Pyöräsi tyyppi

[jviirret]

Olen yrittänyt psykata itseäni hankkimaan nopean 2-pyöräisen,
mutta aina tullut siihen tulokseen että mukavuus voittaa vauhdin.

Miksi et hanki pyörää jossa on molemmat? Mukava kaksipyöräinen, nopean kaksipyöräisen sijaan?
Minäkin valitsin LWB:n lowracerin sijaan, vaikka on hitaampi niin muut ominaisuudet voitti.

Jukka

[irakas]

Jukka puhuu täyttä asiaa.

Yksi tärkeimpiä nojapyörän ominaisuuksista on keveys. Kolmiyöräiset ovat aina painavampia kuin kaksipyöräiset ja siksi hitaampia varsinkin mäkisessä maastossa.

Muuten mukavan LWB:n heikkous on painon jakautuminen enemmän takapyörälle, mistä aiheutuu herkkyyttä etupyörän luisuun. Jos tie on liukas tai asfaltin päällä irtohiekkaa on kääntyminen vauhdissa LWB:llä arpapeliä.

Nopea kaarreajo SWB:llä selvästi luontevinta ja turvallisinta, koska nojakki kallistuu automaattisesti oikeaan kulmaan. Deltalla ja tadpolella joutuu vartaloa kallistamalla estämään kaatumista. Jos ei kallista riittävästi, menee nojakki nurin.

Sakari

[Nebulus]

Olen yrittänyt psykata itseäni hankkimaan nopean 2-pyöräisen,
mutta aina tullut siihen tulokseen että mukavuus voittaa vauhdin.

Miksi et hanki pyörää jossa on molemmat? Mukava kaksipyöräinen, nopean kaksipyöräisen sijaan?
Minäkin valitsin LWB:n lowracerin sijaan, vaikka on hitaampi niin muut ominaisuudet voitti.
Jukka

Nyt on jo niin paljon provoa liikkeellä, että pakko osallistua keskusteluun :
Lwb:thän ovat juuri niitä pyöriä, joiden vuoksi pystypyörillä ajavat pitävät nojapyöriä ylipainoisten keski-iän ohittaneiden propellihattujen kulkuneuvoina: Ne ovat rumia, hitaita ja kömpelöitä! Niissä ajetaan tyhmässä asennossa! Ne ovat kuin konttorituoleja, joihin on kiinnitetty polkimet väärään paikkaan! Hyi yäk!!
Juurikin tuommoisia:

Tadpolet sensijaan ovat matalia, kauniita turvallisia ja elegantteja. Ne eivät kaadu, ellei niitä erikseen halua kaataa. Niillä voi tehdä lähes käsittämättömän rajuja jarrutuksia ilman pelkoa kaatumisesta ja niillä saavutettavat kaarrekiihtyvyydet saavat adrenaliinin tykyttämään suonissa. Ihminen, joka ei ymmärrä tadpolen päälle, ei ymmärrä nojapyöräilystä yhtään mitään!!
Katso nyt kuinka se on kaunis!

(tämä oli sitten provoon osallistumista)

[jviirret]

Niillä voi tehdä lähes käsittämättömän rajuja jarrutuksia ilman pelkoa kaatumisesta ja niillä saavutettavat kaarrekiihtyvyydet saavat adrenaliinin tykyttämään suonissa.

öö, tuosta voisi luulla, että tadpole valitaan nopeuden ja suorituskyvyn vuoksi? Kuitenkin kaikki tadpolen valinneet perustelevat valintaansa muilla seikoilla
Morkkaamasi LWB pesee kyllä tadpolen mennen tullen suorituskyvyssä Kaarrenopeus vain tuntuu suurelta, kun joutuu kynsin hampain pitämään kiinni ettei tipahda kyydistä

Onhan näistä väitelty ennenkin ja tultu siihen tulokseen, että käyttötarkoitus ja henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat eniten valintaan. Jos olisi yksi ylitse muiden ei kai muita valmistettaisikaan?

Jukka

[Nebulus]

Onhan näistä väitelty ennenkin ja tultu siihen tulokseen, että käyttötarkoitus ja henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat eniten valintaan.

