Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Oletko kokenut pyörämatkailija vai suunnitteletko vasta ensimmäistä reissuasi? Täällä voit jakaa kokemuksia, raportoida matkoistasi tai hakea inspiraatiota ensi kesän suunnitelmiin.
Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3039
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja terppa » 14 Elo 2017, 20:31

yaana kirjoitti:Epätarkkuus on joskus ihan hyvä efekti kuvissa. Tulee semmoinen olo, että näenkö unta.


Kuhan on vaan joskus epätarkka :D kun saan tarinat loppuun niin Saila voisi jokusen kuvan laittaa niin tulee parempia, instagramiin tullenee myös? http://instagom.com/sailariittah/ Tai susikuvia jo lainasin, ihan luvan kanssa.

yaana kirjoitti: Nyt alkoi tehdä mieli vastaavalle reissulle.


Ensivuonnahan se olisi helppo yhdistä Joensuun Lowriden yhteydessä :wink: Lämpimästi suosittelen!

Työt alkoi ja heti kärkeen 11,5h päivä eli tänään ei tarina etene mutta pari videota laitoin juutubeen. Samaa huonoa kännykkälaatua mutta kyllä siinä jotain karhun käyttäytymisestä näkee. Jospa saisi seuraavaa kertaa varten innostettua Sailan ostamaan hyvän kameran niin minä voisin lainata hänen vanhaa kun tuo lupasi opettaa jotain kuvaamisesta :oops:

https://youtu.be/uXOrum8FBQ8
https://youtu.be/kJnDoQrBIU8
Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3039
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja terppa » 15 Elo 2017, 19:37

11.8 perjantai 1/2
Pyörät parkissa mutta tassutellen n. 9 km, Sailalla vähän enemmän.

Sailan kuvaama
kinnerit jäi parkkiin.jpg


Aurinkoisena alkoi aamu. Nuotiopaikan istuimilla syötiin aamupalaa. Useita muitakin telttakuntia siinä oli, kaikki ulkomaalaisia turisteja. Yksi pyörämatkaaja Saksasta joka oli oman matkansa aloittanut Kuopiosta ja olikohan pari päivää ajellut ja nyt starttasi päivän suuntana koti Saksassa. Kahvit keittelin trangialla, eväätkin olisi kannattanut tehdä mutta en jotenkin tajunnut päivän mittaa. Ajattelin, että pari pakettia myslipatukoita piisaa ja sitten kävisi jossain turistikuppilassa eineellä. Saila muisti Janxin kehuneen Kolin huipun pitsoja.

saksalainen pyöräilijä.jpg


Uimavehkeet ja sadevarusteet reppuun, jotain lämmintä jos sattuisi tuulemaan. ”Setä neuvoo” osioon voisi laittaa, että tuollaisesta alle nyrkinkokoiseksi pakkautuvan repun saa mukavaksi tavarankuljetuskapistukseksi kun laittaa taiteltavan istuinalusen selkää vasten. Tämä reppu on varmaan kaikki pyöräreissut ollut mukana ja nyt vasta tuli ensimmäinen ratkein. Tilapäisesti sen jesarilla teippasin mutta jahka kotona innostuu varusteita korjaamaan niin joku söpö siirtokuva pitää ommella/liimata.

reppu.jpg


Kolin rinnettä siis ylös, alle 2 km puiston opastuskeskukseen. Siinä välillä oli muuan Salomoninaikainen uhrihalkeama jolle kiipesimme. Opastuskeskuksesta ostin ensitöikseni kartan kahdella eurolla, ja liput jolla näyttelyn sai kiertää (samalla lipulla pääsee myös kotiseutumuseoon). Ensin kuitenkin kahville ja suklaakakulle, pitää yrittää sokeria tankata ja jonkinlainen kahviaddiktio on kehittymässä. Kahvitellessa katseltiin karttaa ja heti tuli ostajankrapula kun 7 eurolla olisi saanut isomman retkeilykartan. Tämä kyllä tämänpäiväisen reviirin näytti mutta jonkinlaisena karttafriikkinä olisi hauska reittejä katsella noin laajemminkin.

Sinisellä tussilla piirretty oli perjantain reitti
kolin kartta.jpg

Salomonin aikainen uhrihalkeama
Uhrikivi.jpg


Näyttely oli aika suppea, ei siihen kyllä hirveästi jaksanut perehtyä, harmi kun ei ollut museokortti voimassa, nyt vitonen tuntui aika paljolta käyttöön nähden. Muutama taidenäytely siellä oli myös. Hauskaa juttua kertova karhu joka nauraa vitsilleen oli mun lemppari, Sailan kuulin kehuvan huopatöitä ja merenneitoja.

