Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Oletko kokenut pyörämatkailija vai suunnitteletko vasta ensimmäistä reissuasi? Täällä voit jakaa kokemuksia, raportoida matkoistasi tai hakea inspiraatiota ensi kesän suunnitelmiin.
Avatar
takakeno
Treenaileva sisällöntuottaja
Viestit: 575
Liittynyt: 23 Heinä 2015, 21:40
Paikkakunta: Nokia

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja takakeno »

Nauroin useammankin kerran. :D
Tero osaa tehdä pienistäkin asioista merkittäviä,
selvää kirjailija ainesta.
Loma on ilmeisesti virkistänyt, sillä ei muuten noin hyvää tekstiä tule
ja mukavahan se on matkaa tehdä hyvässä seurassa.

Olen lukenut Teron matka juttuja jo ennen Mangon ostamista.
Jospa ensi kesänä tekisi vähän pitemmän reissun myös itse.
T:Jere

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

Elämän merkityksellisyys koostuu helminauhasta pieniä asioita :)

Kuvia on aikas paljon ja parempia kamerassa josta kyllä fifi tai joku muu puudeli siirtää niitä verkkoon mutta kun en hommaa testaillut etukäteen eikä juttu kerralla onnistunut niin jätän homman kotona tehtäväksi ja lisäilen sitten lisää tekstiä kun saan kuvat oikeisiin lokosiin.

Juutupeen laitoin kännykällä kuvatun karhuvideon niin saapi osviitaa minkälaisesta paikasta keskiviikkoillan teksti tulee.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
PW
KOM
Viestit: 17761
Liittynyt: 09 Touko 2009, 21:22
Paikkakunta: Imatra

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja PW »

Kiitos taas hersyvästä tarinasta, vanha joutuu välillä hetken miettimään, mitä se Terppa taas tuollakin sanalla tarkotti mutt hitaallekin aukee, melkeen kaikki :mrgreen:
Tätäkin tarinaa lukiessa tulee, taas mieleen kuin kiva teijänkin ois polkee nojatandemia, aina olis mäen päällä melkeen yht aikaa :mrgreen:

Petri

Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.

Avatar
Premnas
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 2652
Liittynyt: 24 Maalis 2007, 20:47
Paikkakunta: Kaarina

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja Premnas »

Tätä on tosiaan kiva lukea, hauskasti kirjoitat reissusta :) . Tuossa oman reissun aikana mietin että ehkä pitäisi siirtyä nykyaikaan ja hommata joku tekninen härpäke jolla tallentaa joka päivältä tunnot ja tulisko otettua enempi reissukuviakin. Toisaalta kun oltiin keskellä niittyaukeaa eikä mitään muita merkkejä ihmiselosta missään niin mietin siinä että tää vois yhtä hyvin olla kaikki mitä on ja silleen tuntui hiukan oudolta palata "sivistyksen" ääreen.

HP Velotechnik Scorpion 2009-, Optima Cheetah 2014-, Charge Cooker maxi 2 2016- ja VeloMotion Sequoia 2017.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

7122017161610.jpg

Tjaa-a, se ois sitte kotimatkan aika. Jos tunnelin päässä näkyy valoa niin se johtuu vaan salamasta :)

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

Kolmen aikaan kotona... Salamasta tuli mieleen, että taidanpa olla välilöissä ilmojen säätelijän kanssa. Kun lähdettiin Liperistä pyörillä liikenteeseen, sade lakkasi vähän ennen ja reissussa satoi ehkä kolme kertaa ja kertaakaan ei kastuttu, vaikka unohdin Mangon aukkopeitteen matkasta :mrgreen:

Kun tultiin Liperiin ja saatiin kamat kärryyn niin taivaanrannassa alkoi näkyä "ilotulitus", salamoita melkoisen tiuhaan tahtiin ja vartin päästä taivas aukeni :)

Jospa jokunen tunti unta palloon ja pääsee läppärillä kuvia katselemaan ja saa tarinaa kuljetettua eteenpäin kohti onnellista loppua.

PW kirjoitti:

Tätäkin tarinaa lukiessa tulee, taas mieleen kuin kiva teijänkin ois polkee nojatandemia, aina olis mäen päällä melkeen yht aikaa :mrgreen:

Juu, Nojatandemi on kyllä aloittamattomien projektien listalla :) vähän luulisin, että jos tulevalle suvelle sen haluaisi niin teettää tarvitseisi, melkein kaikki kilkkeet on kyllä valmiina, paitsi putket. Tiedä sitten miten kuljetuskapasiteetti riittää. Juuri lapoin tavarat Mangosta Bobyak-kassiin ja se ei olisi enää mahtunut kiinni. Sailalalla on aika lailla saman verran tavaraa, omani punnitsin ja kaikkine työkaluineen 26 kg :oops: toki siinä oli vähän ruokaa mukana, vähän... Itse viimeksi kävin puntarilla talvella (vai oliko se syksyä) ja 3 - 4 kg on keventynyt, vararavinnon turvin pystyisi kyllä vielä toisenkin viikon heittämään.

Premnas kirjoitti:

Tätä on tosiaan kiva lukea, hauskasti kirjoitat reissusta :) . Tuossa oman reissun aikana mietin että ehkä pitäisi siirtyä nykyaikaan ja hommata joku tekninen härpäke jolla tallentaa joka päivältä tunnot ja tulisko otettua enempi reissukuviakin. Toisaalta kun oltiin keskellä niittyaukeaa eikä mitään muita merkkejä ihmiselosta missään niin mietin siinä että tää vois yhtä hyvin olla kaikki mitä on ja silleen tuntui hiukan oudolta palata "sivistyksen" ääreen.

