Nojapyöräfoorumi

Premnas kirjoitti:

Ostin sitten kuitenkin Bilteman kaksipuolisen tarakkalaukun päällirepulla. Vaikkei tuo kovin erikoinen olekaan, niin tarpeeksi hyvin mahtuu tavaraa eikä ole esteettisestikään mikään ruma. Toimii hyvin eikä vesi ihan helpolla mene läpi, vaikkei olekaan (vielä) pinnassa suojasprayta.

Itsellä samanlaiset laukut. Ainoa havaittu puute, että reissun jälkeen kuran peseminen niistä pois puutarhaletkulla ei ole aina niin yksinkertaista. Ja pesun jälkeen laukkujen saaminen kuivaksi sisällä. Pitäisi olla tarakka mille ripustaa ne sisälläkin.

Premnas kirjoitti:

(sinne on n. 32km yhteen suuntaan) ja mietin, että uskaltaisko sitä ottaa haasteen itselleen ajaa niin kauan koululle kunnes sää jo sanoo ettei viitsi turhaan loskassa rämpiä sinne asti..voishan tuossa säästää ainakin kahden kuukauden linja-autokulut. Toisaalta reittivaihtoehtoja ei ole kuin yksi, tai on toinen mutta siitä tulee sitten jo ainakin 5km lisää matkaa. Jaksaakohan sitä samaa reittiä ajaa päivä toisensa jälkeen.

Itse ainakin ajaisin jos aika sallii. Sitten kun loska alkaa hidastaa matkan tekoa liikaa voi harkita sähköapua, jonka turvin ajelee huonommassakin kelissä.

Jep, no omat tarakkalaukut eivät ole vielä kurastuneet kun eivät kovin pahaa keliä ole nähneet.

Aikahan tuon rajoittaa, kun en tiedä onko järkeä ajaa puolitoista tuntia koululle ja sama takaisin. Pidentäähän se päivää. Sama matka menee linja-autolla hiukan päälle puolessa tunnissa. Loskakelissä en kyllä lähtisi, koska pyörätiet eivät ole käytettävissä suurimmalta osin. Sitä paitsi joudun ylittämään 8-tien matkan varrella. Mutta voisihan sitä ajaa kunnes keli pistää stopin. Nyt on kyllä reidet vähän jumissa muutaman päivän ajon jäljiltä..

Sielä koululla ei pyörä yötä säily? Ajas nojakilla kouluun ja bussilla kotiin, seuraavana päivänä päin vastoin.

Jukka

jviirret kirjoitti:

Sielä koululla ei pyörä yötä säily? Ajas nojakilla kouluun ja bussilla kotiin, seuraavana päivänä päin vastoin.

Jukka

Jaa, enpäs tullut tuota ajatelleeksi. Aika syrjäkylillä on koulu, joten voisi säilyäkin, ja varsinkin jos sen saa johonkin aulaan/eteiseen lukkojen taakse..

Mutta tuohan on oikein hyvä ja kannatettava idea! Siten ei tule liikaa ajettavaksi. Ehkä ainoa että tietty kun jätän pyörän koululle niin iskee valtava ajohinku kun pääsen kotiin Tätä varten pitäisi olla kaksi nojakkia..!

Laukusta puheenollen, olen Skorppari trikeni tavaratelineen päälle asentanut Bilteman pienemmän moottorpyörälaatikon. Se on lukollinen ja käytännöllinen. Sen lisänä käytän tarvittaessa aikoinaan Stocmannilta ostamiani sivulaukkuja, joita yleensä en tarvitse. Laatikon yläreunaan laiton niskatuen.

JuSa kirjoitti:

Laukusta puheenollen, olen Skorppari trikeni tavaratelineen päälle asentanut Bilteman pienemmän moottorpyörälaatikon. Se on lukollinen ja käytännöllinen. Sen lisänä käytän tarvittaessa aikoinaan Stocmannilta ostamiani sivulaukkuja, joita yleensä en tarvitse. Laatikon yläreunaan laiton niskatuen.

Ahaa, no pitääkin suunnata lähimpään Biltemaan katsomaan vieläkö noita olisi? Olen ajatellut tuollaista koppaa, sehän olisi kätevä jos on jotain sellaista matkassa jonka ei soisi kastuvan, ja lukko on vielä plussaa.

Pyörällä kaikkialle. Itse olen huomannu että kun menee kauppaan pyörällä , ostos lista lyhenee huomattavasti ja näin ruokapuoli järkevöityy kun ylimäärä jää kauppiaan kontolle. Sama järkövöityminen tapahtuu kassa liikenteessä kun menee hoitamaan asiat pyörällä , eikä autolla . Ei parkimaksuja . Ei pensakuluja. Eikä julkisenliikenteen aikataulujen kyttäämistä.
Voi jos nojakin saaminen pendoliinoon olisi helpompaa. Mutta kun ei sovi niihin pyöränkuljetus telineisiin. Olisi matkustaminen helpompaa kauempiin kohteisiin ihan päiväseltään. Kuntoilu on sitten eri asia sitä yritän harrastaa jokapäivä kahdesta kolmeen tuntiin. Mikä sen mukavampaa kun saa nauttia nojakin ilosta ja luononrauhasta . Talvi on ainoa riesa näin Jyväskylän tasolla kun pitää siirtyä tun kirutusvälineen päälle , eli maastopyörän.

