Nojapyöräfoorumi

Hopea kirjoitti:

Näihin tilanteisiin on tosi hyvä AirZound-torvi.

Minua on mietityttänyt kyseisen värkin kestävyys (esim. pakkasilla...). Äänenä varmaan parempi kuin elektroniset tilulilut.

kmb kirjoitti:

Minua on mietityttänyt kyseisen värkin kestävyys (esim. pakkasilla...). Äänenä varmaan parempi kuin elektroniset tilulilut.

Pillihän se on. Kovemmalla pakkasella säiliössä paine laskee ja näin töräyttelyn käyttöaika.

Niin, mullahan tuli tollanen muun roinan kylkiäisenä vuosia sitten, tälle talvelle saatan jopa asentaa paikalleen. On noita tilanteita viime syksyltä pyörätiekaudelta ihan tarpeeksi... ei kovin hauskaa liukkailla keleillä. Nyt on onneksi kunnon (talvi-) renkaat ja jarrut.

Aamulla töihin polkiessa kamppasin trikellä pystärikuskin. Tuli KLV:tä vastakkaisesta suunnasta kun olin kääntymässä oikealle, hän oikaisi sisämutkan kautta (eli ns. vastaantulevien kaistalta).
Osui vasempaan etupyörään ja lensi siitä pyörineen yli. Miehille ei käynyt mitään, ja omalle pyörälle vahingot toivottavasti minimaaliset. Vähän näytti laahaavan levyjarru, eli pitää nostaa pyörä pukille illalla ja katsoa että mikä vääntyi. Toivottavasti vaatii vain jarrun uudelleenkalibroinnin. Akseleitakin olisi varalla olemassa... Pahimmassa tapauksessa jokin ripustuksissa vääntyi, jolloin pitäisi valmistajalta tilata varaosia. Jälkeenpäin tuli mieleen, että olisihan ne yhteystiedot kannattanut kysyä vaikka heti tapahtuman jälkeen ei suurempaa vahinkoa löytynyt.

Kyse oli tällä videolla näkyvästä mutkasta/risteyksestä (video siis vanhempi, ei sisällä törmäystä) - linkin pitäisi viedä oikeaan kohtaan videota (n. 1:52) kohdalle: - ajolinja minulla tänään aika lailla sama, törmäys taisi tuossa hiekalla tapahtua.

Mitä tästä voisi ehkä oppia (siis minä ite):

1) Aina voi omaa tilannenopeutta pudottaa, kun muistaa että ei ole se helpoiten havaittava tiellä liikkuja. Triken mataluudessa on myös se ongelma, että on vaikea hahmottaa millä etäisyydellä jokin asia on (kun ei näe välttämättä sitä missä vastaantulijan renkaat menevät suhteessa tien reunaan tms), enkä siis nähnyt kummalla puolella kääntyvää tietä vastaantulija on.

2) Vilkkuva valo kypärässä olisi ehkä ollut tässä tilanteessa paras keino tiedottaa omasta olemassa olostaan vastaantulijalle (jotta tämä osaisi ennakoida). Veikkaan, että ei kuitenkaan olisi auttanut, kun tuli sen verran viistosta, valot kun on yleensä huomattavan vähän kirkkaita sivulle, ja aamuauringon valaisema tilanne kuitenkin olisi sitä kirkkautta vaatinut (jos olisi ollut pimeää, ei-vilkkuva valo kypärässä olisi ollut parempi).

Olosuhteista sen verran, että aurinko paistoi suurin piirtein vastaantulijan takaa (eli häikäisi vähän minua).

Olen huomannut että kun menee tunneliin , niin pieni kellon rinputus auttaa huomattavasti. Sama kun jossain on huono näkyvyys . Ehtii vastaantulia valmistautua paremmin.

Olen sitä mieltä, että oma liikennesääntöjen mukainen liikkuminen pitää riittää. Jos jotain kuitenkin tapahtuu, otan toisen osapuolen tiedot ylös tai poliisin paikalle. Mikäli oikeuteen mennään, kaikenlaisessa liikenteessä toisen osapuolen sääntöjenvastainen liikkuminen on erittäin raskauttava seikka korvauksia ja syyllisyyksiä pohdittaessa.