Kuvattua ainakin tulee :) Mä tykkään kirjoitella niin sillä kännykkä on "pakollinen" varuste koska kynällä kirjoittaminen on minulle ollut aina tosi työlästä. Useinmiten kirjoittelen nukkumaan mennessä tai jos pitempään pitää odotella niin se ei päivän muuta toimintaa haittaa. Ehkä joskus asioita tekee latauksen vuoksi eli menee syömään/kahville vaikka eväät voisi tehdä itsekin.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
PW
KOM
Viestit: 17761
Liittynyt: 09 Touko 2009, 21:22
Paikkakunta: Imatra

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja PW »

terppa kirjoitti:
PW kirjoitti:

Tätäkin tarinaa lukiessa tulee, taas mieleen kuin kiva teijänkin ois polkee nojatandemia, aina olis mäen päällä melkeen yht aikaa :mrgreen:

Juu, Nojatandemi on kyllä aloittamattomien projektien listalla :) vähän luulisin, että jos tulevalle suvelle sen haluaisi niin teettää tarvitseisi, melkein kaikki kilkkeet on kyllä valmiina, paitsi putket. Tiedä sitten miten kuljetuskapasiteetti riittää. Juuri lapoin tavarat Mangosta Bobyak-kassiin ja se ei olisi enää mahtunut kiinni. Sailalalla on aika lailla saman verran tavaraa, omani punnitsin ja kaikkine työkaluineen 26 kg :oops: toki siinä oli vähän ruokaa mukana, vähän... Itse viimeksi kävin puntarilla talvella (vai oliko se syksyä) ja 3 - 4 kg on keventynyt, vararavinnon turvin pystyisi kyllä vielä toisenkin viikon heittämään.

Joo tuo tavaramäärä, mitä tandemiin saa voi olla pienempi ku kahteen kinneriin. Meillä oli Viron reissulla 20l ja 10l vaatesäkit, takakiekon vieressä. Molemmilla "käsimatkatavarat" roikkui penkkien takana. Yöpymisvehkeitä, eikä keittovehkeitä ollu - joten niille pitäs viel paikka löytyy. Ei se mitenkään mahotonta oo, pitää vaan suunnitella pyörä hyvin jo rakentamisvaiheessa. Työkalut mm. meijän tandemissa mahtuu etuputken sisään :mrgreen: Etupenkin alla on tilaa, siihen pitäs vaan tehdä sopiva, kätevä kotelo - samoin rungon alle mahtus jonkinlainen kapee "salkku".

Petri

Nojapyöräfoorumi toimii hyvin, aina saa vastauksen vaikkei kysyiskään mitään.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

9.8 iltapäivä 1/4 (kuvauskeikka)

Kun jossain vaiheessa toiset kuvaajat oli koordinaatit saaneet ja löytäneet perille pullapussien kera, pääsimme kahvitteluhommiin. Paikka oli v. 57-63 toiminut metsäkämppänä ja vielä silloin oli osattu rakentaa luontoon sopivaa, sellainen kotoisa hirsitupa. Paikkaa ja ympäristöä oli remontoitu erämatkailua silmälläpitäen ja uuttakin rakennettu tyyliin sopivasti. Pihassa oli myös kuvauskoju. Vielä ei kaivettu kameraa vaikka pihapiirissä pununuttuisia oravia meni rallia peräkanaa. Kaikenlaista infoa ja kokemusta kuulimme oppaan ja kokeneempien kuvaajien suusta.

Noin tiivistettynä ohjeet oli, että olkaa mahdollisimman hiljaa ja välttäkää puhumista (onni on kumppani joka osaa tarvittaessa olla myös hiljaa):D Kamera ensimmäisenä kiinni jos alkaa heti tapahtua. Eläkää siististi eli popot pois kun menee kojuun ja pissikää istualtaan. Kojuissahan on erottelevat käymälät eli kupla otsassa ei tarvitse sutta odottaa. Meillehän tuommoisen käymälän käyttö on tuttua kun sellainen keväällä laitettiin omaan taloon.

Toiset kuvaajat kyseli kuinka monta luukkua olisi käytössä kun heillä ilmeisesti oli ammattilaisempi ote ja monta kameraa, yhteisiä kojuöitäkin takana toista sataa, toki partakin heillä oli jo harmaja eli itsekin kerkeän vielä ennenkuin viimeinen väri on parrassa, pitää vain lähteä eikä ajatella "sit ku"...

pari kauempana olevaa paikkaa oli tarjolla ja niistä opas kyseli mihin halusimme. Itse sanoin, että karhun haluisin kuvata. Edelliset kuvat jäi exän tietokoneelle ja en niitä sitten koskaaan muistanut kysyä kun olimme yhteyksissä mutta jos nyt jotain saisi niin paperille parhaat. Toisella kojulla saisi paremmin ahmaa kuvata jos oikein muistan. Minulle Ahma on jotenkin niin harvinaisen ja aran oloinen eläin, että en sitä koskaan usko näkeväni, tai ehkä lukuisten kojuöiden jälkeen mutta karhusta oli kokemusta ja jos semmoinen seudulla pyörii ja tottunut kojulla käymään niin olisi mahdollinen. Muutenkin karhut on kiehtovia, isoja, jyhkeitä ja monella tapaa kunnioitusta herättäviä. Metsänkuninkaita ja niiden käyttäytymistä haluisin seurata. Toki, ihan kaikki mikä siellä luonnossa liikkuu on mielenkiintoista ja kun pääsee keskelle ei mitään nököttämään hiljaa paikallaan niin se on sitä milloin akut latautuu pikalatauksella, lisäviihteen tuo se jännitys mitä kaikkea voi nähdä, mutta se on sitä bonusta.

