Viikonloppuna käväistiin tekemässä retki Kannakselle. Kulkuvälineenä oli toki avtomobil, mutta sitä maisemaa ihmetellessä tuli mieleen, että siellä olisi todella mielenkiintoista käydä tekemässä pyöräretki. Venäjässä itsessään on jo eksotiikkaa tarpeeksi, mutta Karjalan kannaksella lisämausteen tuo alueen historia, sekä upea luonto. Ollaan venäjästä mitä mieltä hyvänsä, niin ainakin Kannaksella on vielä upeita lähes luonnontilaisia metsiä pystyssä ja ränsistynyttä mutta omalla tavalla kiehtovaa kulttuurimaisemaa sekä kattava tieverkosto ja hyvät melkein ajantasaiset kartat (http://www.karjalankartat.fi). Venäläiset kartat löytyvät netistä myös. Suomalaishistoria on edelleen myös vahvasti näkyvissä, tosin Pietarilaiset tuntuvat pikku hiljaa datsoineen kansoittavan seudun uudelleen. Tiet ovat joko hyviä tai surkeita, riippuen vähän paikasta. Isommista kylistä löytynee majoituspalveluita. Reissussa nähtiin muuten paljon pyöräretkeläisiä sekä melojia, enemmän kuin mitä Suomessa yleensä näkee. Veikkaisin, että Pietarilaisia hekin.
Kannas on kompakti kooltaan. Retken voisi aloittaa vaikkapa Imatralta, suunnata Viipurin kautta Terijoelle ja sieltä Metsäpirttiin Laatokan rantaan, ja sitä pitkin Käkisalmeen, josta sitten takaisin lähteen Imatralle. Imatralle pääsee junalla, joten se houkuttelisi lähtöpisteenä. Porukalla meneminen toisi tiettyä turvaa, yksin en ehkä lähtisi. Kieltä osaan sen verran, että pienellä pikakertauksella pärjäisin varmaan jo tänä suvena paikallisten kanssa, ainakin jo nyt pääsin hyvinkin juttuun paikallisten kanssa rajallisella sanavarastollani.
Olisikohan kellään kokemusta tuolla suunnalla pyöräilystä, mitä siellä kannattaa ottaa huomioon ja miten reittiä suunnitella? Rekkaliikennettä on ainakin paikoin runsaasti, mutta huonoilla teillä vauhdit ovat kohtuullisen maltillisia. Karjalassa oli varmaan jo Suomen vallan aikana nähtävyyksiä, kuten muuallakin Suomessa, joten niitä olisi toki mielenkiintoista mennä katsomaan. Kannas olisi näppärä siksi, että siihen riittää yksi viisumi. Laatokan Karjalaan tarvitaan jo toinen propuska, ja taitaa siellä rajavyöhykelupaakin tarvita. Se olisi toki mielenkiintoinen kohde myös.
Paikalliset pyöräretkeläiset liikkuivat pääasiassa maastopyörillä. Nojapyöriä ei yllätys yllätys näkynyt. Paksulla rengastuksella ja hyvillä joustoilla pitäisi nojakillakin pärjätä, vaihtoehtoisena kulkuvälineenä voisi olla joku paksurenkainen vanha retkipyörä. Maasturiani en sinne hevillä veisi, se on liian helppo realisoida.