Komressiosukka

[Pastori]

Mä juon puoli litraa per tunti. Tuntuu asettuvan suuriinpiirtein tuohon toi nesteen tarve.

Mie edelleen opettelen "juopottelemaan", puuttuu janon tunne eikä muista juoda. Yks ilta ihmettelin kun jalkoja paleli ja särki päkiästä - jotenkin aaltomaisesti kipu tuntui ja muuttui. Tuo palelu on tavanomaista, jostain syystä join sitten vettä ja se tuntui heti auttavan - join lisää ja inhottava tunne hävis.

Tämä mun puoli litraa koskee siis ajelureissui ja Nokian kisaa. Muuten juon liian vähän

[J-Drums]

Mie edelleen opettelen "juopottelemaan", puuttuu janon tunne eikä muista juoda.

Tämä taitaa olla varsin yleistä. Pitäisi juoda "kellon mukaan", koska jos ajaessa tulee jano, niin sitten on jo vähän liian myöhäistä, kun nesteellä menee hetki imeytyessäkin.

Sama syömisen suhteen, jos niin pitkään/kovaa vetää, että tarvitsee lisää ekerniaa.

[vaaka]

Olin huono juomaan tri pyörällä ja vielä huonompi nojapyörällä aluksi, vaikka juomasäiliö etupuolelle puettuna on helppo hörppiä vettä letkusta, joka on koko ajan edessä tarjolla. Sen verran laiska olen siivoamaan juomarakkoa, että en viitsi laittaa muuta kuin vettä siihen. Pitäisi suolaa ja energiaa saada myös jo ekan tunnin aikana. Lukemani mukaan pitäisi nesteen olla mahassa 0,5-0,8 % suolaa sisältävää urheillessa, jotta neste imeytyy. Leipä ja suolatut pähkinät esimerkiksi auttavat, jos ei suolapitoista nestettä juo, kuten sopivia mineraalivesiä, joissa on muutakin hyödyllistä. Leivän ph ei ole hyvästä ja mineraalit ovat. Pähkinät ovat hyviä, kun niistä saa energiaa heti ja pitkällä aikavälillä, mutta halvin sekä yleisin maapähkinä ei edes ole pähkinä ja ravinnepitoisuudet haisevat oikeisiin verrattuna. Oikeissa on muitakin hyviä puolia kuin energian saaminen pienestä ja kevyestä tilasta pitkän aikaa ilman valtavaa verensokeripiikkiä.

Juominen on esillä siksi, että on varmaa saada ongelmia pitkällä reissulla juomatta kramppiosastoon.

[janx]

Lisäyksenä, että myöskin reisin krampit ovat kadonneet. Pullosta juomista en oppinut koskaan, joten letkujuotanta on osoittautunut ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi itselle. Aina saatavaville helposti, joten kynnys juomiseen laskee.

[vaaka]

Huomasin saman letkujuomisesta. Ahnaana pysähdyn yleensä pullolle vasta väsyneenä, kun olen niin väsynyt, että koivet tykkäävät niin paljon paussista, että pysähtyminen ei haittaa. Eli venyy nestehukan, siis ylimääräisen väsyn puolelle tyypimlisesti. Siten letku on pop, mutta ei se riitä laiskalle pesijälle suolan sekä energian saamiselle. Ymmv.

[janx]

Mä oon laittanut vähän merisuolaa tankkiin veden lisäksi. Eipä tuota ole tarvinnut pestä. Energian kanssa onkin sitten eri juttu. Siihen minäkään en ole lähtenyt juurikin tuon pesemisen takia.

[vaaka]

Joo ei se suola varmaan pahasti haittaisi rakossa. Käytän Minigrip pussia kuivattujen hedelmien ja suolattujen pähkinöiden kuljetukseen. Paljon energiaa ja tarvittavia ravinteita kevyessä pienessä tilassa.

[vaaka]

Mitä pitäisi asiasta ajatella, kun vähän vajaan 30 km kohdalla vähän aikaa pisteli/puudutti minimaalisesti, mutta loppu 70 km meni ongelmitta, kun lämmöt ja tuuli nousivat? Eka tauko 30 km kohdalla.

[jori]

Mitä pitäisi asiasta ajatella, kun vähän vajaan 30 km kohdalla vähän aikaa pisteli/puudutti minimaalisesti, mutta loppu 70 km meni ongelmitta, kun lämmöt ja tuuli nousivat? Eka tauko 30 km kohdalla.

Kengät liian tiukalla, mutta venyivät ja jalkojen turvotus laski, jolloin kenkiin tuli enemmän tilaa ja pistely lakkasi. Voi tietysti olla (ja todennäköisesti onkin), että polkemistekniikkasi muutui rennommaksi matkan varrella ja paine jalkapohjiin pieneni ja voimantuotto siirtyi enemmän kantakapin suuntaan, kuten nojapyörässä pitääkin. Minä hoidan tilapäiset jalkapohjan pistelyvaivat ajon aikana oikaisemalla nilkat aivan suoraksi ja polkemalla hetken varpaan kärkien suuntaan. Yhdessä mahdollisimman taakse asennettujen klossien kanssa tämä keventää jalkapohjan painetta kenkää vasten ja pistely katoaa lähes välittömästi.

[vaaka]

Äkkäsin jossain välissä runttaavani liikaa ja siirryin pyöritävämpään suuntaan, en vain muista tarkkaa ajankohtaa. Reissun alkuvaiheita se kyllä oli. Klossit ovat niin takana kuin mahdollista Shimpan sandaaleissani, joten turpoamisvaraa on moneen suuntaan, paitsi alas ja remmien kohdalla. Joten turvotus tuskin oli suuri vaara, kun lämpökin oli vielä alle helteiden tuossa vaiheessa.

[jori]

Äkkäsin jossain välissä runttaavani liikaa ja siirryin pyöritävämpään suuntaan, en vain muista tarkkaa ajankohtaa. Reissun alkuvaiheita se kyllä oli. Klossit ovat niin takana kuin mahdollista Shimpan sandaaleissani, joten turpoamisvaraa on moneen suuntaan, paitsi alas ja remmien kohdalla. Joten turvotus tuskin oli suuri vaara, kun lämpökin oli vielä alle helteiden tuossa vaiheessa.

Koita seuraavalla kerralla sitä nilkkojen ojentamista heti, kun tulee jalkapohjaan epämiellyttäviä tuntemuksia.

[vaaka]

Juu pitää kokeilla. Muistaakseni kevään eka pidempi reissu sai myös 30-40 km väliin pistelyä jalkoihin ja itsekseen meni ohi pysähtymättä tasaisella alueella. Pitää muistaa seurata jatkossa, osuuko noille etäisyyksille jatkossa ongelmia. Ilman kompressiosukkia taisin mennä silloin, mutta mäkistä aluetta oli pohjalla ja parin minuutin tauko seisten, joten kai verenpaineet koivissa olivat alhaiset olleet aiemmin, mutta olisiko tauolla turvotus vaikuttanut? Silloin oli umpilukkokengät Shimanon pohjan kovuus 3, eli löysä, siis klossi painoi päkiää ja klossi ei ole niin takana kuin sandaalissa.Turhan pitkät pätkät vietin aiemmin jalat ylös, kun Mätäkiven mäkeä väänsin alimmillaan 3,5 km/h. Ja edeltävät Ilolan mäet varmaan myös, joten väkisin on ollut runttausta pohjalla.