Lopulta keräsimme metsäkimpsut mukaan ja starttasimme kojulle joka linnuntietä parin kilometrin päässä oli, autolla huomattavasti kauempana. Harjutietä kappaleen matkaa jatketiin eteenpäin ja melkein yhtä hienona se jatkui niin tiesi ettei tatvitse seuraavana päivänä välttämättä takaisin palata maisemia katsomaan. (toki voisi kuntoilumielessä ja saisi samalla tehtyä kiireen lautalle :) jos vaikka sen verran täpärälle, että lounas jäisi välistä)

Lopulta saavuimme kojulle. Me saimme Sailan kanssa oman ja toinen kuvauspari oman. Meillä oli jotain seitsemän hujakoilla kuvausluukkuja käytössä (muistaakseni) ja pari lisää vaneriluukun alla mutta vain kaksi kameraa niin virittelimme ne semmoisiin mihin lähes putkettoman (pokkarin) ja lyhytputkisen sai helpoiten kiinni. Tuota minun pokkarini jäi vaan siihen hollille kun virransäästön mennessä päälle myös putki rullautui sisään. Noh... paras kamera on se mikä on mukana ja tämä on melkein leathermankotelon kokoinen eli tulee pidettyä vyöllä kun lähtee reissuun ja tätäkään en kuvitellut tarvitsevani kun peruskuvat saa kännykälläkin. Mutta jospa jatkossa kun se on niin näppärän kokoinen.

Jos nyt jotain tekisi toisin niin kauppaan kuuluvat eväät varaisin ihan viereen ettei niiden takia tarvitse nousta ja muovipusseissa olevat ottaisin pusseista pois. Sentään tajusin kaikki mahdolliset vetoketjut avata ja ottaa vaatetavarat esille mitä kuvittelin kojuyön aikana tarvitsevani.

Meidän syömiset oli mitä oli niin evästä varasin lisäksi matkaaan, viksumpi olisi tehnyt eväsleivät valmiiksi mutta ajattelin nälän olevan paras mauste ja kuivan leivän putoavan veden avusteella alas jos muut ruuat lopuisi, eväänä oli talonpuolesta sämpylät, banaania, jugurttia, kahvileipää, vettä ja termoksellinen kahvia. Meillä lisää banaania, leipää, piparia ja karkkia, niin ja ne karkit pois pussista johonkin rasiaan! Aamupalan tilasimme aamuksi savottakämpille niin ei sen niin väliä vaikka vähän nälkäkin tulisi.

Koju ulkoapäin

koju ulkoa.jpg

Lisää kuvausaukkoja

koju 1.jpg
koju 1.jpg (147.82 KiB) Katsottu 7618 kertaa

Aamun viileydessä

Saila kojussa.jpg

Opas rupesi virittelemään eläinten eväitä. Kokemus näkyi ja paljon mielenkiintoisemmin oli tarjottavat kuin koiranmuonaa suolle ja vanhat roskat ja luut oli siivottu pois eli paikka näytti siistiltä. Nyt oli ruhon osia oksillekin heitettynä niin saisi elukat käyttää kekseliäisyyttään sen saamiseen. Ahma kuulema oli useasti nähty vieras ja taitaa konstit.

Lopulta homma oli valmis ja oppaan auton ääni loittoni, tilalle jäi puron kohina ja sorsien pulputus. Niitä oli aika liuta rantaruovikossa ruokailemassa. Poikasia oli jo paljon, kovasti lentohaluisia mutta kyky vielä puuttui, hauska oli seurata niiden ruokailua ja kun aina välillä innostuivat siivillä viuhtomaan.

sorsat.jpg

Halu on mutta ei kykyä

Halu on mutta ei kykyä.jpg

Yksi oli aina vahdissa

vahdissa.jpg

Tuuli kovasti, mikä kuulema on pahinta, silloin ei eläimet liiku niin paljon, tuuli vieläpä meidän suunnasta mutta mikäpä tässä istuskellessa.
Lokit tulivat paikalle ensin. Huomattavasti mukavampia kun Isolla Kirkolla kohtaamani, ottivat ruokaakin jonossa. Ehkä rauhoittava maalaiselmä tekee niistä rauhallisempia? kaupungin kiihkeä syke ja ahtaus tekee niin kärttyisäksi. Jonkin verran korppien makupaloista lokit oli mustasukkaisia mutta meno oli kyllä siistimpää kun Suomi ensin -kojulla :mrgreen:

lokit saapuu.jpg

Älä sä mulle ala!

älä sä mulle ala.jpg

Tulkaa pojat hakemaan leipää!

nyt sopalle.jpg

Tulkaa jonoon

tulkaa jonoon.jpg
Viimeksi muokannut terppa, 13 Elo 2017, 14:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

2/4
Jono

jono.jpg

Ota jo, että muutki saa!

ota jo että muutki saa.jpg

Korppeja tuli ensin yksi, kohta kaarteli toinen, sitten kolmas ja rohkeni lopulta neljäskin saapua. Käkkäräkelolle parkkeerasi yksi vartioimaan lihapalaansa joka siihen oli kiinnitetty. Lokit teki välillä valtausyrityksiä mutta metsän vanha nokinenä ei ollut moksiskaan.

Korppi saapuu

Korppi saapuu.jpg

Korppivartio

Korppi vartioi.jpg

Päätön korppi

päätön.jpg

ja toinen

päätön 2.jpg

Tikka löysi paikalle myös, sitten toinenkin ja parhaimmllaan oli samassa rungossa kolme tikkaa hypimässä ylös alas ja sivulle. Ja minä räpsyttelin haltioituneena Canonilla menemään.