Jos joutuu koko ajan miettimään, miten kompensoi toisten töpeksimistä, liikkumisesta ei kohta tule yhtään mitään. Tällä periaatteella on mennyt aika hyvin. Ajan oikealla, noudatan kohtuullista tilannenopeutta ja pidän valot päällä kun niitä vähänkään tarvitaan. Pyörässäni on viiri, liikun kuitenkin kokonaan alle metrin korkeudella maasta.

Noniin, sitten piti ottaa ne toisen osapuolen tiedot... Nyt on jo sähköpostissa vakuutusyhtiön viesti, hän on tehnyt vahinkoilmoituksen...

https://goo.gl/maps/wUscZ Tulin kuvan suunnasta Mannerheimintien pyörätietä tänään klo 16.15. Autoilija tuli minusta nähden vasemmalta vanhan Suomen Sokerin takaa parkkipaikalta. Hän hidasti, päästi edelläni menevän pyöräilijän menemään ja keskittyi selvästi Manskua etelästä tuleviin autoihin. Kun olin jo varma että voi mennä, hän painoi kaasua, katua pitkin ei enää tullut autoja... Osuin takarenkaan kohdalle täysjarrutuksesta huolimatta. Ilman sepeliä matka olisi riittänyt.

Vain materiaalisia vaurioita ja oikeassa nilkassa pikkusormenpään kokoinen ihovaurio. Oikean käden peukalo ilmeisesti on myös saanut jonkinlaisen täräyksen. Katsotaan...

Hopea kirjoitti:

Osuin takarenkaan kohdalle täysjarrutuksesta huolimatta. Ilman sepeliä matka olisi riittänyt.

Onneksi ei ollut tällä kertaa konkreettista tappajasepeliä.

Taas selvästi havaitsemisongelma. Risteysvaroitinvilkku olisi saattanut auttaa, jos sellainen olisi ollut jo olemassa ja mukana.

Ei siihen auta mikään vilkku, jos autoilija ei katso. Hän sanoi ihan rehellisesti, ettei ollenkaan tiennyt minun olevan tulossa pyörätietä pitkin. Katsoi vain toiseen suuntaan, koska sieltä tulevat ne autot, joita on väistettävä.

Päivitys tilanteeseen 10.2.2015:
Okka ilmoitti että Gekko on rungoltaan kunnossa. Uusiksi menee oikeanpuoleinen etukiekko napadynamoineen (se oli saanut pahiten siipeensä) sekä kammet, etuhammasratas ja sen suojat. Ei siis paha, kunhan valmistuisi ennen kesäkelien tuloa.

Ja kuten jo kerroin, autoilija ja hänen vakuutusyhtiönsä toimivat kiitettävästi. Sieltä maksetaan korjaamolle suoraan mitä pyytävät.

Hopea kirjoitti:

Ei siihen auta mikään vilkku, jos autoilija ei katso. Hän sanoi ihan rehellisesti, ettei ollenkaan tiennyt minun olevan tulossa pyörätietä pitkin. Katsoi vain toiseen suuntaan, koska sieltä tulevat ne autot, joita on väistettävä.

Näin se menee. Mulla kans tuli sivutieltä kylkeen 40:n rajoituksella auto pimeellä. Melkein piti pientareelta ajaa soralle, just riitti tila ettei kolahtanu. Huolimatta heijastinliivistä, vilkkuvasta takavalosta ja B&M:n etuvalosta ei kuulemma nähny mua ollenkaan.

Ihmetteli itsekin että miksei nähnyt. Ei sitä näe jos ei katso...

Onko niin että aivot varsin alkukantaisena elimenä priorisoi asioita? Tilanteissa joissa tarvitaan paljon havainnointikykyä ne jättävät sen osan huomioimatta joka ei muodosta uhkaa aivojen kantajalle. Kinnerillä ajaessa nimittäin huomasin että huomattavan suuri osa autoilijoista kohteli tasa-arvoisemmin kuin polku-/nojapyörällä ajaessa. Pitääkö pimeälläkin jotenkin valoilla muodostaa uhkaava kuva kanssaliikkujille? Työkonevilkku kypärään? Alhaalla oleva lamppu ei näytä kovin uhkaavalta, vaikka olisi kirkaskin...

