Nojapyöräfoorumi

torneol kirjoitti:

Painon lisäys etupuolella on vähän haasteellinen operaatio; akku siellä jo on, ei tosin montaa kiloa auta.

Tarkoitus on lisätä massaa kääntyviin osiin ohjausakselin etupuolelle, tarkoituksena siirtää kääntyvien osien massakeskipiste ohjausakselin etupuolelle. Koko Polkupyörän painopisteen paikka ei juuri vaikuta stabiilisuuteen. Vai onko sulla tosiaan akku kiinni ohjaussysteemeissä? Siinähän olisikin oiva ekstramassa ohjaukseen, lisäämättä kuitenkaan kuollutta painoa pyörään..

Ja kyse ei varmaankaan ole edes mistään kiloista, vaan jo muutama sata grammaa riittävän edessä tekee ihmeitä.

jooseha kirjoitti:

Onko tuolla myös joku yhteys kolmipyöräisyyteen=kallistelematon Ei mun kaksipyöräiset noin ole tehnyt. Kiertyväkettinkisessä oli vielä hyvin pysty ohjauskulma, mutta kyllä sillä hyvin ajeli ilman käsiä.

Mun lowracerissa oli pitkä ja painava trilleri, eli huomattavan takapainoinen ohjaus. Sillä ainakaan ei voinut kuvitellakaan ajoa ilman käsiä.

Huvikseni joskus kokeilin painopisteen vaikutusta ohjaukseen ja lisäsin trillerin etupuolelle massaa ja ohjaus raujottu kummasti.

Hauska sinällään että mun pyöristä se jossa on pisiin tilleri on kaikkein helpoin ajaa ilman käsiä.

Akku kiinni rungossa, ei Härskin mainitsemissa ohjauskilkkeissä. Eikä sitä sinne oikein saakaan .

Nytpä tämä asia alkaa selviämään; kyseessä siis ominaisuus. Minä kun jo säikähdin, että vika; "uudessa" pyörässä .

torneol kirjoitti:

Mistäs tommosta iskaria kannattaisi etsiä?

Mikä vaan pitkän linjan autotarvikeliike. Vanhojen volkkareiden tai mersujen ohjausiskarien listahinta on siinä 35-55€, mutta itse olen ostanut yhteensä 4kpl pyöriini hintaan 10€/kpl. 20-vuotta hyllyssä olleita osia myyvät halvemmalla.

Tuo tadpole triken ohjauksen resonanssi on yleinen ilmiö, siitä löytyy paljon keskustelua termillä wobble. Auraus, rengaspaineet, caster, takajousen korkeus, runko, pinnojen kireys, laakereiden väljyydet jne. vaikuttaa. Yksinkertaisin keino olisi laittaa hieman lisää painoa suorien ohjaustankojen päivin niin että ominaistaajuus muuttuu. Toinen on tuo vaimennin, 124 mersun kaasuvivustossakin on sopiva vaimennin joka oli ainakin aikoinaan halpa. Itse painin edellisen triken kanssa tämän suhteen...

Omassa trikessäni kokeiltu ratkaisu:http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... aru#p98511
Tämän kitkavaimentimen ongelmana on vaihtuva kitka (hiekka) ja säädettävyyden portaat: pitäisi saada naru n. 0,7 kierrosta runkoputken ympäri... (kitkavoiman kaavan e potenssiin myy x alfa on aika äkkinäinen funktio)

Jatkokehittely on kyllä jäänyt, kun polvi on ollut toista vuotta pazkana. Tuleva kevät jo näyttää paremmalta (pahimmat rösöt ovat kai kuluneet pois).

kuparinen kirjoitti:

Omassa trikessäni kokeiltu ratkaisu:http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... aru#p98511
Tämän kitkavaimentimen ongelmana on vaihtuva kitka (hiekka) ja säädettävyyden portaat: pitäisi saada naru n. 0,7 kierrosta runkoputken ympäri... (kitkavoiman kaavan e potenssiin myy x alfa on aika äkkinäinen funktio)

Jatkokehittely on kyllä jäänyt, kun polvi on ollut toista vuotta pazkana. Tuleva kevät jo näyttää paremmalta (pahimmat rösöt ovat kai kuluneet pois).

