Tämä pointti ei mielestäni aina saa sen ansaitsemaa huomiota. Itse en tajunnut kuinka pöljän hauskalta pyörällä ajo tuntuu kun ei tarvitse huolehtia tasapainosta.
Tähän fiilikseen pääsee kyllä pythonillakin. Se on mahdotonta kaataa jos pito piisaa eikä jaloilla tappele vastaan, koska ohjautuu aina kallistuksen suuntaan. Lisäksi aivot vapautuvat tutulla reitillä myös ohjaamisen ajattelulta. Ainoa ongelma on, että epätasaisella tai liukkaalla(esim. lumi, irtosora, hiekka...) tasapainon pito ei olekkaan enään niin ongelmatonta ja pelkkä selkäytimestä tuleva käskyttäminen ei riitä.
...2) Reitti : Esim töistä kotiin ensimmäinen 2 km viidet liikennevalot,
asfalttia oli raavittu jokin aika sitten useampi sata metriä,
useampi työmaa sen jälkeen, lisätään vielä Herttoniemen ja Itäkeskuksen metroasemat, joiden vierestä ajaminen on melkein aina yhtä tuskaista,
oli ruuhka-aika tai ei....yms.....
En millään jaksa uskoa, että olisi mukavampi ajella kyseistä reittiä
SWB tai LWB-kilpurilla......mutta olen varma, että jossain missä on
mukavammat ajo-olosuhteet nuo edellämainitut toimivat tadpolea
paremmin.
No ei varmasti olekaan, enkä tosin niin väittänytkään. Itse käytän tuollaisella matkalla pystypyörää - on kätevämpi peli kuin nojapyörä.
"Itse käytän tuollaisella matkalla pystypyörää - on kätevämpi peli kuin nojapyörä"
Varmaankin pitää paikkansa, mutta viimeiset 3kk olen pelkästään
ajanut KMX:lläni, eli vaikka suurin osa ajoistani on työmatka-ajoa ajan
myös loputkin kunto/hupi-ajeluistani sillä. Olen
pikkuhiljaa luopunut periaatteesta, että joka tilanteeseen löytyisi
sopiva pyörä (kellarista löytyy 2 kilpapyörää ja 1 hybridi),
vaikka nopeuden kannalta olisi järkevin ratkaisu.
Kun on nyt tottunut siihen että pitkänkin lenkin jälkeen ei tunnu
kipua ja väsymystä selässä, käsissä ja niskassa, ei enää mieti
vaihtoehtoja.Se on minulle sitä mukavuutta.
Viimeksi muokannut Stapani, 05 Syys 2008, 23:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
...Kun on nyt tottunut siihen että pitkänkin lenkin jälkeen ei tunnu
kipua ja väsymystä selässä, käsissä ja niskassa, ei enää mieti
vaihtoehtoja.Se on minulle sitä mukavuutta.
Totta! Pystypyörällä kun ajaa vähänkin pitempää lenkkiä, sitä tulee miettineeksi miksi sitä rääkkää itseään. Valitettavasti harrastuksen sosiaalinen puoli on toistaiseksi paljon edellä pysty-puolella, joten sitä päätyy useasti myös neulankärjen päälle.
Nyt palataan kuitenkin asiaan, ettei ketju karkaa käsistä.
Aika odotettavissa oleva jakauma, tosin tadpolejen määrä yllätti minut. Minkä täpin muuten useamman pyörän omistajat ruksi? Jarkko tadpole? Sakari SWB? onko muita? Itse laitoin LWB:n.