Tikan lounastauko

tikka.jpg

Kun selkänsä kääntää niin joku vie evään, miten nyt käy Maijan ja lapsien?

tikka 1.jpg

Kuka sen vei?

tikka 2.jpg

No voi hitsin pimpulat sanon minäkin!

tikka 3.jpg
Viimeksi muokannut terppa, 13 Elo 2017, 14:46. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

3/4 tarina osio, kuka tuollavälin vei tikalta ruuan suusta?

Kunnes jotain tummaa näin vasemmalla vilahtavan, kannattaisi siis aina välillä vilkuilla ympärilleenkin. Niin oli Ahmamainen fiilis kun meni pois mutta voisiko se olla?

Hetkeen ei tapahtunut sen kummempaa, räpsin lintuja digikortille mutta vilkuilin nyt paremmin ympärillenikin ja hetken perästä joku pikkuotus vilahti taas, ja Ahma se oli! Vilaus niin ahma oli puussa ja lihanpala hampaissa ja sitten tyyppi mennä viipotti pois, suunta oli taas sama, läheinen tyhjillään oleva koju vasemmalla.

Näin ahman ensimmäisen kerran elämässäni

ekat ahmakuvat.jpg

Ripsakka nouto puusta

ahma puussa.jpg

Seuraavaksi jäin odottelemaan vasemmalta tulevia ja nyt ei mennyt kauankaan kun ahma tuli paikalle tällä kertaa sitä sai katsella pitempään ja oli paremmin esillä. Osma löysi eväät lokosistaan ja kiikutti ne pois. Itse ajattelin, että sillä on piilot kovempien aikojen varalle kun joskus olen lueskellut, että se jemailee ruokaa sopiviin lokosiin ja koloille mutta seuraavana päivänä opas tiesi kertoa, että pedolla on pennut siinä tyhjän kojun alla odottamassa mutta varovaisuuttaan ei tuo niitä näytille.

pennuille muonaa.jpg

Kiipeilyä sai seurata ja kuvata ja lopulta tummaturkki hypähteli ihan kojun editse. Sen jälkeen se hävisi. Oliko pentujen nälkä siirretty vai tuliko ahma epäluuloiseksi ihmishajusta, kameran surinasta ja kyllähän siinä jotain liikettä aina tapahtuu kun kameran linssiä kääntää?

ahma pose.jpg
tosi läheltä.jpg

Lisää tikka- ja korppikuvia. Kokoajan oli jotain seurattavaa ja aika lensi kun siivillä, ei ehkä kokeilematta uskoisi kun ajatus on pelkästään paikallaan istumisesta. Jossain vaiheessa maltoimme vähän syödäkin, jännitys vie muuten nälän aika tehokkaasti.

Viimeksi muokannut terppa, 13 Elo 2017, 15:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

9.8 4/4

Sitten korpit katosivat, ja taisivatpa mennä lokitkin, tuliko ne epäluuloiseksii vai oliko ruokahalu jo tyydytetty, kahistinko jotain kun yksi korppi oli melkein kojun vieressä? Näitä mietin, aina välissä niitä näkyi kiertelevän kauempana takana näkyvän koivikon päällä ja n. puolentunnin päästä sieltä koivikosta vaaniutui paikalla joku tumma otus.

Karhu saapuu

pienikarhu saapuu.jpg

Karhu! Henkäisin lähes äänettömästi, sellainen nuori, pienikokoinen, mutta karhu! Ristin sen mielessäni oitis Läiskäksi kun sillä oli vaaleat läntit lavoissa.

Taas sai kamera laulaa ja välillä vaan jäin ihmettelemään sen liikuskelua kojun ikkunasta. Minulla oli kamera automaattiasetuksilla ja kuvista tulee mitä tulee sillä luotin, että Saila saa jotain oikeasti hienoa.

Varovaisesti otso liikkui ja veti vainua, ihmisestä vai haaskasta? Jossain vaiheessa se rusautti oksan poikki tassullaan ja hyppäsi melkein ilmaan säikähdyksestä. Arkoja ne on ja varovaisia.

Ensimmäinen käynti oli nopea, nalle vei mukanaa lihat mitä irti sai takametsään missä niitä ilmeisesti nautti, jos pitäisi veikata niin korpit veti siellä jämät.

Reilun puolentunnin päästä karhu tuli takaisin ja viipyili pitempään, kävi vastarannallakin ja liukastui melkein tukilta mikä oli korkean vedenpinnan takia melkoisen liukas.

Tuolla sitä olisi

tuolla sitä olisi.jpg

Nälkä

nälkä.jpg

Kun sais irti

kun sais irti.jpg

Vuan mahtuisko tuo kerralla kitaan jos tassuloilla vähän työntäisi?

vuan mahtuisko tuo kerralla kitaan jos tassulla työntäisi.jpg

Taas puolituntia väliä, räpsin lisää lintukuvia, ei ehkä olisi kannattanut kun omasta kamerasta rupesi akku piiputtamaan, noh! Sailan kuviin minä luotinkin, välistä sitten viritin kännykkäkameran ja kokeilin josko sillä jotain lisämuistoja, Kohta myös karhusta. Ei ollut sormi näppäimillä silloin kun se oli takajaloillaan ja yritti töniä keloa nurin, vähän turhan varovaisesti, sillai koomisesti niin oli naurussa pitelemistä. Alle kymmenessä metrissä otso kävi lähimmillään kunnes karkasi hippulat vinkuen oikealle ja loiske vaan kuului, hämärää oli jo silloin niin kaikki jää sen varaan mikä silmiensä kautta ahmi.

