Kolmiulotteisuus tyyliin ventiseat on pop pinnoitteena muotoutuvalle vaahtomuovillekin. Myös rakenteen koko niskatuessa vaikuttaa siihen, miten pahasti tulee ongelmia. Jos osalle niskaa on aukko niskatuessa, tuuletus auttaa hikoilun ja epämukavuuden välttämisessä.
Ei kai vaahtomuovia paljon tarvitse olla ja siten kovin syvää muotoutuvuutta, kun ei ne kypärän säädöt paljon senttiä syvempiä ole. Varsinkin jos säädöt osuvat niskatuen aukkoon päätä käännellessä ainakin pieniin kääntöihin, ei tarvitse kovin syvää kerrosta vaahtomuovia.
Mukavuudesta sen verran, että jos roikutan päätä takana 30 asteen penkissä, pitkässä reissussa tuntuu jäykkyyttä, kuten myös pää koko ajan pystyyn käännettynä. Asennon vaihtelu auttaa ihan ilman niskatukeakin. Kun vain muistaisi tehdä sitä aina. Haasteellisemmaksi menee makaavammassa asennossa ja silloin niskan sekä hartioiden voimien vaikutus kertautuu, kuten myös monipäiväisissä reissuissa, jolloin ergonomialle ja kunnolle tulee kovemmat vaatimukset. Minulla on ok kunnossa niska, vaikkei ehkä kilpauimarin tai painijan ym. tasoa olekaan. Kun kunto kasvaa ja aloitan kaksinumeroisten tuntien lenkkien vedon puhumattakaan peräkkäisistä päivistä, uskoisin joutuvani turvautumaan niskatukeen. Eroja on varmaan paljon niskatuen koolle, muodolle ja ominaisuuksille pyörästä ja polkijasta riippuen, eikä vain kypärän ominaisuuksien vuoksi.
Aerodynamiikan puolesta olisi kätsää, jos kypärä uppoaa saumattomasti takakatteeseen. Joku sveitsiläinen sikakallis ennätysyrityspyörä tuli katteeseen sovitetun kypärän kanssa.