Jukka

Uhkaavan mielikuva taitaa olla tässä se avain. Omaa läskiä on jo kahdesti väistetty peruuttamalla kun tulin risteykseen, luultavasti ihan vaan sen takia että se näyttää varmaan siltä että ajan vaikka päältä jos en muuten pääse

jviirret kirjoitti:

Onko niin että aivot varsin alkukantaisena elimenä priorisoi asioita?

seuraa asiaton kommentti... monellahan on kropassa elimiä, jotka ovat vielä aivojakin paljon alkukantaisempia ja joskus tuntuu, että nehän ne vasta priorisoikin asioita, ihan vaistolla. Meinaan että (ainakin) naisten on helppo välttää huomaamattomuudesta johtuvia onnettomuuksia esim. sopivan piukalla pukeutumisella. Se tehoaa miesten vaistoelimiin jo kaukaa ja naiset kokevat uhkaa joten win-win. Talvella vähän hankkalampaa ehkä, paitsi jos pinkki peruukki pipon alta pilkottamaan? Vois vaikka laittaa säädöksen asiasta liikenneturvallisuuden nimissä.

vph kirjoitti:

jviirret kirjoitti:

...win-win... Vois vaikka laittaa säädöksen asiasta liikenneturvallisuuden nimissä.

Tulipa minullekkin ensimmäinen työmatkatapaturma yli 20vuoden työhistorian jälkeen.
Työmatkalla on suhteellisen vilkkaan VT8:n ylitys jonka jälkeen tiukka käännös VT:n vieressä menevälle pyörätielle. Sulalla kelillä reipas kiihdytys tien yli ja sitten äkkijarrutus jotta saa käännyttyä pyörätielle. Nytpä kävikin niin että iltavuoron aikana juuri tuo jarrutuspaikka oli jäätynyt vaikka 95% muusta tiestöstä sulana. Eturenags lukkoon jarrutuksessa, vähän ehdin ottaa jalalla kaatumista vastaan, mutta siitä huolimatta kaaduin ja löin oikean polven ja vasemman käteni tiehen. Polveen verinaarmu, nimettömän ja keskisormen pääimmäiset nivelet pois paikoiltaan. Toisen nivelen sain itse kaatumispaikalla paikoilleen, mutta toinen laitettiin ensiavussa ja sormet kuvattiin seuraavana päivänä murtumien varalta. Ei onneksi mitään vakavempaa, sormet lastoitettu ja reilu viikko sairaslomaa.
Tarinan opetus on se, että aina ei hyvätkään varusteet estä onnettomuuksia. Hyvä lamppu ei riittänyt että olisi jään erottanut, eikä nastarengas antanut äkkijarrutuksessa riittävästi pitoa.
Nojapyörällä tuli vastaavia kaatumisia joka talvi silloin kun talvisin sillä ajelin, eikä koskaan mitään näin pahaa. Tämä oli ensimmäinen kaatuminen CF:llä ja jälki on tällaista. Kyllä nojapyörä ainakin tällä otannalla on turvallisempi, vaikka pystyssä pysyminen onkin vaikeampaa. Tilanne voisi olla päinvastainen jos ajelisi autojen seassa ja kaatuminen aiheuttaisi yli ajetuksi tulemisen riskin.
Jännä homma että yksipyöräiselläkin olen kaatunut vaikka kuinka monta kertaa, mutta ei silläkään ole mitään sattunut. Siinä kai varautuu alitajuisesti koko ajan siihen kaatumiseen?

Jukka

jviirret kirjoitti:

Tulipa minullekkin ensimmäinen työmatkatapaturma yli 20vuoden työhistorian jälkeen.

Beileid.
Hyvä analyysi jo valmiina, joten ei tarvitse kysellä siitä, mutta voisit tuon kokemuksen perusteella miettiä, vaikuttiko pyöräsi normaalia edempänä sijainnut kampikeskiö onnettomuutta pahentavasti vai olisitko pystymmällä pyörällä satuttanut itseäsi pahemmin. Tarkoitan lähinnä sitä, että nopeuttiko matampi istumakorkeus kaatumista niin, ettet ehtinyt saada jalkaa kunnolla allesi, vaan kaaduit nurin asti. Tässä viittaan nimenomaan tuohon vertaamaasi yksipyöräiseen, jolla kaadutaan täysin pystystä asennosta ja korkeammalta, jolloin on enemmän aikaa asettaa jalat alle kaatumissuuntaan. Sitä tässä ounastelen, että kenties pystymmällä pyörällä kaatuu epätodennäköisemmin nurin asti, mutta jos kuitenkin kaatuu, satuttaa todennäköisemmin itsensä ja varsinkin päänsä pahemmin. Mitä mieltä olet kokemuksesi pohjalta.