Nojapyöräfoorumi

Kuninkaantie on houkutellut minua jo pari vuotta. Nyt kun olen kuunnellut TMS:n sekä Terpan ja Sailan tarinoita itäosan teiltä, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Säätiedotekin lupaa yli 20 asteen päivälämpötiloja, niin pitäähän ne käyttää hyödyksi.

Kuninkaantie, Rantatie, Suuri Rantatie, Eteläinen Rantatie, Suuri Armeijantie, Vanha Venäjäntie, Valtatie, Turun ja Viipurin välinen Postitie, Yleinen maantie, Alinen Viipurintie... Historiaa on 1200-luvulta alkaen. Matkareitti Porvoosta Virojoelle on noin 160 km. Käytän tähän kolme päivää torstaista lauantaihin. Vaalimaalle asti menisi pyörätie, mutta en usko että rekkajono kiinnostaa enää siinä vaiheessa.

Olen taas menossa opiston leffakurssille, niin kuvaan samalla dokumentaarista matkakertomusta. Tarkemman aiheen paljastan myöhemmin, koska ensi-ilta on vasta toukokuussa. Ajatuksena on tallentaa murusia kulttuurihistoriaa siten kuin ne tänä päivänä ovat. Esimerkiksi Pappilantullin pylväässä on tägi. Mitähän Kustaa III olisi tästä ajatellut?

Raahasin kirjastosta luettavaa, jotta tiedän mitä etsiä matkan varrelta. Jos teemamatkailu kiinnostaa muitakin, niin tuo vasemmalla alhaalla oleva Vakkilainen: Vanhoilla valtateillä sisältää kuvauksia muistakin vanhoista teistä. Erityisen paljon on Lounais-Suomesta ja Hämeestä.

Lisäinspiraatiota tähän tuli myös museoiden teemanäyttelyistä. Loviisan museossa on "Missä katu kerran kulki?" ja Kymenlaakson museossa "Mutkat suoriksi".

Reitti menee suunnilleen näin. En ehkä ihan jokaista sorametsäpeltotiemutkaa tee, mutta mahdollisimman tarkkaan on tavoitteena kulkea.

Hienoa reissua luvassa ja kiva nähdä ja kuulla lisää kun teet sen noin perusteellisesti, nimimerkillä 2 päivää vaan polkemisesta huumaantunut, eikä edes yhtä kuvaa poljennan varrelta

Näin ne toiset osaa suunnitella. Meikäläinen taas työnsi kylmänä itsensä Baltiaan. Tallinnasta sai karttaa etsiä.
No, keväällä takas ja astetta viisaanpana. (never back to via baltica on motto.)

Melko varmasti vastaan tulee myös hylättyjä huoltoasemia. Pyörällä on niin helppo pysähtyä kuvaamaan, että näitäkin varmaan tulee seurattua. Reissun aikana kännykkäkuvia tulee Instaan ja tänne laitan monipuolisempia jälkikäteen.

Reissaan mahdollisimman kevyesti ja jätän majoitteet ja trangian pois. Eväät kylmänä ja kuppilat lämpimänä. Ensimmäinen yö on varattu Strömforsin ruukin vanhasta päärakennuksesta. Jännää

yaana kirjoitti:

Melko varmasti vastaan tulee myös hylättyjä huoltoasemia. Pyörällä on niin helppo pysähtyä kuvaamaan, että näitäkin varmaan tulee seurattua. Reissun aikana kännykkäkuvia tulee Instaan ja tänne laitan monipuolisempia jälkikäteen.

Reissaan mahdollisimman kevyesti ja jätän majoitteet ja trangian pois. Eväät kylmänä ja kuppilat lämpimänä. Ensimmäinen yö on varattu Strömforsin ruukin vanhasta päärakennuksesta. Jännää

Koska lähdet?
Laita tulevan reitin karttaviiva, tai edes sanallisesti seuraavan päivän reittisuunnitelma näkyviin, jotta olisi mahdollista kertoa etukäteen mielenkiintoisista paikoista. Olet nimittäin menossa minun lapsuudenmaisemiini.
Se instagramin linkkikään ei olisi pahaksi.

jori kirjoitti:

Koska lähdet?
Laita tulevan reitin karttaviiva, tai edes sanallisesti seuraavan päivän reittisuunnitelma näkyviin, jotta olisi mahdollista kertoa etukäteen mielenkiintoisista paikoista. Olet nimittäin menossa minun lapsuudenmaisemiini.
Se instagramin linkkikään ei olisi pahaksi.

Lähden huomenna torstaiaamuna. Mulla meni niskat jumiin jo ton yhden kartan kanssa, joten en jaksa ainakaan etukäteen tehdä enempää. Ensimmäinen päivä on Pernajan, Loviisan ja Ahvenkosken kautta Strömforsin ruukkiin. Se on tuo pystysuora piikki Pyhtään vasemmalla puolella. Toinen yöpyminen on Kotkassa tai Haminassa.

