Hirmuinen Lumiamies ajaa etelärannikon ja vähän Ruotsissakin

[jori]

Älä turhaan niitä ylimääräisiä ympyröitä noloile. Niille on vieraskielinen nimikin: Sightseeing.

[terppa]

5.8

1. pv.
   0 km
   3689 km yht.

Heräsin ”aikaisin” lähinnä pelastaakseni mökkiin jättämäni tavarat, akun latureineen ja retkilautaset. Kömmin vielä unta yrittämään vaikka mieli toisaalta teki turisemaan vielä paikalla olevien kesken, suurin osa oli kadonnut aikaisin aamulla. Uni kuitenkin voitti.

Kun oikeasti nousin niin paikalla oli vielä Eemeli ja Nojanalle. Eemeli teki lähtöään omalle Pohjanmaan valloitukselleen ja monen muun asian ohella ihmettelimme Mangojen eroa ja miksi minulla menee sivut renkaista, yksi syy taitaa olla sportin pienemmät pyöräaukot eli siinä nappasee rengas helpommin koriin kiinni, yksi hyvä piste matkamallille lisää. Toisaalta näin minä lauantain jälkeen märkiä unia Go-One Evo Ks:stä ihan vaan kisa/reenipelinä kun taidot ja tilat ei riitä Conen tyylisiin suorituksiin. Mietin jo koittaisiko rulettia vai pokeria kun kokemuksen mukaan Lotossa häviää rahat mutta arvelin ruletissa häviävän vielä varmemmin voisihan sitä tietysti sijoittaa 500€ Talvivaaraan ja toivoa, että se joskus on 2,5v sitten olleella tasolla tai sitten vaan säästellä palkasta... mutta joskus vielä, sitten kun on vanha ja varakas niin ihan kisapeli. Mangolla kuiteskin ensin 100 000km, kymppitonni on jo kasassa tätä kirjoittaessa (reissun jälkeen kotiläppärillä). Joo, tavoite on tehdä omasta Suomen eniten ajettu kinneri

Noh, Eemelin hyvästelin matkaan, itse maltoin olla ajamatta päivän paitsi Tepon sitikkaa. Kävimme aamupäivällä palauttamassa numeronäytön Tampereen stadioneille ja munkkikahveella Pyynikin näkötornilla. Munkit oli maineensa veroiset ja miljöö mitä mukavin, keidas betonierämaassa.

Puhetta tuli renkaista ja Tepolla oli ylimääräisiä Kojakeita joista hän oli valmis luopumaan, tai aikomus oli lahjoittaa palkaksi kuskin hommista mutta koska talkoissa olin niin setelin jätin, pari sisuria sain myös. Jätin myös Panracerit Tepolle testattavaksi ja kieli pitkällä odotan tuloksia vierintävastuskokeesta, lähes yhtä suurella mielenkiinnolla tulokset 23-millisestä Ultremosta. Sitä miettinyt josko kaksi sellaista ensi vuonna ja leveämpi Panracer taakse? Nyt pitää ottaa jo konstit käyttöön, että tulokset paranoo.

Polvi oli arka ja jäin leirintäalueelle vielä päiväksi. Hämmästyttävän hyvin lihaksisto oli kestänyt viikonlopun rääkin. Ei jumeja tai kipuja. Aivot oli vaan ihan säästöliekillä eli sellainen nuutunut olo. Renkaita vaihdoin kauan ja hartaasti välillä netissä surffaillen. Kojakki taakse ja eteen ja toinen etunen sai Kendan pyöriäkseen. Tavarat järjestelin jotenkin fiksusti ja ylimääräiset pakkasin jo pyörään, että tiistain lähtö sujuisi jokseenkin jouheasti. Pikku rasvailua myös ja muuta fiksailua, isommat hommat jäi kotitalliin tehtäväksi. Väsy tuli jossain vaiheessa ja päivänokoset nukuin.

