Joitain vuosia sitten kiersin pyörällä Elokuussa mukavan reitin, joka seuraili Jäämeren rantaa Norjan pohjoisosassa. Tässä hiukan kokemuksia.
Matka alkoi junareissulla Rovaniemelle, josta linja-auto kyyditti seitsemässä tunnissa matkan varsinaiseen alkupisteeseen, Kilpisjärvelle. Rovaniemellä vaihto sujuu kätevästi, sillä pohjoiseen menevät linja-autot odottavat junasta tulevia matkalaisia.
Kilpisjärvi on monella tavalla hieno paikka aloittaa. Kylästä löytyvät kaikki tarpeeelliset palvelut, muonituksineen ja majoituksineen. Yövyin edullisesti paikallisessa retkeilymajassa. Polku-urakka alkoi tietä E8 kohti Skibottnin kylää Norjassa. Iso osa matkasta on pelkkää laskettelua ja vilukin ehtii alamäissä tulla.
Alamäki päättyy Storfjorden vuonon rantaan ja tie vaihtuu E6:ksi. Polkeminen on pitkän aikaa tasamaata tien seuraillessa Jäämeren rantaa, n. 2 metrin korkeudella merenpinnasta. Kyliä on tiuhaan, joten ruoka- ja taukopaikkoja on mukavasti tarjolla. Yön tullessa tien mantereenpuolelta löytyy helposti telttapaikkoja kirkkaiden vuoristopurojen ääreltä, vaikka en aivan varma olekaan kuinka sallittua tällainen on. Ilmeisesti vaeltajiin ja retkeilijöihin on näillä seuduilla totuttu ja kertaakaan ei tultu kyselemään tai häiritsemään.
Pääsääntöisesti reitti on tasaista, mutta muutamia kunnon tuntureiden ylityksiä on tarjolla. Altan jälkeen mielenkiintoisin vaihe on yli 600 metrin korkeuteen nouseva suuri tasankoalue, jossa on useampiakin saamelaisten leirejä.
Russenesin kylästä, Porsangerin vuonon äärestä, käännyin pohjoiseen kohti Nordkappia. Tällä osuudella oli tarjolla mm. 3 km:n pituinen ylämäkitunneli (Skarvberg), joka on pyöräilijälle aika jännittävä. Jääkylmää vettä putoilee niskaan ja pyörän ajovalot ovat tarpeen autojen huristaessa ohitse.
Kåffjordista vie lautta Honningsvågin kylään. Täältä lähtee mutkainen ja aika raskas tie Nordkappiin, Euroopan pohjoisimpaan pisteeseen. Kannattaa varata aikaa ja evästä, että jaksaa. Perillä odottaakin sitten komeat maisemat, ellei satu sumuinen sää.
Honningsvågista hyppäsin Hurtigrutenin laivaan, jonka kyydissä matkasin Kirkkoniemeen. Laivalla sai syödä kylläkseen, levätä kunnon sängyssä, sekä ihailla vasemmalla puolella jäämeren maisemia, ja oikealla idyllisiä rantakyliä. Upea reitti, kerrassaan!
Kirkkoniemestä palasin Sevettijärven kautta Inariin ja siitä etelään kotikonnuille. Suomen puolella oli tarjolla loppumattoman pitkiä yksinäisiä erämaataipaleita Sevettijärven ja Kaamasen välillä. Täällä kannattaa huolehtia että tarpeelliset pyöränkorjaustarvikkeet löytyvät laukuista.
Reittiä kannattaa kokeilla. Tiet ovat pääsääntöisesti erinomaisessa kunnossa, kyliä on tiuhaan, turisteja on vähän ja maisemat ainutlaatuiset. Polkukilometrejä Kilpisjärveltä Sodankylään kertyi n. 900 ja matkapäiviä tarvitiin tälle välille 7. Elokuussa oli tarjolla sekä hellettä että kylmää. Parhaimpina päivinä +22 ja kylmimpinä aamuina n. +1.