Jep, nyt kun siirryin takas koulua käymään vielä tämän syksyn, eikä nojakkia viitsi jättää päiväksi mihinkään pyöräparkkiin niin olen sitten miehen tavallisella pyörällä ajanut tuon 2,5km suuntaansa. Enkä voi ymmärtää miten se voi ajaa sillä vähänkään pitempää matkaa, koska itselläni jo tuo 2,5km on tuskaa, ihan kuin yrittäisi jollain voimattomalla veivillä päästä eteenpäin ja persus on hajalla..ja talvella en taatusti uskalla kapearenkaisen kanssa ajaa. Olen muuten huomannut että pystärillä on ikävämpää ajaa kuoppiin. Triken renkaat ja takajousitus syö huomattavasti paremmin ne kuopat eikä edes tunnu takalistolle kauheelle vaikka kuoppaan ajaisi (tietty kuoppia väistellen mutta aina ei voi onnistua).

Lisäksi mietin että jos tulee pystärillä ajettua jopa 5km päivässä niin pitää varmaan ottaa nojailupäiviä senkin edestä, ettei vaan lihakset surkastu, olisi inhottavaa keväällä huomata ettei trikellä enää pääse mihinkään.

Kävin keskiviikkona bongaamassa Airbussin isoimman, A380:n visiitin Helsinki-Vantaan lentokentällä, sen ykköskiitotien koillispäässä kalliolla, siis Tuusulan puolella, koneen laskeutumissuunnassa. Arvasin, että hölmöt autoilijat yrittävät päästä mahdollisimman lähelle samalle paikalle, mutta en arvannut, että hölmojä on niin paljon, kaiiki mahdolliset tiet ja penkat pullollaan. Mutta Hipsu vei perille vaivattomasti ja pysäköintiongelmaa ei ollut, tolppaan vain kiinni vaijerilukolla.

Takaisin mennessä tungin vielä lähelle kakkoskiitotien kaakkoispäätä A380 pysäköintipaikan lähelle. Siellä autoilijat onnistuivat tukkimaan hautausmaan koko väylän. Piti pikku pätkä polkea ojan pohjalla ja vetäistä Hipsu käsityönä takaisin asvaltille. Sinänsä A380 ei näyttänyt mitenkään erikoiselta, olen sitä sen verran pyöritellyt lentosimulaattoriohjelmassa.

On se kumma, kun auto on edelleen ensimmäinen mieleen tuleva liikenneväline Suomessa, kun pitää mennä johonkin tapahtumaan. Yhteensä tapahtumaan kului aika paljon polttoainetta: lentokoneen kerosiinit ja tuhansien autojen bensat. Minulla bongauksesta kertyi matkaa 54 km ja polttoaineena yhdet kahvit Ilmailumuseossa -- suurin osa matkasta ilman ruuhkaa.

Samalla reisulla tsekkasin pienen pusikoituneen sivutien varrella monihaaraisen luumupuun, josta viime vuonna löysin parhaita syömiäni luumuja (oikeastaan kai kriikunoita), mutta pari viikkoa sitten vielä raa'at luumut olivat hävinneet latvusta lukuun ottamatta. Olin edellisellä kerralla kokeeksi poiminut niitä pussin pohjalle ja tein niistä ihan syövää hyytelöä, raakoina niitä ei voinut syödä. Ensi vuonna kokeilen uudestaan (mutta paikkaa en paljasta).

Esko

Ylempänä olevaan sivuvaunuaiheeseen liittyen:

Löysin virolaisten keskustelusta hienon sivuvaunun idean, vaunun kiinnike antaa pyörän kallistua aivan uskomattomiin kulmiin.
http://forum.automoto.ee/showthread.php?tid=34788

Kuka pistää tuollaisen nojapyörän kylkeen?

Premnas kirjoitti:

Ite pyöräilen niin paljon ku mahdollista kaikkialle. Nykyään tuntuu jopa hassulta tai hölmöltä istua auton kyydissä, itsellä sellaista ei enää ole.

Minulla on jotenkin sellainen mielikuva että fanaattisesti innostuneet nojapyöräilijät ovat nimenomaan tadpoleisteja.
Muistan samantyyppisen keskustelun joltain ulkomaiselta foorumilta jossa postaaja ihmetteli että miksi hänen (tadpolellaan) kurvailu on niin kivaa, ja miksi sitä tulee tehtyä enemmän kuin mitään aiemmin. Kaksipyöräisilläkin jatkuvasti ajavia ja innostujia on, mutta he harvoin hihkuvat siitä noin kuten premnas. Hauskaahan se on.

