hiihtolenkin päätteeksi pilkkopimeälle ladulle. Kokemus jäi mieleen: saatoin tuntea korkeusvaihtelut jaloissani, mutta vaikka olin ponnistelusta väsynyt, katosi varsinainen rasitus johonkin. Lopulta alkoi tuntua, että kumpuileva latu kuljettaa minua kuin virtaava vesi. Päivänvalossa mieli tekee tepposensa ja edessä nouseva ylämäki näyttää todellista jyrkemmältä ja vastatuuleen tahkottava suora loputtomalta. Kestävyysurheilu on selvästi mielen ja ruumiin yhteispeliä. Maantiellä pitäisi kai käyttää pitkää lippaa, ettei näkisi liian kauas.

[jori]

Kestävyysurheilu on selvästi mielen ja ruumiin yhteispeliä. Maantiellä pitäisi kai käyttää pitkää lippaa, ettei näkisi liian kauas.

Tai katsoa eteensä tyynen rauhallisesti, kuten sivuille, vain maisemaa ihaillen. Tulevasta murehtiminen on juuri se, minkä välttämiseksi mm. Zen harjotuksia tehdään. Pitkä lippa taitaakin olla länsimainen zen-harjoitusväline.

Jori

[Premnas]

Joo, ja kannattaa ajaa vain yöllä. Silloin ajaa ainakin kaks kertaa kovempaa kuin päivällä (tai siis siltä se näyttää/tuntuu). Sama jos juoksee yöllä on kuin gepardi, mutta jos saman tempun tekee päivällä, on kilppari.

Kohta menen ulos menettämään hermoni matkamittarin virittelyssä triken lokarinpidikkeeseen.