Saunassa ja uimassa reuntoutin itseäni, lihaksia ja polvea. Aika hienolta tuntui rantasauna, keskellä olin kappaletta kauneinta Suomenmaata. Saunan jälkeen Nojanalle kutsui teelle mökilleen jossa hän oli kaunista kesäpäivää viettämässä vaimonsa kanssa, siinä taas tovi meni rattoisasti rupatellen. Illan lopuksi kirjoittelin vielä hetken tarinoitani ja surffailin netissä.

[terppa]

Voi voi, sosiaalinen elämä ja pyörän huolto näköjään hidastaa loppumerkintöjen tekemistä vaan nytpä Mango on vilkkuja vaille vireessä uuteen seikkailuun. Tai ehkä vielä pari niveltä vaidan kun saan Pieteriltä paketin jossa on mm. aurauskulmamittari. Biltema myi ison vilkkuviiksen joten pitkän rakennekynteni oikeasta etusormesta voin leikata

6.8

1. pv.
   102 km
   20,0 kmh
   72,4 kmh max.

Aamulla kamat kasaan ja taas pitkästä aikaa tienpäälle. Hyvin oli lihakset kuntoutuneet eli lihasten puolella ei ollut mitään ongelmaa lähdön kanssa, samoin pahoin nuutuneisuus oli jäänyt taa. Joskus 10 aikoihin liikkeelle kohti Nokian keskustaa jossa kävin ensin kaupasta eväitä ja sitten lounaan/aamupalan. Nälkä oli jo aika verinen... Tuli sitten harrastettua samaa lounaspaikkaa kolmatta kertaa eikä ruoka pettänyt nytkään. Vakiasiakkaita siellä oli muitakin koska kisatuloksia kyselivät

Niin kaksijakoinen fiilis ajaa. Periaatteessa freesit jalat mutta tehot puuttui täysin, ylämäissä huomasi, että on tullut poljettua mutta ei silti suurempaa ongelmaa. Polvea varoin ja oikeastaan koko päivän ajoin ihan ylihiljaa ja rullaamalla, voisi ehkä kyseessä olla palauttava lenkki

Tampereen keskustan kautta päätin ajaa vaikka pieni mutka siinä tuli. Jossain vaiheessa läksin seuraamaan Pyynikki kylttejä mutta tiet muuttui poluksi jolloin palasin vähän sivummalle asfaltille ja ajelin sitten jo autolla tutuksi tulleita reittejä keskustan suuntaa.

Torilla en viitsinyt sen kummemmin käydä vaan rupesin pohtimaan, että mitähän museoita minulla on käymättä? Lenin-setää ja vakoiluasioita olen aikaisemmin käynyt katsastamassa ja nyt bongasin museot.fi -palvelusta Vapriikin ja siellä olevan Terrakotta armeija -näyttelyn eli siis sinne. Liekö virhe tahallinen- korjasin. Pastori (muoks. ei kyllä se on tahaton lukuhäirä ei koskaan kannata lukea sanoja kuin puoliväliin ja sitten vaan arvaa loput kiitokset oikaususta )

Pääsymaksu oli aika iso 13€ mutta oli samaan kompleksiin aika paljon asioita kerätty... Kaffen hörppäsin kahvilassa ja läksin katsastamaan millaisen armeijan muinainen Kiinan keisari on itselleen savesta teettänyt. Ryhmän verran sotilaita oli vaan paikalla mutta onneksi paljon muuta oheistuotetta, enemmän olisin patsaita kuitenkin toivonut. Hyvä näyttely kuitenkin. Jospa joskus Kiinaan ja silloin näkisi nuo aidot kaivaukset? Kiinasta haluisin nähdä muurin, Keisarin palatsin ja tuon Terrakotta armeijan. Jos paikalle menisi niin varmaan paljon muutakin... Tukkahan minulla etäisesti muistuttaa samaa mikä oli Kiinan keisarilla. Heillä vaan oli enemmän aikaa hoitaa sitä ja paremmat hoitoaineet koska itsellä latvat katkeilee liian helposti

http://sdrv.ms/14tndxh

Isopyöräistäkin koitin polkea rullilla...