Mutta kun speksailu ja yleinen haihatteleminen on omalla tavallaan lajin kuin lajin suola...
Mutta ihan vakavasti sanottuna: mun mielestä on tärkeintä, että ajaa sellaisella kapineella, mistä tykkää ja että ajaessa on hyvä fiilis. Jos pyörän kanssa puuhaillessa on muutoinkin kivaa, niin se on vaan eteenpäin. Hyvän tuulen pyöriähän nämä nojakit on, harvoin suupielet on ajaessa alaviistossa.

[jori]

Missähän kaikki Pythonistit on?

[jviirret]

Missähän kaikki Pythonistit on?

Minuakin kiinnostaisi tietää. Omat ajotkin pythonilla loppui kesällä -06. Muistoksi jäi hyvät fiilikset ja suurin polkemalla saavutettu keskinopeus. Koskaan en lowracerilla yltänyt ihan samaan, vaikka alamäen huiput oli suuremmat.

Jukka

[Teemu Kalvas]

Ehdottomasti paras kaarrekäyttäytyminen on niillä Serenassa olevilla mäkiautoilla. Sääli vain että ne painaa sen 200 kiloa eikä niissä ole muita polkimia kuin jarru. Mutta en ole ikinä ajanut mitään muuta ajoneuvoa joka kääntyisi niin kuin ne. Niillä on myös paljon mukavampaa ylittää suorituskyky, kun kylki edellä pöpelikköön ajaessa ei (yleensä) satu kovin paljon, kts. se 200 kilon massa.

[lowrides]

Itse ajan ainakin mukavalla, todella nopealla swb lowracerillä. Mukavuus on mielestäni paljon muutakin kuin sitä, tarvitseeko lähdössä tasapainoilla muutama ensimmäinen metri. Nimittäin se ajamisen nautinto, minkä yksinkertainen pyörä antaa, on välillä sanoin kuvaamaton. Se tuntuu siltä kuin pyörä ei olisi koko ajan jaloissa, vaan näyttelee mahdollisimman pientä roolia, antaen sinun olla pääroolissa. Sitä tuntee jalkansa, kaikki lihaksensa ja voi säädellä nopeutta ilman viivettä. Mahdollisimman suuri osa siitä tehosta mitä kehosta lähtee liikuttaa pyörää eteenpäin. Pyörä on hiljainen, vain humina kuuluu. Ja kun vauhti kiihtyy alkaa oikein tuntea kun pyörä alkaa halkomaan ilmaa aina vain nopeammin ja suoraan sanottuna oikein "haukkomaan" ilmaa - virtaukset alkavat siis toimia. Sitä oikein lenkin jälkeen hämmästelee kuinka mahtavaa ja helppoa voi omalla lihasvoimalla liikkuminen olla.

Jokuhan on joskus sanonut että pyörän hienous piilee siinä, että se on nopein keino ihmisen liikkua omalla lihasvoimallaan. Lowracer tyyppinen kilpanojapyörä on tämä polkupyörän hienous riisuttuna kaikesta turhasta ja täten polkupyöräilyä yhdessä hienoimmassa ellei siinä hienoimmassa muodossa.

Ostakaa joku hyper-carbon-titanium-lowraceri ja kokeilkaa itse.

[Pastori]

Ostakaa joku hyper-carbon-titanium-lowraceri ja kokeilkaa itse. :wink:

Törmäsin sattmalta eilen tähän kotikutoiseen malliin joka myös näyttää luihakalta.

Laitteesta ja sen kattamisesta lisää tässä: http://www.wisil.recumbents.com/wisil/s ... anther.htm

[Stapani]

Yep

Hyvä aihe, kenenkään valintoja ei kritisoida liikaa,
enintään annetaan ajattelemisen aihetta ja tarjotaan vaihtoehtoja.
Muutama ajatus vielä asian tiimoilta :
1) Käyttötarkoitus : Esim. kilpaurheilija ja työmatkapyöräilijä
(esim. minä, noin 3 kk 1700 kilometristä yli puolet työmatkoja)
eivät varmankaan ajattele samalla tavalla valintaa tehdessään.
2) Reitti : Esim töistä kotiin ensimmäinen 2 km viidet liikennevalot,
asfalttia oli raavittu jokin aika sitten useampi sata metriä,
useampi työmaa sen jälkeen, lisätään vielä Herttoniemen ja Itäkeskuksen metroasemat, joiden vierestä ajaminen on melkein aina yhtä tuskaista,
oli ruuhka-aika tai ei....yms.....
En millään jaksa uskoa, että olisi mukavampi ajella kyseistä reittiä
SWB tai LWB-kilpurilla......mutta olen varma, että jossain missä on
mukavammat ajo-olosuhteet nuo edellämainitut toimivat tadpolea
paremmin.

