Re: Nojapyörä mediassa
PW kirjoitti:Onko tuohon joku konsti kun muistan tänne joskus jaetun myös muurin takaa juttuja?
Wikströmin banaani kerää katseita
Julkaistu 4.7.2018 6:00
TILAAJALLE
Wikströmin banaani kerää katseita — Kinnerin käyttäjä ei tavallista pystypyörää enää uskaltaisi käyttääkään
Keltainen umpipyörä on Imatran seudulla lajinsa ainoa, eikä muita vastaavia liene koko maakunnassa.
Piia Kaskinen
Petri Wikströmin menopeli kääntää päät kaikkialla.
Petri Wikströmin menopeli kääntää päät kaikkialla.
No olkoon, kyllä tätä saa kutsua banaaniksi, myöntyy Petri Wikstöm. Ehkä hän myöntyy sen takia, että lapsenlapset kutsuvat hänen menopeliään banaaniksi jo nyt.
Tuolta maailman suosituimmalta hedelmältä kulkupeli todellakin näyttää. Suomeksi sen nimi on kinneri, englanniksi velomobile: se on kolmipyöräinen umpinojapyörä.
Rakensi itse kymmenkunta nojapyörää
Wikström innostui pyöräilystä reilut kymmenkunta vuotta sitten. Taustalla oli ajatuksia muun muassa kunnon kohottamisesta ja vihreästä maailmankuvasta.
Aluksi mies ajeli ihan normaaleilla vehkeillä, mutta sitten kuvioon tulivat avonaiset nojapyörät. Samoin muunlaisetkin erikoisemmat ajokit, esimerkiksi tandem, jolla voi lähteä reissuun vaikka vaimon kanssa.
Wikström rakensi itse omat nojapyöränsä. Ensimmäisen hän teki puusta, seuraavien rungot olivat terästä. Jos yhdestä tuli tavalla tai toisella epäkelpo, hän käytti sen osat seuraaviin.
— Kymmenkunta nojapyörää olen varmaan rakentanut. Niistä on vielä jäljellä pari — kolme käyttöpyörää.
Umpipyörän rakentaminen tuntui kuitenkin turhan isolta hommalta. Kuomun tekeminen nielisi hirmuisen määrän tunteja ja materiaaleja, mies mietti.
— Vaikka aiemmin, 1940- ja 50-luvuilla ihmiset rakensivat näitä paljon itse. Lehdissä julkaistiin näiden piirustuksia, ja Suomessa oli näitä ehkä noin 5 000.
Kultakaudellaan kinneröinti oli niin suosittu harrastus, että 1940-luvun lopulla Helsingin Eläintarhassa pidettiin niille Pohjoismaiden mestaruuskilpailut.
Nyt umpipyöriä valmistaa enää muutama firma Euroopassa.
Keltainen kinneri kätkee sisäänsä ohjaustangon, johon on laitettu myös vaihteet ja jarrut. Etupyörät kääntyvät, takapyörä vetää. Myös takavalo ja sivupeilit ovat hyvät olla olemassa.
Keltainen kinneri kätkee sisäänsä ohjaustangon, johon on laitettu myös vaihteet ja jarrut. Etupyörät kääntyvät, takapyörä vetää. Myös takavalo ja sivupeilit ovat hyvät olla olemassa.
Sitten tuli huhtikuu 2018, ja Wikström täytti 60 vuotta.
— Siinä kohtaa poikani olivat sitä mieltä, että kyllä tämä nyt hommataan.
Uudet kinnerit maksavat noin 7 000 — 8 000 euroa, Wikström hankki keltaisen komistuksensa käytettynä.
Umpipyörällä ajaminen on ihan erilaista kuin pystypyörällä. Tarkemmin sanoen
mukavampaa, Wikström kertoo. Tässä eivät rasitu sen paremmin takapuoli kuin ranteetkaan.
— Tässä kuormittuvat ihan eri lihakset. Kunhan ajaa jonkun 500 kilometriä, niin kyllä ne lihakset sieltä alkavat löytyä.
Ihan samantien syntymäpäiväsankari ei päässyt uutta ajokkiaan ulkoiluttamaan, vaan vasta vapun tienoilla. Heinäkuun alkuun mennessä hän on ajanut sillä noin 1 400 kilometriä. Ne kertyvät pienistä.
— Pari kertaa olen ajanut Lappeenrantaan ja takaisin, mutta muuten tällä on tehty lähinnä kauppareissuja.
Nytkin pyörän istuimen takaa löytyy papereja ja muoveja, jotka voisi kiikuttaa paperin- ja muovinkeräykseen.
Parasta on vauhdin hurma
Suurin syy nojapyörällä, ja umpipyörällä ajamiselle on vauhdin hurma. Ilmanvastus on pieni, ja ajoasentokin mukava, mutta mutkiin pitää ottaa tilaa. Pyörä kääntyy melko isolla säteellä.
Ajoa helpottaa se, että pyörässä on lukkopolkimet, eli jalkoja ei tarvitse kannatella, jotta ne pysyisivät polkimilla.
Tahtoessaan kinnerin voisi tuunata myös sähköavusteiseksi, mutta ainakaan nyt siitä ei olisi juurikaan hyötyä.
— Laillisesti sähköpyörä saa avustaa vauhtia vain 25 kilometrin tuntivauhtiin saakka. Tämä kulkee polkemalla ja tasaiselle reilut 30 kilometriä tunnissa, alamäissä pääsee helposti neljääkymppiä.
Sen sijaan ylämäissä, joihin ei saa vauhtia, meno on raskasta. Kuomullinen nojapyörä painaa moninkertaisesti tavalliseen verrattuna.
Ylämäissä Wikström ohjaa banaaninsa suosiolla pyöräteille, mutta muuten hän tapaa ajaa kaupunkiajot ajoradoilla, maltillisilla vauhdeilla kulkevien autojen joukossa.
Huonoja kelejä varten umpipyörään saisi laitettua vielä kaulurin, jolloin sade pääsee kastelemaan vain pään. Ja oikein huonoja kelejä — tai kilpa-ajoa — varten siihen voisi rakentaa myös täyskuomun.
Tavan pystypyörä: ei todellakaan
Piia Kaskinen
Keltainen kulkija taittaa kilometrit lihasvoimalla.
Keltainen kulkija taittaa kilometrit lihasvoimalla.
Wikströmin varastossa on edelleen muunkinlaisia mankeleita, mutta sitten vapun mies ei ole niihin juuri vilkaissutkaan.
Nälkä ei kuitenkaan tunnu ottaneen laantuakseen. Umpipyörät ovat asia erikseen, mutta nojapyörät eivät: kyllä kai se kaksipaikkainen nojapyörä pitäisi jossain vaiheessa rakentaa, jotta vaimokin pääsisi mukaan, mies mietiskelee.
— Ja toinen juttu: tällä ei kuulemma oikein voi ajaa talvella. Tein kaverille viime talvena nojapyörästä läskipyöräversion, joten kai sellainen pitää rakentaa ensi talvena itsellekin.
Toistaiseksi Wikström on banaaneineen Imatran seudulla melko yksin.
— Joitakin vuosia sitten Lappeenrannassa oli yksi, mutta nyt lähimmät umpipyörät taitavat olla Savonlinna — Joensuu -akselilla ja Lahdessa.
Miksi näin, sitä mies ihmettelee kovasti. Näillä on niin mukava ajaa, etten normaalia pystypyörää enää halua käyttääkään, hän sanoo.
— Pelottaa semmoinen korkeus. Sieltä kun tipahtaa, niin pää kyllä kopsahtaa pahasti.