http://sdrv.ms/13MkejX

Niin se vaan ajat muuttuu ja miehisyyden mitat on kulttuurisidonnaisia koska reilu sata vuotta sitten pitkä ja hoidettu palmikko oli kiinalaisella miehellä ”miehekäs” eli sen hoitamiseen käytettiin runsaasti aikaa Meillä taisi ”pitkät” kutrit tulla vasta Beatlesin myötä, ihan vallan korvien yli

Matka ei oikein taittunut, Nokialla ja Tampereella on melkoisen surkeat pyörätiet, paljon kynnyksia, laattaa, ja käsittämättömän kapeita. Jos liikennemerkki ei toista kertoisi niin äkkiseltään luulisi pelkästään kävelytieksi.

Paukut ei riittäneet autotiellä ajoon joten rullailin sitten hitaasti Kangasalan suuntaa. Välillä kävin pastan syömässä ja olisin ladannut puhelinta jos olisi ollut vapaa pistorasia. Pyöränakku teki tenän eli ei ruvennut lataamaan. Lataus mielessä poikkesin sitten Kangasalalla kahvilla ja kirjoittelin vähän samalla.

Kangasalan jälkeen rupesi taivalkin taittumaan kun pääsi autotielle Sahalahden suuntaa. Tai kyllä siinä olisi vieressä joku kinttupolku kulkenut ilman asfalttia mutta tulkitsin sen vaan huonoksi insinöörihuumoriksi ja jatkoin uudella, vasta lasketulla asfaltilla.

Sahalahdelta Luopioisiin oli todella kaunis tie, jos Tampereelta etelän suuntaan meinaa niin ihan suositeltava reitti maisemien puolesta eikä mäetkään ole pahoja, joita kyllä hämläismaisemassa aina on.

Ajellessa jalat vetristyi. Nokialta lähtiessä ajattelin, että kahdessa päivässä ajan kotiin mutta ennen Luopioista meinasin, että josko sittenkin yhdessä päivässä. Joskus klo 2.00 olisin kotona. Akku vaan temppuili niin ettei iso valo syttynyt vaan pelkästään välkkyi vaikka akun piti olla täyteen ladattu. Pelkät ledit ei isommassa vauhdissa riittäneet ja tiessä oli jonkin verran routavaurioita, niinpä kurvasin tien sivuun urvahtamaan. Sen verran reissun loppufiilikset, että en virittänyt sadekatetta, mielessä oli jotta ihan sama vaikka kuuro tulisikin koska seuraava yö on kuitenkin kotona. Ei satanut ja murmelina nukuin, varmasti paaaaljon paremmin kuin kotona, eikä sinne tosiaan ollut mikään kiire.

7.8

1. pv
   62 km
   24,5 km/h
   72,0 km/h max.
   3853 km koko reissu

Kymppiin saakka yritin nukkua mutta sitten piti nousta ylös. Pakkaus ja lähtö oli nopea, mitä nyt pari banaania aamupalaksi. Edellisen päivän liian vähäinen syöminen näkyi nälkänä. Helteellä syöminen on vaan pakkopullaa... Auttoisiin ajelin jossa huomasin kioskin järven rannalla. Siellä munkkikahvit, lähtiessä harmitti kun huomasin siellä olevan myös lounaan... rahtari alennuksen olisi vielä saanut. Noh, ajoin sitten abc:lle Padasjoelle jossa nälän siirsin seisovan pöydän avulla.