[jviirret]

2) Reitti : Esim töistä kotiin ensimmäinen 2 km viidet liikennevalot,
asfalttia oli raavittu jokin aika sitten useampi sata metriä,
useampi työmaa sen jälkeen, lisätään vielä Herttoniemen ja Itäkeskuksen metroasemat, joiden vierestä ajaminen on melkein aina yhtä tuskaista,
oli ruuhka-aika tai ei....yms.....

Tuolle reitille en voisi suositella omaa suosikki ajokkiani 26/26LWB:tä. Se on SWB:tä vaikeampi ajaa hitaassa vauhdissa ja keula on ainakin puolimetriä pidemmällä, kadunkulmissa pitää työntää pitkälle ennen kuin näkee mihin on työntänyt tms.
Omalle työmatkalle taas LWB on mukavampi, siitä kun suurin osa on valtatien varren pyörätietä ja koko 8km:n reitillä ei ole montaa tien ylitystä. Lowracerikin menisi, mutta huonon asfaltin vuoksi pitäisi olla jousitettu että olisi mukava.

Jukka

[ketju]

Tasapainon ylläpito syö myös energiaa, se pitää ottaa huomioon kun jauhetaan kolmannen pyörän lisävastuksista. Itse ainakin ajan pisimmät lenkit tadpolella, koska sillä ajaminen on rennompaa.
Arvatenkin...

Tämä pointti ei mielestäni aina saa sen ansaitsemaa huomiota. Itse en tajunnut kuinka pöljän hauskalta pyörällä ajo tuntuu kun ei tarvitse huolehtia tasapainosta. (Ei sillä ettäkö jotain tasapainovammaa olisikaan.). Aivankuin joku aivolohko vapautuisi muuhun käyttöön. Lisäksi katseen voi siirtää jonnekin muualle siitä eturenkaasta.

Ja ihan käytännön eduksi voi laskea sen että trikellä voi ajaa hitaammin.

[Eccumulator]

Ja ihan käytännön eduksi voi laskea sen että trikellä voi ajaa hitaammin.

Sekä tarvittaessa rullata käsillä taaksepäin ilman että irroittaa jalkoja polkimista esim. kun käy painamassa liikennevalojen "jonotusnappulaa" ja haluaa rullata itsensä vähän kauemmaksi risteyksestä, varsinkin vesisateella.

[irakas]

Tasapainon ylläpito syö myös energiaa, se pitää ottaa huomioon kun jauhetaan kolmannen pyörän lisävastuksista. Itse ainakin ajan pisimmät lenkit tadpolella, koska sillä ajaminen on rennompaa.
Arvatenkin...

Tämä pointti ei mielestäni aina saa sen ansaitsemaa huomiota. Itse en tajunnut kuinka pöljän hauskalta pyörällä ajo tuntuu kun ei tarvitse huolehtia tasapainosta. (Ei sillä ettäkö jotain tasapainovammaa olisikaan.). Aivankuin joku aivolohko vapautuisi muuhun käyttöön. Lisäksi katseen voi siirtää jonnekin muualle siitä eturenkaasta.

Ja ihan käytännön eduksi voi laskea sen että trikellä voi ajaa hitaammin.

Olen ajellut aika paljon (vuodesta 2001) sekä trikellä että duuolla (olisiko kaksipyöräisen nimike?) Olin aluksi kovastikin sitä mieltä, että trike on juuri ylläolevista seikoista johtuen mukavampi, mutta kaaduttuani kaarreajossa sellaisella muutaman kerran kovemmassa vauhdissa, olen huomannut, että "duuolla" ajo on turvallisempaa, ja, kun sillä ajelee enempi (vähintään yli 500 km) ei pystyssä pysymiseen tarvitse kiinnittää huomiota, kun kehon muisti hoitaa homman. Hitaasti ajokin onnistuu aina vain paremmin mitä enemmän ajaa.

Erilaisilla ajourilla ajaessa ja kuoppien väistäminen on duuolla paljon helpompaa.

Mitä enempi ajelee sitä enempi kaipaa mahdollisimman kevyttä nojakkia.
Trike on aina painavampi kuin vastaava duuo.

Sakari