Karhu nauraa omille jutuilleen
Naurava karhu.jpg


Kolin ensimmäiselle huipulle käppäilimme, portaat oli ja kivituhkaa polkuna. Huipulla oli Päätalon sanassa ”päitä ku pirun kelkassa” :) minä ikävänä ihmisenä latistin vielä tunnelmaa, että tämähän on vähän kuin Aniantiellä (asunto jossa asustelin 15 vuotta, korkealla harjulla kahden järven välissä) mitä nyt korkeuseroa 100 metriä vähemmän... No oli se komea näkymä. Mutta vähän rupesin kelloa vilkuilemaan kun Saila halusi tietysti kuvata ja sopivaa hetkeä sai odotella milloin ei ihmisiä ollut näköpiirissä, jotenkin ajattelin jo uintireissua ja nousua takaisin ja kupsahtamista nälkäisenä siinä mäen puolivälissä :D
kuvaaja työssään.jpg

Koli.jpg

saaret.jpg

purtilo kaukana.jpg
purtilo kaukana.jpg (148.75 KiB) Katsottu 1517 kertaa
Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3039
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja terppa » 15 Elo 2017, 20:16

Perjantai 2/2

Onneksi huippu kerrallaan ihmiset väheni, sitä mukaa polku kapeni ja lopulta se oli ”oikean luontopolun” kaltainen. Huipuilta eteenpäin mennessä ei montaa ihmistä tullut vastaan. Löysin myös lempipaikkani, kuvassa oleva tarhapuro. Oikein hienoa kyllä, että ihmiset käyvät tällaisissa paikoissa sankoin joukoin mutta itse olen niin maalainen ja syrjässä tottunut retkeillemään, että vastaantulijalle vähintäänkin nyökkää. Tuolla huipulla nyt ei ketään viitsi morjenstaa mutta jos poluilla tulee yksi porukka tunnissa vastaan niin silloin. Ei vaan toimi täällä, ensimmäistä kertaa moiseen törmään.

putous.jpg


Ilmeisesti loman loppuessa rupeaa miettimään vaihtoehtoisia rahanhankintatapoja, niinpä ehdotin, että jos Saila vähentäisi vaatetusta ja ottaisin taidekuvan otsikolla ”kylpevä nainen” putouksen alla ja löisin sillä rahoiksi, sitten voisimme lopunikää samoilla luontokohteissa vailla huomisen huolista. Idea ei saanut kannatusta kauniimmassa puoliskossa, niinpä ei auttanut kuin jäädä odottelemaan lottoarvontaa. Vesi oli hyvää ja putouksen alta sai vesipulloon täytettä.

vettä.jpg


Vielä oli pikkumatka rantaan. Likolahdessa oli nuotiopaikka ja ehkäpä sieltä löytyisi hieman hiekkaakin rannalta, löytyi. Oli pari kanoottia rannalla joita omistajat laittoivat nippuun, semmoiset koottavat mallit. Vahvasti epäilin, että autolautalta olin porukan nähnyt eräässä saaressa leiriytyneenä. Pusikossa vaihtelimme uintivermettä ja sitten pesulle. Kehittelin lisää rahanhankintakeinoja kun steppailin vedessä semmoisessa karkeassa hiekassa, että jos rupean myymään jalkahierontaa ja ihonkuorintaa rikkaille naisille. Kävelytän ne Pieliseen paljain jalon ja käsken kaivautumaan hiekkaan steppaamalla. 100€/30 min, mistäs niitä starttirahahakemuksia saikaan :)

varpuset rannalla.jpg


Kun koivet oli saatu kuivaksi ja hiekasta puhtaaksi niin lähdimme kiipeilemään polkua ylöspäin. Aurinkoinen ja lämmin päivä oli mutta metsän keskellä oli mukavan vilpoisaa. Sydän jokusen kerran nopeammin sykki mutta muuten jaksoi hyvin. Myslipatukoita oli kulunut ja nälkä jo oli mutta ei onneksi merkkiä heikotuksesta.

Kolin näki polulta väärästä vinkkelistä
koli väärästä vinkkelistä.jpg


Kehittelin matkalla ylös sellaista vaihtoehtohistoriaa pistekirjoituksen kehittämisestä, että aikaa ennen paperia pistekirjoitusta oli kirjoitettu tuommoiselle laholle puulle kun oli haluttu välittää viestiä naapureille tai ihan vaan muuten meheviä juoruja. Ihmiset kun asui savupirteissä jonka katkuissa aikaamyöden näkö heikkeni ja silmälaseista olisi pitänyt pulittaa niin monta oravannahkaa, että kantaan olisi tullut notkahdus ja kun puukko oli joka jätkällä vyöllä niin ei erikseen tarvinnut kirjoitusneuvoja pakata tuohikonttiin, musteella kun oli vielä taipumus jäätyä kovassa pakkasessa. Toki tuommoinen tukki on vähän hankala jos tekee matkapäiväkirjaa, tai sitten pitää palkata sahan omistava renki ja sen verran kookas, että jaksaa tukkia kantaa selässään, vai näistäkö tukkirekien kehitys sai uutta vauhtia? Tiedä sitten miten tämä vaihtoehtoinen historia otetaan tutkijapiireissä vastaan mutta minua aatokset huvitti kun pistin tossua toisen eteen.

pistekirjoitusta
pistekirjoitusta.jpg


Huipulla suuntasimme ravinteliin. Hinnoissa oli maisemalisää mutta pitsa oli hyvää ja henkilökunta avuliasta kun sähkötöpseliä etsimme kännyköille. Mukana ollut virtapankki veteli jo viimeisiään eli siitä ei olisi juuri iloa ja samsungien akunkesto on kokolailla säälittävä.

