10.8 aamu kuvauskojulla
Kello 3.15 soi herätyskello ja samantein olimme virkeinä pystyssä vilkaisemassa ikkunasta säätä ja valoisuutta, sen verran valoisaa, että olisi voinut vaikka aikaisemminkin herätä. Sorsilla oli mahdollisuus toimia herättäjänä mutta desibelejä puuttui, tasainen pulputus tuli niiden suunnalta kun olivat jo töissään = syömässä rantaruovikossa.
Virittelin kännykkää kuvausaukkoon mutta yön aikana oli tehty sabotaasia!
Hämähäkki väärinpäin
Aamupalaksi tilkkanen kahvia mitä oli jäljellä ja kuivaa leipää omasta varastosta, karkkia ja piparia oli tyydyttämässä makean nälkää.
Rauhallinen aamu, oikein rauhoittava, ei suurta usvaa mutta pikkuinen sumunkare leijaili vedenpinnalla. Testailin omaa kameraa mutta ei sen akku moneen kuvaan kyennyt kun laitoin sen pois.
Aamun tunnelmia kännykällä
Joskus neljän aikaan Saila huomasi oikealta vastarannalla vaalean suden kulkevan, se nuuski aikansa paikassa missä joku lihariekale oli edellispäivänä ollut ja lähti eteenpäin. Ensimmäinen ja unohtumaton kokemus, näitä aamuja on kiikkustuolissa mukava muistella. Niin unenomaiselta tuntuvaa mutta totta.
Ensimmäinen susihavainto, Sailan kuvaama
- vaalea susi.jpg (129.98 KiB) Katsottu 8489 kertaa
Reilun puolentunnin päästä näkyi samasta suunnasta tulevan pienempi, ruskean värityksen omaava susi ja meni myös aikansa nuuskittuaan menojaan...
Sailan kuvaama
…mutta tuli takaisin meidän puolelle rantaa ja toivoin, että hyviä kuvia Saila saisi. Harmaasta isommasta sudesta ei oikein saanut kun valoa ei ollut tarpeeksi.
Sailan kuvaama
Kovin paljoa susi ei kostunut, varovaisesti liikkuu ja jotenkin jäi vaikutelma, ettei se meistä saanut vihiä? Ei eleelläkään noteerannut kojun suuntaan. Varmasti yhtä nälkäisenä kuin tulikin jatkoi hukka reissuaan takamaastoon.
Sailan kuvaama
Ehkä korppien liikkeistä saisi vihiä kun on peto tulollaan lähelle? Samoin kun karhujen tulon kanssa niin myös suden tullessa korpit liitelivät takamaaston ympärillä kun peto saapui paikalle.
Rauhaiselo jatkui, lokkeja tuli nököttämään kelojen oksille, tuli tikkakin kopauttelemaan nokallaan, joku korppi liiteli välillä ja sorsat pulputtivat rantaruovikossa, aamu valkeni ja aurinko nousi. Kaunista oli, upea istuskella ja katsella.
Kaikki kaunis katoaa aikanaan, onneksi ei vielä täältä mutta opas tuli sovitusti klo 7.30 hakemaan meitä pois niin piti idyli jättää odottamaan seuraavaa kuvausryhmää ja toivoa, että heilläkin on yhtä onnistunut reissu. Kojupäiväkirjan perusteella voisin näin otaksua.
Aika haipakkaa menimme savottakämpille missä oli aamupala odottamassa. Olipa nälkäkin. Puuro täytti vatsaonkalot ja kiilapaloja pureksin leivästä ja mitä lokosia vielä jäi niin ne täytin pullalla ja kääretortulla. Jotta laukku olisi oikeasti täynnä niin valuttelin sinne mehua ja lopuksi kahvia.
Vaikuttuneita oli myös toiset kuvaajat, oikein onnistunut reissu heilläkin. Siinä syödessä juteltiin luontokokemuksista noin laajemminkin. Tästä keikasta olivat hämmästyneitä, että susi tuli niin viereen, yleensä ei kuulema laske ihmistä noin lähelle. Mietin oliko kyse eläimellisestä tuoksusta mikä minusta lähtee, toki patvinsuolla olin käynyt järvessä itseäni jynsäämässä mutta kontiovaarantie viimeisteli sen mitä olin epätoivoisesti yrittänyt siirtää, tai ehkä se oli nälkä? kovin hoikassa kunnossa oli tämä tummempi susi. Metsästäjät suuressa viisaudessaan? olivat ampuneet lauman alfauroksen ja sen perästä lauma oli hajaantunut. Tämän jälkeen myös susia oli ruvennut näkymään kojulla. Typerä mutta ehkä tarkotuksellinen temppu, tulee enemmän vaeltavia ”häirikkösusia” jotka yksin etsivät ruokansa ja paikkansa, sitä kautta näkyvät likellä ihmisasutuksia ja petoviha senkun nostaa päätään. Ehkä se on se tarkoituskin? Mutta lopulta kumpi oli täällä ensin, susi vai ihminen? Kumpi tosipaikan tullen väistää? Veikkaisimpa, että susi? Kuinka Virossa pärjätään jos sen kokoisessa maassa susikanta on 500 yksilöä? Tai Latvia 900 ja liettua 600?
