vph kirjoitti:vaaka kirjoitti:Oikean halkaisijan saavutettua pyörityksen idea on jatkaa tehon tuottoa entisen halkaisijan mukaisen liikeradan eteen viemisellä poljinta edistäen halkaisijan plus polkimen ja kengän vaikutus halkaisijalla. Ympäri ja alkumomentin mukaan, ei pois päin kampikeskiöstä.
Okei.
Sen verran vaikeeta, että taidankin antaa olla. Mä näitä kampia poljen kai viimeiseen asti.
Tai voi leikillisesti ajatella, että: Kumpi ja Kampi tappeli, Kumpi voitti 
No nyt tulee kyllä niin syvällistä juttua että taisin tipahtaa jo ensimmäisen sivun jälkeen kyydistä 
.
HP Velotechnik Scorpion 2009-, Optima Cheetah 2014-, Charge Cooker maxi 2 2016- ja VeloMotion Sequoia 2017.
Auttaisiko tämä? Runttauksessa voiman tuotto suuntautuu sivulta katsoen näin: - siis takaa eteen jalkaa liikuttaen polvea oikaisemalla.
Pyörittäessä kuin hymiön silmä, mutta täyden ympyrän tehden 
Ei ole vaikeaa ja ei kannata loputtomiin ajatella, vaan Niken sanoin just do it. Osaatte kyllä piirtää ympyrän kädellä sivuttain. Ei jalalla ympyrän piirtäminen ole vaikeampaa. Kampi vielä lukkojen kanssa ohjaa oikealle halkaisijalle, joten polkaisu on helpompi kuin vapaalla kädellä piirto.
Jos muu ei auta, laittakaa piirtoväline kipristettyjen varpaiden otteeseen poikittain jalkaterään nähden ja piirtäkää sivulla olevaan pintaan ympyrä. Seuraavaksi piirtäkää kampien halkaisijan kokoinen ympyrä. Muistakaa tunne jälkimmäisestä ja hypätkää pyörään ja toistakaa ajouranne loppuun asti 
Tuntona pyöritys tuntuu jaloissa valtavan kevyeltä ihan kuin sotkisi ykkösvaihteella kadenssilla 120. Erona on se, ettei tarvitse isommalla vaihteella noin nopeasti polkea ja pyörä liikkuu nopeasti. Oikein tehtynä pyörä liikkuu nopeammin kuin runttaamalla. On treeni- ja yksilöllisen anatomian kysymys sekä liian suuren vaihteen välttämispakko pyörittäessä, kummalla tavalla jaksaa pidempään. Harvakseltaan pyörittäen lenkkienkkani 120 km päivässä, enemmistö pyörittäen, seuraava enkka 186. Ymmv.
Älkää turhaan murehtiko ja miettikö kesken ajoa koko ajan yksityiskohtia, kun työ tekijäänsä opettaa.
Kun polkimilla on alkuvauhtia hyvästä kadenssista ja jo aiemmassa osassa polkaisua tehdystä pyöreästä liikkeestä johtuen, alkuvauhti tuuppaa jalkaa oikeaan suuntaan, joten ei arvitse kuin myötäillä suuntaa, johon kammet ovat jo viemässä jalkaa. Homma sujuu korkeaan kadenssiin päästyä itsekseen tai lähelle sitä. Kun vielä välillä muistaa antaa vähän tehojakin pyöräytykseen muulloinkin kuin runttaamalla, pyörityksen suunta ja tehon tuotto muuttuu puoliautomaattiseksi. En ole niin paljon harjoitellut, että osaisin sanoa kokemuksesta, saako pyörityksen täysautomaattiseksi.
Pyörityksessä pelkään, että liian moni yrittää tietoisesti ajatella, mitä pitää tehdä ja sitten toteuttaa sen liikkeen. Valitettavasti kun liike ei ole tuttu, pienikin kadenssi on helposti liian suuri tietoiselle ohjaukselle. Siksi moni tarvitsee ahaa hetken ja sitä auttaa mielikuva päässä siitä, mitä yrittää tehdä. Kun hommassa on oppimiskurvia riittämiin, voi auttaa vain puolen kierroksen pyöritys, tai jopa alle. Jos runttaa perinteisesti, voi myös ruopaisuliikkeellä vetää alas heti perään. Siten voi lihaksia totuttaa ruopimalla seistessä. Silloin syntyy kulma liikkeeseen ja en usko sen olevan ongelma muistiin jäämisen kannalta.