Muistan sun maininneen Kotkan Jokipuiston, joten koitan muistaa kurvata sielläkin Kotkansaarella olen turisteillut parikin kertaa, joten nyt koitan Kotkassa katsella muita alueita. Kuninkaantie menee pohjoispuolelta. Jos jaksan poiketa, niin Langinkoski ja Mussalo voisi olla listalla tai sitten Sunilan Alvar Aalto-talot.

Haminan keskusta saattaa mennä ulkopaikkojen katseluksi ja läpiajamiseksi. Kaupunginmuseo ei ole auki, että pääsisi hankkimaan lisätietoa. Siinä vaiheessa varmaan jo houkuttaa päästä varsinaiselle museotielle Hamina-Virojoki.

Instagramissa @jaanakriikka

yaana kirjoitti:

jori kirjoitti:

Koska lähdet?
Laita tulevan reitin karttaviiva, tai edes sanallisesti seuraavan päivän reittisuunnitelma näkyviin, jotta olisi mahdollista kertoa etukäteen mielenkiintoisista paikoista. Olet nimittäin menossa minun lapsuudenmaisemiini.
Se instagramin linkkikään ei olisi pahaksi.

Lähden huomenna torstaiaamuna. Mulla meni niskat jumiin jo ton yhden kartan kanssa, joten en jaksa ainakaan etukäteen tehdä enempää. Ensimmäinen päivä on Pernajan, Loviisan ja Ahvenkosken kautta Strömforsin ruukkiin. Se on tuo pystysuora piikki Pyhtään vasemmalla puolella. Toinen yöpyminen on Kotkassa tai Haminassa.

Muistan sun maininneen Kotkan Jokipuiston, joten koitan muistaa kurvata sielläkin Kotkansaarella olen turisteillut parikin kertaa, joten nyt koitan Kotkassa katsella muita alueita. Kuninkaantie menee pohjoispuolelta. Jos jaksan poiketa, niin Langinkoski ja Mussalo voisi olla listalla tai sitten Sunilan Alvar Aalto-talot.

Haminan keskusta saattaa mennä ulkopaikkojen katseluksi ja läpiajamiseksi. Kaupunginmuseo ei ole auki, että pääsisi hankkimaan lisätietoa. Siinä vaiheessa varmaan jo houkuttaa päästä varsinaiselle museotielle Hamina-Virojoki.

Instagramissa @jaanakriikka

Hienoa, nämä tiedot riitävät hyvin.
Keskikoulukaveri asui tuolla Strömforsilla 70-luvulla ja kävi moottoripyörällä koulussa Karhulassa. Voit perjantaina kokeilla, miten pitkiä koulumatkoja 70-luvun alkupuoliskolla tehtiin omatoimisesti.
Asuin itse tuona aikana Ristinkallion Haarakadulla ja yleisin leikki- ja hengailupaikka oli juurikin siitä ohi menevän Kuninkaantien varrella. Sillä kohdin se on nimeltään Lautakatontie ja muuttuu mäkeä ylös lähteväksi Vanhaksi Viipurintieksi.

Innostuin tästä ajamaan lähistöllä olevan tienpätkän: http://www.nojapyorafoorumi.fi/viewtopi ... 87#p124649
Hyvin pääsee kaksipyöräisellä, triken joutuu kantamaan kivien yli tielle päästäkseen.

Hänen Armonsa* istahtaa lepotuoliin kertaamaan ansiokkaan päivän tapahtumia.

Lähdin kotoa klo 9. Tiheä sumu oli yhtä aikaa näyttävä ja näkyvyyden peittävä. Sitä kesti tunnin verran. En kääntynyt Vadetintielle, koska epäilin ajavani jonkun pihaan. Vadet oli kahlaamo Ilolanjoessa. Postimäellä kävin kuvaamassa. Pitää tarkistaa faktoja jälkikäteen, mutta siellä on kiviarkkuinen puupintainen silta. Näitä löytyy matkalla useita.

Ensimmäinen kivinen kilometripylväs tuli vastaan jo Gammelbyssa. Aloin päästä bongauksessa vauhtiin. Näitä tuli päivän aikana vastaan 4 tai 5. Kaikki olivat autoilun ajalta eli 1920 jälkeen. Yhdessä erottui 7-tien numerokin.

Koskenkylässä taivas kirkastui ja sain hyviä kuvia silloista. Yhdellä pysähdyksellä näki kahden entisen sillan kivirakenteet, yhden kivi-puusillan joka oli pyörätienä (Instassa hyvä kuva) ja vielä uudempi 170-tien silta.