Lähtiessä piti ihan vallan Stop-merkillä pysähtyä kun maija oli vahdissa Kotio päin eli naapuripitäjässä olen kirjoilla... Ajattelin josko vanhempieni kautta ajeleisin kotiin mutta he tulivat vastaan pakulla, suuntana Jyväskylä sillä oletuksella koska velimies oli puikoissa joten ajelin sitten viimereissun tapaan Päijänteen rantaan kahville päättämään retken. Sitä ennen polkaisin päivän huiput alamäessä ja aika pitkään pitelin +60 km/h nopeuksia kun taustapeiliin ilmestyi rekka ja ettei sen mutkateillä tartteisi ohi lähteä Sai vastaantuleva maijakin tutkaansa varmaan hyvät lukemat. Kaupan kautta lopuksi, maitoa ja muuta mukavaa...

Nyt reissufiilis säilyi loppuun saakka, ehkä siitä johtuen, että kiire tai vastuut ei odottaneet kotona vaan ihan kaikessa rauhassa saan hoidella vehkeet ja miehen kuntoon seuraavia seikkailuja varten.

Mitä sitten tästä reissusta jäi käteen? Nyt on Suomen rannikko ajettu, sitä voi lämpimästi suositella reitiksi pyörämatkailuun lähtee sitten mistä kohden rannikkoa hyvänsä. Ruotsi varmaan näyttäisi parhaat puolensa jos lähtisi Uumajasta etelään? Joskus lähden minäkin. Loppureitti oli kokolailla siirtymäpainotteinen, mutkien takia aikataulun väljyys häviää jos aikomuksena oli lepopäiviä viettää, nyt niitä olisi hyvä olla pari enemmän esim. Helvetinjärven kansallispuistossa olisi voinut käydä riippumassa ja sellaisessa luontokohteessa saa aikansa kulumaan mukavasti.

Lomailumuotona tämä on käytännössä ilmainen, ei juuri sen kalliimpaa elämistä kuin työpäivinäkään.

Mitä miehelle on tapahtunut? Tukka ja parta kasvoi mutta mielen sopukoissa myös jotain. Aika paljon sai ajatteluaikaa mikä oli hyvästä kun tietynlaiset käännöskohdat on elämässä menossa... se kristallisoitui, että unelmat pitää toteuttaa nyt ja tulevina vuosina kun on mies parhaassa iässä ja järjestelemällä asiansa oikealle tolalle se on mahdollista... Ranska voisi kutsua ensi vuonna...

Yksinäistä on toisinaan pyörämatkailijan taival... Joskus sitä ihan tosissaan tajuaa olevansa yksin... Toisaalta samalla oppii tajuamaan läheistensä arvon, ei sitä juuri osaa sanoiksi tai eleiksi pukea mutta päänsä sisällä niitä ihmisiä oppii taas arvostamaan paremmin kun kotoseudulla on.

Tämä(kin) reissu on malliesimerkki siitä, että ujo, arka ja kielitaidoton tumpelo pärjää vaikka ulkomailla kun vaan uskaltaa lähteä kotopitäjää kauemmaksi, sama mies on joskus ollut luokan huonoimpia liikunnassa ja nyt Suomenmestari... Maailma on näemmä auki kun sinne lähtee... Aika paljon on minuun vaikuttanut seuraava Ylen tuotos jonka juutupe linkin jostain treffipalvelun syövereistä joskus löysin, siitä voisi ottaa ohjenuoran, että ”ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä”.

Kiitokset mukana olosta!

”Tämä on lahja sinulle. Anna hyvän kiertää ja jaa eteenpäin.”

”Kuuntele. Kuuletko?

Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne. Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.

Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia. 

Toiset uskovat omistavansa jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma,se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus - se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän. 

Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon - niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla. 

Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät. 
Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, ja se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi. 

Text: Antti Huttunen / YLE”

[tavasti]

Tämä(kin) reissu on malliesimerkki siitä, että ujo, arka ja kielitaidoton tumpelo pärjää vaikka ulkomailla kun vaan uskaltaa lähteä kotopitäjää kauemmaksi, sama mies on joskus ollut luokan huonoimpia liikunnassa ja nyt Suomenmestari...

Näin se menee. Itse en ole ollut ujo enkä arka, mutta tuo huonoin liikunna pätee itseenikin. Tai siis päti, nyt olen parisen vuotta ohjannut muidenkin liikuntaa.

