TKorho kirjoitti:jori kirjoitti:Jousen pitää olla valmiiksi pänningissä niin, että maantiekäytössä jousitus normaalisti pyörän päälle istuuduttaessa juuri ja juuri painuu.
Voitko hieman laajentaa tätä filosofiaa? Kuulostaa aika kovalta. Onko tuo tunnettukin viritystapa?
"Tarttee jäykemmät jouset!"
Ei tähän mitään vakiintunutta viritystapaa ole, kas kun maantiekäytössä jousitusta tarvitsee vain nojapyöräilijät, eikä niistäkään kaikki.
Maastopyörissä käytetään esikiristyksenä neljänneksen painumaa ja paremmissa iskareissa on lukot, jotka jäykistävät iskarit ylämäkien runnomista varten. Iskari kun kuluttaa polkemisenergiaa. Tästä samasta syystä maantiepyörissä ei tavallisesti ole lainkaan iskunvaimennusta. Nojapyörässä takapään vaimennus on mukavuustekijä, mutta joustaminen polkemisen tahdissa (pompotus) syö energiaa, siksi sen laajuutta kannattaa rajoittaa.
Ulosjouston matkan rajoittaminen rajoittaa takajousen pienten voimien amplitudia katkaisemalla liikematkan mekaanisesti, ulosjoustonopeuden rajoittaminen (rebound) on toinen. Tuo tarkoittaa, että jousen ulosjoustoa hidastetaan sisäänjousoon verrattuna. Takaisinjouston vaimennuksen suurentaminen yhdessä pienen ulosjoustomatkan kanssa tuottaa tilanteen, jossa kuoppaisen alusta aiheuttama pumppausliike puristaa jousta kasaan, ulosjoustomatka lisääntyy ja pahoissa paikoissa jousitus poimii myös kuopan pohjat. Tasaisella taas jousi painaa männän ulos ja polkemisen aiheuttama pompotus vähenee. Hitaiden liikkeiden vaimennuksen kasvattaminen on kolmas tapa, mutta se vaatii simmibrikkapakan modifiointia iskarin sisältä. Tai iskariöljyn vaihtamisen jäykempään.
Jousten jäykkyys ei sinänsä vaikuta tähän, vaan on oikeastaan parempi, kun nojapyörässä on hitusen pidempi ja löysempi jousi, joka on puristettu kovempaan esijännitykseen. Tällöin tuo kuvaamani esijännitys-takaisinjousto viritys toimii paremmin ja jousitus puristuu helpommin liikevaransa keskiasentoon kuoppaisella alustalla. Nojapyörälle pomppuinen alusta kun on maastopyörälle varsin tasainen.
.