Tassut kastuu

tassut kastuu.jpg

ja kun liukas on pölkky niin mahakin kostuu

napa kostuu.jpg

Karhu ja sorsa

karhu ja sorsa.jpg

Ilta saa...

kahdella jalalla.jpg
kahdella jalalla.jpg (160.71 KiB) Katsottu 7577 kertaa

Syynä oli toinen iso karhu, niillä on selkeä nokkimisjärjestys ja heikompi väistää. Iso pyöri hetken, rustoja oli kelossa ja lihanpala puissa mikä varmasti houkutti mutta oliko helpot palat syöty vai metsänvaari niin vanha ja viisas, että ihmisen haistaessaan vetäytyi takaisin.

Tummenevaa iltaa ihasteltiin, taivas oli mennyt pilvee niin ei kuukaan tuonut valoaan ja puoliltaöin menimme nukkumaan yön pimeimmäksi ajaksi, herätys olisi klo 3.15

Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se sekuntti kun karhu hyökkäsi rannalla sorsapoikueen kimppuun ja ei ollut sormi kameran napilla :)

Ehkä juuri ylitsemme lennähtänyt musta enkeli toi huonoa onnea :mrgreen:
Musta enkeli, Sailan ottama kuva

musta enkeli.jpg
musta enkeli.jpg (181.7 KiB) Katsottu 7533 kertaa
Viimeksi muokannut terppa, 13 Elo 2017, 18:01. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

10.8 aamu kuvauskojulla

Kello 3.15 soi herätyskello ja samantein olimme virkeinä pystyssä vilkaisemassa ikkunasta säätä ja valoisuutta, sen verran valoisaa, että olisi voinut vaikka aikaisemminkin herätä. Sorsilla oli mahdollisuus toimia herättäjänä mutta desibelejä puuttui, tasainen pulputus tuli niiden suunnalta kun olivat jo töissään = syömässä rantaruovikossa.

Virittelin kännykkää kuvausaukkoon mutta yön aikana oli tehty sabotaasia!

Hämähäkki väärinpäin

sabotaasi.jpg

Aamupalaksi tilkkanen kahvia mitä oli jäljellä ja kuivaa leipää omasta varastosta, karkkia ja piparia oli tyydyttämässä makean nälkää.

Rauhallinen aamu, oikein rauhoittava, ei suurta usvaa mutta pikkuinen sumunkare leijaili vedenpinnalla. Testailin omaa kameraa mutta ei sen akku moneen kuvaan kyennyt kun laitoin sen pois.

Aamun tunnelmia kännykällä

aamun tunnelma.jpg

Joskus neljän aikaan Saila huomasi oikealta vastarannalla vaalean suden kulkevan, se nuuski aikansa paikassa missä joku lihariekale oli edellispäivänä ollut ja lähti eteenpäin. Ensimmäinen ja unohtumaton kokemus, näitä aamuja on kiikkustuolissa mukava muistella. Niin unenomaiselta tuntuvaa mutta totta.

Ensimmäinen susihavainto, Sailan kuvaama

vaalea susi.jpg
vaalea susi.jpg (129.98 KiB) Katsottu 7495 kertaa

Reilun puolentunnin päästä näkyi samasta suunnasta tulevan pienempi, ruskean värityksen omaava susi ja meni myös aikansa nuuskittuaan menojaan...

Sailan kuvaama

tummempi susi.jpg

…mutta tuli takaisin meidän puolelle rantaa ja toivoin, että hyviä kuvia Saila saisi. Harmaasta isommasta sudesta ei oikein saanut kun valoa ei ollut tarpeeksi.

Sailan kuvaama

vetten päällä.jpg

Kovin paljoa susi ei kostunut, varovaisesti liikkuu ja jotenkin jäi vaikutelma, ettei se meistä saanut vihiä? Ei eleelläkään noteerannut kojun suuntaan. Varmasti yhtä nälkäisenä kuin tulikin jatkoi hukka reissuaan takamaastoon.

Sailan kuvaama

susi edestä.jpg

Ehkä korppien liikkeistä saisi vihiä kun on peto tulollaan lähelle? Samoin kun karhujen tulon kanssa niin myös suden tullessa korpit liitelivät takamaaston ympärillä kun peto saapui paikalle.

Rauhaiselo jatkui, lokkeja tuli nököttämään kelojen oksille, tuli tikkakin kopauttelemaan nokallaan, joku korppi liiteli välillä ja sorsat pulputtivat rantaruovikossa, aamu valkeni ja aurinko nousi. Kaunista oli, upea istuskella ja katsella.

Kaikki kaunis katoaa aikanaan, onneksi ei vielä täältä mutta opas tuli sovitusti klo 7.30 hakemaan meitä pois niin piti idyli jättää odottamaan seuraavaa kuvausryhmää ja toivoa, että heilläkin on yhtä onnistunut reissu. Kojupäiväkirjan perusteella voisin näin otaksua.

Aika haipakkaa menimme savottakämpille missä oli aamupala odottamassa. Olipa nälkäkin. Puuro täytti vatsaonkalot ja kiilapaloja pureksin leivästä ja mitä lokosia vielä jäi niin ne täytin pullalla ja kääretortulla. Jotta laukku olisi oikeasti täynnä niin valuttelin sinne mehua ja lopuksi kahvia.