Hyvää se oli se pitsa, Lahteen saakka kiirineelle maineelle löytyi katetta, toki nälkä on paras mauste ja Tampereen Napolin julistaisin ykköseksi, Lahden Jokubasin vegepitsan kakkoseksi mutta tämä oli vahvasti kiinni pronssissa.

Kun noita erilaisia elinkeinoja rupesi miettimään niin pitsaa sulatellessa pääkopassa hammasrattaat oli pyörähtäneet siihen asentoon, että suuaukosta alkoi kuulua seuraava kuolematon idea. Mitäs jos hitsailen talvella retkiläskin, sanon itseni irti toukokuussa ja lähden poljeksimaan kansallispuistoista ja retkeilykohteista toiseen, retkeilisi aina yhden päivän ja olisi pari yötä samassa paikassa, sitten polkisi seuraavaan paikkaan. Yrittäisi värkätä jotain niin julkaisukelpoista, että se kattaisi ainakin osan kuluista. Saan kuulema toteuttaa unelmiani mutta tulee ikävä...

Juu, ei kannata käsittää väärin, tykkään kyllä työstäni, oikein paljon. Tykkään myös karkista ja kaikesta muusta makeasta mutta jos niitä nauttii liikaa niin tulee paha olo, työn kanssa on vähän sama. Alkuvuoden työmäärällä olisi pärjäillyt ihan hyvin kaksi ihmistä ja en nyt oikein ymmärrä sitä laskukaavaa ja kannattavuutta mikä tulee kun työnantaja joutuu maksamaan messevät määrät ylityökorvauksia ja korttitalo romahtaa jos firmassa kaksi ihmistä sattuu sairastamaan samaan aikaan. Yksikin tuntuu saavan jo uskomattomat säädöt aikaiseksi. Vuosi tai pari meni tuon työnjakamisen kanssa hyvin mutta nyt ei enää, ehkä tulevaisuudessa paremmin? Toivossa on hyvä elää, sano lapamato ja kuali.

Päivällä auringonvalo oli ollut aika raaka ja illan leppeämmässä valossa voisi tulla hyviä kuvia, tätä ehdotin Sailalle potien hivenen huonoa omaatuntoa päivällisestä hoppuilusta, itse voisin sillä aikaa jonkin soveliaan kallionkolon etsiä mihin käpertyisin kirjoittamaan. Vaan oli siellä huipulla vielä päitä niin, että melkein yhteen kolkkasivat mutta ei se maisema onneksi katselusta kulu ja aivokiven vieressä oli hyvä kirjoitella.

päitä kun pirun kelkassa.jpg

työpiste
kirjailija työssään.jpg

aivokivi
aivokivi.jpg


Pitkään Saila kuvasikin, vielä olisi vähän pitempäänkin olla sillä sain taas tarinan päästä kiinni. Mutta kello rupesi näyttämään iltapala-aikoja, sen vuoksi lähdimme laskeutumaan Turulan takamaille. Teltat oli vähentyneet ja nuotiopaikalla oli vain yksi ihminen, hänkin kirjoitushommissa. Meillä oli iltapalana karjalanpiirakoita joita sai nuotiolla lämmittää, jottei hiillos menisi hukkaan niin laitoin vielä suklaabanaaneja, yksi maailmanhistorian parhaista jälkiruuista ulkonatehtäväksi ja helppoa tehdä. Viilto banaaniin ja fazerin sinisestä 4 – 6 palaa viiltoon (riippuen banaanin koosta) ja sitten ritilälle, miedolla lämmöllä valmista tuli reilussa puolessa tunnissa, kun suklaa on sulanut niin yleensä silloin on valmista. Vähän jo pehmeästä banaanista tulee parempaa.

suklaabanaani.jpg


Jossain vaiheessa aurinko meni mailleen ja sai vetää lämpöisämpää takkia päälle. Hyvissäajoin hampaanpesulle ja nukkumaan.

aurinko laskee 2.jpg
Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3039
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja terppa » 15 Elo 2017, 20:19

Kerta kiellon päälle.

aurinko laskee.jpg


Muoks. 16.8 Laitetaan vielä tämä kun oli vissiin niin iso puu ettei mahtunut tekstin joukkoon.