Bongailen myös kadunnimikylttejä. Tuli pohdittua, että historiaa katoaa kuntaliitoksissa, kun päällekkäisiä nimiä muutetaan. Toki aina voi lisätä etuliitteitä kuten Vanha Uusi Itäinen Viipurintie...

Pernajan kirkonkylä on soma, mutta hiljainen. Kahvila oli kiinni, joten ainoa hyödynnettävä palvelu oli hautausmaan huoltorakennuksen WC. Onneksi olen kirkollisveron maksanut, niin on hyvä omatunto.

Kuninkaan määräyksestä kruununtiet oli raivattava. Teiden tuli olla vähintään 10 kyynärää leveitä, jotta kahdet kärryt mahtuivat ohittamaan toisensa turvallisesti. Pernajantien kapea kohta täyttää edelleen määräykset. 1 kyynärä on 59 cm.

Halusin ehdottomasti nähdä Suur-Sarvilahden kartanon, joka on 1600-luvun barokkityyliä. Koivukujaa polkiessani epäilin olevani liiaksi yksityisalueella. Mietin kehtaanko kuvata, mutta ajatukset keskeytti kimppuun hyökännyt hirvikärpänen. Heti perään huomasin komeankokoisen vahtikoiran seuraavan puuhiani. Päätin nauttia rakennuksista ja puutarhasta vain silmilläni ja jatkoin matkaa.

Loviisaan tullessa kello oli jo 13. Vegeravintolan koftapyörykät kuiskivat kutsuvasti, mutta vatsa karjui kovempaa. Piti ottaa ensimmäinen vastaantullut rekkamiespossunleike. Energia tuli tarpeeseen. Hain kaupasta evästä ja kävin kuvaamassa bastioneilla.

Ahvenkoskella tuli pettymys, kun Savukosken museosillalle ei päässyt siltä puolelta. Portti ja kameravalvontajärjestelmät oli selkeä viesti. Koitan huomenna idästä, jos Terppa oli sinne löytänyt. Rannassa oli kauniit maisemat, joka rauhoitti mieltä.

Strömforsin ruukki vei sydämeni. Olen tänään ainoa asiakas Bed&Bistrossa, joka on vanha päärakennus. Pääsin saunaan. Sain yksityisopastuksen sepältä juuri kunnostettuun vesivasaraan. Menkäähän ensi kesänä katsomaan taontanäytöksiä! Mikäs tässä on auringonlaskua seuratessa.

63 km ja 4h 13min.

*Hänen Armonsa Virginia af Forselles johti ruukkia 60 vuotta 1700-1800 lukujen vaihteessa. Suurin osa rakennuksista on siltä ajalta. Saamani ylellisen ja henkilökohtaisen palvelun jälkeen voin tuntea olevani kuin vuorineuvoksetar.

yaana kirjoitti:

Ahvenkoskella tuli pettymys, kun Savukosken museosillalle ei päässyt siltä puolelta. Portti ja kameravalvontajärjestelmät oli selkeä viesti. Koitan huomenna idästä, jos Terppa oli sinne löytänyt. Rannassa oli kauniit maisemat, joka rauhoitti mieltä.

Juuri tuon Sillan jälkeen rupesin pilkkaamaan Ruotsinpyhtääläistä maantietä

Tuo kuva on siis heti sillan jälkeen ja tie jatkui kertomallesi porteille, Mangolla pääsi hyvin kävelyportista läpi. Toisesta suunnasta ei ole minkäänlaista kieltokylttiä tms. lihasvoiminliikkujille mutta joku rahakkaampi henkilö on halunnut ohjata turistit kulkemaan itäpuolen kautta sähköporteilla ja henkilökohtaisilla katuvaloilla...

Itäpuolelta taisi olla ihan museosiltakyltti ja tuo Vanha Viipurintie on puolen kilometrin luokkaa eli ei paha mutka niinkään, laitetaan kartta jos joskus muutkin liikkuu seudulla.

Turvallista matkaa! Lahden perämetsissä luetaan mielenkiinnolla matkan etenemistä

Muoks. Niin ja tuo ruukki kiinnostaa viikonloppukohteena kun on "alle 90 km" idylliin.

Strömforsin ruukki on hyvä kesällä, jos haluaa nähdä käsityöläisiä ja puoteja. Näin sesongin ulkopuolella on rauhallista, jos sitä kaipaa. Tossa olis joku patikkareittikin vieressä.

Kyläpuodista ostin tuliaisiksi paahdettuja sirkkoja, kun kerrankin tuli vastaan sellaisenaan

Ruukista hoviin eli tie vuorineuvoksettaresta aateliseksi.