Vaikuttuneita oli myös toiset kuvaajat, oikein onnistunut reissu heilläkin. Siinä syödessä juteltiin luontokokemuksista noin laajemminkin. Tästä keikasta olivat hämmästyneitä, että susi tuli niin viereen, yleensä ei kuulema laske ihmistä noin lähelle. Mietin oliko kyse eläimellisestä tuoksusta mikä minusta lähtee, toki patvinsuolla olin käynyt järvessä itseäni jynsäämässä mutta kontiovaarantie viimeisteli sen mitä olin epätoivoisesti yrittänyt siirtää, tai ehkä se oli nälkä? kovin hoikassa kunnossa oli tämä tummempi susi. Metsästäjät suuressa viisaudessaan? olivat ampuneet lauman alfauroksen ja sen perästä lauma oli hajaantunut. Tämän jälkeen myös susia oli ruvennut näkymään kojulla. Typerä mutta ehkä tarkotuksellinen temppu, tulee enemmän vaeltavia ”häirikkösusia” jotka yksin etsivät ruokansa ja paikkansa, sitä kautta näkyvät likellä ihmisasutuksia ja petoviha senkun nostaa päätään. Ehkä se on se tarkoituskin? Mutta lopulta kumpi oli täällä ensin, susi vai ihminen? Kumpi tosipaikan tullen väistää? Veikkaisimpa, että susi? Kuinka Virossa pärjätään jos sen kokoisessa maassa susikanta on 500 yksilöä? Tai Latvia 900 ja liettua 600?
http://www.luontoliitto.fi/susiryhma/su ... maailmalla

Suomen kanta on tällä hetkellä 150 – 180 linkki https://www.luke.fi/uutiset/suomen-susi ... 180-sutta/

Jotenkin kuvaavaa kun kaupungista metsään muuttanut työkaveri näki lähellä tonttiansa Ilveksen niin ensimmäinen reaktio oli soittaa riistanhoitajille, että voisiko joku sen käydä ampumassa :evil:

Nyt tietysti lukija ajattelee, että hyvähän sinun on puhua kun et sydänmailla asu, mutta sinulle vastaan, että metsän keskellä, kilometri linnuntietä lähin naapuri, olisi tuhansia hehtaareja synkää kaunista korpea ympärillä jos ei metsäkone olisi jo raiskannut, kas kun Suomessa ainoa keino ”hoitaa” metsää on tehdä niin iso aukko, että siihen voi turvallisesti jumbojetillä tehdä hätälaskun, rippeitä kauniista korvesta on jäljellä, kasvavaa rääseikköä on paljon ja sitten sitä saatanan keksintöä eli kynnettyä ja kaivettua aukkoa silmänkantamattomiin. Mutta siis onneksi vielä rippeet jäljellä kauniista vanhenevasta metsästä, jos omistaja suostuu myymään ja itsellä riittää rahat niin teen siitä reservaatin vaikkapa sudelle.

Mutta se raha ja metsäteollisuus ja ei pysty... läheisen kasvavan rääseikön kävi ISO metsäkone harventamassa, miten se ei voisi harventaa myös vanhaa metsää poimimismenetelmällä?

Jos metsälakia olisi muutettu jokunen vuosikymmen aikaisemmin kuin v. 2014 niin ehkä standardiksi olisi jo muodostunut tehdä hakkuu sillätavoin, että metsä säilyy elivoimaisena ja pitemmällä aikavälillä kuin yksi kalenterivuosi yhtä tuottavana. Nyt heinällä on onnenpäivät ja käki saa opetella kukkumista selällään ja se joka seuraavan kerran saa metsästä tuottoa on metsänomistajan pojanpoika tai sitten sukupolvi vielä lisää.

https://wwf.fi/alueet/suomi/metsanhoito ... et-hyodyt/ Tuolta jotain ja kuuklella lisää jos kiinnostaa.

Sen tuossa aamupalapöydässä kuulin myös, että Suomen soita on jättimäärät hyvin pitkälti yhteiskunnan rahoilla ojitettu jolloin niiden ravinteet on lähivesiä mennyt kuormittamaan, suurin osa turhaan koska sillä ei metsänkasvun kannalta ole ollut mitään taloudellista merkitystä. Sen olen tuossa viereisellä Pitkäsuolla käynyt toteamassa. Ja tuo suojuttu suusta joka oli aiheen kanssa tehnyt palkkatyötä. Pistää vaan miettimään mikä kaikessa on takana mutta jos virhe on riittävän iso ja hyötyjiä tarpeeksi, samaa rataa jatketaan maailman tappiin.

Mutta onneksi on vielä rippeet jäljellä ja ilmapiiri muuttumassa, ehkä.

Tällaisia kuvauspaikkoja vaan kuulema on vaikea enää löytää ja perustaa, sääli jo ihan taloudellisessakin mielessä jos tämänkokoinen yritys tuo leivän kahdelle täysipäiväiselle ja tuuraajat lisäksi, unohtamatta niitä kerrannaisvaikutuksia ja sitä, että maksavista asiakkaista 70 – 80 % tulee ulkomailta. Vientiä... Vuosikymmenestä toiseen.

Maksupäätteen kanssa oli häikkää kun lopulta olimme lähdössä taipaleelle, yhteykset tuolla usein pätkivät eikä omassa puhelimessakaan kenttää ollut niinpä sain maksutiedot paperille ja maksaisin jahka kotiudun. 185€ per lurjus on kokonaisen kuvausyönhinta ja ihan joka sentin arvoista. Edellisestä kerrasta minulla oli n. 10 vuotta mutta luulenpa, että seuraava kuvausreissu on lähempänä.