isohko puu.jpg


Huomenna pitäsi olla simppelimpää ja saa lopputarinat laitettua.
Viimeksi muokannut terppa, 16 Elo 2017, 19:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Avatar
yaana
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 370
Liittynyt: 07 Kesä 2015, 18:01
Paikkakunta: Porvoo

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja yaana » 15 Elo 2017, 21:23

Nyt aletaan lähestyä Havukka-ahon ajattelijan havainnointia. Suosittelen seuraavaa reissua Lentualle :D Jos melonta ei ole oma juttu, niin Kaenuussa on muutakin samottavaa.
Nojapyöräilyä jo vuodesta 2015

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3039
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja terppa » 17 Elo 2017, 19:16

yaana kirjoitti:Nyt aletaan lähestyä Havukka-ahon ajattelijan havainnointia. Suosittelen seuraavaa reissua Lentualle :D Jos melonta ei ole oma juttu, niin Kaenuussa on muutakin samottavaa.


Johtuisiko siitä, että vaarivainaan Rostonin (huopahatun) kaivelin tuolta kirjoitushatuksi joka on Havukkamainen :)

Kun olin tosi nuori (ehkä 11v) ja hurja niin muistikuvat on semmoiset, että olisin Lentuankosken laskenut. Semmoisella isohkolla puuveneellä, toki vaan kyytiläisenä. Paluumatka mun mielestä oli "junarataa" eli se purtilo vedettiin maitse yläjuoksulle. Muistelen, että se oli Lentua, pitäisi käydä verestämässä muistoja :)

Melomisesta kyllä tykkään, yhdenlaista ilmatäytteistä kanoottia olen jonkin verran käyttänyt mutta joskus haluisin tällaista Allya koittaa, ja jos on hyvä niin ostaa. Saisi nippuun ja vaikka fillarin peräkärryssä kuljetella.

Kuva

Ja sitten muutamaa muuta ilmatäytteistä. Kohtuullisen helppo kuljeteltavuus painaa vaakakupissa niin sillä joku kokoonlaitettava.

Muoks. Niin, Lehtosaari näyttää tuolla olevan kans, tartteeko mitään muuta hyvää syytä olla käymättä :mrgreen:
Viimeksi muokannut terppa, 17 Elo 2017, 21:24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3039
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja terppa » 17 Elo 2017, 20:20

Kuudes päivä, ja muutama tunti seuraavaakin
12.8 lauantai
111,5 km
5h 2? min (tarkentuu jahka muistiinpanoni saapuvat tontille)
sisälämmöt parhaimmillaan +25 astetta.


Kuivana valkeni aamu, hyvä tuuri säiden kanssa jatkui, jossain vaiheessa Saila sai äidiltään sähköpostiviestin jossa ukkosista varoiteltiin. Vilkaisin mitä ilmatieteilijät lupailivat niin seuraavana yönä se vasta olisi eli turha stressata, optimistisella aikatauluarviolla ajattelin, että ennen iltakymmentä olisimme takaisin Liperissä ja siitä sitten autolla kotiin.

Normaalit leipäaamupalat ja kahvit sillä poikkeuksella, että eilisestä viisastuneena pyysin Sailaa tekemään reilusti eväsleipiä. Veikkailin, että syömispaikkaan on matkaa. Lisäksi banaania ja myslipatukoita kävisimme Kolin keskustasta, ja mitä nyt tarvitsee, jotain seuraavaksi aamuksikin.

Teltat oli yönaikana lisääntyneet. Neljä niitä yhteensä oli mutta ainoastaan yksi henkilö jalkeilla ja tekemässä jo lähtöä, heikolla kielitaidollani en osannut kysellä mistäpäin hän oli ja minne menossa. Suht ripsakkaan laitoimme taas leirin kasaan, tosin ripeämpiäkin oli kun sinä varttina mitä riippumattojen luona pakattiin oli yksitelttakunta hävinnyt, ei tuullutkaan kovin paljoa eli ei se tuulen mukaankaan voinut lähteä :mrgreen: No ehkäpä teltassa voi evästää ja pakata kaiken valmiiksi ja sitten vaan laittaa teltan kasaan.

Niityltä pääsi ajamalla, maltoin katsella ajoväylää vähän paremmin niin Räks! Ääniä ei kuullut pohjasta. Innokas koira tuli vastaan heti parinsadan metrin jälkeen, lieneekö paimennusviettiä, meidän ympärillä hyöri kun pysähdyttiin kaivolle ja tajutessaan, että aitauksessa on lampaita niin pyrki sinne. Omistaja juoksi perässä ja kytki karvaturrin hihnaan.

Ekana pysähdyimme Kotiseutumuseossa, jotta saisi vähän katetta eiliselle pääsymaksulle. Semmoinen pieni, kuvakansiot siinä jäi päällimmäisenä mieleen kun niitä selasin.

