Nojapyöräfoorumi

JuSa kirjoitti:

Laukusta puheenollen, olen Skorppari trikeni tavaratelineen päälle asentanut Bilteman pienemmän moottorpyörälaatikon. Se on lukollinen ja käytännöllinen. Sen lisänä käytän tarvittaessa aikoinaan Stocmannilta ostamiani sivulaukkuja, joita yleensä en tarvitse. Laatikon yläreunaan laiton niskatuen.

Olisko sulla kuvaa, mimmosen virityksen olet tehnyt?

t. musti

jviirret kirjoitti:

Mataluus, ketteryys, g-voimat, kaikki tosiaan tuntuu nopean ajopelin ominaisuuksilta. Sitte alkuinnostus häviää, pyörätiellä et ole yhtään sen nopeampi kuin muutkaan, kolmipyörä osuu joka monttuun ja käytännön ketteryyskin on mitä on ku ei voi tiukan paikan tullen edes taluttaa. Mutta ajoasento on mukava ja kun siihen on tottunut niin eipä kaksipyöräisellä ajo enää olekkaan vaikeaa tasapainooilua. Eka kokeilulla kaksipyöräisen nopeusmittarikin näyttää lukemia mitä triken puikoissa ei ole tottunut näkemään, kyllä siinä mieli helposti muuttuu ja trike lähtee myyntiin...

Jukka

Alkuinnostus häviää? Eikö se ennemmin laajennu? Ehkä myös muihin piireihin, ei kai tämäkään ole mikään on/off että se on joko kolmipyörä tai sitten kaks, mutta jommalla kummalla puolella on pakko olla, ei voi olla yhtä aikaa molemmilla ?

Sivuhuomioina että ei täällä voisi olla yhtään sen nopeampi kuin muutkaan, tai seuraavaksi voisi ikävästi ajaa vaikka kolarin. Tien kunto rajoittaa ihan tavallisellakin pyörällä ajoa, vaikka onhan se totta että kolmipyöräisellä on vaikeampi natsata niin ettei osu kuoppiin. Ja miten niin ei voi taluttaa? Olen taluttanut kerran yhden pitkän ja jyrkän mäen, koska ei vaan jaksanut polkea. Täytyy myöntää ettei taluttaminen silti ole ehkä yhkä mukavaa kuin esim. pystärissä. Talutustilanteet ovat kuitenkin aika harvassa.

Minusta kyllä tasapainoilutaito hiukan kärsii pitkään vain trikellä ajettaessa. Tai sitten se on vaan kaikki ajoasennon syytä, esim. siirryttäessä hetkeksi ajamaan pystäriä, tuntuu kuin joutuisi opettelemaan ajon uusiksi.

Trike ei taida olla mikään maantiekaahotin, mutta tavaran lastauksessa hyvin vaivaton, eipähän kaadu. Voi myös ketterästi jäädä vaikka keskelle ylämäkeä lepäämään ja nauttimaan maisemia, parkkijarru vaan päälle.

Kyllähän sitä mielessä on käynyt että nopeampi olisi kivempi, mutta toisaalta en haluaisi luopua triken ominaisuuksista. Pitäisi siis olla tilaa sekä maantiekaahottimelle että tavarankuljetusvermeelle (vaikka eihän ainakaan oma trike ole mikään rahtilaiva).

Meidän tricet ei ainakaan tuu myyntiin.
Tässä on semmoinen juttu, että se vauhti ei ole kaikille pääasia. Leppoisuus ja hauskuus on meillä ainakin ne päällimmäiset jutut. En kuitenkaan tuomitse kaksipyöräisellä ajajia - siitä vaan. Ja voi olla, että jos olisin nuorempi (ja rikas) minullakin olisi kaksipyöräinen tricen lisäksi.

t. musti

Nyt kun on tullut Hasen Kettwieselillä ajeltua noin 200 kilsaa liukkailla asfalteilla niin alan ymmärtää kolmipyöräilijöitä. Tänäkin aamuna oli mukava katsella, kun pystäriporukka ajeli kesärenkailla aikalailla kieli keskellä suuta, samalla kun ite pystyi ottamaan rennosti ja jopa nauttiskelemaan liukkaalla ajamisesta (kesärenkailla).

Kolme- ja kaksipyöräisen ero on mielestäni (vähäisellä kokemuksella) se, että kolmipyöräisellä ajo on oikeasti rennompaa. Minäkin luulin että en jännitä yhtään kaksipyöräisellä ajoa, mutta kyllä sitä vaan on aina pikkaisen varuillaan (railot, tien reunat, hiekka...). Nopeudenmenetys suhteessa kaksipyöräiseen korvautuu niin ihanilla sivuttaiskiihtyvyyksillä ja stabiilisuudella.

pikametri kirjoitti:

Nyt kun on tullut Hasen Kettwieselillä ajeltua noin 200 kilsaa liukkailla asfalteilla niin alan ymmärtää kolmipyöräilijöitä. Tänäkin aamuna oli mukava katsella, kun pystäriporukka ajeli kesärenkailla aikalailla kieli keskellä suuta, samalla kun ite pystyi ottamaan rennosti ja jopa nauttiskelemaan liukkaalla ajamisesta (kesärenkailla).