Semmoista vinkkiä voisin heittää, että jos ensi kesänä on Joensuun Lowride suunnitteilla kirjoittaa kalenteriin ja kesäloma jatkuu niin tuonne on päivämatka nojapyörällä ;) Patvinsuolla majoittuu edullisesti :) http://www.eraeero.com/?lang=fi sivuilta lisää jos kiinnostus heräsi.

Viimeksi muokannut terppa, 13 Elo 2017, 19:40. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
terppa
Pistosuojattu sisällöntuottaja
Viestit: 3614
Liittynyt: 09 Huhti 2010, 16:02
Paikkakunta: Lahden perämetsä

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja terppa »

10.8 torstai-iltapäivä
34 km
Ajoaika 1 h 55 min
Sisälämmöt oli sopivat, en muistanut katsoa

Erä-Eero - Lieksa

Neljäs päivä I.jpg

Laivalla Pielisen yli Kolille

Neljäs päivä II.jpg
Neljäs päivä II.jpg (56.98 KiB) Katsottu 7331 kertaa

Kun saimme rensselit taas Mangoihin niin lähdimme poljeksimaan. Kevyt ja virkeä olo vaikka kolmen tunnin yöunet oli takana. Vähän mietitytti ensimmäiset pari kilometriä Kontiovaarantielle kun se oli muistikuvan perusteella jyrkkä ja röykkyinen, varma työntökeikka.

Hämmästys olikin suuri kun jonkinajan perästä tulin risteykseen, missä se jyrkin mäki oli? Tai olihan se jyrkkä ja kaljupäisiä kiviä näkyvissä mutta ei irtotavaraa niin pääsi ylös vähän vaan vääntämällä. Jaloissakin oli hyvä potku.

Sovittiin, että pysähdytään harjutielle kuvaamaan eilisen edestäkin ja niin me teimme, kuva latistaa mutta pudostus harjulta oli syvä. Petoja emme nähneet vaikka aika lähellä oli kuvauskojumme :)

harjutie.jpg
harjutie 2.jpg

Soratietä jatkui 7 kilometriä, etupäässä laskuvoittoista mutta yhdessä jyrkässä mäessä jouduin työntömieheksi. Soratien perästä asfaltille. Tuntui, että Mango sai siivet allensa, osasyynä ehkä oli se, että laskuvoittoisuus jatkui, minun mielestä Lieksaan saakka ja ei puhettakaan, että hyvän menon olisi topannut pyörätiehen.

Tai pyörätielle vasta sitten kun piti ruveta suunnistamaan. Koordinaatteja katsottiin lounaslistojen perusteella. Paikallinen hotelli tarjosi maittavaksi mainostettua kasvislasagnea ja mango-minttu vanukasta jälkiruokana. Voiko kinnerikuski enempää toivoa? No ehkä edullisempaa hintaa kuin 13€ mutta toisaalta toinen kasvisvaihtoehto olisi todennäköisesti pitsa ja tässä jälkiruoka oli vähän kuin meille kohdennettu niin ajoimme jokivarressa sijaitsevan hotellin pihaan.

Kun lounaslupa oli lunastettu kassalla, katselimme rauhaisan nurkkauksen jossa oli kuusi (6) pistorasiaa latausta varten. Kolmeen niistä meillä riitti latureita/tyhjiä akkuja ja näin illan tarinankirjoituskin olisi turvattu. Paitsi, että tästä tulikin ns. pitkä, kostea lounas. Se kosteus oli kyllä hotellirakennuksen ulkopuolella messevän sadekuuron voimin. Innostuin sadetta pidellessä näitä tarinoita kirjoittamaan ja lopulta Saila jo lähti menemään, sanoin kirjoittavani vielä kaksi kappaletta loppuun, en nyt muista montako oikeasti meni :oops:

Vatsa pinkeänä poikkesimme osuuskauppaan ostamaan välttämättömiä elintarvikkeita mitä parin seuraavan päivän aikana tarvitsisimme. Tarkoitus oli riippua Kolilla pari yötä ja retkeillä sen ympäristössä.

Kauppareissun jälkeen oli tunti aikaa, voisi katsella maisemia tai ajella satamaan. Kun ei järin paljoa laivakyydeistä ole kokemusta niin ajelimme rantaan katselemaan kuinka homma toimii ja olimme toisena jonossa. Kun oli arki ja keli harmaa niin en ollut lippuja varannut etukäteen vaikka vain yksi lauttavuoro/pv elokuussa Kolille ajaa, Alkukesästä laiva kulkee kahdesti päivässä. Jonossa ensimmäinen oli tehnyt pohjatyöt ja kertoi meille lipun oston hoituvan laivasta. Jäimme siis jonoon, sen verran vielä yritti sadekuuroa, että vetäisin sadetakin päälle.

Jokunen pyöränihmettelijä kävi sen vajaan tunnin aika kunnes työnsimme kinnerit kippoon, laitoimme jarrut päälle ja kiilat pyörien eteen. Sillä se pysyisi kun ei vaahtopäitäkään näkynyt.

Koli lähestyy ja joku koli-bakteeri minulla suolistossa oli aamusta alkaen yrittänyt pitää rymyjuhlia, tai sitten muuten vaan oli rauhaton vatsa jota taltutin ottamalla imodiumin. Silti sokeria ja rasvaa piti saada laivan kahvilasta.

Vähän aikaa nautimme virvokkeita sisällä ja loppumatkaksi menimme ulos ihailemaan maisemia (ja minä salaa yritin vielä kirjoittaa lisää) tai mitä nyt vessassa pariin otteeseen hyppäsin kunnes sisäinen rauha löytyi myös suolistolle. ”Setä neuvoo” osioon voisi laittaa, että kinessioteipin, Voltaren emulgelin ja punkkipihtien lisäksi Imodiumia muutama nappi kannattaa varata matka-apteekkiin jonka pohjana toimii hyvin joku valmiiksi koottu retkeilijän ensiapulaukku.

