- Päivä
23.6
n.138 km
1537 km koko reissu
Juu, lepo tuntui tehneen hyväävaikka joka päivälle tulin liikuntaa kehittäneeksi... Täysi lepo olisi vaatinut kirjastokortin tai kirpparilla paremman valikoiman, ei myöskään ärrän pokkarivalikoima ollut kunnollinen ja Katja Ketun Kätilö ei lähtenyt elämään mielikuvissa kun äänikirjaa koitin kuunnella (koppasin sen kännykkään lähtiessä).
Posiolla on jotain bookcrossing ihmisiä ja kylätauluihin oli laitettu kirjoja jakoon ja nappasin luettavaksi nuoren opettajan kärsimykset. Tarttee itsekkin kirjautua bookcrossing sivulle ja laittaa omia kirjoja kiertoon kun tuplia on kertynyt paljon vuosien saatossa.
Ensimmäiset 10 km oli takkuista mutta sitten jalat aukesi ja matka alkoi taittua, kaikista päivistä juuri tälle päivälle olisin halunnut sen keskarin mutta ei onnistu ilman mittaria. Olin varautunut siihen, että mikään paikka ei ole tänään auki ja kun en Kuusamon kautta aja niin koko päivä menee seuduilla missä ei ole palveluja. Oulangan kansallispuiston luontokeskus oli kuitenkin iloinen yllätys ja poikkesin siellä munkkikahveella.
Käylässä koin yllättäen iloisen luontokokemuksen kun Kitkanjoen Käylänkoski oli tienvarressa ja kävin siellä käppäilemässä. Satuin näkemään myös koskenlaskua.... Jos on etelästä veivannut ja lepopäivää tekee mieli niin Juuma on hyvä vaihtoehto, mainoksen perusteella 2,5 h koskenlasku maksaa 32e per lurjus ja jos virtaa on niin kansallispuiston päiväreittejä on lähellä käveltävänä. Muksuna olisikohan se Lentuan koski ollut mitä käytiin laskemassa puuveneellä on jäänyt mieleen paremmin kuin huvipuiston vekottimet.
Lounasta en tänään olettanutkaan saavani niin olen sitten jopa tympäisevän tiheään pysähdellyt ja mm. lusikalla syönyt suolapähkinöitä. Trangia tuli sitten majapaikassa tarpeeseen kun virta alkoi vähetä ja jotain tukevampaa tarvitsi, hernekeitot keittelin ja hyvin putkillinen upposi. Samoin lisää teetä termariin keittelin kun ei tuossa klommoisessa tunnu vesi pysyvän lämpöisenä edes puolta päivää.
Ei tahdo kepuleilla eväillä jaksaa samalla lailla, satasen lähestyttyä sai vähän tiuhentaa myslipatukan syöntiä kun jaloissa alkoi painaa. Sitten alkoi Posiontie ja meno muuttui hivenen urheilulliseksi, tie meinaan kumpuilee niin, että alamäessä pitää kerätä hyvät vauhdit ja mennä sen voimin ylämäen päälle, välillä vaan hivenen repiväksi muuttui meno. En haluaisi nappularenkaisella pystärillä ajaa tuota tietä.
en tiedä välittyykö kuvasta se mikä tienkäyttäjälle eli näännyttävän pitkä suora ja lopussa pystysuora mäki, tosin silmä valehtelee... ei se mäki yleensä mikään iso ole... paitsi viimeinen, oli ihan liikennemerkki laitettu ja lukemat 10%, en tiedä onko se paljon vai vähän mutta välitykset riitti ja jaloissa potku. Laskuissa menin sekaisin mutta olisikohan 7 tuollaista suoraa ollut ja sitten tuli mutka 
huomenna maisemat muuttuu Posiontien osalta kauniimmaksi, tuo oli tuommoinen suopätkä. Semmoisen ihmetyksen näin, että talon ympärillä oli jotain hehtaarin tontti ja koko tienoo oli nurmikolla, taitaa kesässä jokunen tunti mennä ruohoa leikatessa, no kuka tykkää mistäkin...
Toinen vähemmän kiva luontoelämys oli Oulanganjoella kun mustikkasoppaa nautin ja muutama mopopoika tuli myös tienoolle, no ei se mitään mutta sillan alle menivät ja jotain papattimattoa rupesivat räjäyttelemään. Melkein teki mieli kusta tankkeihin kiitokseksi mutta jätin väliin
Poikkeuksellisen aikaisin pääsee nukkumaan mutta ihan hyvässä ajassa ennen klo 10 pääsin taipaleelle. Huomenna Posion ihmeet ja sitten Taivalkoskelle.
) olisi tullut kysymään lupaa pyörän kuvaamiseen ja reissusta sain kertoilla myös. Loput pitsat yritin syödä rannalla mutta kun maitolitra loppui niin ei enää uponnut ja loppu meni haaskuuseen.
Sigma 1009 on mittarin merkki, 37 euroa kustansi. Saa nähdä kauanko kestää, sama standardi on mittaripohjissa. Halvemmallakin olisi selvinnyt mutta sen keskinopuden haluan katsoa. Vanhan mittarin johdotus menee niin tukevasti katteen sisässä, että sai jäädä paikalleen