Hienoa kuparinen. Olenkin hieman huolestuneena kuunnellut hiljaisuutta, kun ei oikein mitään kuulu.

Polvi, kuten kaikki muutkin tuki- ja liikuntaelimet tykkäävät liikkeestä ja "kuluvat", kun niitä ei liikuta.Tuo "nivelkuluma" johtuu staattisesta paineesta ja liian vähäisestä liikkeestä. Staattinen paine, joko lihasten tekemä -tai erittäin liikkumattomilla kehoilla painovoiman aiheuttama- puristaa nivelvälin pieneksi. Pieni nivelväli "hengittää huonosti nestettä ulos ja sisään. Nivelen käytöstä aiheutuvan nivelnesteen liikkeen tarkoitus on viedä niveleen happea ja muita tarpeita nivelen kunnossapitämiseksi.

Nojapyöräily lyhyillä kammilla on polville parasta, mitä niille voi terapiana antaa. Staattinen paino on poissa, mutta lihasten tuottama rytminen puristus pumppaa nivelen nesteitä ja auttaa sen aineenvaihdunnassa. Tuo aineenvaihdunta sitten korjaa niveltä. Luo lisää luuta ja rustoa, mihin tarvitaan ja "kuluttaa", missä ei.

Näin ne luut ja muut tukielimet toimivat koko iän. Ei nivelkulumaa eläimissä ole olemassa samassa mielessä kuin konetekniikassa. Eläimet elävät.

Muistaakseni tuon kuparisen naruvaimentimen toimintaa oli helppo säätää kirsitämällä narua kädellä. Tuossa on nyt köyden ja runkoputken kosketuskulmaa noin neljäsataa astetta. Se tarkoittaa siis een potenssissa kerrointa 2,5 kitkakertoimen kaverina.
Harmi, ettei tuota kosketuskulmaa saa muutettua kuin kierroksen välein, joten seuraavaksi pienempi kerroin on 0,5. Tuokin voisi silti riittää, jos köyteen tekisi jouston, jottei kiristysvoima aivan mahdottomaksi äityisi. Minä kokeilisin kahta köyttä, joiden toiseen päähän laittaisin ohuet kumiköydet jatkeeksi. Kumiköydeksi kävisi hyvin vaikka 3 mm silikoniletku.

Tämä köysi kiinnitetään ohjauskahvaan, siitä rungon ympäri ja kumiköysijatke kiinni sopivaan paikkaan, vaikka sitten istuimeen tai vaikka takaisin kahvaan. Toinen samanlainen toiseen kahvaan peilikuvana. Tällainen kumiköysirakenne mahdollistaa kosketuskulman säätämisen ja kumiköyden kireydellä ja kiinnityspisteen valinnalla voi säätää vielä vaimennusvoiman, jos kitkaolosuhteet muuttuvat.

Narun koskeruskulman saa säädettäväksi jos asentaa pienen rissan tukevaan putkikiinnikeeseen. Kiinnikettä kiertämällä naru kiertää pidemmän matkan putken ympäri.
Pärjäisikö vaikka ilman rissaa, pelkkä sileä tappi?

heippa!
helpoin tapa saada kitkaa lisää ohjaukseen. kiristää olka-akselien laakereita vähän kireämmälle.
minun performeri v.2010 hankittu, ei ole koskaan ollut flutteri "woblaus" ongelmaa.