Maailma on näemmä auki kun sinne lähtee... Aika paljon on minuun vaikuttanut seuraava Ylen tuotos jonka juutupe linkin jostain treffipalvelun syövereistä joskus löysin, siitä voisi ottaa ohjenuoran, että ”ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä”.

Ole varovainen mitä tahdot ja haluat, se voi toteutua jos huolimattomasti lähdet tahtosi perässä kulkemaan

[karseehirvee]

Kiitos Tero että olet näin hyvin osannut sanoiksi pukea reissusi sisällön, suorituksesi on ollut aivan mahtava ja olet varmasti ammentanut uutta virtaa reissuiltasi ja hyvä niin kun siihen on mahdollisuus ja uskallus ja uteliaisuus lähteä maailmaa tutkimaan.
Tämä juttusi kerronta on itsessänikin herättänyt pienen halun hommata kinneri ja mitkä ovat hyödyt /haitat nojapyörään verrattuna reissussa.
Ilmeisesti kaupunki cruisailu jää vähemmälle kun nojakilla ?
Taaskin säät ja tuuli ei haittaa, sisäpuolella ilmeisesti ei paistu auringonpaahteessakaan?
Kerroit Go-One K olisiko moni paikka jäänyt ajamatta(maavara) tai olisitko vielä pidemmän lenkin moisella menopelillä ajanut tai nopeammin?
Miten mäkisessä maastossa ei juurikaan keskinopeus ole suurempi kuin nojakissa( Painon lisäys)?

Tässä muutama kysymys aiheeseen liityen.

Terveisin Jouni

[tavasti]

mitkä ovat hyödyt /haitat nojapyörään verrattuna reissussa.

Ainakin minun kannaltani kinnereissä on yksi paha haitta: melu! Oma arvaukseni on, että minä en kaupallisella kinnerillä kykenisi pitkään ajamaan. Itse tehden telttapatjasta saisi varmaan sellaisen jota minunkin pääni sietäisi.

[janx]

mitkä ovat hyödyt /haitat nojapyörään verrattuna reissussa.

Ainakin minun kannaltani kinnereissä on yksi paha haitta: melu! Oma arvaukseni on, että minä en kaupallisella kinnerillä kykenisi pitkään ajamaan. Itse tehden telttapatjasta saisi varmaan sellaisen jota minunkin pääni sietäisi.

Melu on kyllä ykkösongelmia kinnerin suhteen. Toinen on reitit, jotka vaatii jatkuvaa nousemista menopelistä esim. paljon huonosti sijoitettuja liikennevalonappeja. Ne ärsyttää kyllä ihan tavallisella nojakillakin. Tosin ei NoComikaan mikään hiljainen ole.

[karseehirvee]

Niinpä olennaisia seikkoja oudoilla vesillä liikuessa kun ei näe eikä kuule mitään , siis ainakaan kaikkia kiviä ja monttuja ei osaa kiertää niinkuin kaksirenkaisella, ja nämä tärinäraidat niin varmaan vain ajettava tien puolella eikä niin et yksirengas pientareen puolella ja kaksi ajoradanpuolella. Ovat nääs jyrsineet nämä uudet tärinäraidat jotain 20cm leveiksi täällä keskisuomen valtaväylillä. Melu varmaan haittaa muun liikenteen havainnoimista , mut ei matkaajossa paljoa haitanne, tuleehan se tuulen suhina jos ei kopissa ole.

[terppa]

Joo... Pitkä reissu kaksipyöräisellä ja kärryllä ja kaksi kinnerillä ja eroavaisuuksiakin on joten koitampa miettiä tässä...

Miinuksia kinnerille: Sorateitä välttelee kun taas 26" -pyörillä varustetulla kaksipyöräisillä niitä ajelee, ja jos rengastus olisi leveämpää niin ei se kauheasti ahdistaisi, itse ajelin Kojakeilla. Pehmeällä kinneri hyytyy heti eli jos on 10 km tietyötä joka on pehmeällä sepelillä niin paras etsiä kiertotie. Kovia puistikko sorapolkuja ajelee siinä missä ihan millä tahansa muulla.

Kaksipyöräinen on helpompi hukuttaa metsään kun puskatelttailee, sen saa myös työnnettyä/kannettua vaikka ei olisi polkuakaan, kinneri jonkin polun tms. maavaran pienuuden takia tarvitsee mutta riippumaton kanssa yöpaikan löytämisessä ei ollut suuria ongelmia, kaksipyöräisellä olisi päässyt vaan useammin vedenäärelle. (riippumatto on kyllä ihan loistava majoite!)

Melu on jonkin verran isompi mutta reissussa kamat vaimentaa aika tavalla eli matkakäytössä isoin äänilähde on tuulen suhina mikä korkeista nopeuksista johtuen on aika voimakas. Kokemusta on vain Mangosta ja Wavista ja Mangon on paljon hiljaisempi ja jos ketjulinjan äänieristäisi niin se olisi kokolailla hiljainen peli, nyt esim. ketjuohjainrulla pitää aika mekkalaa (Terra Cycle) ja Nokialla oli liian kovat paineet iskarissa joten toinen ketjuista hinkkasi koriin mikä toi oman melusaasteensa.

Tärinäraidat on kolmipyöräiselle ikävät, varsinkin jos on vilkas liikenne. Onneksi niitä pystyy hyvin välttämään jos hakeutuu pienille teille jossa muutenkin näkee enemmän.

Huoltaminen on vaikeampaa ja vaatii oman perehtymisen mutta kun on muutaman pisteosan tutkinut niin ei se normipyörästä juuri kummene, vähän hankalampaa vain.

Liikennevalonapit on ikäviä mutta onneksi Lahdessa niitä ei juuri ole harrastettu. Ruotsissa ne oli sijoitettu yleensä niin, että kinnerillä nappien käyttö oli mahdollista. Esim. Tampere taisi olla malliesimerkki huonosta suunnittelusta nappien(kin) suhteen.

Plussia: isompi paino ei tunnu (ylämäet menee yleensä liike-energialla), tai ei se paino edes juuri ole isompi kun vertaa Pioneeri + kärry. Sateelta on suojassa, samoin porotuksesta ja ainakin Mangossa ilma kiertää joten se ei ole tukala.

Ajaminen on paljon keveämpää, nopeampaa ja helpompaa poislukien ahtaat käännökset ja routineet pyörätiet. Vastatuuli ei juuri tunnu, tai kyllä sen keskarista huomaa mutta se ei samaan tapaan ahdista, vastatuulellekin tosin herkistyy kun kilometrejä on tarpeeksi ja tulee riittävän hyvä perstuntuma.

Tavarat säilyy paremmin kuivana kuin avopyörien laukuissa, tai näin ainakin uskon (kuivasäkit + kinnerin kuori)

Yllättäen kotona kaupunkikruisailua ja muuta hyötyajoa on tullut paljon enemmän kinnerillä harrastettua ja korvattua autonkayttä koska kinneriin saa ostokset tms. nakattua helposti sisään (jos pakkauskoko ei ole iso) kun kaksipyöräisessä on se pakkaamisen tuska ja autoon verrattuna parkkeeraaminen on helpompaa, pääsee oven eteen ja luovilla reittiratkaisuilla siirtyminen kaupungin sisällä on paljon nopeampaa vaikka pitäsi siirtyä ns. kaupungin laidalle. Samoin oma siirtymä kotopitäjästä kaupunkiin 20 - 25 km sujuu niin paljon keveämmin kinnerillä kuin kaksipyöräisellä, että ajamisen raskautta, aikaa tai vesisadetta ei voi käyttää enää tekosyynä. Ihmisvilinässä Kinnerillä ajaa ihan mielikseen koska ei tarvitse tasapainoilla ja tarvittaessa kilikellon äänensävy on sellainen, että sitä käyttää mielikseen ja saa latua.

Go-onesta haaveilen ihan vaan kisa/lenkipelinä (sitten joskus...) En tiedä mutta oletan maavaran olevan Milanin luokkaa eli kakkoskinneri tulee aina olemaan asiointi, retki yms. yleiskäyttöön jos tuon tai jonkun vastaavan kisapelin ostan, ehkä maanantaina sijoitan sen 500€ ja katsotaan Ehkä Go-Onella työmatkaa ajaisi jossa nopeus on valttia.

Kinnerissä on oma fiilis jonka voi tajuta vasta sitten kun on kokeillut Vuokraaminen kannattaa niin saa kokeilla miltä se tuntuu omalla vakireitistöllä ja nyt kun Suomessakin on kauppias jonka kanssa asioi vielä mielellään niin hankkimisen kynnys on madaltunut. Tosin Teppohan oli valmiiksi tinkinyt Hollannin Mangon jonka saisi kotiovelle n. 5000€ hintaan eli jos käytetyn haluaa niin ei hullumpi valinta (jos on vielä myymättä)

Minun käyttöön ja vakireiteille kinneri on paras mahdollinen valinta ja sillä tykkään myös tulevat lomareissut tehdä. Jos käyttö on vastaavaa kuin minulla niin kannattaa valita Tour-malli tai Strada isompien tavaratilojen vuoksi jolloin pakkaaminen on helpompaa ja nopeampaa. 70 litraankin mahtuu kuukauden tavarat ja ei kahden kuukauden turneellakaan juuri enempää tarvitsisi.

[janx]

Hyvää pohdintaa. Vielä kun sen varusteluettelon rustaat? Tuo kinnerin puskaan "hukuttaminen" voisi helpottua armeijasta tutulla NaVe:lla: http://www.varusteleka.fi/fi/product/na ... avara/7938
On sitten eriasia haluaako tuon ylimääräisenä pötkylänä mukaan. Omaa mielenrauhaa yöksi kyllä helpottaisi kummasti.

[Premnas]

Mikseivät voi kehitellä semmoista hienoa juttua joita joissain toimintaelokuvissa on, että kun nappia painaa niin laite häviää näkyvistä..joku häivejärjestelmä? Kinnerissäkin voisi olla elektroninen maastoutumisohjelmanappi .

[tm]

Tuo kinnerin puskaan "hukuttaminen" voisi helpottua armeijasta tutulla NaVe:lla...

Ei pöllömpi idea. Valkokeltaisen sukkulan saisi aika huomaamattomaksi ainakin kauempaa katsottuna sopivan värisellä kankaalla. Vaan pitäisikö tuollaisen verkkokankaan alle viritellä lisäksi joku tumma ohut (=kevyt) kangas, jottei Mangon kirkas väri paista liikaa verkon alta?
Kuinkas painavaa tavaraa tuollainen verkkokangas on?

[jviirret]

Jos vain maalaisi pohjaan maastovärit ja kääntäisi kinnerin yöksi kyljelleen, pohja tielle päin.

kinnerikumossa.jpg (71.92 KiB) Katsottu 5345 kertaa

Jukka

[jori]

Jos vain maalaisi pohjaan maastovärit ja kääntäisi kinnerin yöksi kyljelleen, pohja tielle päin.

Nerokas idea! Ei maksa, eikä paina juuri mitään, eikä aiheuta mitään muutakaan haittaa, vain piiloutuminen helpottuu.
Onhan se nytkin maastoutusväreissään, mutta talvella pyöräretkeily lumien aikaan on kuitenkin harvinaisempaa.

Miksi terpan? kinneri muuten oli tuolla kisoissa nurin?

[PW]

Jos Saimaan rannoilla retkeilee, vois kinnerin myös maalata norpan näköseks. Kuvassa Mango on samassa asennossa ku norppa kalliolla

Petri