Alakerran saliin minulle oli katettu runsas pöydällinen herkkuja. Juttelin pitkän tovin omistajan kanssa aamupalaa pupeltaessani. Taidettiin pistää uusiksi koko ruukkialueen palvelut Lopettaessani pahoittelin, että en saanut kaikkea syötyä. Kuulemma lisää olisi kannettu, jos niin olisi käynyt. Aamu oli kaunis ja polkaisin liikkeelle, kun olin esitellyt pyöräni emännälle.

Uusi yritys Savukosken sillalle idästä ja nyt onnistui. Ei ollut portteja eikä kameroita. Jonkun mökin pihaan eksyin, kun koitin opaskyltin kertomia kivirakenteita etsiä. Tuo on 1743 Ruotsin ja Venäjän raja. Silloin Pyhtään pitäjä jakautui Ruotsinpyhtääksi ja Pyhtääksi. Nykyinen silta on vuodelta 1926. Porttiepisodi oli kyllä tyypillinen. Ruotsista Venäjälle on vaikeampi kulkea kuin toisinpäin.

Pyhtään kirkolla katselin kiviaitaa, joka on jäänyt tienparannusten jalkoihin. Ulospäin näkyi enää 20-30 cm, kun tietä on korotettu.

Sitten pari kilometriä etelään hyvin piilotetun helmen luokse. Strukan sulut oli alunperin munkkien lohenkalastuspaikka. Koski on valjastettu. Nyt siellä on pienveneille DIY operoitava käsikäyttöinen sulku. Istuin nauttimaan hobittimaisen ensimmäisen aamupäiväruoan ja pähkin miten sulku toimii. Oli siellä ohjeet, mutta sen verran monta kohtaa olisi pitänyt tehdä, etten yksin alkanut kokeilemaan. Insinööri nauttii kumminkin, kun saa ihmetellä satavuotiasta mekaniikkaa

Pyhtään Siltakylässä Uusi Pullis tarjosi maukkaan lounaan. Ajoin Huutjärventietä katsellen mm komeaa kirjastoa ja frisbeerataa. Matonpesupaikkakin oli kauniissa maisemissa. Palvelut kohdillaan.

Ihmettelin, kun väsytti. Sitten muistin Mahen teorian "vaimo kulkee jäätelöllä, suklaalla ja pähkinöillä". Jätskiä piti siis saada. Meinasin ajaa Sutelan Prisman ohi, kun yhtään kylttiä ei ollut tulosuunnastani. Pikkuinen automarketti vain... Prisman aulan maisemat eivät olleet kummoiset. Viihdytin itseäni arvailemalla ihmisten viikonloppusuunnitelmia ostosten perusteella.

Maisemapätkä Vanhalta Sutelantieltä Korkeakoskelle tarjosi paljon nähtävää. Komeita siltoja, keskiaikainen raja ja Kyminlinna. Linna on surkeassa jamassa. Vallit peittyvät horsmaan ja armeijan jälkeen rakennuksia ei ole hoidettu. Alueelle ei pääse sisälle.

Korkeakoskelta Karhulantietä etelään yrittäen päästä Jokipuistoon. Pyörällä oli hankala löytää. Rappusia olisi ollut useammat. Kaunista oli, mutta majapaikka jo houkutti.

Päädyin Karhulanhoviin kun lajitoverit olivat sen hyväksi todenneet. Huone samasta mökistä 52 e pieksee leirintämökit mennen tullen. Respa sanoi että olisin yksin, mutta äsken yläkertaan tuli pariskunta. Joka tapauksessa lakanamajoitus ja täysin varustettu keittiö, johon voi teputella paljain jaloin. Leirintäalueella kaikki toiminnot on eri tönöissä pitkin lääniä.

Lähdin vielä lenkille Sunilan Aalto-taloja ihmettelemään. Olihan ne aika välimerellisiä näihin maisemiin. Muutenkin koko niemi on pikakelaus teollisuusyhteisön vuosikymmeniin. Pienellä alueella on hyvin eri ikäisiä ja kuntoisia rakennuksia ja teitä. Lisäksi umpimetsää johon mennä tuulettumaan. S-Marketin kautta takaisin. Täälläkään ei ollut paikallisia oluita kylmässä, että voisi heti yhden nauttia. Pitänee Virojoella ostaa huoltoauton kyytiin ja maistella kotona.

58 km ja 4h 25min.

Huomenna koitan ajoissa liikenteeseen. Matkaa on vielä reilusti Haminan ja museotien kautta. Mahe tulee noutamaan Virojoelta. Tiet ovat olleet hyviä ajaa. Liikenne ei ole rasittanut kun vältti työmatka-ajat ja pyöräteitä on runsaasti.

Löytyihän se Jarcon neuvoilla. Fiksu olis käynyt kävellen, mutta kaikki peliin kun on reissuun lähtenyt. Toisessa päässä ei tarvinnut nostaa pyörää. Polku oli vähän sokkoajoa pitkässä heinikossa...