Kolme- ja kaksipyöräisen ero on mielestäni (vähäisellä kokemuksella) se, että kolmipyöräisellä ajo on oikeasti rennompaa. Minäkin luulin että en jännitä yhtään kaksipyöräisellä ajoa, mutta kyllä sitä vaan on aina pikkaisen varuillaan (railot, tien reunat, hiekka...). Nopeudenmenetys suhteessa kaksipyöräiseen korvautuu niin ihanilla sivuttaiskiihtyvyyksillä ja stabiilisuudella.

Niinpä, minulla vaikutti ihan puhtaasti kolmipyörän valintaan myös liukkaat kelit, koska olin jo saanut hermoni menettää pystärillä talvella ajaessa (eikä ajamattomuus talvella ole vaihtoehto!). Kyllä viime talvi oli huomattavasti rennompi, ei tarvinnut pelätä kaatuvansa koko ajan. Lumi tietty tuo paljon vastusta mutta kun tarkemmin ajattelen niin kaksipyöräisellä en olisi uskaltanut ajaa edes normaalia kävelyvauhtia. Ehkä kesällä olisi kivaa välillä ajaa kovempaa mitä kunto sallii mutta toisaalta en voisi valita sellasta vaihtoehtoa etten uskaltaisi ajaa kuin puolet vuodesta.

Kolmipyöräisellä ei voi toki kantata jyrkissä mutkissa, ne täytyy ottaa varoen mutta toisaalta onhan se kaksipyöräiselläkin vähän sama mahdollisen irtosoran kanssa.

Tiettyä yleistyksen makua antaa kyllä se että kaksipyöräinen olisi aina se nopea kaahotin jolla ajetaan vaan nopeusennätykset mielessä ja kolmipyöräinen se hitaan nautiskelijan ajoneuvo.

Premnas kirjoitti:

pikametri kirjoitti:

Nyt kun on tullut Hasen Kettwieselillä ajeltua noin 200 kilsaa liukkailla asfalteilla niin alan ymmärtää kolmipyöräilijöitä. Tänäkin aamuna oli mukava katsella, kun pystäriporukka ajeli kesärenkailla aikalailla kieli keskellä suuta, samalla kun ite pystyi ottamaan rennosti ja jopa nauttiskelemaan liukkaalla ajamisesta (kesärenkailla).

Kolme- ja kaksipyöräisen ero on mielestäni (vähäisellä kokemuksella) se, että kolmipyöräisellä ajo on oikeasti rennompaa. Minäkin luulin että en jännitä yhtään kaksipyöräisellä ajoa, mutta kyllä sitä vaan on aina pikkaisen varuillaan (railot, tien reunat, hiekka...). Nopeudenmenetys suhteessa kaksipyöräiseen korvautuu niin ihanilla sivuttaiskiihtyvyyksillä ja stabiilisuudella.

Niinpä, minulla vaikutti ihan puhtaasti kolmipyörän valintaan myös liukkaat kelit, koska olin jo saanut hermoni menettää pystärillä talvella ajaessa (eikä ajamattomuus talvella ole vaihtoehto!). Kyllä viime talvi oli huomattavasti rennompi, ei tarvinnut pelätä kaatuvansa koko ajan. Lumi tietty tuo paljon vastusta mutta kun tarkemmin ajattelen niin kaksipyöräisellä en olisi uskaltanut ajaa edes normaalia kävelyvauhtia. Ehkä kesällä olisi kivaa välillä ajaa kovempaa mitä kunto sallii mutta toisaalta en voisi valita sellasta vaihtoehtoa etten uskaltaisi ajaa kuin puolet vuodesta.

Kolmipyöräisellä ei voi toki kantata jyrkissä mutkissa, ne täytyy ottaa varoen mutta toisaalta onhan se kaksipyöräiselläkin vähän sama mahdollisen irtosoran kanssa.

Tiettyä yleistyksen makua antaa kyllä se että kaksipyöräinen olisi aina se nopea kaahotin jolla ajetaan vaan nopeusennätykset mielessä ja kolmipyöräinen se hitaan nautiskelijan ajoneuvo.

Tähän voi vetää johtopäätöksen niin, että yksinkertaisesti on niin, että, kaksipyöräisellä kesällä, kolmipyöräisellä talvella!

Sakari

irakas kirjoitti:

Tähän voi vetää johtopäätöksen niin, että yksinkertaisesti on niin, että, kaksipyöräisellä kesällä, kolmipyöräisellä talvella!

Mulla näyttää olevan päinvastoin Jotta työmatka-aika pysyisi kohtuullisena ja mielekkäänä pitää talvella ajaa kaksipyöräisellä, välillä jopa pystärillä. Kesällä taas tien kunto estää käyttämstä täyttä ajonopeutta(ainakin jos on jousittamaton ajokki) joten sama ajaa vaikka kinnerillä.

Jukka

jviirret kirjoitti:

irakas kirjoitti:

Tähän voi vetää johtopäätöksen niin, että yksinkertaisesti on niin, että, kaksipyöräisellä kesällä, kolmipyöräisellä talvella!

Mulla näyttää olevan päinvastoin Jotta työmatka-aika pysyisi kohtuullisena ja mielekkäänä pitää talvella ajaa kaksipyöräisellä, välillä jopa pystärillä. Kesällä taas tien kunto estää käyttämstä täyttä ajonopeutta(ainakin jos on jousittamaton ajokki) joten sama ajaa vaikka kinnerillä.

Jukka

Joo, kyllä ajo-olosuhteet aina ovat ratkaisevat millä ajelee, jos on vain mahdollisuutta ajopelin valintaan.

Sakari