Tuossa voi olla ideaa... laakereissa liikaa väljää. Muistinpa taas vanhoja, olen törmännyt woblaukseen ennenkin. 70-luvun Mercier-retkipyöräni kehitti ilman käsiä ajaessa aivan hulvattoman väpätyksen suurissa nopeuksissa (kuten Hervannan vanhan tien alamäki) joihin juuri ja juuri pääsi tasamaalla myötätuulessa polkien. Rungon etupää ohjauslaakerin kohdalla vipatti liki 10 cm, liike vaimeni kyllä vain polvella runkoon tukien tai käsillä tarttuen tankoon. Ohjauslaakerissa oli selvät kuopat kuulien kohdalla "suoraan ajo" -asennossa. Eli liikkeen keskikohta oli "alamäkeä" ja liikettä kiihdyttävä. Halvan pyörän ohjausanko oli teräksinen, ohjausakselin etupuolella oli paljon painoa ja hitausmassaa. Pyörään myöhemmin asennetut Campagnolo-osat, ohjauslaakeri ja keskiö, kohottivat ajettavuuden ihan uudelle tasolle.

Päivitystä tähän. Justeerasin päivänä eräänä pyöräkulmien parissa taas aikani. Nyt erilailla, kuin ennen. Lopputulos huomattavasti parempi! Ei vemputa oikeastaan lainkaan. Aavistuksen vetää oikealle, pitänee joku päivä vielä tarkistaa uudemman kerran.

Eli netistä löytyneen ICE:n ohjeen mukaan koitin tehdä. Ensin toinen puoli suhteessa runkoon millin auraukseen ja sitten toinen puoli.

torneol kirjoitti:

Päivitystä tähän. Justeerasin päivänä eräänä pyöräkulmien parissa taas aikani. Nyt erilailla, kuin ennen. Lopputulos huomattavasti parempi! Ei vemputa oikeastaan lainkaan. Aavistuksen vetää oikealle, pitänee joku päivä vielä tarkistaa uudemman kerran.

Eli netistä löytyneen ICE:n ohjeen mukaan koitin tehdä. Ensin toinen puoli suhteessa runkoon millin auraukseen ja sitten toinen puoli.

Oikealle vetely on tavallista näin vaalien alla.

Tuossa se johtuu siitä, että olkapoikkeamien summa ei ole nolla, vaan toisen puolen pyörän ajolinja on eri matkan päässä olka-akselin ja maan leikkauspisteestä.Tässä kuvassa olkapoikkeama on tuo rs, joka voi olla myös negatiivinen (nykyisin yleisempi). Kuvassa positiivinen suunta.

Mitä suurempi tuo mitta on, sitä enemmän renkaiden vierintävastus vaikuttaa ohjausta kääntävästi. Jos olkapoikkeamat ovat samat, ne kompensoivat toisensa, jos erilaiset, vetelee siihen suuntaan, jonne on positiivisempi.

Tuo poikkeama johtuu tavallisesti olka-akselin taipumisesta. Sitä voi yrittää korjata siirtämällä kiekon rengaslinjaa sisemmäs tai ulommas akselillaan. Joskus riittää aluslevyjen siirtely kiekon eri puolille. Jollei tämä onnistu, pitää tuo tehdä pinnoja kiristelemällä tai jopa vaihtamalla.

Ota kuvia olka-akselista ja pyörän navan kiinnityksestä, niin voimme arvioida, mitä voi ja kannattaa tehdä. Olkapoikkeaman voi arvioida tähtäämällä olkatappia (olkaniveltä) pitkin.

Näyttää Venomissa olevan sellainen rakenne, että prikoilla navan ja olkatuen välissä voi pienentää olkapoikkeamaa. Lisäksi joutuu laittamaan jarrusatulalle omat prikat.

Itse tarkistaisin aluksi että etukiekot on puolattu kummatkin samalle linjalle. Tämä onnistuu ilman mittaakin vaihtamalla ne puolelta toiselle. Jos puoltaminen kääntyy toisin päin, syy on kiekoissa.