Toki kyse voi olla myös urheilijan riippuvuudesta, mutta ainakin nojakkipuolella on jotain tällaista innostumista ollut nähtävissä. Oma veikkaukseni on että se on se sama viehätys kuin mikroautoissa, matala, kääntymistä, g-voimia. En itse ole päässyt kokeilemaan. Toisaalta tälläkin foorumilla on esitetty että nojakistien tie kuitenin vie kolmipyöräisistä kaksipyöräisiin pyörän vaihdon yhteydessä...?

Kokevatko muutkin tadpolet koukuttaviksi? Minulle swb uss on aika lailla verrannollinen pystypyörään. Kiva, teknisesti erilainen ja eri tarkoituksiin sopiva, mutta about pystypyörän tasoinen. Eri tarkoituksiin, mutta melko samanarvoinen. Singertämistä se nojakillakin on, ja laiskuus usein estää enempää käyttöä.

TKorho kirjoitti:

Toki kyse voi olla myös urheilijan riippuvuudesta, mutta ainakin nojakkipuolella on jotain tällaista innostumista ollut nähtävissä. Oma veikkaukseni on että se on se sama viehätys kuin mikroautoissa, matala, kääntymistä, g-voimia. En itse ole päässyt kokeilemaan. Toisaalta tälläkin foorumilla on esitetty että nojakistien tie kuitenin vie kolmipyöräisistä kaksipyöräisiin pyörän vaihdon yhteydessä...?

Mataluus, ketteryys, g-voimat, kaikki tosiaan tuntuu nopean ajopelin ominaisuuksilta. Sitte alkuinnostus häviää, pyörätiellä et ole yhtään sen nopeampi kuin muutkaan, kolmipyörä osuu joka monttuun ja käytännön ketteryyskin on mitä on ku ei voi tiukan paikan tullen edes taluttaa. Mutta ajoasento on mukava ja kun siihen on tottunut niin eipä kaksipyöräisellä ajo enää olekkaan vaikeaa tasapainooilua. Eka kokeilulla kaksipyöräisen nopeusmittarikin näyttää lukemia mitä triken puikoissa ei ole tottunut näkemään, kyllä siinä mieli helposti muuttuu ja trike lähtee myyntiin...

Jukka

http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... ene#p15504
Tällaisina aurinkoisina syyspäivinä sitä kaipailee kolmipyörää. Sillä on niin hauska olla menemättä minnekään.

Jori

TKorho kirjoitti:

Premnas kirjoitti:

Ite pyöräilen niin paljon ku mahdollista kaikkialle. Nykyään tuntuu jopa hassulta tai hölmöltä istua auton kyydissä, itsellä sellaista ei enää ole.

Minulla on jotenkin sellainen mielikuva että fanaattisesti innostuneet nojapyöräilijät ovat nimenomaan tadpoleisteja.
Muistan samantyyppisen keskustelun joltain ulkomaiselta foorumilta jossa postaaja ihmetteli että miksi hänen (tadpolellaan) kurvailu on niin kivaa, ja miksi sitä tulee tehtyä enemmän kuin mitään aiemmin. Kaksipyöräisilläkin jatkuvasti ajavia ja innostujia on, mutta he harvoin hihkuvat siitä noin kuten premnas. Hauskaahan se on.

Oisko niin, että auto on helpompi korvata kolmipyöräisellä nojapyörällä, en koskaan semmoista ole ajanut joten ajamisen hauskuudesta en tiedä mutta kuvittelisin tavaran kuskaamisen olevan sillä vaivatonta eli kauppa ym. reissut heittää helposti pyörällä ja kamelin kuorma ei vaikuta juurikaan ajovakauteen kuten kaksipyöräisessä nojakissa, joten kolmipyöräisen kuskin on helpompi hehkuttaa. Pysähtelevään kaupunkiajoon luulisin kolmipyöräisen sopivan paremmin mutta jos haluaa maanteitä ajella nopeasti niin kaksipyöräinen taitaa olla parempi (tänään 27 km 25.1 keskarilla (Vääksy - Lahti) ja ihan harmitti kun matka loppui kesken)

Minäkin mielestäni olen fanaattisesti innostunut kaksipyöräisestä nazcastani (tutut lienee jo ihan kypsiä puheisiini) mutta ihan joka reissuun se ei taivu, haaveissa on toinen pyörä nimenomaan tavarankuljetukseen ja jospa vaikka sähköavulla...Suurin ongelma tulee vaan sen säilytyksestä eli ei mahtuisi nykyisiin varastotiloihin.

Itse himoitsen Hasen kettua juuri sen takia että sen varastointi on helpoo ja siinä istutaan korkeammalla. Sopii hyvin kaupunkiin ja pieniin kauppa pydähryksiin. Iso laukku vetää hyvän kauppa ostokset sisäänsä. Ostoslistassa tulevaisuudessa, nyt tyydyn Nazcan Pioneerin suomiin nautinnoihin ja pitkiin päivämatkoihin.