Lämpöisää oli, aurinko tuli esiin, jossain kaukana vielä salamoi mutta meidän meno oli taas yhtä päivänpaistetta, kunkan istuttiin ja katseltiin. Minun olisi ehkä kannattanut hilata itseni ylös kun nyt kuvasin lähinnä laivan kaidetta.

laiva.jpg
saari.jpg

Satamaan tulon kynnyksellä hilasimme itsemme pyörien luo, kiire ei ollut kun pyöräpaikoilta pääsisi viimeisenä liikkeelle. Ajamalla pois ja laivamies huuteli jälkeen, että taisi olla moottori piilossa kun noin nopeasti lähti. Piti vähän spurtata kun oli luiskaa ja kynnystä. Hyvin hyppäsi :)

laiva saapuu satamaan.jpg

Ekana kartan luo pitämään neuvoa mihin päämme tänään kallistaisimme. Turulan takamailla oli kartassa teltan kuva ja sinne suuntasimme. Nyt ei yhtä ripsakasti enää koska matka oli lähinnä nousua. Lyhyt, olisiko ollut 3 km matka. Viimeisenä hervoton soramäki jota läksin sitkuttamaan ylös. Sai Vääntää :) ja Kojakki piti. Mietin, että voisiko se nyt sutaista niin voisin kunniakkaasti peräytyä, että ”kyllähän minä mutta kun ei renkas pijä niin aja siinä sitte”. Viimeiset kierrokset meni niin, että vauhti käytännössä lakkasi kun poljin oli ”kuolleessa kohdassa”, sitten rupesin rautaa säälimään ja ohikiitävän hetken muistelin niitä kertoja jolloin olin rouhinut ketjut poikki. Laitoin käsijarrun päälle ja hyppäsin pyörästä työntämään, kuinka nöyryyttävää, Koli oli minut selättänyt heti kättelyn alussa. Mutta hyvin se pitää tiukkaanjuntattu kivituhkatyylinen pinta.

kartta.jpg

Jyrkimmän mäenosan jälkeen oli teltankuva nuolella osoitettuna kulkemaan heinäpeltojen välistä, tie kapenee, heinät kasvaa mutta kulku helpottuu. Eteenpäin pääsi ajamalla. Ainakin niin pitkään kun malttoi katsoa mihin ajaa. Oli meinaan pari niin hyvää ja terävää kiveä heinikossa odottamassa viatonta velomobilistia, että ihan vallan räks! pohjalta kuului, en tätä kirjoittaessa ole kulkineen alle kurkannut mitä sieltä löytyy mutta voipi jonkinlainen halkeamakin olla.

tie kapenee.jpg

Oli enempi telttailijan paikka. Peltoa. Kierrettiin alueen rajat mutta sopivaa riippumiskohtaa ei löytynyt tiheikön vuoksi. Niinpä menimme hiukan syvemmälle metsään. Painekyllästetyistä aitatolpista päätellen jonkinajan perästä lampaat tulisi tekemään tälle osalle kansallispuistoa maisemanhoitoa niin en sitä kovin suurena syntinä osannut pitää ja olihan se muutama metri puuvajasta. Mutta seuraavan kerran toisaalle jos riippumattoilee. Saila on kyllä pariin otteeseen haikaillut teltan perään mutta itse riittävän monta kertaa olen (turhaan) hakenut hyvää telttapaikkaa pyöräretkellä ja nyt on vielä kinneri vaikeuttamassa piiloutumista niin en hevillä vaihtaisi teltan kiistattomista hyvistä puolista huolimatta, etenkin parisuhdematkailussa :)

Ilta grillatessa ja kun sade yritteli päälle vetäydyimme mattoihin. Minä kirjoittelin mutta sen verran kuuppa oli väsynyt etten ollut tajunnut mennä silkkilakanan sisään mitä makuupussissa käytän, samoin makuupussi jäi rakoselleen eikä pitkiä housuja ollut, toinen villasukka oli kateissa niinpä joskus yöllä heräsin lievään viluun, onneksi vain lievään ja ohimenevään.

nuotiolla.jpg

Seuraava päivä kuluisi Kolin kallioilla kiipeillen

Viimeksi muokannut terppa, 26 Elo 2017, 12:36. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

Nojasyklismiä vuodesta 2010

"Nojapyöräily on parasta mitä voi tehdä housut jalassa mutta kinnerillä voi ajaa myös ilman housuja"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Avatar
yaana
Treenaileva sisällöntuottaja
Viestit: 671
Liittynyt: 07 Kesä 2015, 18:01
Paikkakunta: Porvoo

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja yaana »

Epätarkkuus on joskus ihan hyvä efekti kuvissa. Tulee semmoinen olo, että näenkö unta. Nyt alkoi tehdä mieli vastaavalle reissulle.

Nojapyöräilyä jo vuodesta 2015

Jarmo H
Sisällöntuottajakokelas
Viestit: 331
Liittynyt: 05 Heinä 2015, 22:04

Re: Muumion paluu ja matka Mangoilla Jerusalemiin

Viesti Kirjoittaja Jarmo H »

Kertomuksesta ja kuvista kiitokset. Mukavaa odotella miten matka jatkuu. Voin vain kuvitella miltä on karhujen ja ahman katselu tuntunut. Eikä suttakaan sovi unohtaa huikeita luontoelämyksiä.

Vastaa Viestiin