Saahan nojailussakin pulssin koholle, kun nousee kovaa tai tekee intervallispurtteja.
Laitetaan tähän omaakin juttua. Töissä on työfysioterapeuttien tämän maan gurun ohjeita ja kielletään kaksoistoiminto kädestä. Töissä eri kuin pyöräillessä, mutta pystärillä tangolla pito tuo kolhittuihin kohtiin kättäni staattista jännitystä ja jarrujen sekä vaihteiden operointi tekee eri liikkeen samanaikaisesti tuplarassaten tai tuurista riippuen enemmän tai vähemmän. Töyssyt kertaavat rassia. Perusidea työsuojelullisesti on välttää kovia pistekuormia lihaksissa ja jänteissä, ei kannata punttia puristaen näppäillä kännykkää tai vetää sormikoukkua. Helppo ymmärtää, mutta miten tuotakin välttää pyörässä? Jalkajarru auttaisi, mutta pitäisi olla yksi eturatas ja takavaihtaja vasemmassa kädessä. Arvatkaa missä pyöristäni on noin? Huonoimmassa talvikäyttöpyörässä on muuten noin, mutta kierrevaihtaja on oikealla. Vasemmalle siirto vaikeaa, kun käsijarrukahva vie tilan nousukahvalta, joka sojottaa eteen aika-ajotankomaisesti. Ei ole hyvä pitää käsiä pois jarrulta, joten jarrun sijoitus häränsarveen ei wörki.
Osaa olla arka räpylä. Kesti lihastreenin ja riemastui jännetreenistä välipäivän arvoisesti. Seuraava päivä kivutta, mutta lievä hermopinne nukkumaan mennessä toi paineenpoistotarpeen, joten nostin käden pystyyn ja ravistelin keskitehoilla. Kivasti otti pistemäisesti pronaattorista kuin muutaman millin neulalla olisi tuikattu. Grr. Ei hajuakaan kestosta eri rasitteilla. Meni päivä lisälevolla oireettomuuteen kivuista, vain pinne mättää, mutta juuri pystyin näppäilemään viestin kännykkään kauppareissun jälkeen. Tiedän, ettei heti tarvitse jännetreeneihin palata, vaan kylläpä harmittaa käden heikentyminen, kun olen kesän vaivojen takia välttänyt voimatreeniä, jotta voi ajaa. Meh.