Kaupan kautta Rantatielle. Pinta oli ihan loistava, varmaan paras hiekkatie tälle vuodelle, mitä nyt välillä sadeveden tekemä syvä kolo ja yllättäen alamäen alla, kerran semmoisen hätäohjausliikkeen tein, että en eturenkaita tärskäytä kuopan pohjalle, jarrutin kovasti samalla ja kas kummaa, peräkö keveni samalla niin, että mitään kuoppaa ei huomannutkaan.

Ajatus oli kiipeillä lisää rinteitä ylös ja alas, kartassa punaisella näkyvä rietti oli minkä kuljimme, n. 7 km. Olisi kannattanut ajaa vielä kilometri eteenpäin niin vähemmällä kävelyllä olisi päässyt ja mukavampaa polkua, nyt alku oli ruohottunutta metsäautotietä.

Kuva

Huiput oli edelleen hienoilla näköaloilla varustettu, polut kivikkoisempia, vähänkuin sellaisia ”oikeita” polkuja. Vaaleita teräviä/kulmikkaita kiviä olisin halunnut ottaa Mangollisen kotiin viemisinä mutta kartta lupasi edelleen ylämäkiä ja retkitavaratkin pitäisi saada kulkemaan niin sinne jäi. Saila tykkäsi istuinpuusta. Huipulla söimme ensimmäisen erän eväitä. Kukkuloilta laskeuduttaessa oli mukavan vehreä laakso ja kaunis kukkaniitty.

Huiputus
huiputus.jpg

Vettä katselimma ja joimma
lisää vettä.jpg

Huipulla oli istumapuu, vai liekö tuo ns. yöpuu?
istumapuu.jpg

Niitty
niitty.jpg


Loppumatkasta kummasti askel alkoi pidentyä ja nopeasti oltiin pyörillä taas. Kuukkeloin seuraavaa kohdetta mikä oli suunnitelmissa ja 7 – 8 km päässä piti Pirunkirkon löytymän. Eikun hiekkatielle. Mukavasti aina välillä tie meni rantojen kautta, mäkiä oli ja sen verran vedensyömiä, että joskus joutui työntöhommiin. Ehkä keskitietä olisi päässyt ajamalla mutta ei olisi kerennyt väistää jos auto tulee mäenharjan takaa.

Toivottu tauko tuli kun hikisenä sai lykättyä Mangon viimeisestä mäestä. Matkaa lienee vajaa 14 km ja aikaa 1h 8 min. Pirunkirkko oli aika vaikuttava, jyrkkä lasku rumia teräsportaita jotka jäljistä päätellen vasta oli asennettu, aikaisemmat oli puiset joiden jäännökset oli parkkipaikalla odottamassa poisvientiä. Kansainvaellus oli täälläkin, hetken sai omaa laskeutumisaikaa odottaa mutta lopulta pääsimme hilppasemaan portaat alas ja olimme luolan suuaukolla.

Portaat
portaat.jpg


Netistä olin vakoillut, että kyseessä on Z-kirjaimen muotoinen 34 metriä pitkä halkeama/luola jonka seinään Eero Järnefelt oli töhertänyt tekstiä:

”yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina.”


Kun näytti siltä, että luola oli pullauttanut viimeisenkin ihmisen ulos, uskaltauduimme sisään, alku näytti valoisalta, vasta ekassa Z-mutkassa piti kaivaa taskulamppu, kiittelin sitä, että olin kaukaa viisas ja läheltä kaunis niin olin itselleni joululahjaksi Leathermankoteloon ostanut pienen taskulampun joka pääsi taas käyttöön, monesta pulasta nuo ovat minut pelastaneet.

Jotain yritin kuvatakin, ja etsiä runoa seinästä mutta nettiblogien perusteella teksti on kulunut enkä tiennyt mistä etsiä, seinämät noroivat vettä ja sammal kasvoi niin vähän parempikin teksti olisi pimeydessä jäänyt näkemättä. Semmoinen säväyttävä paikka. Ei ihme jos on poppamiehet ennen siellä taikojaan tehnyt. Näin ne nettiblogit väittää ja jos se lukee internetissä niin tottahan sen on oltava :)

Päättyvä oli tämäkin tie, nippanappa pääsi kääntymään ympäri ja samaa tietä takaisin. Sillävälin hiljaisuus oli palannut paikkaan, kaikki ihmiset oli lähteneet alueelta. Söimme toiset eväsleivät, juomakin maistui, kokolailla hiostava päivä, ei ihme jos vaikka ukkoset tulisi.