Kaikki osaavat ruopia, joten sen pitäisi olla automaattinen liike, kun vain pistää mieleen sen, miltä se tuntuu jalassa. Seuraava harjoitusvaihe on nostaa polvi ylös, runtata perinteisesti alas, kunnes jalka osuu maahan ja sitten ilman taukoa samasta liikkeestä ruopaista. Älkää murehtiko vielä kulmikkaasta liikkeestä mitään, kun pyöritys kammen kanssa on väkisin pyöreämpää kuin seisten harjoittelu. Kun runttaus ja välitön ruopaisu on tunnolta mielessä, pyörällä kokeilu on vuorossa. Silloin voi yrittää välttää 90 asteen suunnan muutosta, mutta hiljaa hyvä tulee ja ei ehkä kannata asettaa tavoitetta liian ylös. Kun kulman teko on tuttua, jokaisen noin kymmenen asteen pyöristys liikkeeseen pois suorasta kulmasta pitäisi tehdä pyöräytyksen puolikkaasta vähemmän tehoa vaativan. Koska kampea ei yritetä lytätä lyhyemmäksi.
Lyttäys loppuu vasta pyöreällä liikkeellä, mikä ihannetilassa vaatii hieman yli kampien halkaisijan kokoista liikerataa pyöritykselle. Ei ole helppoa. Lyhyillä kammilla on helpompaa tehdä puhdas ympyrä, joten jos sellaisia ei ole vielä, mars nojapyörätapaamisiin
Kun ensimmäinen kulma on edes osin pyöristetty, idea on tuttu ja pitäisi olla helppoa pyöristää kaikki mutkat ja tuottaa tehoa ainakin kolme neljäsosaa kierroksesta hyvin ja hieman yhdessä neljäsosassa. Loppu vaatii kilometrejä ja varmistuksen riittävän suuresta pyörityksen halkaisijasta. Meni vajaa vuosi liian pienen halkaisijan havaitsemiseen höh. Sitten liikkeen pyöristäminen muuttui helpommaksi heti, kun en hukannut voimia kammen lyhentämisyritykseen väärään suuntaan väärään aikaan pyörittämällä.
Riittävän halkaisijan ahaa elämys minulle tuli, kun ylämäkeen kaahatessa tri pyörällä pyörittäessä tunsin jalkapöydän painautuvan kengän yläosaa vasten ja muistin, miten maastopyöräkenkä venyi pois kammista päin. Maantiekenkä ei tehnyt samaa, joten yritin kaikin voimin nostaa jalkapohjan kengän pohjasta testatakseni pienempää tehon häviötä. Silloin äkkäsin tekeväni niin suuren halkaisijan kuin mahdollista ja pyörityksen vastus väheni ja vauhti kasvoi.
Ehkä jollekin muullekin ajatusahmotelmana voi myös tulla oivallus siitä, että yrittää nojapyörällä vetää ruopaisun putoavan liikkeen loppumisen jälkeen polkimen niin lähelle itseään kuin mahdollista pyrkien irrottamaan jalan kengän pohjasta ja sitten jalkapallon potku kampea nostaessa ylös. Liikkeen pitäisi tuntua erilaiselta kuin pallon potkaisu, kun jalka nousee, koska kampi pyöristää hieman liikettä. Tarve on vain pyöristää liikettä vielä enemmän kuin ruopaisu tai potku tekee, koska molemmat ovat auoria liikkeitä.
