Lähtökohtaisesti niin kevyet kiekot kuin budjetti, kokonaismassa yms mahdollistaa.
Mutta mutta. Järkevintä on että on edes jotkut kiekot. Ja painoa saa helpoiten poissa halvoistakin miettimällä millaset renkaat päälle vetää. Samalla tulee hoidettua vierintävastusasiat kuntoon.
Kun rengastus on kunnossa ja keventymisen edut on subjektiivisesti koettu olemassa oleviksi niin sitten seuraavaksi miettimään miten saada vanne kevyemmäksi lujuuden/kestävyyden siitä kärsimättä.
Kun tuo vannepuoli on mietittynä niin pinnoistakin voi keventää, niiden määrällä, montako ristiin rihtataan ja että käytetään ohennettuja pinnoja.
Suurin tarve kevyisiin kiekkoihin, noin yleensä mutta erityisesti kehämassaltaan, on ajossa jossa on paljon kiihdytyksiä ja/tai nousumetrejä tulee paljon. Mitä vähemmän kehämassaa, sitä nopeammin esimerkiksi cyclo-cross kisoissa saa välineen kiihtymään mutkasta tai vähemmällä energian kulutuksella.
Jos kuitenkin on kyse enemmän maantiellä ajosta ja vauhdit on mahdolliseta pitää pääosin 25 km/h tasolla tai yli niin olisin enemmän huolissaan aerodynamiikasta kuin kehämassoista. Maantiellä kun voi opetella ajamaan myös painavammilla kiekoilla pyrkien tasaisempaan vauhdin pitoon ja polkemistekniikkaan ylämäissä hidastelun ja nykivän polkemisen sijaan.
Mulla on maasturissa tällä hetkellä täyshiilikuituiset kehät, ohennetut pinnat ja lähes maantienakkien painoiset maastosliksit, tubelessina tietysti. Laite käyttäytyy näillä aivan eri lailla ajaessa kuin että alla on raskaammat ja eritoten huonommin rullaavat renkaat. Maasturissa painopiste ei kuitenkaan ole painossa eikä edes aerodynamiikassa vaan että miten saada mahdollisimman paljon "etuja" ulosmitattua noista keveistä ja hienohkolla kuviolla olevista maastoslikseistä. Nuo uudet kehät on hiilaria siksi että ne ovat leveimmät mitä kehtasin hommata ja eivät silti paina enempää kuin normaalit alumiiniset, ja ovat vähintään tuplaten paremmin kestävät. Näistä mun maastosliksit tykkää !
Maantienojakeissa olen ajanut kolmenlaisilla kiekoilla. Yhdet on kasattu uusiksi ohennetuilla pinnoilla ja Hopen takanavalle, tuubivanteet on Arc en Ciel eli 80-90 -lukujen yhdet keveimmistä vanteista. Etukiekko painoi 600g ja takanen 808g ja siihen lisäksi pakka sekä Tufo S3 Lite 195-grammaiset tuubit. Onhan herkät kiekot ajaa mutta ei taatusti nopeimmat mun maantielenkeillä.
Eniten kilsoja on tullut ajettua, etenkin viime kesänä, uusiksi kasatuilla "treenikiekoilla" joissa on DT-Swiss R520 (-grammaiset) semi-aero vanteet (32mm syvä pisaraprofiili) ja niihin laitoin sitten litatut aeropinnat radiaalina 2-ristiin taakse. Päällä on olleet Conti GP4000S 23-622 sekä Attack 22-622 & Force 24-622 gummit. Kehillä on painoa mutta ovat mukavat ajaa ja nopeudessa ei häviä mun "kisakiekoille" käytännössä lainkaan.
Kisakiekot on sitten semi-kapistukset eli takana on 60mm syvä kiinankuitu tuubikehä, 2.0/1.8 ohennetut pinnat sekä Hope-napa ja etukiekko on Roval jossa laatikkokehä, 18 litattua radiaalia pinnaa ja itse tehty 60mm syvä vannekate (+200g). Päällä Conti Podium 19-622 tuubit. Melkein yhtä mukavat ajaa kuin noi treenikiekot mutta yllättäen ei juurikaan nopeammat.
Seuraavat maantiekiekot tulee etuvetoseen ja molemmat on täyshiilarisilla 23-milliä leveillä ja 88-milliä syvillä "hookless"-avokehillä. Pinnat litatut ja 2-ristiin sekä levarinavat. Päälle tulee Schwalbe One 23-622 tubeless-ready gummit ilman sisureita.
Näistä voi päätellä millä mennään ja mihin kannattaa keskittyä... noi mun "kisakiekot" onkin jo Nokialla koeponnistettu 2013 ja kyllä niillä pääsi syksymmällä 13:08 aikaan kympin tempopätkänkin. Toivottavasti uusilla kiekoilla sitten vähän kovempaa...
Ja ennen kuin kukaan innostuu haukkumaan levyjarrut painaviksi, mulle tulevat levyjarrusatulat ja levyt painaa alle 100g enemmän kuin etuvetosessa tällä hetkellä olevat vannejarrut. Toki navat painaa ihan pikkasen enemmän mutta ihan sama. Ja ne kehät tilataan ilman jarrupintoja, jos sillä jokusen gramman sais pois. Laitetaan sitten pari desiä vähemmän vettä juomapulloon jos kisassa on epäilys että painoedusta olisi hyötyä.