Taskulamppua tartti
Pimiää.jpg

Kapeaa oli välistä
ahdasta.jpg

Ja loppua kohden kapenevaa
loppua kohden kapenevaa.jpg

Liekö tuossa kuvassa se tekstikin mitä en taskulampun kanssa hokassut

Kun oli viimeisetkin muruset nypitty talteen niin paikkaan tuli pari naisimmeistä koiran kanssa. Koiralla vaan oli huono tuuri käynyt portaissa ja tassusta tuli runsaasti verta. Oli ritilän reunaan takertunut kiinni ja kynsi melkein irti. Joskus aiemminkin näitä teräsrakenteita olin ihmetellyt, Ruman näköisiä ja mietin, että miten metsäneläimien koivet tai tassut niistä tykkää? Epäilin, että ei niin turvallinen kuin puiset rakenteet ja nyt siihen tuli todiste :( Koiramäärä Kolilla oli aika massiivinen ja jos kaikki puiset pitkokset ja portaat vaihdetaan teräksisiin niin saavat yhden eläinlääkärin palkata pelkästään näitä vammoja paikkaamaan :evil: Metsäneläviähän ei paikattavaksi saakaan vaan kärsivät ja kituvat. Surku lemmikeille ja samalla perheille jos lomareissu mokomien rakennelmien takia menee pilalle. Mutta onhan halpaa rakentaa... voi hyvät hyssykät kun konttoripöydän takaa asiat ilmeisesti näyttää ihan toisenlaiselta :roll: Tai sitten jonkun päättävän tahon kumminkaimanserkku omistaa metalliverstaan.

Kun pääsimme tielle niin hokasin opastetaulunkin, vähän käänteisessä järjestyksessä, oli sen runonpätkän sijaintikin kerrottu. Kello oli 16.30 ja sellainen fiilis, että nyt se loma loppui, oli vaan siirtymätaival. Aika pitkään olisi vielä hiekkatietä, ehkäpä 14 - 15 km. Mukavan oloinen tie kyllä, eli ei sen väliä. Mitänyt välillä joutuu työntömieheksi mutta nyt ei ole kiirus. Yksi pyörämatkaileva pariskunta tuli vastaan, toinen niukasti nyökkäsi morjenstukseeni, ehkä Kolilla ei ole tapana.

Lopulta tuli vastaan T-risteys, kilometrejä 30 km ja aikaa oli pyöräillessä tai työntäessä kulutettu 1 h 50 min. Sovittiin, että kurvaan sivuun kun sopivan liittymän löydän ja pistetään sitten banaania poskeen. Siihen meni vähän matkaa, kartta oli luvannu vielä alkutaipaleelle mäkiä, kesken mäkeä en viitsinyt pysähtyä ja alamäessä en raaskinut, jotain +70 kmh jarrulla hilliten :) ei oikein ole alamäkitatsia tuulessa, täyteenpakatussa pyörässä, siksi jarru. Tuuli oli hivenen vastainen. Rantatien oli saanut ajella kokonaan tuulensuojassa.

Tuli se liittymä joskus mäenhuipullakin jossa lyhyt tauko. Kutostietä lähestyttäessä maisema tasottui ja alamäkivoittoistako tuo lienee, keveästi meni. Sadekuuro yritti säikäyttää, Saila jo kypärähupun viritti mutta itse porhalsin kutostietä tutkimaan olisiko siellä piennarta ja reunaan jyrsittyjä perkeleen tekosia. Oli pieni pienar, ei ollut tärinäraitoja.

Lauantai-illan ollessa kyseessä meinasin rekkakuskien olevan nauttimassa viikkolevostaan eikä tuolla kovinpaljon pikkuautojakaan liikkunut niinpä reilu 20 km Kontiolahdelle meni sitten pikatietä. Tylsää suoraa, tuntui, ettei matka taitu mutta nopeusmittari näytti mukavia lukemia eikä pientä eturatasta tarvinnut käyttää lainkaan. Karttakin oli luvannut vähäisiä korkeuseroja ja ne vähät mäet tuommoisella tiellä on tehty loivaksi. Sovittiin, että puolivälissä matkaa pysähdytään levähdysalueelle haukkamaan taas jotain mutta se yritti sadetta rippasta ja levähdyspaikka oli mäen alla niin enpä reilun 60 kmh vauhteja malttanut topata. Sailakin vakuutti jaksavansa kun seuraavan ylämäen päällä sitä kyselin.

Kontiolahdelle olin kuuklaillut pitserian ja kunnantalon kohdilla rupesin tarkempia koordinaatteja katsomaan. 200 metriä eteenpäin ja nälkäinen saisi syödäkseen. Saila otti pitsan, minä kokeilin jotain muuta, en nyt muista mitä mutta semmoinen jööti/pötkylä missä oli juustoa ja kasviksia sisällä. Oli kovastikin 8€ arvoinen. Minä olisin voinut santsata mutta Saila teki eväät lopusta pitsasta. Nyt en ladannut kännykkää, virtamittari kertoi 40% olevan jäljellä niinpä loppuunkulutettua takavalon akkua latasin kännykkälaturilla, tai sen mitä se nyt kerkesi.