http://www.luontoliitto.fi/susiryhma/su ... maailmalla
Suomen kanta on tällä hetkellä 150 – 180 linkki https://www.luke.fi/uutiset/suomen-susi ... 180-sutta/
Jotenkin kuvaavaa kun kaupungista metsään muuttanut työkaveri näki lähellä tonttiansa Ilveksen niin ensimmäinen reaktio oli soittaa riistanhoitajille, että voisiko joku sen käydä ampumassa
Nyt tietysti lukija ajattelee, että hyvähän sinun on puhua kun et sydänmailla asu, mutta sinulle vastaan, että metsän keskellä, kilometri linnuntietä lähin naapuri, olisi tuhansia hehtaareja synkää kaunista korpea ympärillä jos ei metsäkone olisi jo raiskannut, kas kun Suomessa ainoa keino ”hoitaa” metsää on tehdä niin iso aukko, että siihen voi turvallisesti jumbojetillä tehdä hätälaskun, rippeitä kauniista korvesta on jäljellä, kasvavaa rääseikköä on paljon ja sitten sitä saatanan keksintöä eli kynnettyä ja kaivettua aukkoa silmänkantamattomiin. Mutta siis onneksi vielä rippeet jäljellä kauniista vanhenevasta metsästä, jos omistaja suostuu myymään ja itsellä riittää rahat niin teen siitä reservaatin vaikkapa sudelle.
Mutta se raha ja metsäteollisuus ja ei pysty... läheisen kasvavan rääseikön kävi ISO metsäkone harventamassa, miten se ei voisi harventaa myös vanhaa metsää poimimismenetelmällä?
Jos metsälakia olisi muutettu jokunen vuosikymmen aikaisemmin kuin v. 2014 niin ehkä standardiksi olisi jo muodostunut tehdä hakkuu sillätavoin, että metsä säilyy elivoimaisena ja pitemmällä aikavälillä kuin yksi kalenterivuosi yhtä tuottavana. Nyt heinällä on onnenpäivät ja käki saa opetella kukkumista selällään ja se joka seuraavan kerran saa metsästä tuottoa on metsänomistajan pojanpoika tai sitten sukupolvi vielä lisää.
https://wwf.fi/alueet/suomi/metsanhoito ... et-hyodyt/ Tuolta jotain ja kuuklella lisää jos kiinnostaa.
Sen tuossa aamupalapöydässä kuulin myös, että Suomen soita on jättimäärät hyvin pitkälti yhteiskunnan rahoilla ojitettu jolloin niiden ravinteet on lähivesiä mennyt kuormittamaan, suurin osa turhaan koska sillä ei metsänkasvun kannalta ole ollut mitään taloudellista merkitystä. Sen olen tuossa viereisellä Pitkäsuolla käynyt toteamassa. Ja tuo suojuttu suusta joka oli aiheen kanssa tehnyt palkkatyötä. Pistää vaan miettimään mikä kaikessa on takana mutta jos virhe on riittävän iso ja hyötyjiä tarpeeksi, samaa rataa jatketaan maailman tappiin.
Mutta onneksi on vielä rippeet jäljellä ja ilmapiiri muuttumassa, ehkä.
Tällaisia kuvauspaikkoja vaan kuulema on vaikea enää löytää ja perustaa, sääli jo ihan taloudellisessakin mielessä jos tämänkokoinen yritys tuo leivän kahdelle täysipäiväiselle ja tuuraajat lisäksi, unohtamatta niitä kerrannaisvaikutuksia ja sitä, että maksavista asiakkaista 70 – 80 % tulee ulkomailta. Vientiä... Vuosikymmenestä toiseen.
Maksupäätteen kanssa oli häikkää kun lopulta olimme lähdössä taipaleelle, yhteykset tuolla usein pätkivät eikä omassa puhelimessakaan kenttää ollut niinpä sain maksutiedot paperille ja maksaisin jahka kotiudun. 185€ per lurjus on kokonaisen kuvausyönhinta ja ihan joka sentin arvoista. Edellisestä kerrasta minulla oli n. 10 vuotta mutta luulenpa, että seuraava kuvausreissu on lähempänä.
Semmoista vinkkiä voisin heittää, että jos ensi kesänä on Joensuun Lowride suunnitteilla kirjoittaa kalenteriin ja kesäloma jatkuu niin tuonne on päivämatka nojapyörällä Patvinsuolla majoittuu edullisesti http://www.eraeero.com/?lang=fi sivuilta lisää jos kiinnostus heräsi.