Suora vs pyöreä liike on helppo havainnollistaa rasvalla kämmenellä, joka liikkuu suorana toisen käden hauiksen poikki. Kontaktia on vain hauiksen etupuolella ja jotta rasva leviäisi koko käden ympäri, on kämmenellä tehtävä pyöreä roisen käden igoa hipova liike. Sama periaate polkemiselle. Jos polkimessa olisi jalkaterän suuntainen vesilasi, runttaus sylkäisisi veden eyeen pääosin. Kun pyöräyttäessä vettä lentäisi kaaressa noin puolen pyöräytyksen ajan. Jos olisi vesiletku, ja valtava kadenssi ja seurataan vain letkun nokkaa, suihkun tiheä osa muodostaisi ympyrän. LED polkimessa piirtää ympyrän, runttaa tai ei mutta pitkän valotusajan videossa pimeässä kuvaten ympyrään tulisi eri kirkkauden kohtia runtatessa vs pyörittäessä. Pyörittäessä ei kampi hidastu ja joka asento lähettää kameraan yhtä paljon valoa. Runttauksen jälkeen kampi hidastuu seuraavan runttauksen täyteen vauhtiin kiihdytykseen asti.
Hatusta luvut repien runtatessa kampi kulkee maksiminopeutta vain muutaman kymmentä astetta kierroksesta ja sitten joutuu seuraavan runttauksen aikana kiihdytykseen. Pyörittäessä kiusataan heikompia lihaksia, jolla on kuormitusta sydämelle ja keuhkoille, mutta kampea ei tarvitse kiihdyttää, kun vauhti ei putoa kammessa. Kammen nopeuden muuttumattomuuden etu katoaa metaboliseen rasitukseen treenaamattomilla, mutta se korjautuu.
Liika mietintä haittaa suorittamista, siksi yksi idea päässä on useimmille maksimi treenatessakin, joten lukkopolkimilla jalkapohjan irrotusyritys kengän pohjasta lienee vaikein asia, mitä ehtii ajatella useamman pyöräytyksen aikana. Siksi on ok hakea pienin askelin parannusta monin hiomiskerroin. Siksi ei ole realistista odottaa heti alkuun kaiken oppimista tai olettaa pystyvänsä tiedostamaan kaikkea, mitä tekee. Puhumattakaan tietoisesti ohjaamaan koipea joka suuntaan per pyörotys per jalka. Siksi fiilispohjaisuus edellä menisin. On hyvä oppia kuuntelemaan jalkojen tuntua eri liikkeissä, jolloin taitoa voi käyttää tlläpitämään pyöreää polkaisua. Pelkkä kuuntelu on pois toteuttamiselta, joten Nike oli oikeassa just do it kommentilla. Kun vain vähän kerrallaan parantelee eri osia polkaisusta, kunnes joka suuntaan pyörii vastuksetta, eli liikerata on riittävän suuri. Paholainen on yksityiskohdissa ja ilman riittävän suuren halkaisijan pyöritystä ei tiedä vastuksettomuuden maksimia. Siksikin on tarpeen liioitella pyörityshalkaisijaa.
vaaka kirjoitti:Kun vain vähän kerrallaan parantelee eri osia polkaisusta, kunnes joka suuntaan pyörii vastuksetta, eli liikerata on riittävän suuri. Paholainen on yksityiskohdissa ja ilman riittävän suuren halkaisijan pyöritystä ei tiedä vastuksettomuuden maksimia. Siksikin on tarpeen liioitella pyörityshalkaisijaa.
Tai hankkia saman tien niin lyhyet kammet, että kaikki pyörityshalkaisijat ovat riittävän suuria. Minulla on 115 mm kammet. Hyvin kulkee, eikä tule mieleenkään runtata. Lyhyet - siis oikeasti lyhyet- kammet opettavat pyörittämään ilman vuosikausien harjoittelua ja mielen piiskaamista -itsestään.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Nostaa vaan kadenssia niin ei tarvi edes kampia lyhentää. Aluksi saattaa tosin vauhti pudota ja kestävyys samalla kadota. Ainakin mulle kävi aikanaan noin, mutta kyllä ne sieltä takaisin tuli kunhan tottui kierroksiin 
Kovin tehdään yksinkertaisesta asiasta monimutkaista
jooseha kirjoitti:Nostaa vaan kadenssia niin ei tarvi edes kampia lyhentää. Aluksi saattaa tosin vauhti pudota ja kestävyys samalla kadota. Ainakin mulle kävi aikanaan noin, mutta kyllä ne sieltä takaisin tuli kunhan tottui kierroksiin
Tämähän tässä juuri oli ongelmana, kun ei kulje kuten pystypyörällä. Jos nojapyörällä pitää pitkillä kammilla muuttaa polkemistekniikkaa niin, että: "saattaa tosin vauhti pudota ja kestävyys samalla kadota", niin mikä panee uskomaan, että nojapyörästä on mihinkään. Siksi on hyvä laittaa saman tien lyhyet kammet ja polkea heti luonnollisesti, mukavasti ja nopeasti pyörittämällä kohti auringonlaskua.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Mä opettelin sen pystärillä, jolloin oli myös nuo "ongelmat"(tottumuksen puute) vaikka siinä pyörässä olikin 15 cm kammet Nojakkiin pyörittämisen siirtämistä en osaa mieltää ongelmaksi.
Kuten kirjoitin olen jorin kanssa samaa mieltä siitä, että lyhyet kammet auttavat oppimisessa. Minulla on 160 mm kammet ja ne eivät tunnu paljon helpommilta kuin tri pyöräni 172,5. Eroa on ja olettaisin pituiselleni ei niin pitkäjalkaiselle laskurien suosittavan 145-150 mm mittoja ja moni täällä tuntuu menevän reilusti sen alle. Kun osaan jo pyörittää jossain määrin ja nojakilometrejä puuttuu, en voi vielä tehdä informoitua päätelmää siitä, teenkö mitään kammilleni lyhennyksen suhteen. 115 mm kammet näillä välityksillä tekee alimmat vaihteet ja ehkä pienimmän eturattaan turhaksi tosin.
Pääpointtini viime viestissäni oli juuri miettimisen välttäminen aluksi. Kun ensin tuntee jaloissa eron sitten vasta kannattaakävelemista ja yksityiskohtia. Vaikka menisin fiilis edellä, ensin ennen pyörän selkään nousua olisi hyvä olla idea siitä, miten muuttaa runttausta. Sitten kun jalat pyörittävät puoliksi itsekseen, jotta sitä ei tarvitse miettiä, jää aivoille aikaa ajatella, mitä on tekemässä. Jolloin vasta voi miettiä jotain monimutkaisempaa optimointia kuin yritä nostaa jalka kengän pohjasta ja yritä venyttää kampea pidemmäksi. Silloinkin yleensä aluksi onnistuu vain neljäsosakierroksen pyöristys kerrallaan. Kakkospointti edellisessä viestissäni oli juuri tuo vanha totuus, että ensin pitää oppia kävelemään ennen kuin juoksee ja jos asettaa tavoitteet kuuseen kapsahtaa katajaan. Baby steps.
joosehan kanssa sama kokemus, eli en huomannut mitään oppimiskynnystä pystäripyörityksestä nojailupyöritykseen siirtyessä. Kun erilaisia kokemuksia on näköjään, voi vain arvailla syitä miksi. Voisiko sillä olla merkitystä, miten kuuntelee jalkojen tuntoa, vastuksen määrää ja kadenssia tai älyllisellä puolella siinä, minkälaista ajatusta käyttää pyöreään liikkeeseen pyöriessä? Minulla on eri ajatus päässä nyt kuin oivalluksen saatuani, kun eka oivallus johti liian pieneen halkaisijaan ja siitä seuraavaan lievästi kulmikkaaseen polkaisun tehon tuoton suuntiin ja ei niin hyviin suunnan vaihtoihin. Ensin pitäisi päästä edes tähän ja siinä em. Ideat ovat ok. Mutta pidemmälle vietynä haen eri älyllisellä mittatikulla puhtautta pyöritykseen. Kierrätän seuraavia mittauskohteita päässäni ja kuuntelen koipiani ja kadenssin suhdetta polkemisen keveyteen silloin, kun en hae kulmatonta pyöreää -tarpeeksi suuren halkaisijan liikettä-. Välillä tehden lisätarkastuksen sydämen ja keuhkojen kestolle kadenssia ja jalkojen kuormitusta vastaan pitkän matkan kestävyyttä tai parin kymmenen kilsan kestävyyttä ajatellen riippuen lenkin pituudesta. Sprinttivedot erikseen molemmissa. En ole ikinä malttanut välttää tykitystä varsinkin alamäkien jälkeen.
Jos rutiini pyöritykselle ja pyöritystä ylläpitävät tehon tuoton ideat ja suuntauksey sekä liikkeen pyöristysideat eroavat, ei ole vaikeaa ymmärtää, että pyörityksen siirto pystystä nojaan voi vaihdella pyöräilijästä toiseen. Minulla kävi mäihä tai sain apua nörttimäisestä asioiden miettimisestä ja testailusta sekä itsensä valmentamisesta. Ei kai se toisen laji tutkailu ja valmentaminenkaan haittaa asioiden tietoiselle tasolle tuomista ja suorituksen muokkausta itsensä kuuntelemisen perusteella. Kokemusta ja taitoa on tuokin.
Mietin, että härskin ketjuun alun perin kirjoittamani vastaus kuuluisi tännekin ja en uskaltanut ristiinpostata eri viestiketjuihin, kun joillakin foorumeilla siitä ei pidetä. Kiitos moderaattorit tänne kopioimisesta.
Sanoisin, että ei pyörityksen oppiminen ole helppoa, joten ei kannata lannistua, jos se ei heti suju. Se on melko epärealistinen odotus. Kannattaa silti jatkaa treenejä. En ole vuoden treeneillä todellakaan täydellinen pyörittäjä ja niksejä on tullut keksittyä eri aikoina, joten nykyinen puhtain versio toistaiseksi on vain alle puolivuotias. Se kertoo oppimisen haasteista, että en silti ole mikään Bradley Wiggins tai Geraint Thomas pyörityksen puhtaudelta tai vaivattomuudelta matkavauhdissakaan. Joko on tietysti minulla paljon pienempi kuin heillä ja tehon kasvaessa tekniikkani hajoaa enemmän kuin heillä. Ratapyöräilijöinä aloittivat ja ne kauheat vauhdit pakottavat oppimaan puhtaan tekniikan. 70 kilsaa tunnissa lakatulla pinnalla ei ole tosin realistista tekniikan oppimisen kannalta, vaikka kova kadenssi auttaakin. Heidän polkaisuliikettä kannattaa katsoa vs enemmistö pro maantiekuskeista. Aika ruman kantikkaita vauhdiltaan vaihtelevia polkaisuja näkyy joillakin pro kuskeilla uci puolella. Voi auttaa Wigginsin ja Thomaksen pyörityksen rytmin toisin sanoen nopeuden muuttumattomuuden katsominen verrattuna 60 kadenssin voimarunnojiin. En tiedä parasta esimerkkiä pro runttaajasta, mutta esimerkiksi Alexander Kristoff ei menestyksestä huolimatta mene puhtaalla tekniikalla, vaan raakaa voimaa käyttäen. Varmasti löytyy rumemmin polkeviakin ammattilaisista.
Lukoilla harjoitellessa ei tarvitse yhtä suurta kadenssia pyöreään liikkeeseen päästäkseen kuin lukoitta, mutta lukoitta ei voi vetää jalalla poljinta edestä taakse kohti itseään. Kun lukottomalla polkien jalka voi kääntyä vapaasti eri suuntiin, lihasten jäykkyys ja venyvyyden rajat on erilaista kuin lukoilla mennen. Useimmille on helpompaa oppia osan ympyrästä pyöräytys lukoitta, kun kadensii on juuri sen alle, ettei kenkä lennä vauhdista pois polkimelta. Eli voi mennä henkilöstä riippuen yli sataseen kadenssi. Silloin kammissa on niin paljon energiaa, että vaikka lopettaisi lihasten käytön, kammet pyörittävät koipia pyöreästi oikealla halkaisijalla. Keskipakovoima pakottaa jalan pohjan painamaan poljinta vain hipaisun voimalla, joten jalat pyörivät varmasti riittävän suurella halkaisijalla. Lisäksi jalat menevät vapaamatkustajina kampien viedessä jalkoja ympäri usean kierroksen ajan ennen kuin kadenssi putoaa ja jalkojen pohjien paine polkimille kasvaa ja halkaisija putoaa vastuksen noustessa.
Epäilen monelle olevan helpointa havaita, miltä riittävän suuri halkaisija ja kulmattomuus pyörityksessä tuntuu, jos kuntopyörällä sprinttaa pienellä vastuksella maksimikadensilla siihen asti, kun jompikumpi jalka irtoaa polkimelta. Siis lukotta ajaen. Ja heti kun saa jalan takaisin polkimelle, lopettaa polkemisen ja antaa kampien pyörittää jalkojaan ja pistää mieleen vaivattomuuden tunteen ja jalkojen liikeradan. Se on pyöreä, eikä kulmikas. Samaan tunteeseen pääsy polkiessa on tavoite, mutta matkavauhdin vaihteella ja kadenssilla aluksi. Tosin kyllä sprintin pyörityksen siivouksestakin on iloa hitaammallekin kadenssille. Pääpaino tekniikkaharjoituksissa pitäisi olla matkavauhdissa.
Noista UCI vakoiluista sen verran, etten tiedä suhtautumista tänne videolinkkien laittoon, kun on nojapyöräaiheinen videoketjukin olemassa ja nämä videot eivät ole edes nojailua, joten yo. viestissä manittuja UCI pro kuskeja voi pyörityksen eroista vakoilla esim. Wigginsin kohdalta Driedaagse De Panne (Englanniksi 3 days of the Panne) etappi 3b kohdalta, missä hän ajaa hallitsevan maantieaika-ajon maailmanmestarin valkoisessa puvussa, jossa on keskellä sateenkaariraidat (myös tour De France 2012 kokonaiskilpailun voittaja ja Olympiakultaa). Geraint Thomasia (Olympiakulta rata-ajosta) kannattaa vakoilla irtiotossa samaten tämän vuoden Milano-San Remo kisassa, eli noin vikat 10 km. Molemmista Eurosportin lähetyksessä suomenkielinen selostaja Peter Selin nosti esiin heidän puhtaan pyöritystekniikkansa. Kun taas Ronde Van Vlanderenin vikat 10 km Alexander Kristoffilla (kaksi monumenttivoittoa kahteen vuoteen, Milano-San Remo 2014 ja Ronde Van Vlanderen 2015 sori spoilerit, jos ette jo tienneet) ennen sprinttiä oli saman juontajan mukaan: "hirveää murikkaa". En muista ulkoa, mutta epäilen Kristoffin sprinttivauhdeissa saavan kadenssin niin paljon suuremmaksi, että tekniikka paranee. Viime jakso LeMond of Cycling -sarjaa Eurosportilla sisälsi haastattelun John Degenkolbilta, jonka tallikaveria Marcel Kitteliä näytettiin sprintissä mittauksineen. En katsonut sillä silmällä, mikä sprintti oli, oliko se kenties viime Tour De Francen vika etappi, jossa Marcel viime hetkellä ohitti Kristoffin. Kittelin syke 184, kadenssi 121, nopeus 74,1 km/h noin hatusta repäisten. Youtubesta luulisi löytyvän kohta kaikki noi kisat, jos ei vielä ole. Suositan em. herrojen vertailua, kun pyöräytyksen ero on niin suuri ulkonäöltään.
Myös seinäjyrkät nousut sekottavat tekniikkaa useimmilta, joten sieltä näkee enemmistöltä UCI Pro pelotonista kaikkea muuta kuin pyöreää voiman tuoton suuntausta kaikilta paitsi parhailta vuorikuskeilta. Joten voi olla hyvä katsoa esim. Tour of Basque Country 2015 3. etappi vikan 5 km matkalta verrataksenne max 16,1 % nousukulmalla Sergio Henao, Nairo Quintana ja "purito" Rodriquezin irtiottoa, kun heillä kammet kääntyvät joltisesti muiden kärsiessä. Nämä ehkä alle 50 kg painavat kapoisat kaverit jakavat kuulemma kovimpien sprintterien kanssa saman ominaisuuden hapenottokyvyssä, eli ovat niin kovia kuin nykytiedon mukaan on inhimillisesti mahdollista. Kun linnunluiselta 45 kg hepulta vaaditaan aika paljon vähemmän happea paljon pienempiin lihaksiin kuin 2000+ W sprinteissä tuottaviin 70+ kg painoisien spritterien lihaksiin, ei liene ihme, että Rodriquezin lempinimi tarkoitaa pikkusikaria, kun hän tallin vaihdon jälkeen ekalla lenkillä mäkeä ylittäessä lensi ohi tallikavereistaan yhdellä kädellä tehden tupakanpolttoliikkeitä, että loppuuko teiltä keuhkot kesken? 
Nyt tuntuu, että alkukevään pyöritysharjoituksista alkaa olemaan jotain hyötyä. Viime aikoina olen koittanut vaan unohtaa koko pyöritystekniikan ja antanut vain mennä. Sitten olen välillä havahtunut siihen, että pyörä kulkee kevyesti ja tekniikka tuntuu olevan kohdillaan.
Avausviestissä mainitsin, että polvi tulee kipeäksi. Varsinkin vasen polvi tuli pitemmillä lenkeillä kipeäksi. Siihen löysin ratkaisun siirtämällä kampia noin sentin eteen päin. Alkuperäinen säätö oli, niin, että kantapää juuri ja juuri ulottui polkimelle polkimen kauimmassa asennossa. Nyt puomin säätö on niin, että kantapää ei aivan yllä polkimelle kauimmassa asennossaan, eli vähän liian kaukana. Mutta tässä asennossa polvi ei tule niin herkästi kipeäksi, joten tämä sopii paremmin minulle.
Ja ennen kuin kukaan kerkiää tähän saarnaamaan lyhyistä kammista, niin minulla on 155 mm kammet, enkä koe tarvetta lyhyemmille.
Saukki
Kaikki linkit
Quatrevelo, Azub Max 26"
"Käläviällä on vain hulluja ja pyöräilijöitä." -Paikallinen sanonta
Minulle ainakin vaikeinta on keväällä nojapyörällä aloitellessa saada pää kestämään se nopeus, jonka kunnon pyöritys ja _tarpeeksi_pieni_vaihde tuottavat. Tunne poistuu kyllä kun pakaralihakset ovat ehtineet tottua taas. Mutta siihen asti tekee koko ajan mieli runtata välillä. Sen tehtyään on vaan näännyksissä ja kipee...
Nyt olen sattuneesta syystä pyöräillyt pystypyörällä sen mitä meillä sanottiin talveksi. Tekniikka on yhtä hukassa kuin reilun tauon jälkeen. Mutta jonkinlainen tekniikka siellä pohjalla nostaa päätään jo viikon kohdalla.
Sinner Demon 2026 2006-> Savenmaa Alku 2009-2012 HP Velotechnik Gekko FX 2012->
Hopea kirjoitti:Minulle ainakin vaikeinta on keväällä nojapyörällä aloitellessa saada pää kestämään se nopeus, jonka kunnon pyöritys ja _tarpeeksi_pieni_vaihde tuottavat. Tunne poistuu kyllä kun pakaralihakset ovat ehtineet tottua taas. Mutta siihen asti tekee koko ajan mieli runtata välillä. Sen tehtyään on vaan näännyksissä ja kipee...
Nyt olen sattuneesta syystä pyöräillyt pystypyörällä sen mitä meillä sanottiin talveksi. Tekniikka on yhtä hukassa kuin reilun tauon jälkeen. Mutta jonkinlainen tekniikka siellä pohjalla nostaa päätään jo viikon kohdalla.
Kyllä se tosiaan on eri tekniikka, jolla nojapyörää kiihdytellään. Lyhyet kammet auttavat sopeutumisessa.
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma
Täällä kyllä runtataan vaikkei pitäis. Tänään just Riku torui mua kun runttasin isolla vaihteella menemään. Kun ei vaan jaksa kauaa pyörittää pienel vaihteella. Sekä onnistun painamaan päkijällä ja jotenkin kantapäällä eteenpäin niin jalkapohjan keskiosa se kaari tullee aika kippeeks 
Olen pyörän käyttäjä, en sen huoltaja.
HPV Gekko Fx 2013-> Optima Baron XS 2014-> Performer Toscana 20/26 2015->