Omistaja tuli kuvaamaan ja katsomaan pyörät. Syönnin aikana hänen muksuista oli otettu kuvia pyörien toimiessa taustalla. Mukava pysähdys. Kartan otin paremmin hollille ja rupesin luotsaamaan parivaljakkoamme kohti Joensuuta. Huomaavaisesti muutamaan risteykseen oli laitettu keltaiset traktori-opasteet Joensuuhun.

Vauhti oli päällä niin kaikin keinoin koitin välttää pyörätiet. Koko matkalle niitä olisi ollut mutta mukavasti pääsi autotietäkin kun klo 20 jälkeen liikenne oli aika minimaalista. Jossain vaiheessa hätäseen kartasta vilkaisten katsoin käännöksiä ja oli eka tie oikealle, niin tie... ei pihaliittymä. Kilometri lisää poljentaa ja vähän paremmin keskittyen sinne oikealle. Helppo oli Joensuu ohittaa, itseasiassa kaupungista ei oikeastaan näkynyt merkkiäkään (lisäilen kartat myöhemmin), ja hyvää riippumismetsää, paikallisilta voisi kyllä vakoilla riippumismetsän sijainnin vedenääreltä, semmoinen kutina on, että joskus kaksistaan tutustumme Joensuun iloihin. Jossain vaiheessa ajattelin loppuja käännöksiä katsoa kännykän maastokarttojen kautta, 39% akkua ja kun laittoi paikannuksen ja maastokartat päälle niin alta minuutin Samsung sanoi ”hyvää yötä”. Se siitä sitten, onneksi oli paperinen ja ei sada, kun se aukkopeitekin oli kotona.

Jonkun aakkosbaarin kohdalla kyselin jaksamisia ja ei ollut tarvetta kovin pitkään pysähdykseen. Mainostin, että kohta käännytään vasemmalle ja sitten olisi 13 km autolle. Olihan se mutta se käännös oli 5 km päässä. Tästä sain autolla kuulla, että taas oli kilometreissä viilattu linssiin ja puhuttu muunneltua totuutta mutta pienen paikannusvirheen olin tehnyt, ”en se minä ollut vaan kartta” :)

Takavalosta ei pitkää iloa ollut, unohdin lampun tehokkaimmalle asetukselle niinpä se illan hämärtyessä pimeni yhtäaikaa auringon kanssa. Onneksi oli paljon muuta heijastavaa pintaa ja Saila tuli perässä toimivan takatuikun kanssa. Sadan kilometrin jälkeen sitä toivoi olevansa jo perillä. Hyvin jaksoi mutta tylsä tie, suoraa vaan ja ei jaksanut ympärilleen enää vilkuilla. Pätevänoloista pyörätietä olisi edelleen tarjolla mutta nyt ei kelvannut. Pikkasen kymmenen jälkeen sitten osuuskaupan mainokset rupesi erottumaan taivaanrannassa ja viimeinen liikenneympyrä suihkaistiin vauhdilla läpi. Autokin oli ehjän näköinen ja kärry tallella, niinpä rupesimmen tyhjentämään Mangoja ja vaihtamaan vähemmän hikisiä paitoja.

Reippaita olimma, melkein 30 km soraa ja 7 km patikointia Kolin mäkiä ylös ja alas vähän kun vuorigasellit ja kokonaismatka 111,5 km polkien. Pitsapaikasta autolle 25,2 km/h keskarilla eikä Sailaa tarvinnut odottaa yhtään.

Kun vermeet oli pakattu ja saatu auto liikkeelle rupesi taivas välkkymään kirkkaissa valoissa, ilmojen haltija meille ilotulituksen järjesti ja onnitteli hyvästä reissusta :mrgreen: kannattaa olla välilöissä, kuuden päivän pyöräreissu näin kosteana kesänä, kastumatta, vaan hetken perästä pääsimme ajelemaan rankkasateessa. Kaikki kulmakunnan sammakot olivat päättäneet tehdä joukkoitsemurhan tällä tiellä heti ensimmäisen sateen sattuessa mutta suurimmanosan niistä onnistuin välttämään. Myös ne pari pupua joilla oli vähän sama meininki.

Joroisissa Jari-Pekassa kävimme kuvaamassa pyöräntuunausideoita käsityöihmisille ja hörppäämässä kupin lämmintä. Makean kera tuntui kalliihkolta paikalta vaikka rahtarialennuksen saikin. Yökeitot noissa kyllä olisi ihan kustannustehokkaita nälänhillitsijöitä, muistaakseni alle 6€ annos, Hartolassa joskus aina kävin ko. ketjun asemalla kun siinä sai kivan 130 km yölenkin.

