Tein alkuviikosta poljin/purjehdusretken Hobby-kajakillani http://farm4.static.flickr.com/3367/360 ... z.jpg?zz=1
(Ristin sen retken aikana Heleenaksi.)
Lähdin liikkeelle Tervon http://maps.google.fi/maps?hl=fi&rlz=&q ... a=N&tab=wl
venesatamasta ja purjehdin Sikosaaren vasemmalta puolen Koskiselälle ja sieltä Kolun kanavan kautta Nilakka-järvelle. Jostain merkillisestä syystä ei kartassa näy Kolun kanavaa, ainoastaan satelliittikuvassa se näkyy. 
Löysin lähtörannasta lähtiessäni paikallisen naisen opastamana Manginniemestä mainion hiekkarantaisen leiripaikan, jossa yövyin. Illalla otin kuvan auringon laskiessa Nilakkajärveen.
Tunnelma oli . . . etten sanoisi huumaava.
Aamulla jatkoin matkaa oivallisen etuvastaisen tuulen saattelemana koilliseen Äyskoskelle, jonka kuohut laskin vain parilla eväkosketuksella. Olin saanut illalla tärkeitä ohjeita paikalliselta asukkaalta, joka perheineen vieraili llalla Manginniemen leirilläni. Ennen koskenlaskua olin laskenut purjeen ja maston kosken suulla, koska oppaani kertoi, että koski menee matalan sillan alta. Hän myös kertoi, että juuri tuon sillan kohdalla on iso kivi, joka kannattaa kiertää vasemmalta.
Mutta sittenpä tuuli kokonaan loppui, ja poljin Koskenselkää kaakkoon paahtavassa helteessä. Paras keino oli kastella lippis, paita ja housut, että sai jotenkin siedettävän olon. Jälkeenpäin (jälkiviisautta 
) ajatellen olisi ollut viisasta mennä nukkumaan ennen Äyskoskea mainiolle hiekkarannalle, jonka illan oppaani myös vinkkasi ja jossa laskin purjeen ja maston, ja jatkaa matkaa myöhemmin, koska sopiva tuulikin sitten myöhemmin virisi.
Kun tulin takaisin Tervoon, olin sen verran päivän paahtama paistikas, että päätin lähteä pois. Alun perin oli tarkoitus jatkaa matkaa Tervon eteläpuolelle Rasvanki-järvelle ja Iisveden Kuninkaan saareen. Kävin kuitenkin Tervon entisen luotsiaseman pihalla, jossa oli ystäväni kokeneen sisävesien luotsi Matti Kytömaan aikaansaama muistomerkki loistosta, joka oli palvellut Saimaalla vuodesta 1925 asti vuoteen 1986, jolloin se poistettiin käytöstä.
Matti on tehnyt elämästään merkillisen oivallisen kirjan, jonka nimi on: "Kapeenkoskelta Pielavedelle". Matti tuntee kuin omat taskunsa Sisä-Suomen vedet ja antanut minulle hyviä vinkkejä hyvistä rantautumispaikoista. Joka on kulkenut vesillä, tietää, kuinka kullanarvoisia kaikki vinkit ovat.
Retkestä jäi hyvä mieli!
Sakari