käsityöpyörä
käsityöpyörä.jpg


Kotopostilaatikko tuli vastaan kolmelta ja talokin hetken perästä. Pakkasin kaikki tavarat Bob yak kassiin ja ajattelin punnita itseni tälle vuodelle samalla kun tavarat. Puntari kertoi painon tippuneen talvesta (tai syksystä, en nyt muista) 3 – 4 kg mutta tavaraa olleen kyydissä vastaavan verran enemmän ja vaaka väitti tavaroiden painoksi 26 kg, aika paljon. Siinä saa jo parilla vesilitralla lisättynä ajella 60 kg painoista pyörää. Toisaalta jos Kolin nöyryytysmäki jätetään pois laskuista niin kertaakaan ei ollut fiilis etteikö jaksaisi tai viitsi ja ylipäätään kinnerillä paino ei tunnu samalta koska pikkumäet menee ihan puhtaasti liike-energialla ilmaiseksi niin jää paukkuja pitkiin veivauksiin. Yksi keveämpi vaihde olisi hyväksi mutta tälläkin pärjäsi. Pitänee kuitenkin Dualdrive laittaa talvella väliakseliksi samalla kun takaketjun ja rattaat uusin niin sitten olisi 90 vaihdetta tarjolla, ne ehkä riittää.

Kiva loma, vähän lyhyt. Ensi vuonna pitää vaan päästä heti loman alussa liikenteeseen niin reissua saa rauhassa jatkaa niin pitkään kun huvittaa. Tänävuonna ei vaan jaksanut ja Sailalla loman alku siirtyi viimehetkellä.

Jotenkin nuo petopaikat houkuttaisi silloinkin eli veikkaisin, että seuraavakin tarina tulee jostain itärajan pinnasta, mutta onhan tässä talvi aikaa suunnitella.

Lisäilen karttoja noista ajetuista taipaleista paremmalla ajalla ja jokusia kuvia jos kameralta löytyy hyviä.

Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille kannustuksesta!
Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Avatar
janx
Sisällöntuottaja
Viestit: 1535
Liittynyt: 24 Elo 2008, 11:33
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja janx » 18 Elo 2017, 08:53

Mainiota tarinaa. Tietenkin ensi vuoden reissu teillä(kin) sijoittuu itäiseen Suomeen. Lowride on Joensuussa (kuten jo näemmä mainitsit aikaisemmassa viestissä). 8)
Ajokit: CLWB2008c (09-12), Nazca Paseo (06/12-) ja 20/26 SWB Fenix (08/17-)
IRC-keskustelua kanavilla #nojakki@IRCnet ja englanniksi #hpv@OFTC -Mikä on IRC? | WhatsApp: E-Suomen nojapyöräilijät

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3039
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja terppa » 26 Elo 2017, 12:29

Kuudennen päivän kartta tähän kun ylemmässä viestissä oli kuvamäärä täynnä... Lisäilin kartat aikaisempien päivien alkuun tai seuraavaan postaukseen missä oli tilaa.

Koli - Kontiolahti
kuudes päivä I.jpg
kuudes päivä I.jpg (162.78 KiB) Katsottu 1006 kertaa


Kontiolahti - Liperi
kuudes päivä II.jpg
kuudes päivä II.jpg (140.14 KiB) Katsottu 1006 kertaa


janx kirjoitti:Mainiota tarinaa. Tietenkin ensi vuoden reissu teillä(kin) sijoittuu itäiseen Suomeen. Lowride on Joensuussa (kuten jo näemmä mainitsit aikaisemmassa viestissä). 8)


Jos meillä molemmilla hommat säilyy nykyisellään niin harmittavasti lomat alkaa viikkoa paria viikkoa liian myöhään kun on Joensuun Lowride :? Toisaalta ainakin twitterin valossa Joensuu on niin hyvä pyöräilykaupunki, että kestänee kaksi käyntiä kesässä :)
Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Avatar
Pastori
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 5971
Liittynyt: 22 Joulu 2007, 17:07
Paikkakunta: Joensuu
Viesti:

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja Pastori » 26 Elo 2017, 12:33

terppa kirjoitti:Toisaalta ainakin twitterin valossa Joensuu on niin hyvä pyöräilykaupunki, että kestänee kaksi käyntiä kesässä :)


Suomen paras. Eilen avattiin Suomen ensimmäinen pyöräkatu! Vapise Oulu!

https://www.youtube.com/watch?v=OOEo6l1NeFE

Lissu
Viestit: 1
Liittynyt: 19 Loka 2017, 12:59
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

ViestiKirjoittaja Lissu » 06 Marras 2017, 13:54

Olipas mainoita tarinoita. Itse tykkään kovasti lueskella reissujuttuja ja kuvat oli myös hienoja. Itse en ole pyörämatkailua vielä kokeillut vaan pysytellyt päivän mittaisissa reissuissa. Tosin salaisena haaveena on totetuttaa Jukka Salmisen tekemä huikea polkupyörällä maailman ympäri-tapainen reissu, tosin hieman pienemmässä mittakaavassa...


Palaa sivulle “Matkakertomukset, reittivinkit yms.”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija